Viikon Copa – Richard Hamilton Colton’s GSM 2015 (Alko 14,69 €)

Australiankin punaviineissä usein esiintyvä kirjainyhdistelmä GSM muodostuu viinissä käytetyiden rypäleiden etukirjaimista. Grenachen, Syrah’n ja Mourvedren sekoittaminen on todennäköisesti lähtöisin eteläisestä Rhônesta, missä lajikkeet ovat varsin yleisiä ja  muodostavat perusrungon monille punaviineille. Samat lajikkeet ovat viihtyneet hyvin myös Australiassa ja erityisesti Shiraz sekä vanhojen köynnösten Grenache ovat kehittyneet omaksi persoonalliseksi tyylilajikseen. Alkon hyllyille on jokin aika sitten heilahtanut Richard Colton’s GSM, joka tulee mainiolta McLaren Vale’n alueelta, Adelaiden eteläpuolelta.
Tummanpunaisen ja reunoiltaan hieman violettiin taittuvan viinin tuoksusta löytyy melko muhkea ja tummasävyinen aromimaailma, josta nousee esiin kypsää mustaherukkaa, mustikkaa, karhunvatukkaa sekä hiukan lakritsia. Täyteläinen maku on pehmeän hedelmäinen, mutta hapokkuuden sopivasti ryhdittämä. Vaikka hedelmäisyys on kypsää se ei sorru yliampuvaan hillomaisuuteen tai paksuuteen, vaan pysyttelee mukavan raikkaissa meiningeissä. Kypsät ja pehmeät tanniinit istuvat hyvin kokonaisuuteen ja melko pitkä jälkimaku jättää tumman marjaisat tunnelmat.

Richard Hamilton Colton’s GSM onnistuu tuomaan mukavasti ja ryhdikkäästi esiin McLaren Valen täyteläistä punaviinityyliä ja on hintaansa nähden hyvä ostos. Täyteläisen viinin tummasävyisen marjaisat maut sopivat hyvin talvipäivien lämmikkeeksi sellaisenaan, runsaammille pataruoille sekä toki myös monenlaisten grilliruokien kylkeen. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Pepper Tree Shiraz Cabernet (Alko 15,85 €)

Australiasta löytyy sangen mielenkiintoisia viinialueita, -tuottajia sekä viinejä, varsinkin kun sivuuttaa suosiolla geneerisemmät massatuotantojutut. Alkon vakiovalikoimaan pölähtänyt Pepper Tree Shiraz Cabernet on mielenkiintoinen jo siinäkin mielessä, että se tulee Etelä-Australian Coonawarran lähellä sijaitsevalta pieneltä ja melko tuoreelta Wrattonbullyn viinialueelta. Wrattonbullya voidaan pitää Australian mittakaavassa hieman viileämpänä alueena, joten alueen viinieistä ei lähtökohtaisesti löydy sitä kaikkein täyteläisintä ja massiivisinta mättösektoria. Toisaalta Wrattonbullyssa kasvavat köynnökset ovat pääosin melko nuoria, joten vanhempien köynnösten rypäleistä puristettavaan intensiteettiin ja säihkeeseen ei välttämättä ylletä.

Tuoksusta löytyy karhunvatukkaa, mustaherukkaa, lakritsia ja hitunen minttua. Makusektorilla viini seurailee tuoksun tunnelmia. Hedelmäsektori on kypsää ja melko runsasta, mutta pysyttelee kuitenkin ilahduttavan raikkaana, kuivana ja ryhdikkäänä. Piristävä hapokkuus asettuu hyvin paikoilleen ja napakka kypsien tanniinien puristus loppua kohden hienosäätää tasapainoa. Melko pitkä jälkimaku on lämminhenkisen mausteinen.

