Viikon Copa – Chateau Lestage Simon 2000 (Alko 29,77€)

Alkon valikoimien muutamista kypsemmistä Bordeaux’n viineistä parrasvaloissa on tällä kertaa noin 18-vuotias Haut-Medocin Cru Bourgeois-edustaja Chateau Lestage Simon 2000. Lähtökohdat tämän porvoolaisen kohdalla ovat erinomaiset, sillä Bordeaux’n vuosikertaa 2000 on pidetty laadullisesti erinomaisena.

Chateau Lestage Simonin voisi kuvitella pitävän sisällään vasemman rannan Bordeaux’lle tyypilliseen tapaan Cabernet Sauvignon-voittoisen blendin, mutta itseasiassa tätä viiniä dominoikin Merlot (68%), Cabernet Sauvignonin (27%) ja Cabernet Francin (5%) jäädessä pienempiin sivurooleihin. Rypäleet ovat kasvaneet Saint-Estèphen lähellä vaihtelevissa olosuhteissa. Osa köynnöksistä kasvaa hiekkaisemmalla maaperällä lähempänä joen rantaa ja osa kalkkivisemmillä ja soraisemmilla tarhoilla kauempana joesta.

Viinin tuoksu on täynnä sitä klassisen tyylikästä kypsempää Bordeaux’ta; mustaherukkaa, kuivattuja tummia marjoja, tupakkaa, nahkaa, setripuuta ja lyijykynää. Hedelmässä riittää muhkeutta vielä varsin mukavasti, hapot ovat sopivan ryhdikkäät ja tanniinit kypsää sekä nätisti ajan pehmentämää osastoa. Melko pitkä jälkimaku jatkaa tyylikkäästi tuoksun ja maun suuntaviivoilla.

Chateau Lestage Simon 2000 on todella tyylikäs ja oivallisen kypsään vireeseen ehtinyt huippuvuosikerran Bordeaux. Paketista löytyy odotetun klassisia elementtejä kivassa tasapainossa. Kuulemani mukaan viinissä on esiintynyt jonkin verran pullovaihtelua kypsyyden suhteen, mutta toisaalta se nyt ei ole 18-vuotiaalle viinille välttämättä erityisen ihmeellistä. Nyt korkkailtuna viini oli vielä sopivan ryhdikäs, enkä itse näitä enää kellarin uumeniin sulloisi. Hedelmänsä puolesta viinillä ei nyt sinänsä ole vielä mitään hätää. Mainio kaveri riistalle, porolle sekä tummille lihoille. 4/5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Chateau Fontesteau 2002 (Alko 19,98 €)

Bordeaux’n punaviinit ovat tuoreina varsin tiukkoja, tymäköitä ja kireitä tapauksia. Tasapaino, eleganssi ja moniulotteisuus löytyy vuosien kellaroinnilla, mutta tuoreen vuosikerran ostajalle odotusaika käy harmillisen pitkäksi. Alkoissa ei ole pahemmin kypsempiä vuosikertoja nähty, mutta tänä vuonna ainakin muutama vanhempi Bordeaux on ilmestynyt valikoimiin. Yksi näistä on Chateau Fontesteau 2002. Vuosikerta 2002 oli Euroopassa varsin haastava, Samppanjaa lukuunottamatta. Bordeaux’ssakin saatiin pieni ja tasoltaan suuresti vaihteleva sato. Monet tuottajat olivat kuitenkin tyytyväisiä tuloksiin ja Fontesteaun maantieteellisesti melko laaja apellaatioluokitus Haut-Médoc sallii myös ongelmien väistelyn pienempiä alueita paremmin.

