Viikon Copa – Chateau Smith Cabernet Sauvignon (Alko tilausvalikoima 24,50€)

Washington Staten osuus jenkkien viinituotannosta on vaivaiset 5%, mutta silti alue on maansa toiseksi suurin viinintuottaja heti Kalifornian jälkeen. Alueen tunnetuimpia nimiä maailmalla on alueen itälaidan Walla Wallassa toimiva Charles Smith, joka on kahminut huomiota mainoiden viiniensä lisäksi myös perustasoa räväkämmän etiketöinnin ja markkinoinnin suhteen. Pullot ovat liikkuneet maailmalla siihen tahtiin, että isotkin toimijat ovat heränneet ja niinpä Charles Smithin viisi ydintuotetta (Kungfu Girl Riesling, Eve Chardonnay, Boom Boom Syrah, Velvet Devil Merlot ja Chateau Smith Cabernet Sauvignon) myytiin viime vuoden lopulla viinijätti Constellation Brandsille. Smith jatkaa konsulttina em. viinien parissa, joten tyylin ja tason säilymisestä on toiveita jatkossakin.

Chateau Smith -13Alkon tilausvalikoimaan heilahti helmikuun alussa mainio Chateau Smith Cabernet Sauvignon, joka on Bordeaux-tyyppinen blendi, jonkavuosikerta 2013 pitää sisällään 90% Cabernet Sauvignonia, 5% Petit Verdot’ta, 4% Merlot’ta ja 1% Malbecia.

Tyylikäs tuoksu tuo nenään mustaherukkaa, tummaa kirsikkaa, mausteisuutta ja setripuuta. Makusektorilla täyteläinen viini jatkaa tuoksun suuntaviivoilla, paketti pysyy nätisti kontrollissa niin nätin hedelmäisyyden, raikkaan hapokkuuden kuin kypsän ja sopivan ronskisti esiin nousevan tanniinisuudenkin suhteen. Holitaso pysyttelee kohtuuden (13,5%) lukemissa ja pitkä mausteinen ja herukkainen jälkimaku viimeistelee setin.

Chateau Smith Cabernet Sauvignon on tyylikäs, mehevä, tasapainoinen ja varsin mainio Bordeaux-tyyliin tehty jenkkiviini. Rakenne lupailee suotuisaa kehityskaarta kellarin puolella vielä vuosiksi eteenpäin, mutta mikään ei sinänsä estä nautiskelemasta viiniä iloisin mielin jo nyt. Täräytä lautaselle mediumiksi grillattua naudanlihaa, suurriistaa tai vaikka pääsiäisen lammasruokia ja homma toimii. Viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta sekä suoraan muutaman pääkaupunkiseudun myymälän hyllyltä (tarkista myymäläsaatavuus Alkon sivuilta) 4/5 staraa.

Marchesi Frescobaldi Mormoreto 1995

Eräänä lauantaina teki mieli avata jotain aavistuksen kypsempää punaviiniä. Olinhan sentään saanut joululahjaostokset onnekkaasti suoritettua ja tiedossa oli illan verran laatuaikaa itseni kanssa. Kaapista tarttui kouraan pienen pläräilyn jälkeen Marchesi Frescobaldin Mormoreto vuodelta 1995. Frescobaldin suvun viininviljelyperinteet ulottuvat aina 1300-luvun alkuun saakka ja viinitalo lukeutuu tänä päivänä Toscanan suurimpien joukkoon.

Supertoscanalainen Mormoreto tulee vuonna 1976 istutetulta samannimiseltä tarhalta. Ensimmäinen vuosikerta on pullotettu 1983 ja nyt korkattu ysivitonen sisältää 80 % Cabernet Sauvignonia ja 20 % Cabernet Francia. Rypäleet on kerätty käsin ja viiniä on kypsytetty 20 kuukautta ranskalaisissa 225 litran tammitynnyreissä, joista kolmannes on ollut uusia.

