Viikon Copa – Deep Roots Riesling Trocken 2011

Viiniköynnöksen kannalta lienee pääosin hyvä asia, että sillä on syvälle ulottuvat juuret. Viinintekijän syvä juurtuminen omaan alueeseensa on harvemmin sekään haittatekijä viininvalmistuksessa. Sen sijaan englanninkielisellä nimellä varustettu saksalainen viinipullo ei useinkaan ole enne mistään hyvästä. Uskottavampana pidetään sitä vanhaa tyyliä, jossa viinin nimi muodostuu kahdesta tai kolmesta, väliviivalla yhdistetystä sukunimestä ja sen lisäksi ainakin kahdesta tarhan sijantia kuvaavasta sanasta tai nimestä. Etiketin kirjasintyyliksi on perinteisesti valittu niin historiallinen versio, että sen onnistunut tavaaminen alle viiden minuutin onnistuu vain apteekkihenkilökunnalta.

Drei Winzer eli kolmen viinintekijän, Philipp Wittmannin, Jochen Dreissigackerin ja Stefan Winterin yhteisprojekti on kuitenkin ottanut riskin ja nimennyt tuotteensa jykevästi Deep Roots-nimellä. Nimi viittaa siihen, että viinin tavoitteena on ilmentää tekijöidensä sukujuuria Saksan viinitarhoihin. Varovasti voisin arvailla viinin markkinoinnin suuntautuvan Saksan ulkopuolelle. Rypäleet ovat kasvaneet Wonnegaun alueella, Rheinhessenin eteläosassa. Viiniä on säilytetty käymisen jälkeen 4 kk terästankeissa sekä vielä pulloissa 2 kk.

Tuoksusta löytyy kirpakkaa sitruunaa, raikasta vihreää omenaa ja aavistus mineraalisuutta. Runsaan hedelmäinen maku jatkaa tuoksun linjalla. Siitä erottaa pienen jäännössokerimäärän (8g/l), mutta reilu hapokkuus pitää ryhdin hyvin kuosissa. Melko pitkä jälkimaku nostaa veden kielelle.

Deep Roots on suoraviivainen, selkeäpiirteinen ja ryhdikäs Riesling, joka pysyttelee omalla mukavuusalueellaan, eikä sorru ylimääräisiin kikkailuihin. Deep Roots ei ole tajuntaa räjäyttävän hienostunut tai moniulotteinen tapaus, mutta tällä hintalapulla varustettuna mielestäni erittäin hyvä ostos. Kokkaile kylkeen vaikka kanawokkia. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Yalumba Shiraz 2011 12,79 €

Joulun sijoittuminen kalenterissa sinne loppuvuoden hujakoille tuntuu yllättävän meidät joka vuosi lähes yhtä suurella varmuudella, kuin ensilumi yllättää autoilijat. Jos jo tässä vaiheessa arvailet tämän viikon viinisuosituksen koskevan joulupöydän viinejä, niin olet kyllä todella pahasti väärässä. Jouluviineihin paneudutaan ensi viikolla, mutta nyt Viikon Copa suosittelee kansalaisia kaatamaan lasiin mukavan runsasta luomupunkkua Australiasta. Samalla on hyvä sauma hengähtää edes hetkeksi kaikenlaisten pikkujouluhösellysten ja lahjarallien keskellä.

Jos nyt olisit sattumalta joskus edes vahingossa pohtinut, miltä mahtaisi maistua etelä-australialainen Shiraz ilman tammikypsytystä, niin vastaus voi hyvinkin löytyä tuosta viereisestä kuvasta. Joitakin viikkoja sitten Alkoon ilmestynyt Yalumba Organic Shiraz on nimittäin juuri tällainen tyypillinen tapaus ilman tammikypsytystä. Viinin rypäleet ovat kasvaneet luomutarhoilla McLaren Valessa ja Adelaide Plainsissa. Viiniä on kypsytetty 8 kk terästankeissa.