Chateau Fontesteausta löytyy tyypillinen Bordeaux’n vasemman rannan rypälesekoitus, jossa Cabernet Sauvignon toimii pääesiintyjänä ja Merlot, Cabernet Franc sekä Petit Verdot säestävät. Lasissa hieman tiilenpunaan jo kääntyvä väri. Tuoksu on sitä klassista ikääntyneempää Bordeaux’ta, jossa primäärinen mustaherukka ja tumma kirsikka antavat jo pikkuhiljaa periksi kuivatuille hedelmille, tupakalle, setripuulle ja syksyisen metsän märille lehdille. Myös maku on mukavasti kehittynyt ja seurailee pääosin tuoksun suuntaviivoja. Hedelmän intensiivisyys jää maun keskiosassa hieman muun kokonaisuuden jalkoihin, mutta kokonaisuus pysyy silti tyylikkäästi kasassa koko matkan. Hapokkuutta on napakasti ja ryhdikkäästi, kypsät tanniinit ovat selkeästi jo hiipumaan päin, vaikka pieni ikenien puristus loppumausta löytyykin. Keskipitkä jäkimaku liikuskelee kuivatun mustaherukan, tupakan ja setripuun suunnilla.

Chateau Fontesteau on mukava paketti kypsää Bordeaux-meininkiä ja tarjoilee juurikin sitä, mitä 15-vuotiaalta Haut-Médocin Cru Bourgeois-viiniltä sopii odotella. Ei suuren suuri viini, mutta tasapainoinen ja tyylikäs tapaus, jonka korkkausta ei kannata enää pitkittää. Viiniä voi sovitella ruokapöydässä kypsemmäksi valmistettujen riistalihojen tai vaikkapa ankan kylkeen. Parin kympin hintaan kelpo ostos Alkosta. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Bulgogia ja Chateau Cadet-Bon Saint-Emilion Grand Cru 1996

Eräänä lauantaina halusin ehdottomasti korkata viinikaapistani vuoden -96 Chateau Cadet-Bonin, vaikka olinkin päättänyt duunailla illalliseksi viinivalinnan kannalta hieman arveluttavasti bulgogia. Bulgogissa on normaalisti jonkin verran punaviinin kannalta hankalaa makeutta ja chiliä, joten päätin pelata varman päälle ja muokkailla reseptiikkaa maltillisempaan suuntaan sekä makeuden että tulisuuden osalta.

Vuosi 1996 on ollut Bordeaux’ssa varsin hyvä, mutta lähinnä vasemman rannan ja Cabernet Sauvignonin osalta. Saint Emilionissa satokauden loppuun osuneet rankkasateet ovat aiheuttaneet jonkin verran ongelmia Merlot’lle ja näin ollen kriitikoiden vuosikerta-arviot eivät juuri hehkuta Saint Emilionin viinejä. Tuottajien ja viinien välisiä eroja löytyy reilusti, mutta moniin Saint Emilioninkin pulloihin on  saatu ihan tasapainoista tavaraa.

Cadet-Bon 1996Chateau Cadet-Bon on Pierre Bonin perustama ja vuodesta 2001 Guy ja Michèle Richardin omistama tila, jolla on 7 hehtaaria tarhoja Bordeaux’n oikealla rannalla Saint-Emilionissa. Tarhoilla kasvaa 80 % Merlot’ta ja 20 % Cabernet Francia. Viinit kypsyvät tammessa vuosikerrasta riippuen 12-18 kk, tynnyreistä 1/3 on uusia ja 2/3 1-2 vuotta vanhoja. Useimmiten Chateau Cadet-Bon on Merlot’n (85%) ja Cabernet Francin (15%) blendi.

Selkeästi kehittyneessä tuoksussa on ikääntyneemmälle Bordeaux’lle tyypillisesti nahkaa, tupakkaa, setripuuta ja kirsikkaa. Paletilta löytyy ihan mukavasti kirsikkaista ja herukkaista hedelmäisyyttä, joka on kuitenkin melko suoraviivaista ja yksiulotteista. Hapokkuutta on ihan kivasti jäljellä, mutta tanniiniosasto on jo selkeästi hiipunut, niistäen osan viinin ryhdistä. Jälkimaku on melko pitkä, nahkaisten, kirsikkaisten ja hieman eläimellistenkin komponenttien virittämä.

