Täsmäviini rapujuhliin – La Chablisienne Chablis ‘le finage’ 2014 (Alko 16,98 €)

Kaikki asialliset ja asiattomat rapujuhlat vaativat palan painikkeeksi kunnollista viiniä. Saksiniekkojen kanssa räpeltäminen on siinä määrin työlästä puuhaa, että viiniksikin on syytä valita hieman laadukkaampaa tavaraa. Chablis on klassikkoalue, jonka tyylikkään puhdaspiirteiset Chardonnayt soveltuvat erinomaisesti rapukekkereihin.

ChablisienneMainion hinta-laatusuhteen La Chablisienne ‘le finage’ on jo vanha konkari Alkon vakiovalikoimassa. Pullosta löytyy varsin mukava paketti kypsiä sitrushedelmiä, mineraalisuutta ja hentoa yrttisyyttä. Tasapainoinen ja tyylikkäästi kontrollissa pysyvä hedelmäisyys, jonka ryhdistä pitävät huolen napakka hapokkuus sekä pieni pläjäys mineraalisuutta. Kokonaisuutena viini on juuri sopivan hillitty ja tyylikäs, mutta hyvän hapokkuuden ja mineraalisuutensa ansiosta myös riittävän luonteikas ja ryhdikäs. La Chablisienne ‘le finage’ 2014 on varma valinta sekä rapujen hennomman makumaailman että hieman tuhdimpien lisukkeiden kylkeen. Ja voihan tämän toki kulautella menemään ilman rapujakin. 4 / 5 staraa.

(Maahantuojalta saatu näytepullo)

Täydellisen Chardonnayn jäljillä – Jean-Pierre Michel Viré-Clessé Terroirs de Quintaine 2010

Joulun aikoihin on ollut tapana iskeä pöytään jonkinlaista blinisettiä, jonka kaveriksi useimmiten korkataan samppanjaa ja aika usein myös joku valkkari. Tällä kertaa hakusessa oli joku kiva Chardonnay ja kun ne tyylikkäimmät Chardonnayt (ilman kuplia) tuppaavat tulemaan Burgundista, pääsi kyseistä valkoviinin virkaa toimittamaan Jean-Pierre Michelin Viré-Clessé vuodelta 2010.

Jean-Pierre Michel Viré-Clessé v2Jean-Pierre Michel on aloitellut viinitarhoilla ja kellarissa työskentelyä perheensä tilalla (René Michel) jo 80-luvulla. Reilun parinkymmenen vuoden jälkeen hän päätti kuitenkin ryhtyä oman tiensä kulkijaksi ja perusti oman tilansa vuonna 2004. Nykyään viljelyn alla on noin 8 hehtaaria tarhoja Quintainessa, eteläisessä Burgundissa. 90-luvun lopussa syntynyt Viré-Clessé on tarkemmin haarukoituna Clessé’n, Laizén, Monbellet’n ja Viré’n kylien yhteinen apellaatio, joka tuottaa ainoastaan Chardonnay-valkkareita. Jean-Pierre Michelin tarhoista 1,5 hehtaaria kuuluu Mâcon-Villages-osastoon, 1,5 hehtaaria on valjastettu Sur le Chêne-lippulaivatarhalle ja loput 5 hehtaaria on Viré-Clesséä. Tarhojen köynnökset ovat keskimäärin noin 50-vuotiaita ja niistä pidetään huolta luonnonmukaisesti, tiukasti ympäristöä kunnioittaen. Myös viinien valmistus tapahtuu rauhallisesti ilman kikkailuja, mahdollisimman “luonnollisin” menetelmin.

Terroirs de Quintaine on käynyt hitaasti luonnonhiivoilla terästankeissa ja kypsynyt sakkojensa kanssa noin vuoden päivät. Ensimmäisen kaadon jälkeen nokkaan puskee punaista omenaa, ananasta ja paahteista meininkiä. Seuraava kaato isompaan lasiin saa viinin avautumaan huomattavasti paremmin ja mukaan saadaan hunajaa, pientä pähkinäisyyttä sekä tyylikästä mineraalisuutta. Viini on rungoltaan varsin jämäkkä ja hedelmäisyys melko runsasta, mutta tiukka hapokkuus saa kaiken toimimaan äärimmäisen hienosti yhteen ja balanssi on loistavalla tolalla.