Tyypillisen intensiivisestä tuoksusta löytyy tummaa kirsikkaa, luumua, kuivattuja yrttejä ja hieman lakritsi- ja salmiakkisektoriakin. Täyteläinen maku on kypsää kirsikkaa ja luumua pullollaan. Salmiakkisuus ja yrttisyys täydentävät palettia kivasti. Selkeä hapokkuus ja pehmeät tanniinit tekevät kokonaisuudesta varsin tasapainoisen. Viini jättää suuhun melko pitkän, pippurisen mausteisen jälkimaun.

Yalumba on onnistunut jälleen mukavasti. Tämänkin viinin kohdalla hillopurkin kansi on onnistuttu pitämään kiinni eikä makuun ole päässyt livahtamaan ylimääräistä makeutta. Noin 13%:n alkoholipitoisuus ei luonnollisestikaan häiriköi näin runsasmakuisen viinin kokonaisuutta millään tavalla. Mitäpä jos talven tulon kunniaksi iskisit Yalumba Organic Shirazia pöytään ja grillaisit sen kylkeen jotain maukasta tummaa lihaa.  (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Kungfu Girl Riesling 2011 14,99 €

Humoristisia etikettejä riittää viinimaailmassa pilvin pimein. Erityisesti uuden maailman tuottajilta on totuttu näkemään jos jonkinlaisia nimihirvityksiä ja etikettiviritelmiä. Harva kuitenkaan on onnistunut asiassa yhtä hyvin ja tehokkaasti, kuin Kungfu Girl Rieslingin tuottaja Charles Smith. On nimittäin kovin harvinaista, että noin sekunnin mittaisen, pelkän etiketin tuijottamisen jälkeen hymyään pidättelevällä ostajalla on tieto siitä, että kyseinen viini soveltuu hyvin mm. itämaisen keittiön herkuille. Vielä harvinaisempaa on se, että hauskannäköinen etiketti kätkee taakseen laadukasta, herkullista ja mielenkiintoista viiniä. Voin kertoa jo tässä vaiheessa, että varsin persoonallisen oloinen hra Smith on onnistunut tässäkin asiassa hyvin.

Kungfu Girlin tuoksussa on omenaa, limeä, appelsiininkuorta, mandariinia, nektariinia ja ehkäpä hiukan mineraalisuuttakin. Tuoksun aromimaailmaa toistava puolikuiva maku on melko runsas, mutta samalla hyvin raikas. Reilu hapokkuus tekee kokonaisuudesta todella ryhdikkään ja tasapainoisen. Keskipitkä jälkimaku jättää veden kielelle ja houkuttelee kaatamaan lisää.

Uuden maailman puolikuivissa Riesling-viineissä päästään harvoin siihen jäännössokerin, hapokkuuden ja muiden komponenttien harmoniaan, mihin esimerkiksi Saksassa, Ranskan Alsacessa tai vaikkapa Itävallassa pystytään. Charles Smith on kuitenkin onnistunut työssään melkoisen mukavasti. Kungfu Girl Rieslingiä on jo ehditty latomaan myymälöiden hyllyille siinä määrin ansiokkaasti, että voit huoletta suunnata kungfu-tyyliin viuhuvat notkeat raajasi lähimyymälän suuntaan ja noutaa pullon kotiin. Virittele Kungfu Girlin seuraksi vaikkapa itämaiseen tyyliin maustettu katkarapukeitto. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Dreissigacker Grauburgunder 2011 18,90 €

Syksy on siinäkin mielessä hienoa aikaa, että kotitalouksiin alkaa suorastaan virrata rakkaan verokarhumme toimesta postitettuja lappusia, joissa on näppärästi ilmoitettu ratkaisevat parametrit koskien loppuvuoden taloustilannettamme. Osalle tämä merkitsee välitöntä sinkoilua tavaratalojen käytävillä setelit viuhuen ja osa sitten päätyy etsimään lähikaupan hyllyltä sitä edullisempaa hernesoppaa. Kävi miten kävi, viikon copa suosittelee kaikille saksalaista luomuvalkkaria, joka sopii kivasti monenlaisten kala- ja äyriäisruokien kylkeen. Dreissigacker Grauburgunder on sataprosenttinen Grauburgunder saksalaisittain, eli Pinot Gris ranskalaisittain, eli Pinot Grigio italialaisittain. Rakkaalla lapsella on monta nimeä tai sitten niitä on välillä ihan liikaa, ihan miten vaan. Saksalaisia Grauburgundereita ei ole Alkon perusvalikoimassa pahemmin havaittu, joten uutuusviini on mukava ja tarpeellinen lisä A-tarvikeliikkeen valikoimiin.