Pepper Tree Shiraz Cabernet on mukavan ryhdikäs ja tasapainoinen paketti Australialle tyypillistä Shiraz-Cabernet Sauvignonin-blendiä, josta löytyy tuttuun tapaan kypsää hedelmäisyyttä, lakritsia sekä minttua. Viileämpi kasvuympäristö näkyy viinissä hyvin kasassa pysyvänä ryhtinä. Pepper Tree onnistuu välttelemään ylikypsällä hillomaisuudella, massiivisella konsentraatiolla sekä yliampuvalla alkoholisuudella paukuttelun. Mainio valinta monenmoisiin grillailuhommiin. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Rawson’s Retreat Organic Series Cabernet Shiraz Merlot (Alko 8,99 €)

Rawson's Retreat Organic Series Cabernet Shiraz MerlotViinimaailman yksi hienoimpia juttuja on sen yllätyksellisyys. Kun olin korkkailemassa Rawson’s Retreatin Organic Series Cabernet Shiraz Merlot’ta, odotin lasiin lorisevan tuhtia ja muhkeata ylikypsää hedelmää sekä täyteläistä henkselien paukutteluviiniä. Yllätyksekseni löysinkin lasista keskitäyteläisen paketin raikasta kypsää marjaisuutta, reilusti mehukasta hedelmää, passelin happorakenteen sekä kypsää ja melko kesyä tanniinisuutta. Tummien marjojen joukossa on selkeästi raikkaampaa punaista kirsikkaa ja paketin raikkaus tekee siitä helposti lähestyttävän ja helposti kulauteltavan.

Tämä puteli Rawson’s Retreat Organic Seriesiä pitää sisällään nimensä mukaisesti Cabernet Sauvignonia (75%), Shirazia (15%) ja Merlot’ta (10%). Viiniä on kypsytelty 6 kk tammitynnyreissä. Mutkaton ja suoraviivaisen hedelmäinen viini yhdistyy hyvin erilaisiin grillailuhommiin, jolloin viinin nuorekas hedelmäisyys ja antaa tilaa myös hieman maustetumman grillimätön kyljessä. Parhaat kaverit löytynevät burgereista, grillatusta possusta ja kanasta. 3 / 5 staraa.

(Maahantuoja toimitti näytepullon)

Barberaa ja Dolcettoa Australiasta – Massena Barbera 2006

Italialaisperäisten punaviinilajikkeiden viljely muissa maailmankolkissa on käsitykseni mukaan melko vähäistä, mutta Australia on yksi niistä Euroopan ulkopuolisista maista, jossa italolajikkeista valmistettuihin viinehin törmää hieman useamminkin. Lokakuun Australia-tastingissä Helsingissä tuli muutama kiva tapaus vastaan ja innostuin asiasta siinä määrin, että päätin korkata omastakin kaapista Massenan Barberan vuodelta 2006.

Massena Brabera 06 Massenan ovat perustaneet pari suhteellisen nuorta heppua, joiden alkuperäinen motiivi oli valmistaa viiniä lähinnä omiin käyttötarpeisiin. Ensimmäinen vuosikerta näki päivänvalon vuonna 2000, ja sittemmin perinteisiin viininvalmistusmenetelmiin nojaava touhu on saanut uudenlaisia mittasuhteita. Barossalle perinteisten lajikkeiden lisäksi kokeiluja on tehty mm. Gracianon, Saperavin, Tannatin, Primitivon ja nimenomaan Barberan sekä Dolceton kanssa. Nyt korkattu viini pitää sisällään Barberaa (52 %) ja Dolcettoa (48 %). Köynnökset ovat kasvaneet Kalimnan nurkilla, Barossassa. Viini on käynyt villihiivoilla, eikä sitä ole suodatettu tai kirkastettu.

Lasissa melko raskasliikkeinen ja vahvan uutoksen tuotos, jonka tuoksussa hillomaisen kypsä ja mustikkainen meininki saa kavereikseen savua, nahkaa sekä salmiakkia. Suussa täyteläinen viini jatkaa kypsän hedelmäisyyden ja paksun rakenteen tunnelmissa. Lajikkeelle epätyypillisen matala hapokkuus ja taas tyypillisen vähäinen tanniinisektori pitävät huolen siitä, että kokonaisuus säilyttää jykevän olemuksensa loppuun asti.