Chateau Cadet-Bon 1996 oli sinänsä ihan mukava oikean rannan Bordeaux ja ainahan näitä hiukan vahempia pulloja on kiva korkkailla. Kehityksensä puolesta viini on toki jo alamäkensä aloittanut ja hieman yksiulotteisesta kokonaisuudesta johtuen ei laseihin lorissut mitään erityisen suurta tai poikkeuksellista viiniä. Bulgogin osalta reseptin muokkaus rauhallisempaan suuntaan ja viinin ikääntynyt rakenne oli loppujen lopuksi ihan mukiinmenevä yhdistelmä. 3 / 5 staraa.

Kasari-Bordeaux ja hirvenpaistia – Château Phélan Ségur 1981

Tuttuun tapaan oma joulupöytä ei pitänyt sisällään ns. perinteisiä jouluruokia, kuten suomalaista joulukinkkua tai laatikoita. Sen sijaan uuniin sujahti jötkäle hirvenpaistia ja palan painikkeeksi päätin korkkailla Château Phélan Ségurin vuodelta 1981. Kyseessä on melko tunnettu viinitalo St. Estephestä, Bordeaux’n vasemmalta rannalta. Vuosikertana 1981 edustaa erinäisten vintagetaulukoiden mukaan korkeintaan keskintertaista tasoa, suurimpana syypäänä heikkoon tasoon ovat olleet sadonkorjuuajan rankkasateet.

Phelan Segur -81 smViini on Bordeaux’lle uskolliseen tapaan Cabernet Sauvignon – Merlot – Cabernet Franc blendi, kahden ensinmainitun ollessa vetovastuussa. Talon tyyli on käsittääkseni hieman muuttunut ja modernisoitunut 1980-luvun puolivälissä Xavier Gardinierin hypättyä omistajan saappaisiin. Isoja muutoksia tapahtui myös 2010-2011, kun osa tarhoista myytiin Chateau Montroselle ja kalustoa sekä valmistusmenetelmiä modernisoitiin. Konsulttina on häärinyt mm. Michel Rolland. Nykyään Phélan Ségur kypsyy tammessa noin puolentoistavuoden ajan ja tynnyreistä jotakuinkin puolet on uusia. Viime vuosina myös tynnyreiden paahtoastetta on kevennetty.

Tuoksusta löytyy maakellaria, tupakkaa, nahkaa ja kirsikkaa. Hedelmä on selkeästi hiipumaan ehtinyttä sorttia, hapokkuus onnistuu vielä nostamaan päätään, mutta tanniinisektori vaikuttaa jättäneen hyvästit jo jokin aika sitten. Melko pitkä jälkimaku pysyttelee kuivan kirsikkaisissa ja nahkaisissa tunnelmissa.

Ihan hauska ja mielenkiintoinen kokemus, joskin viininä kyseinen vuosikerta on ohittanut parhaat hetkensä jo muutama tovi sitten. Keskinkertainen vuosikerta ei siis onnistunut yllättämään, eikä kantamaan viiniä 34:n vuoden ikäpaalulle saakka. Hiukan jäi kyllä mietityttämään miltä mahtaisi maistua huomattavasti paremmin arvioitu -82 vuosikerta. Voisihan sitä koittaa kaivella sellaisen jostain kolosta esiin. Nykykunnossa tälle viinille kuitenkin 2 / 5 staraa, joista yksi stara itse viinille ja toinen sen luomalle fiilikselle.

Kohtuuhintainen riistaviini Alkosta – Chateau Sénilhac Haut-Medoc 2011 (Alko 15,55 €)

SénilhacBordeaux’n punaviineistä erityisesti hieman ikääntyneemmät ovat mainioita kavereita suurriistalle. Alkon perusvalikoimasta ei juuri vanhempia vuosikertoja löydä ja taas tuoreeltaan korkatut, vakavammin otettavat Bordeaux’n punaviinit ovat useimmiten vielä epätasapainoisessa ja kireässä kehitysvaiheessa.

