Biodynaaminen helmi Pfalzista – Pflüger Herrenberg Riesling 2013

Pfalzin Bad Dürkheimissa sijaitsevalla Pflügerin viinitilalla on pitkä historia luomuviljeyssä ja nykyään Alexander Pflügerin pyörittämä tila on viljellyt noin 20 hehtaarin kokoisia tiluksiaan Biodynaamisin periaattein kymmenisen vuotta. Herrenberg Riesling tulee nimensä mukaisesti erittäin tunnetulta, jo 1800-luvun tarhaluokituksissa korkealle arvostetulta Ungsteiner Herrenbergin Grosse Lage-tarhalta. Herrenbergin kalkkikivinen ja savinen maaperä tuottaa mineraalisia sekä tyylikkään hedelmäisiä viinejä.

Pflügerin Herrenbergin Riesling-rypäleet tulevat aurinkoisten, kaakkoon suuntautuvien rinteiden vanhoista köynnöksistä ja käyminen on tapahtunut terästankeissa. Kullankeltaisen viinin tuoksu on todella intensiivinen ja siitä löytyy kypsää sitruunaa, limeä, omenaa, persikkaa sekä runsaasti mineraalisuutta. Kuiva (3,2 g/l sokeria) ja nautinnollisen hapokas (8,7 g/l) sekä upeasti kontrolloitu ja fokusoitunut makuprofiili jatkaa vahvan mineraalisisssa tunnelmissa. Hedelmäsektorilla pysytellään kypsän sitruunan, limen ja persikan suuntaviivoilla. Erittäin pitkässä jälkimaussa korostuu raikas sitruuna sekä hieman suolaiseltakin tuntuva mineraalisuus.

Pflüger Herrenberg Riesling on todella intensiivinen, fokusoituneen hedelmäinen ja runsaan mineraalinen viini. Huikea kokonaisuus pistää sukat pyörimään jaloissa ja monivivahteinen maku pysyttelee suussa suorastaan järkyttävän pitkään. Rakenteensa ja tiukan hapokkuutensa puolesta viinille voi helposti luvata suotuisan kehityskaaren vuosikausiksi eteenpäin. Toisaalta viini on jo nyt niin herkullisessa vireessä, että ainakin omalla kohdalla pidemmät säilömisoperaatiot tulevat olemaan työn ja tuskan takana. Pflügeriä ei valitettavasti ainakaan kirjoitushetkellä löydy Alkon valikoimista, mutta ainakin tätä Herrenbergiä löytyy Tallinnan Livikosta erinomaiseen 14,5 euron hintaan. 5 / 5 staraa.

 

Viikon Copa – Neiss Pinot Grigio Trocken 2011 10,99 €

Kevätaurinko on onnistunut näyttäytymään jo niinkin kirkkaana, että talvimökötyksen lomassa kansamme naamavärkin seuduilla on kuulemani mukaan rekisteröity jokunen hymynvirekin. Sitä varsinaista kevättä odotellessa voi lumikinosten sulamista vauhdittaa keväisen raikkaalla ja runsaan hedelmäisellä saksalaisella valkoviinillä.

Neiss Pinot Grigio Trocken tulee Pfalzin viinialueen pohjoisosasta, missä putiikin 25 hehtaarin viljelyksistä huolehtii monilla tahoilla tunnustettu viinintekijä Axel Neiss. Viikon suositusviini on sataprosenttinen Grauburgunder (= Pinot Gris). Neiss on tällä kertaa päätynyt nimeämään tämän ranskalaista alkuperää olevan lajikkeen nimen italialaisittain, Pinot Grigio. Useimmiten vieraskielisen nimen käytöllä halutaan kertoa viinin tyylistä tai sitten vain tukea viinin markkinointia johonkin tiettyyn suuntaan. Allekirjoittaneen viiniurpon mielestä painon puolella on menty pöpelikköön siinä vaiheessa, kun italiankielisen rypäleen nimen perään on suostuttu printtaamaan viinin kuivasta tyylistä informoiva saksankielinen sana ”Trocken”. Yksinkertaisesti Grauburgunder Trocken olisi toiminut kohdallani paremmin, mutta uskoisin kyllä selviäväni hengissä nykyversionkin kanssa 🙂 .

