Lisää Silvaneria, kiitos! – Julius Silvaner Westhofener Rotenstein 2015 (Alko 13,79 €)

julius-silvanerKuluneen vuoden aikana on ollut mahdollisuus maistella poikkeuksellisen paljon saksalaista Silvaneria ja täytyy myöntää, että aiemmin hieman outona lintuna pitämäni lajikkeen hienoudet ovat alkaneet avautumaan. Oikeassa kasvuympäristössä ja oikeissa käsissä Silvanerista syntyy todella upeita viinejä. Pienen Silvaner-innostuksen vuoksi olikin pakko kaapata lähi-Alkosta vakiovalikoimaan uutuutena ponnahtanut luomuviini Julius Silvaner Westhofener Rotenstein 2015 Rheinhessenistä.

Nykytietämyksen mukaan Silvanerin juuret johtavat Itävaltaan, mutta siellä lajiketta tapaa enää hyvin harvoin. Tarhahehtaareilla mitattuna Saksa on selkeässä johdossa; Rheinhessenin vastuulla on noin puolet Saksan viljelyalasta ja Frankenista löytyy noin neljännes.

Viinin tuoksusta löytyy kypsiä vihreitä omenoita, päärynää, sitrushedelmiä ja hiukan vaaleaa kukkaisuutta. Tämän viinin kohdalla viinin lämpötilalla vaikuttaa olevan poikkeuksellisen suuri merkitys sen ulosantiin. Hieman lämminneenä hedelmä on melko rehevää ja runsasta, hyvin viilennettynä kontrolli on selkeästi parempi  ja hapokkuuden sekä hedelmän balanssi osuu nätisti kohdilleen. Melko pitkä jälkimaku pysyttelee omenoiden ja sitrushedelmien suunnalla.

Julius on ihan kiva Silvaner. Rheinhessenin Silvanerille tyypilliseen tapaan hedelmäsektori on Frankenin viinejä runsaampi ja rehevämpi, mutta hyvin viilennettynä tämäkin viini säilyttää nätisti ryhtinsä, eikä homma karkaa lapasesta. Ruokapöydässä klassikkoyhdistelmä Silvanerin kanssa on parsa, mutta nautiskelin viinin tällä kertaa ihan onnistuneesti tonnikalapihvin kyljessä. Jos sitten haluaa tutustua Frankenin intensiivisempiin ja mineraalisempiin Silvanereihin, kannattaa alueen tuottajista huomioida ainakin Rudolf May, Hans Wirsching, Paul Weltner, Horst Sauer ja Fürst Löwenstein. 3,5 / 5 staraa. Kuva (©) Alko

Rheinhessenin helmiä – Stefan Winter Dittelsheim Riesling (17,90€ Viinikellari.com)

Stefan Winter on yksi Rheinhessenin kiinnostavimmista tuottajista. Ihan perusviineistä lippulaivapulloihin laatu on erinomaista ja tasaisen varmaa, eikä pettymyksiä ole luvassa. Winterin kotikylän mukaan nimetty Dittelsheim Riesling sijoittuu VDP laatuluokituksessa Ortswein-kategoriaan, joka tarkoittaa kansan viinikielellä “kyläviiniä”. Ortsweinin idea on tuoda viinissä esiin kylälle tyypillisten rypälelajikkeiden, maaperien ja kasvuolosuhteiden ominaisuuksia.

winter-dittelsheim-rieslingViinin tuoksussa on raikasta vihreätä omenaa, sitruunaa ja mineraalisuutta. Paletilla meininki jatkuu intensiivisen ja sopivasti konsentroituneen hedelmän johdolla, tiukan ja raikkaan hapokkuuden ryhdittäessä pakettia. Erinomainen tasapaino intensiivisen hedelmäisyyden, tiukan hapokkuuden ja elegantin mineraalisuuden välillä. Pitkä veden kielelle nostattava jälkimaku.