Rheingaun ja Pfalzin viinialueiden väliin jäävä Rheinhessen on Saksan suurin viinialue. Nahe-jokeen lännessä ja Reiniin pohjoisessa ja idässä rajautuvalla alueella viljelyalaa dominoivat vähemmän arvostetut ja monelle hieman vieraammat rypälelajikkeet, kuten esim. Müller-Thurgau, Dornfelder ja Silvaner. Moni tietää senkin, että em. lajikkeista valmistetuista viineistä löytää harvemmin mitään varsinaisia kuningasjuomia. Rheinhessen ei siis ole viininostajan näkövinkkelistä kiikaroituna mikään varma nakki, sillä laatu ja viinityylit vaihtelevat melkoisesti. Dreissigacker on kuitenkin selkeästi sitä alueen parempaa kastia, sillä jo viininvalmistustyyli on mielenkiintoinen ja erilainen. Poikkeuksellisen pitkä kuorimaseraatio ja tavanomaista pidempi sakkakypsytys tuovat Dreissigackerin viineihin lisää konsentraatiota ja luonnetta. Suositusviinin rypäleet ovat kasvaneet Bechtheimin lähistöllä ja ne on kerätty käsivoimin, suurta huolellisuutta noudattaen. Tämän luomuviinin terästankkikäyminen on toteutettu villihiivoilla.

Pirteän raikkaassa tuoksussa on omenaa, sitruunaa, hiukan ananasta ja mineraalisuutta. Tarkempi maistelija erottaa kuivahkosta mausta juuri ja juuri pienen jäännössokerimäärän (3,9 g/l), huolettomampi pitää tätä kuivana. Melko runsas ja vahvarakenteinen maku tuo hyvin esiin tuoksun komponentit. Tasapainottava pirteä hapokkuus ryhdittää viiniä kivasti. Melko pitkä jälkimaku on kypsän sitruksinen ja siitä löytyy myös hiukan mausteisuutta.

Jos vajaan parin kympin sijoitus hiukan persoonallisempaan Grauburgunderiin ei aiheuta talousosastollasi liikoja irvistelyjä, kannattaa koukata tämä Alkon uutuus testiin. Hanki samalla reissulla ainekset vaikka herkulliseen lohikeittoon. Dreissigacker Grauburgunder on rakenteeltaan kohtuullisen vankka kaveri, joten täyteläisempienkään lohikeittojen kanssa ei luulisi olevan ongelmia. (Kuvan © Alko)

Testissä Monte Xiabre Albariño 2011

Syyskuisena lauantaina päin pläsiä lätisevä raekuuro oli siinä määrin mieltä ylentävä kokemus, että oli suorastaan pakko näpytellä tänne blogiin muutama rivi jostain kesäisestä valkoviinistä. Palataanpa siis kesän Albariño-testeihin ja erääseen lähestulkoon helteiseen kesäpäivään. Testipenkissä pääsi nimittäin pyörähtämään Maior de Mendozan Monte Xiabre Albariño 2011. Kyseinen maataloustuote tulee olemaan hyvin suurella todennäköisyydellä testipenkin edullisimpia Rias Baixasin Albariñoja, sillä sakemannilandiassa pullo kurittaa lompakkoa viiksikarvaa vaille kympin verran. Halpaa kuin saippua ja kaiken lisäksi paremman makuista?

Raekuuron hyydyttämät silmäni eivät onnistuneet löytämään varmaa salapoliisitietoa valmistukseen käytettyjen rypäleiden tarhasijainneista, mutta jäätävän looginen arvaukseni on Val Do Salnés. Eikä suinkaan vähiten siksi, että tietojeni mukaan tuottajan tarhat sattuvat sijaitsemaan juuri siellä. Rypäleet on onnistuttu keräämään yli 30-vuotiaista köynnöksistä ja valmistusprosessi on sisältänyt mm. 3 kk:n sakkakypsytyksen, jonka tarkoituksena on mm. voimistaa viinin makuominaisuuksia.