Pirteän raikas ja melko intensiivinen tuoksu tuo nokkaan kypsiä vihreitä omenoita, päärynää, melonia ja mineraalisuutta. Lähes kuiva maku maku lataa tuoksun komponentit paletille runsaan hedelmäisessä ja raikkaassa muodossa. Pieni määrä jäännössokeria (6g/l) tekee kokonaisuudesta helposti lähestyttävän, pirteän hapokkuuden huolehtiessa viinin ryhdistä. Melko pitkä jälkimaku on kypsän hedelmäinen ja mineraalinen.

Let’s have a Neiss day, eli eiköhän pakoteta se kevät tänne ja ladataan lautaselle vaikka katkarapusalaattia tämän raikkaan ja hedelmäisen valkkarin kylkeen. 3 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

Riesling, Pinot Noir & Co. World Tour 2012 Ravintola Sipuli 16.4.2012

Copatinto harppoi pistämään happotasapainonsa kuntoon Ravintola Sipulin talvipuutarhaan, kun Riesling, Pinot Noir & Co. World Tour 2012 pysähtyi hetkeksi Helsinkiin. Saksan viinitiedotuksen järjestämässä tilaisuudessa oli mukana yli kolmenkymmenen viinitilan väkeä ja viinejä. Tarjonta oli runsasta, mielenkiintoista ja erittäin laadukasta.

Master of Wine Caro Mauer esitteli vetämässään tastingissä saksalaisten VDP-viinien uutta luokitusjärjestelmää, joka tulee käyttöön vuosikerrasta 2012 alkaen. Kaikille meille hataramuistisille viinisiepoille positiivinen uutinen on se, että luokitus yksinkertaistuu. Toisaalta taas toinen toistaan erilaisempia luokituksia on maailmalla jo ihan riittävästi sekoittamassa ihmisten jo valmiiksi sekaisia päitä, joten eipä tästä asiasta sitten sen enempää. Pääasia lienee kuitenkin se, että viini on hyvää ja laadukasta, luokituksista viis.

Tastingissä hörpiskeltiin kahdeksaa 09-vuoden esimerkkiä eri luokitustason viineistä. Pullotteet olivat kotoisin Rheingausta, Moselista, Pfalzista sekä Badenista. Valkkareista Rheingaun ja Moselin Erstes Gewächs- ja Grosses Gewächs-viinit raivasivat tiensä joukon kirkkaimmiksi helmiksi. Maistettujen Spätburgundereiden (=Pinot Noir) tuoksussa oli melkoisesti tervaa, kumia, suklaata ja tammea. Odotuksiin nähden melko raskasta punkkua saksalaiseksi, liekö kuuma vuosi 2009 osittain syypää asiaan? Nahesta tuleva Tesch Unplugged on rehellisen suoraviivainen perus-riesling, jonka valmistuksessa ei ole turhilla teknisillä kikoilla pelleilty, kuten ei myöskään unplugged-musiikissa. Viini on tyrkyllä näkyvästi mm. Rock am Ring-festareilla ja muutenkin kuulemma musiikkipiirien suosiossa. Löytyy Winestate Oy:n valikoimista.

Saar:n alueelta tulevat Van Volxemin viinit pyrkivät nostamaan jakkaralle rypäleen ja maaperän luonnollisia ominaisuuksia sekä kunnioittamaan niitä viimeiseen saakka. Hattu päässä yli kaksimetrinen viinimies Roman Niewodniczanski on karsinut kaiken ylimääräisen säädön pois valmistusprosesseista ja tuloksena on tasapainoisia, syviä ja hyvin luonteikkaita viinejä. Todella vakuuttavaa!