Stefan Winter Dittelsheim Riesling on erinomainen esimerkki Winterin viinien laadusta sekä saksalaisten Rieslingien poikkeuksellisesta kyvystä yhdistää intensiivinen hedelmäisyys, tiukka hapokkuus ja sopiva määrä jäännösokeria. Tällainen viini on moniottelija erilaisten kala- ja äyriäisruokien seurassa ja maistuu Rieslingin ystäville mainiosti sellaisenaankin. Viini löytyy Viinikellari.com valikoimista ja samalla kannattaa tsekata putiikin muista saksalaisista herkuista ainakin; Heymann-Löwenstein ja Philipp Kuhn. 4/5 staraa.

(Viinikellari.com toimitti näytepullon)

Loistava Spätburgunder Badenista – Bernhard Huber Malterdinger Pinot Noir 2011

Olin keväällä Saksassa dinnerillä Badenin VDP-tuottajien kanssa ja saimme ruotsalaisen kollegan kanssa tehtäväksemme valita pöytäseurueemme viinit. Pöydässämme istuneet tuottajien edustajat vinkkasivat ystävällisesti nappaamaan Bernhard Huberin Alte Reben Spätburgunderia heti alkuun, koska se nyt vaan sattuu olemaan pirun hyvää. Jostain kumman syystä päätimme kuitenkin pysytellä konservatiivisella linjalla ja valita mustekala- ja lohiannosten kylkeen mm. Rieslingiä, Auxerrois’ta, Pinot Blancia, Grauburgunderia ja sen semmoista. Kun sitten lihaisammat pääruoat alkoivat kaipaamaan kylkeensä punaviiniä, oli tietenkin kaikki Huberit jo vedetty huiviin viimeistä tippaa myöden. Hetken ajan olin havaitsevinani ympärilläni “Didn’t we tell you guys?”-tyyppistä virnuilua.

Tästä traumaattisesta viinitragediasta viisastuneena olen vakaasti päättänyt tarttua Bernhard Huberin pulloon aina, kun sellainen kohdalle sattuu. Malterdinger Pinot Noirin vuosikertaa 2011 löytyikin elokuussa Tallinnan Livikon (Lootsi 8) myymälän hyllystä parinkympin hinnalla, joten tarrasin tiukasti puteliin kiinni ja kaatelin viinin kotona lasiin.

Malterdinger Pinot Noir edustaa Huberin punaviinien perussektoria, mutta laatunsa puolesta tavara on kaikkea muuta, kuin tusinaviiniä. Rypäleet on kerätty kalkkikivisessä maaperässä (pääosin muschelkalk) kasvavista 10-20-vuotiaista köynnöksistä. Viiniä on kypsytetty 12 kk käytetyissä tammitynnyreissä.

Tuoksusta löytyy punaista kirsikkaa, puolukkaa, karpaloa, pientä savuisuutta ja mausteisuutta. Paletilla homma jatkuu intensiivisesti punaisten marjojen fokusoituneessa otteessa, jota tiukka hapokkuus säestää. Loppua kohden ja erityisesti pitkässä jälkimaussa yrttisyys ja pieni pippurisuus nostavat vielä päätään.

Bernhard Huber Malterdinger Pinot Noir 2011 on erinomainen ja moniulotteinen viini, joka näyttää esimerkillään mihin Badenin Pinot Noir entry-level-tasolla pystyy. Viini on tässä vaiheessa jo mukavasti kulauteltavissa, mutta rakenteensa puolesta rahkeita riittää muutamien vuosien kellarointiinkin. Omassa ruokapydässä viini toimi kivasti ankanrinnan kyljessä, mutta on varmasti myös hyvää seuraa erilaisille riistaruoille. Heittämällä vahvat 4/5 staraa ja ihan siinä hilkulla, ettei jopa enemmänkin.

Matkalla Moselissa – Heymann-Löwenstein

Huhtikuun VDP Ambassador-reissulla ehdimme vierailemaan myös muutamilla viinitiloilla. Moselissa kävimme moikkaamassa puheliasta ja sanavalmista Reinhard Löwensteinia Heymann-Löwensteinin tiluksilla Winningenissa.