Massena Barbera 2006 esittelee Barossalle tyypillistä voimaperäistä ja massiivista meininkiä, mutta Piemonten viineihin tottuneet eivät löydä tästä kovinkaan paljoa Barberalle tai Dolcetolle tyypillistä raikkautta saati tiukkaa hapokkuutta. Oma osansa saattaa olla myös viinin iällä; ehkä yhdeksän vuoden ikään ehtinyt viini on kadottanut parhaat piirteensä jo matkan varrelle? Viini korkattiin margherita-pizzan kylkeen, eikä näin tuhti viini antanut pizzalle minkäänlaista armoa, vaan jyräsi lätyn tylysti kanveesiin. 2,5 / 5 staraa.

 

 

 

Pääsiäisviineinä 3 x Sangiovese?

Pääsiäisen lammasviinisuosituksia pähkäillessä sattui pääkoppaani tärähtämään ajatus muutaman Alkon vakiovalikoiman 100%:sen Sangiovesen maistamisesta vierekkäin. Samallahan siinä sitten selviäisi, minkälaista vastusta niistä olisi pääsiäisen lammasherkuille. Mukaan valikoituivat Hardy’s 7th Green Sangiovese Australiasta, Erraruriz Estate Series Sangiovese Chilestä sekä klassikkosektorin äänenkannattajana Vignamaggio Chianti Classico Italiasta. Kolmikko osoittautui laadullisesti yllättävän tasaväkiseksi, vaikka viinit edustavatkin hyvin erilaisia tyylisuuntia.

 

Hardy’s 7th Green Sangiovese 2011 – 12,99 € – “Ronskein ja räyhäkkäin”

 

 

 

Väriltään lähes läpikiikaroitavan rubiininpunainen. Intensiivinen tuoksu, jossa kirsikkaa, boysenmarjaa, kevyttä savuisuutta sekä häivähdys minttuteetä. Täyteläisellä ja rouhealla paletilla on reilusti muskelia ja vääntöä. Tuoksun havaintojen lisäksi mukaan hyökkää runsasta mausteisuutta sekä aimo pläjäys pehmeää tanniinisuutta, hapokkuuden pysytellessä maltillisella tasolla. Keskipitkä jälkimaku on lämminhenkisen pippurinen. Lammasta grilliin.

 

Erraruriz Estate Series Sangiovese 2012 – 10,99 € – “Paras hinta-laatusuhde”

 

 

 

Intensiivinen tuoksu, jonka eturintamassa kypsää kirsikkaa ja vadelmaa. Edellistä selkeästi pehmeämpi suutuntuma ja pyöreämpi hedelmäisyys. Hyvä tasapaino hedelmäisyyden, pirteän hapokkuuden, pehmeän tanniinisuuden välillä. Melko pitkä mausteinen ja kirsikkainen jälkimaku. Helposti lähestyttävänä ja tasapainoisena viininä yleisöystävällinen valinta isommallekin joukolle. Pidemmän aikaa padassa hautunutta lammasta lautaselle.

 

Vignamaggio Chianti Classico Gherardino 2011 – 17,44 € – “Klassisisesti tyylikkäin”

 

 

 

 

Alussa varsin hillitty tuoksu, josta hetken hengittelyn jälkeen rekisteröityy punaista ja sitä happamammankin osaston kirsikkaa, kuivattua luumua, mausteisuutta sekä maltillisesti tammea. Paletilla joukon puristisin esitys tyylikkään askeettisen ja bitterisen hedelmäisyyden muodossa. Napakka hapokkuus, alkuun hieman puumainen tanniinisuus, joka tasoittuu lisähengittelyllä. Melko pitkä jälkimaku on hapankirsikkainen ja mausteinen. Hyötyy selkeästi lisähapesta, joten kannattaa dekantoida tunti tai pari ennen tarjoilua. Lampaan filettä mediumina tai paisti roseena.