Uskaltaisin väittää tuoksusta löytyvän sitruunaa, ananasta, kiiviä ja mineraalisuutta. Mineraalisuudessa on mukana yllättävän vähässä määrin Rias Baixasille tuttua merellistä twistiä, mikä on toki selkeä pettymys. Kuivassa ja melko runsaassa maussa on reilun sitruunaisuuden lisäksi pippurista mausteisuutta. Pirteä hapokkuus pitää viinin rungon nätisti ryhdissä ja keskipitkä jälkimaku jättää suuhun sitruunaisen ja mausteisen tunnelman.

Monte Xiabre Albariño 2011 on hyvän perustason edustaja sarjassaan ja hinta-laatusuhteen oivallisuus saattaa aiheuttaa voimakastakin rypistelyä kilpailijoiden otsanahkoissa. Kokonaisuus jää kuitenkin hieman yksioikoiseksi ja yllätyksettömäksi, joten terävimmän Albariño-kärjen suorituksiin on vielä matkaa. Ruokapuolella Monte Xiabre pelaa varmaa peruspeliä monenlaisten kala- ja äyriäisruokien kanssa.

Copatinto paukauttaa Monte Xiabre Albariñolle ihan kelvolliset 3/5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Game Season 9,99 €

Riistakausi on saapunut ja intoa puhkuvat metsästäjät alkavat hiippailemaan aseidensa kanssa metsien siimeksessä ja vesien lähistöllä hyvän saaliin toivossa. Asiaan on suhtauduttava vakavasti, sillä myös peruskansalaisella on nyt selkeästi suurempi riski saada lautasellensa erilaisia riistaherkkuja. Itse en löydä kovinkaan montaa syytä ahmia hienoja riistaruokia ilman tilanteeseen sopivaa viiniä. Alkoholimonopolimme onkin reagoinut ajankohtaan vuosittain listaamalla valikoimaansa joukon ”riistaviinejä”. Game Season on yksi näistä, riistakauden ajaksi handelin hyllyille ladatuista viineistä.

Game Season on kansainvälisen viinijätti Boutinotin punaviinejä. 16 mijoonan pullon vuosivauhdilla viinejä tuottava ja välittävä viinitalo on onnistunut yllättämään muutaman muun viinin kohdalla hinta-laatusuhteella, eikä se nytkään ole kompastunut huonolaatuisen bulkkiviinin kynnykseen. Game Season on valmistettu Merlotista (60%) ja Cabernet Sauvignonista (40%). Rypäleet tulevat Languedocin alueelta eteläisestä Ranskasta, Beziersin kaupungin lähistöltä.

Game Seasonissa on havaittavissa selkeää ”languedocilaisuutta”. Lämminhenkisessä tuoksussa on tummia marjoja, mustaherukkaa, paahteisuuutta ja hiukan lakritsia. Melko täyteläinen ja pehmeä maku koostuu pääosin tummista kypsistä marjoista ja mausteisuudesta. Tämä viini ei ole mikään happopommi, mutta mukana oleva hapokkuus tuo mukavasti ryhtiä muuten varsin runsaalle makumaailmalle. Tanniinitkin kohdistavat riittävän puristuksen ikeniin ja melko pitkä jälkimaku on mausteinen.

Pehmeää ja runsasmakuista Game Seasonia on helppo lähestyä monestakin suunnasta; toisaalta se soveltuu hyvin erilaisten riistaruokien seuraan, mutta käy sellaisenaan mainiosti myös viilenevien syysiltojen lämmikkeeksi.  (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Coto de Gomariz 2011 14,19 €

Olen ollut suorastaan positiivisesti yllättynyt viime kuukausien aikana tapahtuneista Espanja-sektorin lisäyksistä Alkon valkoviinivalikoimissa. Olemme saaneet taputella pikkuisia kätösiämme yhteen mm. perusvalikoimaan ilmestyneiden Godellojen ja tilausvalikoimaan tulleen huipputason Albariñon ansiosta.  Viimeisimpänä ilonaiheena on perusvalikoiman persoonallinen uutuusvalkoviini noususuhdanteessa olevalta viinialueelta. Tämän viikon suositusviini tulee luoteisesta Espanjasta, Ribeiron viinialueelta, joka on Rias Baixasin sisämaan puoleinen naapuri. Viini on valmistettu alueen alkuperäislajikkeista, sisältäen seudun ykköslajiketta Treixaduraa (70%) ja sen lisäksi Godelloa (15%), Albariñoa 10%) ja Loureiraa (5%). Coto de Gomariz on valmistettu terästankeissa, joissa sitä on myös kypsytetty 6 kk:n ajan.