Jean-Pierre Michelin Viré-Clessé on omaan makuuni nähden jotakuinkin täydellinen tyylilajinsa edustaja. Se tuo moniulotteisella tavalla esiin tyypilliset Chardonnayn piirteet, on samaan aikaan tyylikkään klassinen, mutta myös riittävän vivahteikas sekä erittäin tasapainoinen. Blinien kanssa meni kyllä tällä kertaa enimmäkseen samppanjahommiksi, mutta kyllä tätä herkkua oli ilo siemailla ihan sellaisenaankin. Mahtava Chardonnay, joten täydet 5 / 5 staraa. Ranskalaisen viinikaupan 15-16 euron hankintahinta saa suorastaan karjumaan riemusta!

 

Valkoinen Beaujolais – Kugler-Bourgine B. de Lancié 2011

Vaikka yrittää maistella kaikkia mahdollisia eteen ja taakse ilmaantuvia vinkkuja, on silti mahdotonta ehtiä hörppimään viinejä jokaisesta maailman kolkasta. Yksi omalla kohdalla paitsioon jääneistä sektoreista on Burgundin Beaujolais-apellaation valkkarit. Jokseenkin mitäänsanomattomilla Nouveau-viineillä mainettaan ryssinyt alue tuottaa em. hassutteluviinien lisäksi erittäin varteenotettavia kyläpunkkuja sekä pieniä määriä myös valkoviinejä ja kuohuvaa.

Päälajikkeena alueen valkkareissa häärii Burgundille tyypilliseen tapaan Chardonnay. Tämän viinin tuottaja, Kugler-Bourgine pukattiin käyntiin kuluvan vuosituhannen alussa Marc-Henri Kuglerin sekä Régis Bourginen toimesta. Kyseessä on pientuottaja, joka viljelee noin viiden hehtaarin pinta-alalla lähinnä Gamay’ta, mutta myös puolen hehtaarin verran Chardonnay’ta. Tuotantomäärä heiluu noin 25000 pullon vuosivauhdeissa.

B. de Lancié on sataprosenttinen Chardonnay, jonka rypäleet tulevat kahdelta erilliseltä, vuosina -99 ja -03 istutetuilta tarhoilta. Viiniä on kypsytetty 6-10 kk 3-5 vuotiaissa tammitynnyreissä.

Tuoksusta löytyy sitrusta, ananasta, mineraalisuutta ja hitunen vaaleasävytteistä kukkaisuutta. Suussa viini tuo esiin kypsää, mutta samalla raikasta hedelmäisyyttä, joka seurailee tuoksun tunnelmia. Pieni tammisuus antaa vielä sopivasti lisäbodya. Viini säilyy pirteän raikkaaana loppuun saakka, kiitos napakan hapokkuuden sekä sopivan mineraalipläjäyksen.

Raikas Chardonnay, jossa hedelmäisyys, tammi ja happosektori ovat hyvässä tasapainossa. Syvyydet ja ulottuvuudet eivät toki vie mihinkään kuumatkalle, mutta Ranskasta vajaan kympin ostoksena oikein muikea hankinta. Varsin toimiva kaveri myös dinneripöytään kannetulle lohiannokselle. Taidanpa ostaa toistekin. 3,5 / 5 staraa.

 

Tarapaca Chardonnay Gran Reserva 2011

Viime vuosina en ole pahemmin iskenyt korkkiruuvia chileläisten viinien korkkeihin, eikä syynä ole ollut pelkästään kyseisten pullojen kierrekapselisuljenta. Myönnän kyllä, että olisi jo pelkästään viinisivistyksenkin kannalta järkevää ylläpitää mahdollisimman laajaa kokemuspohjaa erilaisten viinien suhteen, mutta useimmiten olen löytänyt viinirahoilleni mielenkiintoisempia sijoituskohteita Euroopasta. Kovilla markkinaosuuksilla varsinkin täällä pohjolassa heiluva Chilen viiniskene kätkee melko monotonisen peruskamansa taakse myös oletusarvoisesti hieman mielenkiintoisempien viinialueiden viinejä. Itse olen pyrkinyt fokusoimaan tuulisempien ja viileämpien Leydan sekä Limarin suunnille, jotka tarjoavat ainakin lähtökohtaisesti hyvät kasvuolosuhteet viileämmässä viihtyville lajikkeille.