Reinhard Löwenstein kokee Moselin edelleen kärsivän massatuotettujen, makeiden ja halpojen viinien tahrimasta maineesta. Aiemmat sukupolvet ovat tehneet virheitä tarhoilla ja kellareissa, koska eivät ole ymmärtäneet kunnioittaa ympäristöä, saati sitten tarhoilla kasvavia köynnöksiä tai rypäleitä. Näistä virheistä maksetaan nyt kallista hintaa. Viinitarhoista ei ole pidetty huolta ja nyt niiden kunnostamiseen pyritään panostamaan niin paljon, kuin kukkaro antaa myöden. Käytännössä esim. jyrkkien rinteiden terassirakenteiden korjaaminen vie aikaa ja rahaa enemmän, kuin olisi varaa käyttää. Kunnostamiseen myönnettävät tuet ovat määrältään kosmeettisia, eikä niillä saada käytännössä aikaiseksi juuri mitään. Monien muiden tapaan Heymann-Löwenstein on sijoittanut kunnostustöihin summia, jotka eivät lyhytjänteisillä talousmittareilla arvioituna olisi kovinkaan järkeviä. Löwenstein haluaa kuitenkin panostaa asiaan tulevien sukupolvien vuoksi.Heymann-Löwenstein s

Reinhard puhuu mielellään ja paljon. Siirrymme keskusteluissa sujuvasti ja vauhdikkaasti Saksan ja Moselin viinihistoriasta terroir-käsitteen erilaisiin tulkintoihin. Hän kertoo olevansa ilmeisen hurahtanut terroir-asioihin, koska jopa Alsacen viinintuottajat olivat hiljattain pyytäneet hänet puhumaan asiasta. “Voitteko kuvitella! Saksalainen puhumassa ranskalaisille terroirista!” Pienen hetken kuluttua olemmekin jo osa liidulla tynnyrin kylkeen piirrettyä oppituntia, jonka aiheena on köynnösten hoito erilaisissa tarhaolosuhteissa. Perinteiset makeuteen perustuvat “more sun more oechsle”-tyyppiset lähestymistavat Reinhard viskaisi mielellään roskiin. Nykyään tiedetään, että Riesling saavuttaa parhaansa ilman yliampuvaa aurinkoa ja lämpöä. Lopputuloksen kannalta makeutta tärkeämpiä asioita ovat aromaattisuuteen liittyvät ominaisuudet ja yksi avainasioista on oikeanlainen tarhatyöskentely. Myös luomuasioista Reinhardilla on paljon sanottavaa. Hän ei ole halunnut sertifioida tai lokeroida omaa tekemistään minkään koulukunnan mukaisesti, koska näkee koko luomu/biodynaamisuus-keskustelun liian mustavalkoisena. Heymann-Löwensteinilla kunnioitetaan ympäristöä sekä tasapainoillaan logiikan ja intuition välillä. Joskus tehdään virheitä, mutta niistä opitaan, vaikka sitten kantapään kautta.

Aiemmin Heymann-Löwensteininkin viineissä on ollut pitkään kypsyneiden rypäleiden jalohomeisia ominaisuuksia. Botrytis cinerea tuo viineihin hunajaisia, vahaisia ja marmeladisia aromeja, mutta peittää samalla rypälelajikkeiden omia ominaispiirteitä. Jos ja kun halutaan säilyttää puristinen lajikepuhtaus, on sadonkorjuun ajoituksiin kiinnitettävä erityistä huomiota. Viime vuosina Heymann-Löwenstein on siirtynyt kuivien viiniensä osalta kokonaan pois jalohomeisista rypäleistä. Tuloksena on Reinhardin mukaan puhdaspiirteisempää Rieslingiä.Heymann-Löwenstein BTLS