Viinin tuoksusta löytyy omenaa, greippiä, aprikoosia, sitruunaa. Kuivassa ja runsaan täyteläisessä maussa on tuoksun komponenttien lisäksi esillä reilua yrttisyyttä sekä hieman savuisuutta tai tuhkaisuutta. Raikas hapokkuus tasapainottaa erittäin runsasta ja konsentroitunutta pakettia. Erittäin pitkä jälkimaku on yrttisen sitruksinen.

Lienee selvää, että Coto de Gomariz ei tule olemaan täyteläisen ja konsentroituneen makunsa sekä korkean alkoholipitoisuuden (14%) vuoksi joka jampan seurusteluviini ja itse asiassa pelkkään lipittelyyn en sitä suosittele lainkaan. Kyseessä on kuitenkin erittäin persoonallinen ja laadukas valkkari todella mielenkiintoiselta alueelta. Huolehdi viinin riittävästä viilennyksestä ja tarjoile se vaikkapa ruisjauhoissa pyöriteltyjen ja voissa paistettujen muikkujen kaverina. On mielenkiintoista jäädä seuraamaan nousevatko Ribeiron valkkarit tulevaisuudessa haastamaan naapurialuettaan maineen ja kunnian määrässä.  (Kuvan © Alko)

Testissä Basa Blanco Rueda 2011

Testipenkkialueella on todistetusti päästy nauttimaan lämpimistä kesäpäivistä sekä myös korkkailtu tilanteeseen sopivia pulloja. Viinejä kulautellessa tuntuu siltä, että yhä harvemmin osuu kohdalle erityisen edullisia viinejä, jotka löisivät edes kevyesti positiivisen yllätyksen nuijaa päin naamavärkkiä. Tämähän nyt ei sinällään ole kovin yllättävää, sillä hyvän laadun aikaansaaminen toki maksaa. Nyt on kuitenkin pakko sanoa, että testipenkissä ei ole koettu aikoihin sellaista yllätystä, mitä Basa Blanco 2011 onnistui tarjoilemaan. Toisaalta taas se fakta, että viinin taustalta löytyy Telmo Rodriguez, ei viinin laatu huomioon ottaen olekaan enää yhtään yllättävää.

Basa Blanco Rueda 2011 tulee siis Ruedan alueelta Espanjasta, Ribera del Dueron ja Toron välimaastosta. Rueda kuuluu kirkkaasti Espanjan parhaisiin valkoviinialueisiin ja suurimman tähden roolissa alueella on Verdejo-lajike. Peltoalaa on vallannut jonkin verran myös Sauvignon Blanc ja esim. Viura. Kun viinipullon etiketistä löytyy sana ”Rueda” tiedämme, että viini sisältää vähintään 50% Verdejoa. Näin on asianlaita tässäkin pullossa. Se nimittäin pitää sisällään 80%  Verdejoa, 15% Viuraa ja 5% Sauvignon Blancia.

Hieman vihertävän keltaisen viinin tuoksussa on päärynää, omenaa, greippiä ja ruohoisuutta. Keskitäyteläisessä, kuivassa ja erittäin raikkaassa maussa on positiivisessä mielessä sitä kuuluisaa päärynämehujäätä, omenaa, greippiä, ruohoisuutta ja yrttisyyttä. Pirteä hapokkuus raikastaa ja tasapainottaa kokonaisuutta sekä siivittää päärynäiseen ja yrttiseen, melko pitkään jälkimakuun.