Tarapaca on niitä isomman pään viinitaloja Chilessä. Jokin aika sitten lasiin lorisi Leydasta tuleva Chardonnay Gran Reserva 2011. Gran Reserva tarkoittaa chileläisten viinien kohdalla lähinnä vain sitä, että kyseinen viini on tuottajan omassa valikoimassa paremman pään viini. Ei siis ole kyse vaikkapa kypsytyksen pituuteen perustuvasta virallisesta luokittelujärjestelmästä. Viini on kypsynyt ranskalaisessa tammessa ja tuottajan dokumenteista arvailen session pituudeksi kahdeksaa kuukautta.

Todella intensiivinen tuoksu tuo mieleen jenkkityyliin vahvasti tammitetut valkoviinit sillä erolla, että hedelmäosastolla tukeudutaan vahvemmin tropiikin antimiin. Ananasta, passionhedelmää, omenaa, pähkinää, voita ja vaniljaa. Maku on melkoisen täyteläinen ja kypsän hedelmäinen. Suutuntuma on hieman öljymäinen ja 14 %:n alkoholipitoisuus vie kokonaisuutta aavistuksen raskaaseen suuntaan. Melko pitkä jälkimaku jatkaa trooppisen hedelmäisyyden ja paahteisen tammen viitoittamalla polulla.

Tarapaca Chardonnay Gran Reserva 2011 on teknisesti hyvin tehty, tuhdimman sortin valkkari. Jenkkiläistä tukkoon tammitettua tyyliä diggaavalle eittämättä passeli pläjäys, todennäköisesti myös melkoisen montaa amerikkalaista lajitovereitaan huokeammalla hintalapulla. Omalla kohdalla viinillisyyttä peittävä tammitykitys ja muutenkin hieman raskas rakenne rokottivat nautintoa liikaa. Yhteispeli savukinkkurisoton sekä uunissa paistetun turskan ja parsan kanssa oli kohtalaisella tasolla. Raikkaampi ja kepeämpi valkkarivalinta olisi saattanut jättää enemmän tilaa ruoalle. 2,5 / 5 staraa.

 

 

 

Mas Tinell Brut Nature Gran Reserva 2006

Kevään toisella Barcelonan visiitillä vierailu Colmado Quilez-putiikissa tuotti taannoin postatun Viña Alberdin Crianza 2003:n lisäksi muitakin edukkaita löytöjä. Myymälän Cava-hyllyssä lymyillyt Mas Tinell Natrue Real Gran Reserva Brut Nature 2006 päätyi ostoskoriin 9 euron suuruisella kukkaron avauksella. Kohtuullista, jos saan sanoa?

Lähinnä Cavastaan tunnettu Mas Tinell on perustettu 1989 ja sijaitsee melko lähellä Villafranca del Penedesin keskustaa. Mas Tinell on 300 ooo pullon vuosituotannollaan suhteellisen pieni tuottaja, varsinkin jos sitä verrataan alueen maailmankuuluihin jättituottajiin. Toiminta on laajentunut viinipuuhien lisäksi hotelli- ja elämyssektorille. Mikäli olet joskus pohtinut, miltä tuntuisi yöpyä viinipullossa, tiluksien yhteydessä sijaitsevassa varsin omaperäisen näköisessä hotelli- ja toimintakeskuksessa saattaisi päästä vähintään hyvin lähelle kyseistä asetelmaa.

Nature Real Gran Reserva Brut Nature on valmistettu Parelladasta, Xarel-losta, Chardonnay’sta ja Macabeosta. Näiden keskinäisistä suhteista viinissä ei ole sen tarkempaa havaintoa. Tyyliltään viini on Brut Nature, eli sokerilisäystä ei ole käytetty. Kypsytys minimissään 3,5 vuotta.

Intensiivisestä tuoksusta löytyy vaikeuksitta kypsää sitruunaa, omenaa, kuivattuja hedelmiä sekä selkeästi pitkän kypsytyksen tuomaa runsaasta paahteisuutta. Paahdetta riittää jopa siinä määrin, että se innostuu runnomaan menneessään muita osa-alueita allensa. Muutoin viinissä on palaset kivasti kohdallaan, kuplaa ja hapokkuutta riittää. Maku kantaa varsin pitkään ja ulottuvuudessakin päästään pintaa syvemmälle.