 

(Kuvien © Alko, osa maahantuojan toimittamia näytepulloja)

Viikon Copa – Little Yering Pinot Noir 14,80 €

Alkon uutuuksien joukossa on viime aikoina lymyillyt useampiakin Pinot Noir-vinkkuja. Saattaa hyvinkin olla, että meneillään olevalla riistakaudella on oma osansa tapahtumien kulussa. Oli miten oli, nappasin uutuuksista testiin yhden australialaisen, joten g’day mate vaan itse kullekin.

Yering Stationin Little Yering Pinot Noir tulee Yarra Valleyn alueelta, Victoriasta. Alueen ilmasto soveltuu hyvin viileämpien olosuhteiden rypälelajikkeiden viljelyyn. Viiniä on kypsytetty 12 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista vain 5 % on ollut uusia.

Tuoksusta löytyy kirsikkaa, vadelmaa ja ehkä hitunen metsämansikkaakin. Paletilla keskitäyteläinen viini esittelee punaisten marjojen lisäksi jopa hivenen pippurista mausteisuutta. Kepeä ja pehmeä tanniinisuus sekä sopivan kirpakka hapokkuus natsaavat hyvin muuhun pakettiin. Jälkimaku on raikkaan marjainen.

Little Yering on varsin kelvollinen ja puhdaspiirteinen Pinot Noir. Se ei loista moniulotteisuudellaan, mutta tekee perustehtävänsä hyvin ja tasapainoisesti. Soveltuvuus erilaisten linturuokien kylkeen on takuuvarmalla tasolla. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

Viikon Copa – 3 punaviiniä muovipullossa

Edullisempien perusviinien pakkaustulevaisuus on lähestulkoon satavarmasti jokin muu, kuin perinteiset kolmen vartin lasipullot. Vaihtoehtoisia ratkaisuja virtaa markkinoille jatkuvalla syötöllä ja erityisesti nopeasti kulautettavaksi tarkoitetut viinit tuupataan yhä useammin kevyempiin ja helpommin käsiteltäviin pakkauksiin. Muovipullo tarjoaa ympäristönäkökulmien lisäksi helposti käsiteltävän vaihtoehdon niin myyntiketjulle kuin loppukäyttäjällekin. Lasipulloa kevyempi ja pienempi muovipullo on helppo paiskata laukun pohjalle ja retuuttaa mukana vaikka piknikille. Muovipullo ei myöskään ota ikävän kohtalokkaita osumia rankempien reissujen kolhuista, kuten lasisella virkaveljellänsä on joskus tapana. Muovi läpäisee happea lasia enemmän, joten ainakaan toistaiseksi ei pidempään kypsytykseen ja säilytykseen soveltuvia viinejä pakkailla muovipulloihin. Copatinto testasi kolme edullista muovipullopunkkua Alkon perusvalikoimasta.

Hidden Rock Shiraz 2012, Australia 7,98 €

 

 

Hieman tunkkaisen oloisesta tuoksusta erottuu karhunvatukkaa ja lakritsia. Myös alkoholia työntyy tuoksun läpi melko selkeästi. Melko täyteläisen maun hedelmäisyys jää jalkoihin, kun alkoholin polte ja melko runsas, mutta pehmeä tanniinisuus johtavat orkesteria. Keskipitkässä jälkimausta löytyy aavistus mausteisuutta. Viilennettynä noutopöydän punaviiniksi. 1 / 5 staraa.