Muutaman vuoden ikäinen perustason Bordeaux’ksi miellettävä Chateau Sénilhac 2011 on miellyttävä ilmestys hintaluokassaan. Helposti lähestyttävä viini heittää nokkaan herukkaa, lyijykynää sekä selkeää, muttei yliampuvaa tammisuutta. Pehmeät tanniinit ja ryhdikäs hapokkuus ovat hyvässä tasapainossa muun kokonaisuuden kanssa.

Chateau Sénilhac 2011 on sopivan tyylikäs, hinta-laatusuhteeltaan varsin passeli ja ennen kaikkea valmis juotavaksi. Soveltuu hyvin esim. suurriistasta valmistettujen paistien ja patojen seuraan. 3,5 / 5 staraa.

Heräteostos ei aina natsaa – Château Fonréaud Listrac-Medoc 2006

Nappasin Tallinnan Livikosta muutamia kuukausia sitten kympillä kyytiin pari -06 vuoden perus-Bordeaux’ta, joiden ajattelin olevan passelissa juontikunnossa olevia arkipunkkuja. Eräänä kesäisenä iltana tulinkin siihen tulokseen, että Château Fonréaud -06 oli korkattava parin juuston ja salamin seuraksi. Kyseessä on siis Bordeaux’lle tyypillinen Cabernet Sauvignon-Merlot-Petit Verdot-blendi Listrac-Medocin apellaatiosta. Kypsytys 12 kk tammessa.

FonreaudTuoksussa on havaittavissa jonkin verran kehittyneitä piirteitä; eturivissä tupakkaa, savua, nahkaa ja taustalla hyvin hentoisesti kirsikkaa ja mustaherukkaa. Paletilla viini esittelee poikkeuksellisen askeettista ja minimaalista hedelmäisyyttä, maku rakentuu lähes yksinomaan tupakan, savuisuuden ja nahkaisuuden varaan. Happosektorista suurin osa on jo jättänyt irtisanoutumisilmoituksen ja ryhdistä huolehtivat rankaisuuteen ja vihertävyyteen sortuvat tanniinit. Olemattoman hedelmäisyyden ja hiipuvan hapokkuuden vuoksi balanssi on kyllä poikkeuksellisen pahasti hukassa. Tässä tapauksessa jälkimaun toivoisi olevan mahdollisimman lyhyt, vaikka se keskipitkäksi osoittautuukin.

Niinhän se on, että heräteostokset eivät aina natsaa, tuskin edes joka kerta. Bordeaux jos joku on arkaa aluetta, kun puhutaan sokkona ostamisesta. Alueen huiput on tietty huippuja, mutta liian paljon kelvotonta viiniä pullotetaan alueen nimeä etikettiin painaen. Hinta-laatusuhteellakaan ei pääse liian usein kehuskelemaan. Tämä pullo on jonkinlainen muistutus itselleni em. tosiasiasta, vaikka tarjoushinta ei pahemmin lompakkoa niistänytkään. 1 / 5 staraa.

 

 

Ysäri-Bordeaux ja ankkaa – André Lurton Rochemorin 1990

Sellainenkin ihme tuli koettua, että pääsin ensimmäisen kerran elämässäni avustamaan muutossa ilman fyysistä rehkimistä ja ärsyttävää ähkimistä. Eräs tuttava nimittäin pyysi katsastamaan muuton yhteydessä hävitys- ja purkutuomion saaneen viinikaappinsa jämiä, joista oli kuulemma päästävä eroon. Mitään henkeäsalpaavan suurenmoisia keräilyharvinaisuuksia ei kaappiin ollut sentään jäänyt lojumaan, mutta nappasin kyytiin muutaman omasta mielestäni mielenkiintoisen pullon, joilla kalkyloin olevan vielä jonkinlainen tarina kerrottavanaan. Yksi pulloista oli André Lurton Chateau de Rochemorin 1990, jonka päätin korkata ja dekantoida eräänä tavallisen tylsänä perjantaina, ankanrintaa paistellessa.