Rubiininpunaisen viinin reunoilla näkee jo aavistuksen verran tiilenpunaa. Ikääntyneessä tuoksussa on kypsää mustaherukkaa, kirsikkaa, tupakkaa, pippurista mausteisuutta ja tietynlaista eläimellisyyttä. Taustaa ryhdittää selkeä pläjäys tammea. Maku jatkaa tuoksun linjoilla. Kokonaisuudessa on selkeästi havaittavissa ikääntyneen viinin merkkejä, mutta silti nätti balanssi hyvin säilyneen hedelmäisyyden, rauhoittuneen hapokkuuden ja pehmeän tanniinisektorin välillä. Tammeahan paketista löytyy reippaanlaisesti, mutta integroituminen muuhun kokonaisuuteen on sekä määrällisesti että tyylillisesti asiallisella tasolla. Jälkimaku on pitkä ja moniulotteinen. Viini on erinomaisessa korkkausiässä, mutta runkoa riittää vielä lisäkellaroinnillekin.

Huippukamaa, ei voi muuta sanoa. Mitä kauemmin viini viihtyi lasissa, sitä suuremmaksi ja moniulotteisemmaksi se tuntui kasvavan. Cabernet Sauvignon-vetoiset pakkaukset eivät yleensä herätä allekirjoittaneessa kovinkaan suuria tunteita, ehkäpä ikä oli onnistunut tämän kohdalla tekemään tehtävänsä. Alkon tilausvalikoimasta näyttäisi löytyvän vuosikertaa 2009 reilun kuudenkympin hintaan, kun taas nettikauppojen syövereistä löytyy vanhempiakin vuosikertoja siinä kolmen-neljänkympin hujakoilla. 4,5 / 5 staraa.

 

 

 

Matkalla Prioratissa – Celler Cal Pla

Heinäkuun lopulla löysin itseni Kataloniasta köröttelemässä kohti Porreran kylää. Kännykän navigointiohjelma oli onnistunut sanomaan sopimuksensa irti jo useita kymmeniä kilometrejä ennen määränpäätä ja luonnollisestikaan tiet eivät olleet suurenemaan päin. Verenpaine laski lähes peruslukemiin ensimmäisen Porrera-tienviitan osuttua näkökenttään ja näytti vahvasti siltä, että olin löytämässä perille heti ensimmäisellä yrityksellä. Pikkuruisen kylän hiljaisella toriaukioilla dominoa pelanneiden papparaisten auringon pieksemät naamavärkit näyttivät aavistuksen epäileviltä, kun eräs Suomi-Urpo parkkeerasi kotteronsa kadunkulmaan.

Prioratin viinien huikea suosio on houkutellut alueelle paljon suuria ja kirkkaasti kiiltäviä viinitaloja muualta Espanjasta. Nyt olin kuitenkin menossa tapaamaan pientuottajaa, joka on kotoisin alueelta, kasvanut siellä ja tuntee näin ollen työympäristönsä kuin omat taskunsa. Tapasin Celler Cal Plan:n omistajan ja viinintekijän Joan Sangenisin Tukholmassa pari vuotta sitten ja tykästyin talon erinomaisiin ja persoonallisiin viineihin. Porreran kylässä kasvaneen Joan Sangenisin perhe on toiminut maatalouden ja viininviljelyn parissa jo parin sadan vuoden ajan, mutta omalla Cal Pla-nimellä viiniä on valmistettu vasta 90-luvun puolivälistä lähtien. Vuosituotanto on ajan saatossa noussut noin sadantuhannen pullon tasolle, joten mistään massatuotannosta ei ole edelleenkään kyse. Tarhat sijaitsevat pääosin 300-500 metrin korkeudessa, mutta joitakin köynnöksiä löytyy noin 700 metrinkin korkeudesta. Köynnösten ikä vaihtelee kymmenestä vuodesta yli sataan vuoteen. Omien tarhojen rypäleiden lisäksi Cal Pla ostaa nykyään myös jonkin verran rypäleitä tutuilta viljelijöiltä. Johtoajatuksena on työskennellä tarhoilla niin hyvin, että erilaisten kemikaalien käyttö voidaan vähintäänkin minimoida ja lajikkeiden ominaispiirteet sekä alkuperä tulevat esiin lopputuotteessa mahdollisimman hyvin. Tämä tarkoittaa käytännössä lukemattomia käsityötunteja tarhoilla, satomäärien runsaskätistä rajoittamista sekä lukuisia kinkkisiä päätöksiä ja toimenpiteitä pari sataa vuotta vanhan kellarirakennuksen uumenissa.