Ulrich-Langguth:n Moselin Rieslingit olivat todella maukkaita. Mieltä lämmitti myös se, että käsityön jälki maistui selkeästi verrattaessa teollisemmin tuotettuihin vieruskavereihin. Samasta pöydästä löytyi myös suorastaan laittoman hyvää eisweinia; Losen-Bockstanz 2007 pisti kyllä hetkeksi sukat pyörimään jaloissa!

Koskas viimeksi olet maistanut 14%:sta rieslingiä Saksasta ? Kuumana vuonna 2009 tämäkin oli mahdollista. Vaikka reipas alkoholimäärä tuntuikin Domdechantin Rieslingin maussa, muu rakenne kesti sen kuin mies ja viini maistui yllättävänkin maukkaalta.

Dautel Spätburgunder 2009 Württembergistä oli erittäin vakuuttava pakkaus ja ehkä tällä kertaa se eniten miellyttänyt punkku. Pelkkä tuoksukin tempaa jo mukaansa, mutta hienosti tasapainossa olevat hapokkuus ja moniulotteinen makupaletti kampittavat satavarmasti vaativammankin viiniurpon. Samaisella standilla majaillut Weingut Toni Jost:n Cecilia Jost ainsaitsee myös kiitokset havainnollistettuaan näppärästi iPadilla kulloinkin maisteltavan viinin tarhamaisemia ja maaperää, that’s the way to do it!.

Aika kului Sipulissa rattoisasti purskutellen ja sylkien erilaisia viinejä pitkin ja poikin sopivan ruuhkaista talvipuutarhaa. Pahimmilta happohyökkäyksiltä vältyttiin eivätkä reippaasta hapokkuudestaan tunnetut saksalaisrieslingit pystyneet irrottamaan lähimainkaan kaikkia hampaita suustani. Nyt vaan paljon lisää laadukasta saksalaista viiniä kaikkien suomalaistenkin laseihin!

Forum Vini 2011

Copatinto vietti marraskuista viikonloppua Baijerin ytimessä maistellen viinejä laidasta laitaan Forum Vini-tapahtumassa. Müncheniin saapuu vuosittain tuhansia viini-intoilijoita nauttimaan runsaasta viinitarjonnasta.

Saksalaisten viinien lisäksi tarjolla on laajalti myös muiden maiden viinejä, joten pelkkää rieslingiä ja spätburgunderia ei tarvitse messuilla purskutella. Parin päivän aikana tuli maisteltua varovaisen arvion mukaan toista sataa eri viiniä, joten sylkykupit olivat jälleen koetuksella 🙂

Saksalaisella kuluttajalla viinimessuileminen on astetta käytännöllisempää verrattuna Suomen käytäntöihin ja lainsäädäntöön. Messuilta voi parhaassa tapauksessa kantaa
mukanaan laatikollisen suosikkiviiniä tai tehdä tilauksen ja jäädä odottelemaan kuljetusyhtiön edustajan ovikellon soittoa. Koskakohan tämä olisi mahdollista meillä Suomessa ?

Nyt kuitenkin hieman tarinaa siitä tärkeimmästä, eli viineistä.

Kun Saksassa ollaan, niin on varmaan turha mainita, että erinomaisia rieslingejä oli runsaasti tarjolla. Copatinton yllätti saksalaisten viinien saralla kuitenkin Pfalz. Erityisesti alueen valkoviinit vakuuttivat. Sauvignon blancit miellyttivät aromikkuudellaan, gewürztraminereissa oli tyyli kohdallaan ja weissburgundereistakin
(= pinot blanc) löytyi hyvää balanssia.

Saksalaisen grauburgunderin (= pinot gris, pinot grigio) suosio on tainnut olla nousussa viime aikoina. Messuilla maistelemieni grauburgundereiden taso vaihteli kyllä huomattavasti, eikä hinta todellakaan kulkenut käsi kädessä laadun kanssa. Joka tapauksessa kannattaa pitää silmät auki, edullisestikin löytyi ihan mukavia tapauksia.