 

 

Ankermann The Foothold Shiraz 2011, Etelä-Afrikka – 7,64 €

 

 

Intensiivisessä tuoksussa on savua, tervaa, tummaa kirsikkaa, vadelmaa ja salmiakkia. Täyteläinen maku pitää sisällään tuoksun elementtejä, jotka yhdistyvät runsaaseen, kypsään tanniinisuuteen sekä ryhdikkääseen hapokkuuteen. Pitkässä jälkimaussa on tummia marjoja ja reilusti mausteisuutta. Tasapainoinen, tuhti ja yllättävän tyylikäs punaviini muovipullossa. Hyvä kaveri grillatuille lihoille tai selkeämakuiselle riista-aterialle. 3 / 5 staraa.

 

 

Le Petit Longue-Dog 2012, Ranska 7,98 €

 

 

 

Melko hillitty tuoksu kantaa nokkaan nuorekkaalla otteella vadelmaa, kirsikkaa ja hieman myös kukkaisuutta. Keskitäyteläinen maku jatkaa kypsän punaisen marjaisuuden merkeissä. Pehmeä ja kevyt tanniinisuus saa seuraa aavistuksen alakanttiin jäävästä hapokkuudesta. Melko pitkä jälkimaku on marjainen ja aavistuksen mausteinen.  Kevyempien punaviinien ystäville vaikkapa possu- tai kanaruokien kylkeen. 2 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Hand Crafted by Geoff Hardy Shiraz 2009 14,82 €

Viikon copa ounastelee kauniiseen kesään sisältyvän jossain vaiheessa varsin legendaarisia grillaushetkiä. Pihapiirin grillikeisarin henkisestä yliotteesta kamppailtaessa tarvitaan toki järeitä varusteita. Jos haluat tarjota “once in a lifetime”-tasoisten grilliruokiesi painikkeeksi täyteläisen ”punch in the face”-osaston punaviinitykityksen, tässä saattaa hyvinkin olla juuri sinulle sopiva viinisuositus – Hand Crafted by Geoff Hardy Shiraz 2009.

Geoff Hardyn nimeä kantava viinitalo viljelee neljääsataa hehtaariaan Etelä-Australiassa. Kyseessä on jättiläisviinitalo Hardys’n perustajan Thomas Hardyn jälkeläinen viidennessä polvessa. Alkon nettisivuilla kerrotaan viiniin blendatun Shirazia, Petit Verdotia ja Cabernet Sauvignonia. Tuottajan informaatio-pdf:ssä puolestaan hölötetään vain ja ainoastaan Shirazista. Noh, joka tapauksessa rypäleet ovat kasvaneet McLaren Valen alueella ja ne on luonnollisesti kerätty käsin. Viiniä on kypsytetty 24 kk tammessa, josta 10 % on ollut uutta amerikkalaista ja 10 % uutta ranskalaista sorttia. Veitsenterävä aivotyöskentely päättelee tässä vaiheessa 80 % tammesta olleen kierrätystavaraa.

Tuoksusta erottuu kypsää karhunvatukkaa, luumua, salmiakkia ja paahteista tammea. Erittäin täyteläinen viini täyttää suun kypsällä hedelmäisyydellä. Hapokkuus pysyy juuri ja juuri kypsän ja paksun hedelmäisyyden perässä, mutta lisää ryhtiapua saapuu tuntuvan, mutta pehmeän tanniinisuuden suunnalta. Keskipitkä jälkimaku jättää suuhun kypsiä tummia marjoja, mausteisuutta ja salmiakkia. 13,5 % alkoholipitoisuus integroituu ongelmitta täyteläiseen pakettiin.