Joan Sangenis kertoi modifioivansa viininvalmistuksessa käytettäviä metodeja kunkin vuosikerran tarpeiden mukaisesti. Viinien valmistuksessa käytetään sekä uutta että vanhaa tammea; ranskalaista, amerikkalaista ja unkarilaista. Kellarikierroksella siirryttiin kiehtovalla tavalla parisataa vuotta vanhan rakennuksen holvikaarien, seinämaalausten ja ikivanhojen tammitynnyreiden kautta pällistelemään viereisen lisätilan modernia terästankkimaisemaa. Tämäkään vierailu ei päättynyt kuivin suin, joten alla kommentit maistamistani viineistä. Suluissa lisäksi kunkin viinin paikallinen hintataso.

Mas d’en Compte Blanc 2009 (noin 14 € / plo)

Garnatxa Blanca, Macabeu, Picapoll blanc, Xarel·lo. Etelään suuntautuvien tarhojen 20-vuotiaista köynnöksistä. Käyminen ja kypsytys uusissa ranskalaisissa (80 %) ja amerikkalaisissa (20 %) tynnyreissä, 6 kk sakkojen kanssa. Intensiivisessä tuoksussa on sitruunaa, hunajaa, persikkaa ja huikean kiehtovaa mineraalisuutta sekä tammen tuomaa paahteisuutta. Melko täyteläistä ja runsasta pakettia virkistää napakka hapokkuus. Paletti samaan aikaan voimakas, hyvin raikas sekä hedelmäinen. Erittäin pitkässä jälkimaussa nautiskellaan reilusta mausteisuudesta. Aivan mieletön viini!

Celler Cal Pla Crianza 2008 (noin 10 € / plo)

Cabernet Sauvignonia, Cariñenaa ja Garnachaa 10-20 vuotiaista köynnöksistä, 350-500 metrin korkeudelta. Ei juurikaan uutta tammea. Hieman kehittynyt tuoksu, jossa paahteisuutta, ja tummaa kirsikkaa. Maussa yhdistyy tumma kirsikkaisuus sekä runsas, nuorekas hedelmäisyys. Helposti lähestyttävä viini, jota virittää napakka hapokkuus ja ryhdikäs, tiukka tanniinisuus. Pitkä mausteinen jälkimaku. (Vuosikerta -06 arvioitu blogissa aiemmin)

La Carenyeta 2010 (noin 16 € / plo)

Pelkästään Cariñenasta tehtyä viiniä ei pahemmin Espanjasta löydy. Lajiketta käytetään enimmäkseen osana sekoiteviinejä. Katalonian lisäksi Espanjasta tätä hapokasta ja tanniinista lajiketta löytyy lähinnä Riojasta Mazuelo-nimellä. Laadukas lopputulos edellyttää vanhemmista köynnöksistä kerättyjä laadukkaampia rypäleitä sekä otolliset kasvuolosuhteet. Joan kertoi, että esim. hänen tarhoillaan matalammilla korkeuksilla Cariñena-köynnökset ovat taipuvaisia tuottamaan huimia määriä rypäleitä ja luonnollisestikin tällöin laatu kärsii. Korkeammalla rypäleiden tuottotahti hiipuu selkeästi ja erityisesti vanhemmat köynnökset tuottavat erinomaista tavaraa. La Carenyeta 2010 on sataprosenttinen Cariñena 80-vuotiaista köynnöksistä 350700 metrin korkeudelta. Kypsytys 14 kk  2-vuotiaissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.
Nokkaan työntyy sekoitus tummia marjoja sekä punaisempaa kirsikkaa, punaista viinimarjaa, mausteisuutta ja yrttejä. Ensimmäiset nuuhkaisut tuovat jollain jännällä tavalla mieleen jopa Sangioveselle tyypillisiä hapankirsikkaisia fiiliksiä. Paletilla viini iskee pöytään parhaat korttinsa; tuoksun aromit saavat nimittäin seurakseen tiukan ja voimakkaan, mutta erinomaisesti muuhun kokonaisuuteen integroituvan hapokkuuden. Tanniinisuuttakin on suhteellisen reilusti ja se on muita maistettuja viinejä terävämpää. Erittäin pitkä jälkimaku on kiehtovan yrttinen, pippurinen ja mineraalinen.  