Lurton Rochemorin 1990Viini tulee Pessac-Leognanin alueelta, joka irrotettiin 80-luvulla Gravesista omaksi erilliseksi apellaatioksi. Bordeaux-blendi pitää sisällään 60 % Cabernet Sauvignonia ja 40 % Merlot’ta. Olen todella laiska dekantoimaan ylipäätänsä mitään viinejä, mutta tällä kertaa aktiivisuus palkittiin jo senkin vuoksi, että pullossa oli todella runsaasti sakkaa. Nenän kautta rekisteröityi odotetun kehittynyt ja innostavan moniulotteinen tuoksu, jossa herukkaa, kirsikkaa, mustaa kahvia, savua, nahkaa, setripuuta ja maanläheisyyttä. Paletilla käyskenteli melko täyteläinen ja moniulotteinen paketti, jossa oli jäljellä erinomaisessa suhteessa kehittynyttä hedelmäisyyttä, happoja sekä iän pehmentämää tanniinisuutta. Pitkä jälkimaku oli mausteilla viritetty.

Vaikka en erityisen fanaattinen Bordeaux-punkkujen ystävä olekaan, niin tällaisia pulloja kulauttelen kyllä todella mielelläni. 25-vuotias Chateau de Rochemorin oli odotetun tyylikäs, moniulotteinen ja vivahteikas. Ikä oli tehnyt tehtävänsä, mutta pullossa lymyili silti ennakko-odotuksiin nähden yllättävänkin hyvä vire happo- ja tanniinisektoreissa. Bordeaux’n punainen ja ankka on viini- ja ruokayhdistelmien klassikkoja, joten ei liene yllättävää, että Rochemorin toimi aivan loistavasti mediumiksi paistetun ankanrinnan kaverina. 4 / 5 staraa.

Château Mouton Rotschild -97 ja Château Palmer -96

Helsinkiläisessä ravintola Careliassa on käynnissä tempaus, joka mahdollistaa kellarin syvyyksissä kypsyneiden maailmanluokan viiniherkkujen siemailun erittäin kohtuullista panosta vastaan. Lista koostuu yhtä nimikettä lukuunottamatta ranskalaisen viiniteollisuuden lahjoista viinisiepoille ja entistä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että useita viinejä on tarjolla myös laseittain.

Oma suhteeni Bordeaux’n punaviineihin on ollut jostain syystä hikinen ja nihkeä, eikä kaapistani ole lohjennut kovinkaan montaa makuupaikkaa “porvoolaisille”. En voi väittää maistelleeni mitenkään kattavasti alueen kovimpia nimiä, mutta vähäistenkin kokemusteni perusteella voin kyllä todeta ymmärtäväni alueen huippuviinien laadullisia vahvuuksia. Toisaalta taas alueen viinit eivät ole aiheuttaneet koskaan mitään erityisen voimakkaita elämyksiä, saati sitten intohimoa. Epäilen vahvasti, että Bordeaux ei vain yksinkertaisesti ole tyylillisesti minun juttuni. Bordeaux’n kohdalla ei voi myöskään ohittaa ilmiselvää hintaproblematiikkaa; kiinnostavampien viinien hinnat tuntuvat karkaavan kohtuuttoman korkealle.

Pyysin kaatamaan laseihini Château Palmeria vuodelta -96 ja Château Mouton Rotschildia vuodelta -97. Viinien kanssa lapioin täydellisesti paistetun entrecôten sekä jälkipöhinöiksi juustolajitelman.