Mas Tinell Brut Nature Gran Reserva 2006 on selkeästi vakavasti otettavan osaston Cava, jossa löytyy pituutta ja syvyyttä, mutta toisaalta taas aavistuksen yliampuva muskeli- ja paahdeosasto horjuttaa tasapainoa. Erittäin runsaasta tyylistä pitäville oivallinen löytö, vaikka itse preferoinkin Brut Nature-kuohuviineissä hieman minimalistisempaa ulosantia. Ruokapöydässä ei tämän viinin kanssa tarvitse kainostella, nimittäin bodya, sporttia ja tsemppiä riittää varmasti vaativampaankin kattaukseen. 3,5 / 5 staraa.

 

Maassa maan Cavalla – Segura Viudas

Huhtikuulle tarjoutui mahdollisuus vierailla Kataloniassa Segura Viudasin viinitilalla, joten pakkasin laukkuni ja hyppäsin parin viikon tauon jälkeen Barcelonan koneeseen. Segura Viudasin tilukset paikantuvat Sant Sadurni d’Anoian kuuluisasta Cava-kylästä muutaman kilometrin luoteeseen, Torrelavitin liepeille. Tilan vanhimmat rakennukset ovat peräisin 1000-luvulta, mutta viinipuuhia nykyisellä Segura Viudas-brändillä on aloiteltu 1960-luvun loppumetreillä. Nykyään Freixenet-Groupiin kuuluva yhtiö tuuppaa markkinoille noin 8 miljoonaa pulloa vuosittain, joten mistään ihan pienestä nyrkkipajasta ei ole kyse. Rypäleistä noin 60-70 % ostetaan ulkopuolisilta sopimusviljelijöiltä, joiden kanssa tehdään kuitenkin tiivistä yhteistyötä ja laatua monitoroidaan tiukasti.

Tarha- ja kellarikierros Jep Bargalló i Torresin johdolla käynnistyi tutkailemalla kalkkipitoisessa savi- ja hiekkamaaperässä viihtyviä viisikymppisiä Macabeo-köynnöksiä. Vanhempien köynnösten satomäärä rajoittuu osittain jo iän puolesta, mutta laadun parantamiseksi erityisesti nuorempien ja innokkaammin rypäleitä tuottavien köynnösten satomäärää rajoitetaan radikaalisti. Segura Viudas haluaa panostaa tarhatyöskentelyyn ja vaikka tilalla ei ole virallisia luomusertifikaatteja, on käytössä paljon ympäristöystävällisiä ja luonnonmukaisia toimintatapoja. Perusasioihin kuuluu esim. erilaisten torjunta-aineiden ja kemikaalien käytön minimointi. Lisäksi Segura Viudas on mukana mm. BioDiVine-projektissa, jonka tavoitteena on lisätä biodiversiteettiä viinitarhoilla ja sitä kautta suojella luontoa sekä lisätä myös köynnösten luonnollista vastustuskykyä erilaisia tauteja ja tuholaisia vastaan.

Ympäristöajattelu ei jää tällä kertaa pelkäksi sanahelinäksi sillä tilakierroksella asiat realisoituvat hienoja metsä- ja puistoalueita ihailemalla, kirkasvetisen joen lorinaa kuuntelemalla tai vaikkapa erilaisten lintujen viserryskonserttia höristelemällä. Biodiversiteettiä tuli koettua ihan käytännössäkin, kun tarhoilla hiippailun yhteydessä jokin tunnistamaton hyönteinen onnistui riistämään sormiparoistani tipan tai kaksi verta.

Tuotantotiloihin ja kellareihin siirryttäessä modernista viininvalmistusteknologiasta kielivät tekniset vempeleet paiskaavat kättä sopuisasti vähän vanhempien välineiden, ikivanhojen kellarikäytävien sekä siellä lojuvien loputtomien pullorivistöjen kanssa. Yhtiön oma laboratorio-osasto analysoi ja viljelee omilta tarhoilta sekä kellareista löytyvistä hiivakannoista kullekin viininvalmistusprosessille parhaiten sopivat. Kaupallisia hiivoja ei käytetä.