Heymann-Löwensteinin viinit eivät ole sieltä Moselin halvimmasta päästä, mutta hinta-laatusuhde on silti erinomainen. Viinit ovat erittäin laadukkaita, puhdaspiirteisiä ja täynnä Rieslingin hienoja ominaisuuksia. Talon viineistä on myös poikkeuksellisen selkeästi erotettavissa eri maaperätyyppien ja tarhaolosuhteiden tuomat eroavaisuudet. Schieferterassen 2014 (Viinikellari.com 22,90 €) edustaa maistamistamme viineistä ehkä sitä perinteisintä Moselia, rypäleiden kasvumaaperät koostuvat erilaisista liuskekivivariaatioista, joten myös mineraalisuutta löytyy reilusti. Kypsä hedelmäisyys ja erinomainen jäännösokerin sekä tiukan hapokkuuden yhteistyö. Blauen Schiefer 2014 (Saksassa ~20 €) on tyypillinen paketti blue slate-tyyppistä mineraalisuutta, mutta selkeästi edellistä suoraviivaisempi, tiukempi ja hapokkaampi tapaus. Kirchberg Grosses Gewächs 2014:n hillitymmästä hedelmäisyydestä erottaa omenaa ja sitrusta, mineraalisuus on hillitympää ja hedelmäisyys tiukemmassa kontrollissa. Maistelusession omaksi suosikiksi nousi Röttgen Grosses Gewächs (Saksassa ~25 €), joista pidättyväisestä ja tiukasti kontrollissa pysyvästä 2014:stä erottuu sitruksen lisäksi hiukan appelsiininkuorta, persikkaa sekä tummempisävyistä mineraalisuutta. Vuosikerta 2008 esittelee taas selkeästi kypsemmän hedelmäpaketin, jossa hunajaa, persikkaa sekä pientä marmeladisuuttakin.

Maistelun lopuksi perehdyimme talon lippulaivaviinehin, jotka tulevat Uhlenin eri tarhoilta. Kaikissa näissä makeata lopetusta lukuunottamatta hyvin kuiva, hapokas ja tiukan hedelmäkontrollin meininki. Upean rakenteen viinejä ja eri tarhojen ominaispiirteet on hyvin erotettavissa. Uhlen Blaufüsser Lay Grosses Gewächs 2014:a leimaa omenaisuus ja päärynäisyys sekä hyvin voimakas suutuntuma. Vanhan merenpohjan sedimenttien tarhoilta tuleva Uhlen Laubach Grosses Gewächs 2014 esittelee taas pientä floraalisuutta ja voimakkaampaa runkoa, 2 vkoa maistelua ennen pullotettu Uhlen Roth Lay Grosses Gewächs 2014 (Saksassa ~35 €) hakee vielä hiukan uomiaan, mutta siitä erottaa aiempia enemmän savuisuutta ja liuskekivisyyttä. Tätä viiniä Reinhard itse kuvaili mielikuvalla “Fat King Coming”. Makea ja matalan pH-vuosikerran Uhlen Roth Lay Auslese 2010 päätti maistelun. Viini pitää sisällään runsaan ja moniulotteisen paketin kypsää hedelmää, aprikoosia, appelsiinia, persikkaa ja jättää rusinaisen jälkimaun.

Juhannusviinit 2016

Mitäpä, jos tänä juhannuksena päätyisit siihen tulokseen, että koolla on sittenkin väliä ja nappaisit Alkon hyllyltä mukaan Magnumpullon Rieslingiä, tai vaikka kaksi. Pitkäripaisen perusvalikoimasta löytyy pari tarkoitukseen sopivaa ja näyttävän kokoista vaihtoehtoa.

Saksalainen Villa Huesgen By The Glass tulee Moselista ja edustaa kuiva, tiukan hapokasta riesling-tyyliä. Runsaasti sitruunaa, omenaa ja raikas meininki. Gustave Lorentzin laadukas Alsacen Riesling Réserve on taas hieman edellistä runsaampi ja tyyliltään aavistuksen pehmeämpi sekä elegantimpi. Riesling on tunnetusti varsinainen ruokapöytien moniottelija, joten näidenkin kanssa voi taklailla kaikenlaisia kala- ja äyriäisruokia, salaatteja, makkaroita ja miksei vaaleita lihojakin.

Gustave Lorentz Riesling Reserve 2015 (Alko 29,90 € 1,5l)

Gustave Lorentz Riesling Réserve

 

Villa Huesgen By The Glass Riesling Trocken (Alko 25,90 € 1,5 l)

By the Glass vaaka

Uusia tuulia Saksasta – VDP.Ambassador

Sain viime vuoden lopulla kutsun osallistua saksalaisen laatuviinien tuottajajärjestö VDP:n Ambassador koulutusohjelmaan. Lähdin mukaan innolla ja vietin huhtikuun lopulla Saksassa viisi viinintäyteistä päivää pureutuen syvälle saksalaisten viinien syövereihin. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun VDP kouluttaa Ambassadoreja ja ensimmäiseen kuuden henkilön porukkaan kuului lisäkseni Fongyee Walker Kiinasta, Jeroen Bronkhorst Hollannista, Alexander Iversen Norjasta, Morgan Kjellström Ruotsista sekä Matt Stamp USA:sta.Flaschen1_by_VDP