Hand Crafted by Geoff Hardy Shiraz 2009 iskee pöytään todella tuhdin paketin Etelä-Australian Shirazia kypsillä tummilla marjoilla ja reilulla uutoksella viritettynä. Melko tyypillinen ja yllätyksetön lajinsa edustaja, mutta toisaalta oma tontti hoituu kyllä odotetun asiallisesti ja varmoin ottein. 3 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Testissä Hewitson The Mad Hatter Shiraz 2009 34,90 €

Onnistuin tässä kesän aikana karkaamaan hetkeksi mökkimaisemiin järven rannalle ja kävi niin onnellisesti, että sain hankittua mukaan suhteellisen reilun määrän ensiluokkaista härän entrecôtea. Tilanteeseen oli toki syytä suhtautua sen vaatimalla vakavuudella ja viinikaapista tarttui mukaan parin muun pullotteen lisäksi australialaisen Dean Hewitsonin The Mad Hatter Shiraz 2009. Asiaankuuluvan laituritissuttelun ja taidokkaan grillin sytytysnappulan painamisen jälkeen oli kasassa riittävät syy- ja motivaatiotekijät Copatinton testipenkin pystytykseen.

Mad Hatter tulee Australian McLaren Valen alueelta, Adeleiden eteläpuolelta, rannikon tuntumasta. McLaren Vale on ehkä vähän turhaankin jäänyt aussien Shiraz-viineissä Barossan varjoon, sillä alueelta tulee varsin laadukasta tavaraa. Testiviinin rypäleet ovat peräisin yhdeltä viinitarhalta, noin 45-vuotiaista köynnöksistä. Mad Hatteria kypsytettiin sakkoineen 21 kuukauden ajan uusissa ja tarkkaan valikoiduissa ranskalaisissa tammitynnyreissä. Myös tynnyreiden paahtoasteet sovitettiin tarkkaan juuri kyseiselle viinille sopiviksi. Mad Hatter-nimi juontaa juurensa Dean Hewitsonista käytettyyn ”Hatter”-lempinimeen ja ”Mad”-liitteen kerrotaan taas viittaavan samaisen herran muuhun olemukseen ja luonteeseen.

Viinin intensiivisessä tuoksussa on kypsää tummaa kirsikkaa, karhunvadelmaa, savua ja lihaisuutta.  Täyteläinen maku täyttää suun tummalla ja mausteisella marjaisuudellaan ja lisäksi siihen hyökkää mukaan savupekonia. Sopivan pirteä hapokkuus tasapainottaa vahvaa kokonaisuutta ja pehmeät tanniinit nappaavat juuri sopivasti ikeniin kiinni. Pitkä jälkimaku on savuisen mausteinen. Lähes kahden vuoden tammikypsytys huomioiden, tammi on integroitunut muuhun kokonaisuuteen poikkeuksellisen hyvin.

Mad Hatter on erittäin laadukas ja tasapainoinen McLaren Valen Shiraz. Toki laatua sopii odottaakin, kun hintalapussa lukee hippasen alle 35 euroa. Viini toimi täydellisesti grillatun entrecôten kaverina ja loikkasi suorituksellaan tämän kesän grilliviinien terävimpään kärkeen. Copatinto täräyttää Mad Hatterille huikeat 4,5 staraa.  (Kuvan © Alko)

 

 

Testissä AC/DC-punaviinit – Highway to Hell Cabernet Sauvignon 2008 ja Back in Black Shiraz 2011 á 14,95 €

Copatinto suuntasi eräänä toukokuisena lauantaina Keski-Suomen järvimaisemiin nauttimaan hyvästä seurasta sekä raikkaan viileästä kevätsäästä. Mukaan haalittiin vain välttämättömimpiä tarvikkeita, eli lähinnä punaviiniä ja lasit. Paikalle saapuneen, arvovaltaisen testiryhmän joukoista oli jo aiemmin kantautunut toivomuksia AC/DC-vinkkujen maistelusta, joten mukaan kaapattiin pari pulloa kyseistä lajia. Copatinton lisäksi viinejä oli ruotimassa huipputason asiantuntijoita lääketeollisuuden, elintarviketeollisuuden, teletekniikan ja huippu-urheilun aloilta.