Lounaan ja tastingin yhteydessä seuraamme liittyi viinintekijä Miguel Salarich, jonka johdolla maistelimme muutamia viinejä.

Lavit Brut Nature (Alkon vakiovalikoima – 11,97 €)

60 % Macabeo 36-vuotiaista köynnöksistä 350 metrin korkeudesta, 40 % 30-35 vuotiaiden köynnösten Parelladaa 650 metrin korkeudesta. 18 kuukauden kypsytys. Sekä tuoksussa että maussa raikasta omenaa, sitruunaa ja hillitysti tyylikästä mineraalisuutta. Tasapainoinen paketti puhdaspiirteistä Brut Naturea. Hyvä aperitiivi tai monenmoisten alkupalojen kampittaja.

Brut Reserva (Alkon tilausvalikoimassa magnum – 24,40 €)

50 % Macabeo, 35 % Parellada, 15 % Xarel-lo. Osa perusviinistä kypsyy sakkojensa kanssa 3 kk. Vähintään 15 kk kypsytys, 9 g / l dosage. Kuten ehkä arvata saattaa, aurinkoisella viinitarhalla nautittuna jääkylmä Brut Reserva maistui taivaalliselle. Hyvä balanssi paahteisuuden, kypsän hedelmäisyyden ja raikkaan hapokkuuden välillä. Harvinaisen mukavasti syvyyttä sekä pituutta tämän hintaluokan viiniksi.

Gran Cuvée Reserva Brut (Ei Alkossa)

Itselle ehkä se kovin säväyttäjä tällä vierailulla maistetuista Cavoista. Yhteensä 85 % vanhojen köynnösten Macabeo ja Parellada sekä 15 % nuorempien köynnösten Pinot Noir ja Chardonnay. Vähintään 15 kk kypsytys, 6 g / l dosage. Tuoksussa intensiivinen ja monivivahteinen paketti omenaa, limeä, hunajaa ja mineraalisuutta. Paletilla tuoksua seuraileva moniulotteinen hedelmäisyys, tiivis ja runsas mousse, pirteä hapokkuus ja erittäin pitkä mineraalinen jälkimaku.

Reserva Heredad Brut Rosé (Ei Alkossa)

Tilan ensimmäinen 100%:nen Pinot Noirista valmistettu Cava. Rypäleet Aiguavivasta yli 500 metrin korkeudesta. Viiniin on käytetty vain ns. free run rypälemehu, joka valuu rypäleistä ilman varsinaista puristusta. 15 kk:n kypsytys, käsin tanssitettu ja 9 g / l dosage. Tuoksussa vadelmaa, mansikkaa ja kirsikkaa sekä hillitysti savuista paahteisuutta ja mineraalisuutta. Pitkästä jälkimausta löytyy punaisia marjoja ja hillittyä mineraalisuutta. Samanlaiseen pulloon pakattu vaaleampi sisarviini Reserva Heredad Brut löytyy Alkon tilausvalikoimasta hintaan 26,90 €

Heredad Torresanos Crianza 2009, D.O. Vinos de Madrid (Ei Alkossa)

Yli 780 metrin korkeudesta 40-vuotiaista Tinto Fino-köynnöksistä (Tempranillo). Kypsytys 12 kk 225 litran tammitynnyreissä; 95 % amerikkalaista tammea, 5 % ranskalaista tammea. Tuoksussa karhunvatukkaa, luumua, tummaa kirsikkaa ja mausteisuutta. Paletilla viini on keskitäyteläinen ja makumaailmaltaan mielenkiintoisen eläväinen tapaus, jota ryhdittää hyvä hapokkuus.

Solar Viejo Reserva 2007, D.O. Calificada Rioja (Ei Alkossa)

80 % Tempranillo, 20 % Graciano. Tammikypsytys vähintään 12 kk amerikkalaisessa ja ranskalaisessa tammessa, minkä jälkeen 36 kk pullokypsytys. Punaista kirsikkaa, mausteisuutta, nahkaa. Tyylikkään klassinen Rioja Reserva. Takuuvarma kaveri erilaisten tummien liharuokien kylkeen.