 

Logo_VDPBundesgeschaeftsstelle_RGB

Vuonna 1910 perustetun VDP:n voidaan katsoa olevan maailman vanhin kansallinen laatuviinien tuottajajärjestö. Tällä hetkellä siihen kuuluu 199 tuottajaa, jotka täyttävät järjestön tiukat vaatimukset ja ovat sitoutuneet noudattamaan VDP:n asettamia laatukriteerejä. On kiistatonta, että VDP on erittäin merkittävä toimija saksalaisten viinien laadun, perinteiden sekä maineen vaalijana niin kansallisesti, kuin kansainvälisestikin. Järjestön jäseneksi voi päästä vain VDP:n kutsumana, eli tuottajat eivät voi hakea jäsenyyttä oma-aloitteisesti. Mukaan järjestöön voidaan hyväksyä pitkään laadukasta työtä tehnyt sekä kansallisesti ja kansainvälisesti huipputason viineistään tunnetuksi tullut tuottaja. VDP:n jäsenen tulee täyttää tietyt kriteerit ja kelpoisuusehdot, joihin kuuluu mm. ympäristöä kunnioittavat tuotantomenetelmät sekä hallussa olevat viinitarhaomistukset erinomaisiksi luokitelluilla alueilla. Kelpoisuusehdot tarkistetaan liittymisen yhteydessä sekä säännöllisin väliajoin. Peruskuluttajalle VDP:n laatuluokitusjärjestelmät voivat alkuun vaikuttaa monimutkaisilta ja hankalilta ymmärtää. Vuosikausien systemaattinen työ on kuitenkin muodostanut asian kuluttajan näkövinkkelistä yksinkertaisimmillaan hyvinkin helpoksi; VDP:n logo viinipullossa on tänä päivänä varsin pätevä tae siitä, että pullon sisältä löytyy laadukasta ja luotettavaa tavaraa.

Tasting masterclassAmbassador-koulutusohjelma piti sisällään intensiiviset 5 päivää aamusta iltaan saksalaisten viinien parissa. Kouluttajanamme toimineen Master of Wine Romana Echenspergerin erinomaisesti suunnitelluissa masterclasseissa käytiin läpi systemaattisesti Saksan viinien historiaa, VDP:n laatulokitusjärjestelmää, eri viinialueiden ominaispiirteitä, Saksassa viljeltävien rypälelajikkeiden ominaisuuksia ja tietysti maisteltiin iso kasa erilaisia viinejä eri puolilta Saksaa. Lisäksi vierailtiin viinitiloilla ja tavattiin Ahrin, Badenin, Frankenin, Moselin, Nahen ja Rheinhessenin alueen tuottajia sekä maisteltiin lisää erilaisia viinejä. Matka huipentui Mainzin Weinbörsen avajaishulinoihin, jossa mm. Jancis Robinsonille luovutettiin VDP:n kultainen kunniamerkki. Samaisessa avajaisseremoniassa myös meille luovutettiin VDP.Ambassador diplomat. Tämän jälkeen reissua oli hyvä päätellä Weinbörsen tunnelmiin, maistellen kaksi päivää parin sadan VDP-tuottajan uusimpia vuosikertoja.

Group standKoko ohjelma ja koulutuksen sisältö kaikkine detaljeineen oli erinomaisesti suunniteltu ja toteutettu. Matkan aikana oma ymmärrys saksalaisista viinikuvioista kasvoi kohisten ja myös VDP:n toimintatavat sekä laatuluokitusjärjestelmä avautuivat aiempaa laaja-alaisemmin. Kun mukana oli porukkaa eri puolilta maailmaa ja erilaisista kulttuureista, syventyi oma ymmärrys myös erilaisten viini- ja ruokakulttuureiden suhteen merkittävästi. Mitä sitten tulevaisuus tuo tullessaan tämän kokonaisuuden tiimoilta, selviää myöhemmin. Sen verran voin kertoa, että monenlaisia suunnitelmia ja virityksiä on jo olemassa.

group w J H

Kesä pullossa – Barth Fructus Riesling 2015 (Alko 13,90 €)

Barth FructusSaksan Rheingaussa viinejä valmistavan Barthin mainio Riesling-kuohuviini ehti valitettavasti poistua Alkon valikoimista, mutta sopivasti näin kesän kynnyksellä on saatu hyllyille uutta tavaraa samalta tuottajalta. Nyt valikoimiin pölähtänyt luomuviljeltyjen tarhojen Riesling Fructus 2015 on hieman makeampi ja kerrassaan veikeä tapaus.