Näin tasapainoisen ja kovatasoisen tavaran löytyminen alle kahdeksan euron pullosta on suoranainen ihme. Toisaalta Basa Blanco Rueda 2011 todistaa jälleen kerran sen, että laatua voi joskus saada edullisestikin. Valitettavasti se ” joskus ” tulee vaan koettua aivan liian harvoin… Absoluuttisesti viiniä arvioiden Basa Blanco 2011 on kirkkaasti 3:n staran viini. Kun vielä huomioidaan suorastaan huikea hinta-laatusuhde, on viinille pakko päräyttää 3,5 staraa.

Ruedan Verdejo-pohjaiset, raikkaat valkkarit toimivat loistavasti lämpimien kesäpäivien ja -iltojen virkistäjinä ja nytkin yhdistelmä oli erinomainen. Kun muistaa pitää Verdejon tarjoilulämpötilan korkeintaan kymmenessä asteessa, viinin raikkaus pääsee kunnolla esiin. Verdejot toimivat toki myös ruokapöydässä, eivätkä iltapalaksi paistetut, valkosipulilla ja yrteillä maustetut kanan rintafileet olleet lainkaan pahoillaan Basa Blancon läsnäolosta.

 

 

 

Viikon Copa – Terres de Berne Rosé 2011 14,98 €

Viikon copa suosittelee tekemään kesäkassin tilajärjestelyt siihen malliin, että vapaata tilaa löytyy pullolliselle roseeviiniä. Raikas ja viileä rosé sopii nimittäin aurinkoiseen kesäpäivään, kuin se kuuluisa nenä siihen lähes yhtä kuuluisaan päähän. Eteläisessä Euroopassa roseeviinien kulutus on aivan eri sfääreissä verrattuna meikäläisten tilastolukemiin. Hesarikin tiesi hiljattain kertoa roseeviinien löytävän suomalaisten viinilaseihin varsin nihkeästi. Nyt on juuri oikea hetki muuttaa tilastolukemia tai vähintään pyyhkiä aivojen roseeviinisektorista pois mielikuvat makeista ja esanssisista marjapommeista. Chateau de Bernen Terres de Berne Rosé 2011 tarjoaa siihen mukavan raikkaan mahdollisuuden.

Terres de Berne Rosé 2011 on kotoisin Lorguesista, Ranskan Provencesta. Viini on valmistettu ”fifty-fifty”-jaolla Grenache ja Cinsault-rypäleistä. Hillityn tyylikkäästä tuoksusta löytyy mansikkaa ja sitruunaa. Kuiva maku seuraa elegantisti tuoksua ja lisää siihen pienen annoksen mausteisuutta. Tällä kertaa palettia ei räjäytellä millään yliampuvilla hedelmäpommeilla. Viinissä on melko kivasti hapokkuutta ja tyylikkään marjainen jälkimaku yltää oikein mukavaan pituuteen.

Terres de Berne on tasapainoinen ja raikas roseeviini, joka sopii niin kuuman kesäpäivän raikastukseksi kuin ruokapöytäänkin. Roseeviinin yhdistäminen ruokaan on helppoa kuin heinänteko; melkeinpä kaikki käy, joten rohkeasti vaan kokeilemaan. Roseeviinit kannattaa nauttia reilusti viilennettynä, tuottaja suosittelee tätä vinkkua tarjoiltavaksi kuuden asteen lämpötilassa.  Tämä viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta, mutta kesäaikaan myymälöiden hyllyihin on nosteltu tilausvalikoimankin roseepulloja, joten rohkea ja reipas pistäytyminen lähipuulaakiin saattaa tuottaa toivotun tuloksen.

Testissä AC/DC-punaviinit – Highway to Hell Cabernet Sauvignon 2008 ja Back in Black Shiraz 2011 á 14,95 €

Copatinto suuntasi eräänä toukokuisena lauantaina Keski-Suomen järvimaisemiin nauttimaan hyvästä seurasta sekä raikkaan viileästä kevätsäästä. Mukaan haalittiin vain välttämättömimpiä tarvikkeita, eli lähinnä punaviiniä ja lasit. Paikalle saapuneen, arvovaltaisen testiryhmän joukoista oli jo aiemmin kantautunut toivomuksia AC/DC-vinkkujen maistelusta, joten mukaan kaapattiin pari pulloa kyseistä lajia. Copatinton lisäksi viinejä oli ruotimassa huipputason asiantuntijoita lääketeollisuuden, elintarviketeollisuuden, teletekniikan ja huippu-urheilun aloilta.