5 Viudas (Ei Alkossa)

Modernia etiketöintilinjaa edustava “viiden lesken” viinisarja pitää sisällään Cavan, rosé-viinin, valkkarin ja kaksi punkkua. Mastoimme harvinaisemmasta Sumoll-lajikkeesta valmistetun punaviinin. Luonteikas ja kiinnostava tapaus, jossa erittäin napakka hapokkuus yhdistyy rustiikkiseen marjaisuuteen ja yrttisyyteen. Sumoll vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta lajikkeelta ja ansaitsee paikan tehotarkkailussa.

Tämän kaiken nähtyään ja maistettuaan, voi taas kerran jäädä ihmettelemään, kuinka laadukas ja hyvin tehty Cava voi olla niinkin edullista, kuin se sattuu olemaan.

(Matkan järjestelyistä ja kustannuksista vastasi maahantuoja)

Juhannusviinit 2013

Juhannus aiheuttaa kaupunkilähiöissä melkoisen tyhjennysoperaation, kun joukkoryntäys kesämökkimaisemiin käynnistyy. Maalaismaisemissa arkisesta aherruksestaan irtaantuvat kalamestarit ja grillimaisterit pääsevät vihdoinkin näyttämään kyntensä tositoimissa. Kesäkeittiöissä loihditut herkut kaipaavat rinnalleen monikäyttöisiä viinejä. Copatinto iskee pöytään pari juhannussuositusta Alkon perusvalikoimasta.

 

 

 

Jekel Gravelstone Chardonnay 14,99 €

Vaikka tämä Chardonnay tuleekin Kaliforniasta, ei sitä ole pahoinpidelty yliampuvalla tammikäsittelyllä. Viileämmillä Arroyo Secon tarhoilla kasvaneista rypäleistä on tehty runsaan hedelmäinen, raikas ja kesäinen viini. Tuoksusta paletille siirtyvä omenaisuus ja trooppinen hedelmäisyys saavat ryhtiä napakasta hapokkuudesta ja tyylikkäästä paahteisuudesta. Monikäyttöinen viini äyriäisten, kalan ja vaaleiden lihojen kylkeen. 4 / 5 staraa.

 

 

 

 

 

 

Pétalos 15,99 €

Bierzosta kotoisin oleva Petalos on tehty Menciasta, joka on ehdottomasti yksi Espanjan mielenkiintoisimmista punaviinilajikkeista. Täyteläinen viini on täynnä kypsää tummaa marjaisuutta, jota taustalla häärivä karpalo-puolukkasektori piristää mukavasti. Erityisesti tummien liharuokien kaveri, mutta soveltuu mainiosti myös kesäiltojen meditaatiohetkiin. 4 / 5 staraa.

 

 

 

(Kuvien © Alko)

Testissä Billecart-Salmon Cuvée Nicolas Francois Billecart 1998

Uudenvuodenaatto on kohtuullisen legendaarinen ajankohta poksauttaa vähän parempaa kuohuviiniä. Jo hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta olin koodannut kirkkaat ja jalot ajatukseni Blanc de Blancs-tyyppisen samppanjan suuntaan, mutta jostain kumman syystä päädyinkin korkkaamaan 60 prosenttia Pinot Noiria sisältävän vuosikertasamppiksen Billecart-Salmonilta. Vuosikertasamppanjaa tulee korkkailtua suhteellisen harvoin ja melkeinpä aina tulee pohtineeksi, josko kyseisen pullotteen sittenkin säilyttäisi kellarin uumenissa odottamassa parempia kisapäiviä. Onneksi joku viisas on kai joskus sanonut, että täydellistä hetkeä ei ole olemassakaan, joten turha kai sitä elämää on sitten sen odotteluun käyttää? Kun viimeinen pisara tästä Billecart-Salmonista oli kumottu kiduksiin, pystyin toteamaan leveä hymy naamalla korkkausmomentumin osuneen paremmin kuin mukavasti kohdalleen.