Tuoksusta löytää vihreätä omenaa, päärynää sekä hiukan vaaleasävyistä kukkaisuutta ja mineraalisuutta. Suussa puolikuivaa hiukan makeammaksi asettuva viini on reilun hedelmäinen ja runsas. Taustalla häärivä erittäin napakka hapokkuus (8,6 g/l) pitää huolen siitä, että ryhti ja ojennus säilyyn loppuun saakka, eikä jäännössokeri (20 g/l) pääse turhia sooloilemaan. Pitkä jälkimaku on hapokkaan omenainen.

Vuosikerta 2015 on ollut Saksassa poikkeuksellisen hyvä ja tämäkin viini on aiempia maistamiani vuosikertoja selkeästi raikkaampi ja pirteämpi. Viini sopii erinomaisesti aurinkoisien päivien kulautteluun, kunhan seura on riittävän hyvää, ja kaikki mahdollinen lähiympäristön ryppyotsaisuus on huolellisesti eliminoitu. Erityisen hienosti Fructus loistaa hieman mausteisempien ruokien kyljessä. Itse kulauttelin viinin chilillä, valkosipulilla ja limellä maustetun katakarapuannoksen kanssa ja yhdistelmän toimivuus oli suorastaan loistava. 4 / 5 staraa. Ps. vierailin paikan päällä 2012 ja raportti löytyy täältä.

Stefan Winter Riesling 2012 – 9,50€ (Viking Line)

Viking Line on valinnut hiljattain uusia laivanviinejä risteilyaluksilleen ja toista kertaa peräkkäin valkkarin kohdalla on päädytty ilahduttavasti Rieslingiin. Lähes yhtä ilahduttavalla tavalla eräs ystävällismielinen kuljetusalan yritys toimitti allekirjoittaneelle näytepullon testattavaksi. Tällä kertaa laivan valkoviiniksi valikoitunut Stefan Winter Riesling 2012 tulee Saksan Rheinhessenistä. Weingut Winter viljelee Dittelsheimin läheisyydessä yhteensä noin pariakymmentä hehtaaria, joista puolet on pyhitetty Rieslingille. Suvun viljelyperinteet ulottuvat useiden satojen vuosien päähän, mutta pelkästään viininviljelyyn on keskitytty 90-luvun alkupuolelta lähtien. Nyt maistetun Rieslingin ansiolistalta löytyy mm. spontaani käymisprosessi terästankeissa sekä pitkä sakkakypsytys.

Raikkaassa tuoksussa on sitruunaa, Granny Smith omenaa ja kalkkikiveä muistuttavaa mineraalisuutta. Paletilla lähestulkoon kuiva ja runsaan hedelmäinen viini saa mallikkaasti tasapainoa ja ryhtiä terhakasta hapokkuudesta. Pitkässä jälkimaussa yhdistyy raikkaan omenan ja sitruunan mehukkuus sekä tyylikäs mineraalisuus.

Stefan Winter Riesling 2012 on miellyttävä ja  tasapainoinen valkkari, joka tekee suoraviivaisesti sen mitä siltä odotetaan, ilman suurempia sooloiluja. Hyvä balanssi hedelmäisyyden, jäännössokerin ja pirteän hapokkuuden takaa hyvät kyydit erilaisille äyriäis- ja kalaruoille sekä vaaleille lihoille. Dokabiliteetti vaikutti olevan sen verran hyvällä tasolla, ettei sellaisenaan tissuttelijankaan tarvitse nyrpistää nokkaansa. Laivojen myymälöissä lompakko kevenee 9,50 € ja ravintoloissa 24 €. Viking Club-kortilla kuittaantuu vielä lisäalennuksia, joten stig ombord!. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Ernst Clüsserath Trittenheimer Apotheke Riesling Spätlese trocken 2011

Eräänä perjantaina marketin kalatiskiltä valmiiksi perattuina saalistetut muikut kirkuivat jotain mojovaa valkoviiniä kylkeensä. Kaapista tarttui kouraan Ernst Clüsserathin Riesling Moselista.