Näistä viineistä on kirjoitettu maistelumerkintöjä maailma täyteen, joten lienee turhaa toistella tässä kohtaa erilaisia tummia marjoja ja setripuita. Merkittävin huomio viineissä on mielestäni balanssi eri komponenttien välillä. Yhteispeli laadukkaan hedelmäisyyden, happokkuuden, nätisti integroituneen tammen, mukavasti pehmenneiden tanniinien ja alkoholin välillä on poikkeuksellisen kovalla tasolla. Palmer vaikutti hieman sulkeutuneemmalta, tummasävytteisemmältä ja konsentroituneemmalta, kun taas Mouton Rotschild esitteli avoimemmin moniulotteisuuttaan. Viinit ovat tällä hetkellä varsin nautinnollisessa iässä, mutta potkua riittää vielä mukavasti jatkokypsytykseenkin. Molemmat ovat laadullisesti huipputavaraa, mutta omat mieltymykseni kaatuvat tällä otoksella enemmän Pauillacin suuntaan. Tästä viinitempauksesta singahtaa täydet viisi staraa ravintola Carelialle.

Testissä Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007

Copatinton testipenkissä ei ole viime aikoina tehty näkö- tai kuulohavaintoja Bordeauxin viineistä. ”Porvoolaiset” eivät ole yleensä tarjoilleet kovinkaan jäätävää vastinetta ainakaan minun rahoilleni, joten olen onnistunut kohdistamaan euroni muualle. Alkon tuupattua Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007:n perusvalikoimasta poistolistalle, päätin kuitenkin pitkästä aikaa tarttua ”porvoolaista” kaulasta ja sujautin pullon ostoskassiin.

Chateau Gressier sijaitsee Grand Pujeauxin kylässä, Moulis-en-Médocissa. Naapurina asustelevan ja huomattavasti kuuluisamman Chateau Chasse-Spleenin omistajat ostivat Chateau Gressierin vuonna 2003, tarkoituksenaan lähinnä kasvattaa Chasse-Spleenin tuotantokapasiteettia. Cru Bourgeois supérior-luokkaan kuuluva Chateau Gressierin brändi kuitenkin säilytettiin ja sen alla myydään viinejä edelleen.

Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007 sisältää etiketin mukaan 50% Cabernet Sauvignonia ja 50% Merlotia. Viini on kypsynyt tammessa 12-18 kk ja 40% tynnyreistä on ollut uusia. Punkulle annettiin tunti aikaa hengitellä dekantterissa ennen ensimmäistä maistamista.

Syvän tummanpunaisen viinin tuoksussa on aluksi herukkaa, kirsikkaa ja setripuuta. Hetken päästä voimakas tammisuus tunkee eturiviin oikein urakalla ja aiemmin havaittu elegantti setripuun aromi hukkuu taustalle. Onneksi ylilyövä tammisuus tasoittuu selkeästi parin tunnin lisähengittelyn myötä. Maussa Cabernet Sauvignonin herukkaisuus vie suoraviivaisella otteella ja Merlot lähinnä vikisee vieressä. Mausta löytyy herukan lisäksi kirsikkaa, hieman luumua ja reilusti tammea. Täyteläinen ja kohtuullisen hedelmäinenkin maku peittyy ajoittain hieman puisen ja karhean tammisuuden alle. Tanniineja löytyy reilusti ja niissäkin on havaittavissa lievää puisuutta. Reilu hapokkuus pitää tiukan ja varman otteen viinin ryhdistä koko matkan ajan. Melko pitkä jälkimaku on lähinnä hapankirsikkainen ja tamminen.

Reilun parin kympin hintainen Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007 on selkeäpiirteinen ja suoraviivainen Medocin punkku, jonka maussa häiritsee pieni puisuus. Kokonaisuudessa Cabernetin vahva herukkaisuus ja tammi pullistelevat hauiksiaan, muiden osatekijöiden jäädessä mitättömämpään sivurooliin. Tammisuus saattaa integroitua viiniin paremmin lisäkellaroinnin myötä, mutta nyt nautittuna viini vaatii ehdottomasti reilua ilmaamista ja medium-kypsää tummaa lihaa. Copatinto pläjäyttää tälle punkulle 3/5 staraa.