Pulloista napattiin korkit pois alta aikayksikön ja pullot jätettiin pariksi tunniksi huoneilmaan sound checkaamaan itsensä. Viineissä ensihuomiot kiinnittyvät siihen, että kumpikin tulee rypälelajikkeensa kannalta suotuisalta alueelta Australiasta; Shiraz Barossasta ja Cabernet Sauvignon Coonawarrasta. Shiraz on suhteellisen tuore tapaus, vuodelta 2011, kun taas Cabernet Sauvignon on vuosikertaa 2008. Viinien alkoholipitoisuutta (13%) voi pitää alueen tyypillistä tasoa alhaisempana. Rantasaunan pehmeiden löylyjen jälkeen päästiin toteamaan rokkipunkkujen todellinen taso. Raati huuteli maistelun lomasta varsin mielenkiintoisia kommentteja viineistä. Back in Black Shirazin tuoksua luonnehdittiin mm. tyriseväksi ja joku ilmoitti löytävänsä Highway to Hell Cabernet Sauvignonista sitruunaisuuttakin. Raadin mielipiteet jakautuivat melko hajalleen toisten arvostaessa enemmän Cabernet Sauvignonia ja toisten taas Shirazia. Jokseenkin yksituumaisia oltiin kuitenkin siitä, että Shiraz oli paksumpaa ja pehmeämpää ja Cabernet Sauvignon raikkaampaa ja tiukempaa. Takkatulen lämmössä porukka intoutui tiukempaankin keskusteluun viineistä ja viinihölynpölyn seassa alkoi esiintyä jo lyijykyniä sekä muita tuiki tarpeellisia koulutarvikkeita. Alkoi olla oikea hetki viheltää saavutettu kakofonia päättymään viimeisten lasillisten avulla.

Copatinto analysoi vinkut jo ennen saunaa ja totesi molemmista löytyvän sekä rypäleelleen että alueelleen tyypillisiä ominaisuuksia.

Highway to Hell Cabernet Sauvignonin tuoksusta löytyy herukkaa, tummaa kirsikkaa ja savua. Herukka ja kirsikkaisuus seuraavat keskitäyteläiseen makuunkin, josta löytyy lisäksi jonkin verran pehmeää tanniinisuutta ja melko terhakkaa hapokkuutta. Kevyen pippurinen jälkimaku on kohtalaisen pitkä. Highway to Hell on näistä kahdesta se selkeästi tasapainoisempi ja tasokkaampi viini, mutta jää silti melko yksiulotteiseksi ja alkuperäänsä nähden hiukan kepeäksi. Plussaa eloisasta hapokkuudesta.

Back in Black Shirazin nuorekkaassa tuoksussa on mukana paljon sitä, mitä Barossan Shirazista voi olettaakin löytyvän; tummaa marjaa, eucalyptusta, minttua, savua, ja salmiakkia. Valitettavasti tuoksun antamia lupauksia ei pääse lunastamaan täysimääräisesti maussa. Paletilla täyteläisen viinin nuorekkaan karhea vaikutelma kyllä yrittää kovasti esittää Barossan Shirazia, mutta potku ei vaan yksinkertaisesti riitä. Nuorekkuus korostuu entisestään ja maku painottuu lähinnä tummaan marjaisuuteen, muiden makujen jäädessä liian kauas taustalle. Tanniineissa on sentään mukavasti purevuutta ja kohtuullisen pitkään jälkimakuun tunkeutuu hiukan pippuriakin.  Plussaa rypälettä ja aluetta ilmentävästä tuoksusta.

AC/DC-punkut olivat erittäin matalalle asetettuihin odotusarvoihin nähden jopa yllättävänkin hyviä, mutta eivät kyllä yltäneet minkään tasoisiin thunderstruck-ilmiöihin. Tällaiset pullot ovat varmasti ihan hauskoja tapauksia illanistujaisissa, mutta kuten olettaa saattaa, kurittavat kukkaroa hieman liikaa viinillisiin ominaisuuksiinsa nähden.