Mas d’en Compte 2008 (noin 20 € / plo)

30-90-vuotiaiden köynnösten Garnachaa (50 %) ja Cariñenaa (45 %) sekä 15-vuotiaden köynnösten Cabernet Sauvignonia (5 %). Kypsytetty 14 kk 1-3-vuotiaissa tammitynnyreissä, joista 80 % ranskalaisia ja 20 % amerikkalaisia. Tuoksussa on tummaa kirsikkaa, tupakkaa, karhunvatukkaa, mausteisuutta ja tammen tuomaa paahteisuutta. Paletti jatkaa tuoksun soundeilla. Hyvä tasapaino konsentoroituneen hedelmäisyyden, napakan hapokkuuden ja kohtuullisen mukavasti jo pehmenneen tanniinisuuden välillä. Parin tunnin dekantoinnilla jo nyt varmasti toimiva paketti puolikypsää tummaa lihaa notkuvassa ruokapöydässä, mutta hyötyy selkeästi vielä parin vuoden lisäkypsytyksestä. 

Planots 2009 (noin 50 € / plo)

Planots on Cal Pla’n lippulaivaviini, joka valmistetaan La Planots-tarhan jopa yli satavuotiaista köynnöksistä. Viini pitää sisällään puolet Garnachaa ja puolet Cariñenaa. 16 kk kypsytys uusissa ranskalaisissa (70 %) ja amerikkalaisissa (30 %) tammitynnyreissä. Paahteinen tuoksu, jossa paljon tummaa hedelmää, mustikkaa, mausteisuutta, tammea ja hitunen parfyymisyyttä. Pureksittavan paksu rakenne, erittäin konsentroitunut ja moniulotteisuuttaan väläyttelevä viini, joka ei myöskään peittele reilua tanniinisuuttaan ja tammisuuttaan. Iso viini, jossa on huikea potentiaali, mutta varsin nuori vielä. Tälle antaisin vielä vähintään muutaman vuoden kellariaikaa ja potkua riittää kyllä huomattavasti pidempäänkin säilytykseen.

Viikon Copa – Game Season 9,99 €

Riistakausi on saapunut ja intoa puhkuvat metsästäjät alkavat hiippailemaan aseidensa kanssa metsien siimeksessä ja vesien lähistöllä hyvän saaliin toivossa. Asiaan on suhtauduttava vakavasti, sillä myös peruskansalaisella on nyt selkeästi suurempi riski saada lautasellensa erilaisia riistaherkkuja. Itse en löydä kovinkaan montaa syytä ahmia hienoja riistaruokia ilman tilanteeseen sopivaa viiniä. Alkoholimonopolimme onkin reagoinut ajankohtaan vuosittain listaamalla valikoimaansa joukon ”riistaviinejä”. Game Season on yksi näistä, riistakauden ajaksi handelin hyllyille ladatuista viineistä.

Game Season on kansainvälisen viinijätti Boutinotin punaviinejä. 16 mijoonan pullon vuosivauhdilla viinejä tuottava ja välittävä viinitalo on onnistunut yllättämään muutaman muun viinin kohdalla hinta-laatusuhteella, eikä se nytkään ole kompastunut huonolaatuisen bulkkiviinin kynnykseen. Game Season on valmistettu Merlotista (60%) ja Cabernet Sauvignonista (40%). Rypäleet tulevat Languedocin alueelta eteläisestä Ranskasta, Beziersin kaupungin lähistöltä.

Game Seasonissa on havaittavissa selkeää ”languedocilaisuutta”. Lämminhenkisessä tuoksussa on tummia marjoja, mustaherukkaa, paahteisuuutta ja hiukan lakritsia. Melko täyteläinen ja pehmeä maku koostuu pääosin tummista kypsistä marjoista ja mausteisuudesta. Tämä viini ei ole mikään happopommi, mutta mukana oleva hapokkuus tuo mukavasti ryhtiä muuten varsin runsaalle makumaailmalle. Tanniinitkin kohdistavat riittävän puristuksen ikeniin ja melko pitkä jälkimaku on mausteinen.