Pulloista napattiin korkit pois alta aikayksikön ja pullot jätettiin pariksi tunniksi huoneilmaan sound checkaamaan itsensä. Viineissä ensihuomiot kiinnittyvät siihen, että kumpikin tulee rypälelajikkeensa kannalta suotuisalta alueelta Australiasta; Shiraz Barossasta ja Cabernet Sauvignon Coonawarrasta. Shiraz on suhteellisen tuore tapaus, vuodelta 2011, kun taas Cabernet Sauvignon on vuosikertaa 2008. Viinien alkoholipitoisuutta (13%) voi pitää alueen tyypillistä tasoa alhaisempana. Rantasaunan pehmeiden löylyjen jälkeen päästiin toteamaan rokkipunkkujen todellinen taso. Raati huuteli maistelun lomasta varsin mielenkiintoisia kommentteja viineistä. Back in Black Shirazin tuoksua luonnehdittiin mm. tyriseväksi ja joku ilmoitti löytävänsä Highway to Hell Cabernet Sauvignonista sitruunaisuuttakin. Raadin mielipiteet jakautuivat melko hajalleen toisten arvostaessa enemmän Cabernet Sauvignonia ja toisten taas Shirazia. Jokseenkin yksituumaisia oltiin kuitenkin siitä, että Shiraz oli paksumpaa ja pehmeämpää ja Cabernet Sauvignon raikkaampaa ja tiukempaa. Takkatulen lämmössä porukka intoutui tiukempaankin keskusteluun viineistä ja viinihölynpölyn seassa alkoi esiintyä jo lyijykyniä sekä muita tuiki tarpeellisia koulutarvikkeita. Alkoi olla oikea hetki viheltää saavutettu kakofonia päättymään viimeisten lasillisten avulla.

Copatinto analysoi vinkut jo ennen saunaa ja totesi molemmista löytyvän sekä rypäleelleen että alueelleen tyypillisiä ominaisuuksia.

Highway to Hell Cabernet Sauvignonin tuoksusta löytyy herukkaa, tummaa kirsikkaa ja savua. Herukka ja kirsikkaisuus seuraavat keskitäyteläiseen makuunkin, josta löytyy lisäksi jonkin verran pehmeää tanniinisuutta ja melko terhakkaa hapokkuutta. Kevyen pippurinen jälkimaku on kohtalaisen pitkä. Highway to Hell on näistä kahdesta se selkeästi tasapainoisempi ja tasokkaampi viini, mutta jää silti melko yksiulotteiseksi ja alkuperäänsä nähden hiukan kepeäksi. Plussaa eloisasta hapokkuudesta.

Back in Black Shirazin nuorekkaassa tuoksussa on mukana paljon sitä, mitä Barossan Shirazista voi olettaakin löytyvän; tummaa marjaa, eucalyptusta, minttua, savua, ja salmiakkia. Valitettavasti tuoksun antamia lupauksia ei pääse lunastamaan täysimääräisesti maussa. Paletilla täyteläisen viinin nuorekkaan karhea vaikutelma kyllä yrittää kovasti esittää Barossan Shirazia, mutta potku ei vaan yksinkertaisesti riitä. Nuorekkuus korostuu entisestään ja maku painottuu lähinnä tummaan marjaisuuteen, muiden makujen jäädessä liian kauas taustalle. Tanniineissa on sentään mukavasti purevuutta ja kohtuullisen pitkään jälkimakuun tunkeutuu hiukan pippuriakin.  Plussaa rypälettä ja aluetta ilmentävästä tuoksusta.

AC/DC-punkut olivat erittäin matalalle asetettuihin odotusarvoihin nähden jopa yllättävänkin hyviä, mutta eivät kyllä yltäneet minkään tasoisiin thunderstruck-ilmiöihin. Tällaiset pullot ovat varmasti ihan hauskoja tapauksia illanistujaisissa, mutta kuten olettaa saattaa, kurittavat kukkaroa hieman liikaa viinillisiin ominaisuuksiinsa nähden.