Messujen ehdottomasti kiinnostavin tuote löytyi Australialaisten veijareiden tiskiltä. Oletko jo maistanut shirazista tehtyä punaista kuohuviiniä ? Moxie viihdyttää täyteläisellä ja hieman makealla shirazin maulla, jossa on jännittävästi salmiakin flavouria. Loistava tuote !

Ei ollut valittamista aussien muissakaan viineissä. Dowie Doolen Leigh Gilligan maistatti mm. McLaren Valen grenache-tempranillo- blendiä, loistavaa hinta-laatusuhdetta tarjoavaa Little Brotheria ja vielä kevääseen saakka tynnyrissä kypsyvää isoveljeänsä. Dowie Doolen merlot, cabernet sauvignon ja molemmat shirazit olivat ehdotonta huipputasoa. Private reserve shiraz on premium-luokan tuote ja pistää hienosti kampoihin Barossan kilpakumppaneilleen.

Gilliganin kanssa juttu luistaa ja toivottavasti saadaan herran viinejä joskus vielä Suomeenkin.

Australialaisen ADW:n tiskillä maistoin ensimmäistä kertaa zinfandel-shiraz-yhdistelmää; vähintäänkin mielenkiintoista. ADW:n muutkin punaviinit olivat huipputavaraa. Viidentoista euron hintainen Deaf Galah (kuuro kakadu) 2008 pitää sisällään shirazia, tempranilloa, cabernet sauvignonia ja merlotia.

Jos koulun liikuntatunneilla jäi hattutemput tekemättä, niin voit korvata puutteen aussipunkulla; ADW:n hattrick-viinit  ovat siihen loistava vaihtoehto. ADW:n Gaelic Cemetary Road 2007 kruunasi tasting-tuokion; premium-luokan punaviini, joka
painii selkeästi aussien kärkiviinien luokassa. ADW:n Ben Barletta kertoi haluavansa tehdä voimakkaan makuisia viinejä, joiden täyteläinen maku iskee ikään kuin maistajaansa nyrkillä päin naamaa. Tällaisten viinien tekemiseen Australia on täydellinen paikka.

Punaviinien osalta messujen parhaan hinta-laatu-suhteen tittelin luovutan myös Australiaan. Erittäin maukas Simply Sunshine varmistaa, että maistajan kasvoilla on pelkkää auringonpaistetta, kun lukee hintalapusta hinnan, kokonaiset 6,95 €!

Itävaltalaisen Salzl:n ”new style” chardonnay oli yksi messujen mielenkiintoisimmista valkoviineistä. Hillinger taasen todisti ansiokkaasti osaamistaan itävaltalaisten punaviinien saralla.

Kroatian viinit ovat nostamassa profiiliaan isolla kädellä. Palkittu Korlat tarjoili ikeniä ravisuttavan tanniinisia viinejä klassikkorypäleistä, todella raskasta tavaraa!

Hassun hauskasta nimestä huolimatta palkittu turkkilainen punaviini oli vakavasti otettavan hyvä.

Espanjassa on selkeästi tapahtumassa harvinaisempien rypälelajikkeiden esiinmarssi. Leonin ympäristössä noin 900 metrin korkeudella tehdään mm. valkoviiniä albarin-lajikkeesta ja punaviiniä prieto picudo-lajikkeesta. Prieto picudo muuttaa makuaan uskomattoman paljon riippuen tammikypsytyksen pituudesta.
Sokkona tuskin olisin tunnistanut eri versioita edes samaksi rypäleeksi. Prieto picudon maku vaikutti olevan pinot noiriin päin, mutta viineissä on enemmän potkua ja tanniinisuutta.

Todennäköisesti Forum Vini järjestetään myös ensi vuonna samoihin aikoihin, joten kannattaa hakata kalenteriin tilaa ensi vuoden marraskuulle ja piipahtaa itse paikanpäällä.