Clüsserath viljelee n. neljän hehtaarin tarhoillaan lähes yksinomaan Rieslingiä. Näin pienillä tarhapinta-aloilla vuosituotanto pyörii siellä kolmenkymmenentuhannen pullon tietämissä. Nyt korkatun viinin rypäleet ovat etikettiin tällätyn tekstin mukaisesti kasvaneet Trittenheimin Apotheken rinteillä. Viini on saanut käydä luonnonhiivoilla omassa rauhallisessa tahdissaan ja muutoinkin kellarissa on pyritty jättämään kaikenlaiset ylimääräiset käpälöinnit väliin.

Tuoksun eturintamassa on vihreää omenaa, sitruunaa ja persikkaa. Taustalla hönkii myös mineraalisuutta, joka tuo mieleen märän rantakivikon. Lähestulkoon kuivalta paletilta löytyy nuorekasta hedelmäisyyttä räyhäkän sitruunan ja hieman iisimmän vihreän omenan muodossa. Tiukka ja runsas hapokkuus tasapainottaa hienosti runsasta hedelmäisyyttä. Paletin loppua kohden enemmän esiin työntyvä mineraalisuus pysyttelee kyydissä mukana aina pitkään ja raikkaan omenaiseen jälkimakuun saakka.

Erinomainen Moselin Riesling, jossa on rautainen yhdistelmä nuorekasta hedelmäisyyttä, terävää hapokkkuutta ja tyylikästä mineraalisuutta. Viinissä on tässä vaiheessa vielä runsaasti nuorekasta agressiivisuutta sekä konsentraatiota, joten lisäkypsytys tulee palkitsemaan kärsivällisemmän viinisiepon moniulotteisemmalla ja rauhallisemmalla paketilla. Silkes Weinkellerin valikoimista hieman alle parilla kympillä hankittuna kaiken kaikkiaan erittäin toimiva tapaus jo tässä vaiheessa. Helsingin päädyssä pyöriville tiedoksi vielä, että erilaisia Clüsserathin Rieslingejä näyttäisi löytyvän ainakin kirjoitushetkellä ravintola KuuKuun, Carelian ja Kuun listoilta. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Drathen Glühwein 10,98 €

Illat pimenevät, ilmat kylmenevät ja pikkujoulukausikin hyökkää päälle ihan tosissaan. Kauppojen ja A-tavaraliikkeen hyllyillä alkaa taas keikkua jos jonkinmoista glögipulloa. Itse näytän trooppisilla esansseilla viritetyille litkuille punaista valoa ja panostan selkeästi viinillisempiin vaihtoehtoihin. Moselin laaksosta tuleva Drathenin Glühwein on perinteinen saksalainen hehkuviini, jotka ovat tuttuja ainakin Saksan lukuisilla übertunnelmallisilla joulumarkkinoilla vierailleille. Viini rakentuu Dornfelder- ja Lembeger-lajikkeista tehtyyn luomupunaviiniin, jota on sitten doupattu asiaan kuuluvalla hartaudella ja perinteikkään reseptin mukaisesti.

Tuoksusta löytyy punaviinille tyypillisesti kirsikkaisuutta ja onhan siellä luumuakin. Seuraan liittyy joulumausteista ainakin kaneli ja anis. Puolimakean sektorissa pyörivä maku keikkuu kivasti tuoksun tunnelmissa, eikä makeus tai mausteisuus onneksemme karkaa överiosastolle missään vaiheessa. Harmillisesti paletin loppuosa jää aavistuksen ohueksi, vaikka keskipitkä ja mausteinen lopetus miellyttääkin.

Drathen Glühwein on osuva talvikauden lämmike meille, joita trooppisilla esansseilla kyllästetyt discovaloglögit närästävät, mutta lämminhenkinen meininki joulumausteiden rytmityksessä silti maistuu. 3 / 5 staraa.