Pehmeää ja runsasmakuista Game Seasonia on helppo lähestyä monestakin suunnasta; toisaalta se soveltuu hyvin erilaisten riistaruokien seuraan, mutta käy sellaisenaan mainiosti myös viilenevien syysiltojen lämmikkeeksi.  (Kuvan © Alko)

Testissä AC/DC-punaviinit – Highway to Hell Cabernet Sauvignon 2008 ja Back in Black Shiraz 2011 á 14,95 €

Copatinto suuntasi eräänä toukokuisena lauantaina Keski-Suomen järvimaisemiin nauttimaan hyvästä seurasta sekä raikkaan viileästä kevätsäästä. Mukaan haalittiin vain välttämättömimpiä tarvikkeita, eli lähinnä punaviiniä ja lasit. Paikalle saapuneen, arvovaltaisen testiryhmän joukoista oli jo aiemmin kantautunut toivomuksia AC/DC-vinkkujen maistelusta, joten mukaan kaapattiin pari pulloa kyseistä lajia. Copatinton lisäksi viinejä oli ruotimassa huipputason asiantuntijoita lääketeollisuuden, elintarviketeollisuuden, teletekniikan ja huippu-urheilun aloilta.

Pulloista napattiin korkit pois alta aikayksikön ja pullot jätettiin pariksi tunniksi huoneilmaan sound checkaamaan itsensä. Viineissä ensihuomiot kiinnittyvät siihen, että kumpikin tulee rypälelajikkeensa kannalta suotuisalta alueelta Australiasta; Shiraz Barossasta ja Cabernet Sauvignon Coonawarrasta. Shiraz on suhteellisen tuore tapaus, vuodelta 2011, kun taas Cabernet Sauvignon on vuosikertaa 2008. Viinien alkoholipitoisuutta (13%) voi pitää alueen tyypillistä tasoa alhaisempana. Rantasaunan pehmeiden löylyjen jälkeen päästiin toteamaan rokkipunkkujen todellinen taso. Raati huuteli maistelun lomasta varsin mielenkiintoisia kommentteja viineistä. Back in Black Shirazin tuoksua luonnehdittiin mm. tyriseväksi ja joku ilmoitti löytävänsä Highway to Hell Cabernet Sauvignonista sitruunaisuuttakin. Raadin mielipiteet jakautuivat melko hajalleen toisten arvostaessa enemmän Cabernet Sauvignonia ja toisten taas Shirazia. Jokseenkin yksituumaisia oltiin kuitenkin siitä, että Shiraz oli paksumpaa ja pehmeämpää ja Cabernet Sauvignon raikkaampaa ja tiukempaa. Takkatulen lämmössä porukka intoutui tiukempaankin keskusteluun viineistä ja viinihölynpölyn seassa alkoi esiintyä jo lyijykyniä sekä muita tuiki tarpeellisia koulutarvikkeita. Alkoi olla oikea hetki viheltää saavutettu kakofonia päättymään viimeisten lasillisten avulla.

Copatinto analysoi vinkut jo ennen saunaa ja totesi molemmista löytyvän sekä rypäleelleen että alueelleen tyypillisiä ominaisuuksia.

Highway to Hell Cabernet Sauvignonin tuoksusta löytyy herukkaa, tummaa kirsikkaa ja savua. Herukka ja kirsikkaisuus seuraavat keskitäyteläiseen makuunkin, josta löytyy lisäksi jonkin verran pehmeää tanniinisuutta ja melko terhakkaa hapokkuutta. Kevyen pippurinen jälkimaku on kohtalaisen pitkä. Highway to Hell on näistä kahdesta se selkeästi tasapainoisempi ja tasokkaampi viini, mutta jää silti melko yksiulotteiseksi ja alkuperäänsä nähden hiukan kepeäksi. Plussaa eloisasta hapokkuudesta.