Billecart-Salmonin samppanjatalo perustettiin 1818 aviopari Nicolas Francois Billecartin ja Elisabeth Salmonin toimesta. Tila on edelleen pääosin saman suvun omistuksessa ja viinintekijänä on häärinyt yli 25 vuotta Francois Domi. Talo töräyttää maailmalle samppanjaa 1,5 miljoonan pulloa vuosittain. Tällaiseen määrään kuohujuomaa tarvitaan ostorypäleitä noin 200:n tarhahehtaarin verran ja lisäksi Billecart-Salmonin omien tarhojen rypäleitä noin 11 hehtaarin pinta-alalta.

Viinit käyvät läpi hitaan fermentaation alhaisessa 13 asteen lämpötilassa, jotta lopputulos pullossa olisi mahdollisimman raikas ja puhdaspiirteinen. Perussamppanjat käyvät terästankeissa, mutta taloon on lisäksi hankittu useampaan kertaan käytettyjä tammitynnyreitä Burgundista. Osa vuosikertasamppanjoiden viineistä on käynyt näissä tynnyreissä. Non-Vintage samppanjoiden viinit ovat käyneet kokonaan malolaktisesti, mutta vuosikertasamppanjoiden osalta malolaktisesti käyneen viinin osuus päätetään vuosikertakohtaisesti. Non-Vintage samppanjat kypsyvät pulloissa 3,5-4 vuotta ja vuosikertasamppanjat vähintään 8-10 vuotta ennen myyntiin pääsyä.

Testimukiin kaadettu Cuvée Nicolas Francois Billecart 1998 on tehty Grand Cru-tarhojen Pinot Noir- (60%) ja Chardonnay-rypäleistä (40%). Chardonnay on peräisin Côte des Blancsin tarhoilta ja Pinot Noir Montagne de Reimsistä. Vain osa viinistä on käynyt tammitynnyreissä ja 50% on käynyt malolaktisesti. Viini on saanut kypsyä pulloissa noin 10 vuotta ennen myyntiin pääsyä.

Vaalean kullankeltaisen samppanjan kehittyneessä ja intensiivisessä tuoksussa on sitruunaa, paahteisuutta, briossia ja mineraalisuutta. Runsaassa, konsentroituneessa ja hedelmäisessä maussa on sitruunaa ja moniulotteista mineraalisuutta, jopa hyvässä mielessä suolaisuutta. Tiivisrakenteista ja eleganttia moussea tukee raikkaan sitruunainen hapokkuus. Erittäin pitkässä jälkimaussa on kypsää sitruunaa ja kiehtovan moniulotteista mineraalisuutta.

Billecart-Salmon Cuvée Nicolas Francois Billecart 1998 on upea samppanja, josta löytyy vahvaa konsentraatiota, raikkaan puhdaspiirteistä sitruunaa ja kiehtovan moniulotteista mineraalisuutta. Viini on mukavasti nautittavissa jo nyt, mutta säilytyspotentiaaliakin löytyy vielä rutkasti. Reissun päältä noin 60 euron hintaan hankittuna oikein hyvä ostos. Tällainen samppanja on hieno elämys ihan sellaisenaankin, mutta runsaan ja kiehtovan mineraalisuuden vuoksi parittaisin sen ensisijaisesti merenelävien tai tyylikkäiden kalaruokien kanssa. Täydet 5/5 staraa.

 

 

Halpaa samppanjaa – Vollereaux Brut 20,30 €

Samppanjan myynti sai Suomessa uutta potkua, kun jokunen vuosi taaksepäin Alkon perusvalikoimaan pölähti ensimmäinen parin kympin samppis. Sittemmin on saapunut pari uuttakin tulokasta samaan hintaluokkaan ja halvat samppanjat näyttävät tulleen jäädäkseen myös rakkaaseen monopoliimme. Viimeisin uutuus edullisen samppanjan saralla on Carelia Wines:n maahantuoma Vollereaux Brut, joka irtoaa kolmen vartin pullossa kansainvälisestikin kiikaroituna edulliseen parin kympin hintaan. Copatinto päättikin kurvata paikallisen puulaakin kautta ja viskasi pääsiäispäivän ratoksi Vollereaux:n hankeen jäähylle.