Back in Black Shirazin nuorekkaassa tuoksussa on mukana paljon sitä, mitä Barossan Shirazista voi olettaakin löytyvän; tummaa marjaa, eucalyptusta, minttua, savua, ja salmiakkia. Valitettavasti tuoksun antamia lupauksia ei pääse lunastamaan täysimääräisesti maussa. Paletilla täyteläisen viinin nuorekkaan karhea vaikutelma kyllä yrittää kovasti esittää Barossan Shirazia, mutta potku ei vaan yksinkertaisesti riitä. Nuorekkuus korostuu entisestään ja maku painottuu lähinnä tummaan marjaisuuteen, muiden makujen jäädessä liian kauas taustalle. Tanniineissa on sentään mukavasti purevuutta ja kohtuullisen pitkään jälkimakuun tunkeutuu hiukan pippuriakin.  Plussaa rypälettä ja aluetta ilmentävästä tuoksusta.

AC/DC-punkut olivat erittäin matalalle asetettuihin odotusarvoihin nähden jopa yllättävänkin hyviä, mutta eivät kyllä yltäneet minkään tasoisiin thunderstruck-ilmiöihin. Tällaiset pullot ovat varmasti ihan hauskoja tapauksia illanistujaisissa, mutta kuten olettaa saattaa, kurittavat kukkaroa hieman liikaa viinillisiin ominaisuuksiinsa nähden.

Viinisuositus – Columbia Crest Two Vines Cabernet Sauvignon 2009 10,98 €

Pakkasen paukkuessa ja lämpömittarin huutaessa hoosiannaa, tarvitaan ehdottomasti lämminhenkistä viiniä. Tämänkertainen viinisuositus sopiikin tarkoitukseen, kuin nyrkki kylmässä kohmettuneeseen nenänvarteen. Seattlen lähistöllä sijaitseva Washington State puskee maailmalle mielenkiintoisia viinejä. Yleisesti ottaen Washington Staten viinit ovat Kalifornian kollegojaan hieman kevyempiä ja tyyliltään eurooppalaisempia. Silti viineistä löytää selvästi tunnistettavaa uuden maailman voimakasluonteista tyyliä. Alkon perusvalikoimassakin on huomioitu tämän mielenkiintoisen alueen viinit huimaavalla kahden viinin valikoimalla. Columbia Crest Two Vines Cabernet Sauvignon on kotoisin Columbia Valleyn alueelta, missä aurinkoiset päivät, viileät yöt ja pitkä kasvukausi mahdollistavat rypäleiden optimaalisen kypsymisen, säilyttäen kuitenkin rypäleiden hapokkuuden.

Tummanpunaisen viinin tuoksussa on mustaherukkaa, kypsää tummaa luumua, kirsikkaa ja maltillisesti amerikkalaisen tammen tuomaa vaniljaa. Melko täyteläisessä ja lämminhenkisessä maussa on tuoksun aromien lisäksi makeaa lakritsia. Maltillinen hapokkuus ja pehmeät tanniinit täydentävät yhtenäisen kokonaisuuden. Suuhun jää pitkähkö, muhkean herukkainen jälkimaku.

Columbia Crest Cabernet Sauvignon 2009 on Alkon hinnankorotuksestakin huolimatta helposti lähestyttävä, lämminhenkinen ja selkeäpiirteinen kokonaisuus, jota voi kulautella viltin alla vaikka sellaisenaankin pakkaspäivän lämmikkeeksi. Copatinto suosittelee!

Viinisuositus – Poggio al Tufo Rompicollo 2009 12,99€

poggio al tufo rompicolloTommasin Poggio al Tufo Rompicollo tulee eteläisen Toscanan auringon alta, Maremmasta. Tämä suodattamaton punaviini sisältää 60 % sangiovesea , 40 % Cabernet Sauvignonia ja sitä on kypsytelty vuoden verran tammessa.

Makean mausteisesta tuoksusta erottuu tummia marjoja, hieman kirsikkaa ja tammen tuomaa paahteisuutta. Cabernet sauvignonin tuoma mustaherukkaisuus on aistittavissa taustalla.

Maku on alussa marjainen ja hedelmäinen. Napakka hapokkuus ja pehmeät tanniinit tuovat makuun lisää  voimaa, ryhtiä ja tasapainoa. Pitkä jälkimaku on napakka, paahteinen ja mausteinen.

Kulauta tämä tyylikäs viini vaikkapa saltimboccan tai yrttimaustetun karitsan paahtopaistin kera.