Vollereaux on samannimisen suvun hallussa oleva, 20-luvulla perustettu samppanjatalo. Vollereaux Brut sisältää kristillisten tasajakoperiaatteiden mukaisesti kolmasosan kutakin Champagnessa yleisimmin käytettyä rypälelajiketta: Chardonnay, Pinot Noir, Pinot Meunier. Viiniä on kypsytetty pulloissa kolmen vuoden ajan, mikä on selkeästi 15:n kuukauden minimitasoa enemmän ja lienee tämän hintaisessa samppanjassa hieman harvinaisempaa.

Melko hillityssä tuoksussa on sitrusta ja tuoretta omenaa. Hetken lasissa hengitettyään alkaa tuoksu hiljalleen avautua ja siihen liittyy hieman paahteisuutta. Kuivassa maussa on hyvinkin tasapainoisesti raikasta sitrusta, hiukan paahdetta ja reippaasti rapsakkaa hapokkuutta. Kulautuksen jälkeen suuhun jää melko pitkä sitruunainen jälkimaku.

Samppanjan kohdalla on selvää, ettei ole enää kyse pelkästään laadukkaasta kuohujuomasta. Samppanja on maailmanlaajuisesti tunnettu luksustuote, jolla on paljolti myös mielikuvien ja statuksen luomaa hohtoa. Samppanja mielletään helposti hienoimpiin juhlahetkiin ja arvokkaisiin tilaisuuksiin. Pelkästään tieto siitä, että lasissa on nimenomaan samppanjaa, jonkin tusinaproseccon sijasta, nostaa tunnelmaa kummasti. Tätä mielikuvien sinfoniaa ja statusta pidetään jatkuvasti yllä suorastaan häikäisevillä markkinointibudjeteilla. Vaikka satojen eurojen pullohintaa on parhaan selittelijänkin vaikea perustella, on silti hyvä muistaa, ettei samppanjan korkea hinta aina perustu pelkkään maineeseen ja kunniaan. Viljelymaa ja rypäleet maksavat alueella paljon ja vähän päälle, tuotantoprosessi on kallis ja tarkasti säädelty, tuotantomäärät ovat rajattuja. Kun tähän pakettiin lisätään vielä annos markkinointikustannuksia, ei liene mikään maailmanluokan ihme, että useimmiten pullollinen samppanjaa maksaa vähintään sen pari kymppiä. Jokainen vähänkin enemmän erilaisia kuohuviinejä vertaillut voinee kuitenkin yhtyä allekirjoittaneeseen siinä, että samppanja on ainutlaatuinen kuohuviini ja samaan laatuun sekä tasoon on muualla erittäin vaikeaa yltää.

Kun aikoo törsätä juhlapöydän kuohuvaan sen pari kymppiä, lienee maku- ja asennekysymys, mitä haluaa saada vastineeksi. Samalla hinnalla saa varmasti huipputasoisen ja persoonallisen kuohuviinin, joka saattaa kuitenkin olla vieraidesi tai seuralaisesi kannalta hyvinkin pitkälti ”nevöhööd”-osastoa. Jos haluaa pysyä visusti erossa samppanjamaisesta luksuksesta, kannattaa valita em. vaihtoehto. Toisaalta sitten samalla rahalla saa karvalakkimallin ehtaa samppanjaa. Valinta on sinun, mutta Vollereaux Brut tarjoilee kyllä hintaansa nähden ihan tasapainoisen vaihtoehdon.

Testissä edullinen kultamitalisti Drostdy-hof Chardonnay 2010 6,98€

Etelä-Afrikasta tuleva Drostdy-hof Chardonnay -valkoviini palkittiin Decanterin World Wine Awards kultamitalilla. Copatinto ei mitaleita kumartele, vaan päätti kiertää korkin auki ja ottaa viinin testiin.

Tuoksussa on sitruunaa, paahteisuutta ja mm. makeaa banaania. Maku on hedelmäinen ja tämän hintaluokan viiniksi yllättävän tuhti. Makea paahteisuus maistuu suussa hyvän tovin vielä kulautuksen jälkeen. Tasapainoinen kokonaisuus, vaikkakin olisin itse kaivannut kultamitalistiin hieman lisää hapokkuutta tuomaan pirteyttä viiniin.

Tässä hintaluokassa Drostdy-hof edustaa hyvää hinta-laatusuhdetta ja on oiva ostos vaikkapa täyteläisempien kalaruokien kumppaniksi. Liikoja ei kuitenkaan kannata odottaa.