Mikä ihmeen Lemberger? – Wachtstetter Felix Lemberger Trocken 2012

Vaikka Saksa onkin maailman kolmanneksi suurin Pinot Noir-tuottaja, ei suuri yleisö juurikaan miellä Saksaa punaviinimaaksi. Tilanne on siinä mielessä ymmärrettävä, että Ahria ja Württembergiä lukuunottamatta kaikki Saksan viinialueet tuottavat selkeästi enemmän valkoista kuin punaista ja pelkästään Rieslingin osuus on noin viidennes viljelyalasta. Saksan punaisissa Spätburgundereiden lisäksi huomio kannattaa kiinnittää erityisesti Württembergin Lembergereihin (Lemberger = Itävallassa Blaufränkisch ja Unkarissa Kékfrankos). Koko Saksassa Lembergerin osuus yltää vain pariin prosenttiin, mutta Württembergin 1700 ha kattaa oman alueensa tarhoista jopa 15%. Hehtaarilukemastakin voi jo päätellä, etteivät tuotantomäärät aivan valtaisia ole, joten Lembergereitä osuu tutkaan vähän turhankin harvoin.

IMG_20161130_203722Yksi mainio lajinsa edustaja on jokunen tovi sitten korkkaamani Wachtstetterin Felix Lemberger 2012. Pfaffenhofenissa, Heilbronnin lähettyvillä tarhojaan viljelevä Rainer Wachtstetter hyppäsi perheensä viinitalon hommiin 90-luvulla ja otti loputkin ohjat käsiinsä 2000-luvun alussa. Talon vuosituotanto on nykyään noin 110000 pulloa, joista kolmannes on Lembergeriä. Wachtstetterin viineissä ei suosita liikoja suodatuksia ja punaviinien tammikypsytykset hoidetaan asiallisen kontrolloidusti. Pfaffenhofenin tarhoilta tuleva Felix sijoittuu VDP:n laatuluokituksessa Ortswein-kategoriaan eli kyse on ns. kyläviinistä.

Tuoksua dominoi lähinnä punainen marjaisuus, vaikka vähän tummempaakin sävyä tuntuu olevan mukana. Marjaisuuden lisäksi esille nouseee pippurinen mausteisuus sekä yrttisyys. Keskitäyteläinen viini on ryhdikkään hapokas ja pientä kypsien tanniinien puristelua tuntuu ikenissä. Pitkässä jälkimaussa on yrttinen meininki.

Wachtstetter Felix Lemberger 2012 on mainio ja laadukas esimerkki Württembergin Lembergereiden perusluonteesta. Viinistä löytyy hiukan enemmän konsentraatiota, kuin Itävaltalaisissa Blaufränkisch-serkuissa yleensä tapaa, mutta punasävytteisellä ja raikkaalla hedelmällä silti mennään, yrttien ja mausteisuuden säestäessä taustalla. Saksassa noin 12 euron hintalappua kantava viini ei toki yllä aivan mahdottomiin syvyyksiin tai ulottuvuuksiin, mutta kaikki palikat on nätisti paikallaan ja tasapaino hyvällä mallilla. 3,5 / 5 staraa.

Rheinhessenin helmiä – Stefan Winter Dittelsheim Riesling (17,90€ Viinikellari.com)

Stefan Winter on yksi Rheinhessenin kiinnostavimmista tuottajista. Ihan perusviineistä lippulaivapulloihin laatu on erinomaista ja tasaisen varmaa, eikä pettymyksiä ole luvassa. Winterin kotikylän mukaan nimetty Dittelsheim Riesling sijoittuu VDP laatuluokituksessa Ortswein-kategoriaan, joka tarkoittaa kansan viinikielellä “kyläviiniä”. Ortsweinin idea on tuoda viinissä esiin kylälle tyypillisten rypälelajikkeiden, maaperien ja kasvuolosuhteiden ominaisuuksia.

winter-dittelsheim-rieslingViinin tuoksussa on raikasta vihreätä omenaa, sitruunaa ja mineraalisuutta. Paletilla meininki jatkuu intensiivisen ja sopivasti konsentroituneen hedelmän johdolla, tiukan ja raikkaan hapokkuuden ryhdittäessä pakettia. Erinomainen tasapaino intensiivisen hedelmäisyyden, tiukan hapokkuuden ja elegantin mineraalisuuden välillä. Pitkä veden kielelle nostattava jälkimaku.

Stefan Winter Dittelsheim Riesling on erinomainen esimerkki Winterin viinien laadusta sekä saksalaisten Rieslingien poikkeuksellisesta kyvystä yhdistää intensiivinen hedelmäisyys, tiukka hapokkuus ja sopiva määrä jäännösokeria. Tällainen viini on moniottelija erilaisten kala- ja äyriäisruokien seurassa ja maistuu Rieslingin ystäville mainiosti sellaisenaankin. Viini löytyy Viinikellari.com valikoimista ja samalla kannattaa tsekata putiikin muista saksalaisista herkuista ainakin; Heymann-Löwenstein ja Philipp Kuhn. 4/5 staraa.

(Viinikellari.com toimitti näytepullon)

Matkalla Moselissa – Heymann-Löwenstein

Huhtikuun VDP Ambassador-reissulla ehdimme vierailemaan myös muutamilla viinitiloilla. Moselissa kävimme moikkaamassa puheliasta ja sanavalmista Reinhard Löwensteinia Heymann-Löwensteinin tiluksilla Winningenissa.

Reinhard Löwenstein kokee Moselin edelleen kärsivän massatuotettujen, makeiden ja halpojen viinien tahrimasta maineesta. Aiemmat sukupolvet ovat tehneet virheitä tarhoilla ja kellareissa, koska eivät ole ymmärtäneet kunnioittaa ympäristöä, saati sitten tarhoilla kasvavia köynnöksiä tai rypäleitä. Näistä virheistä maksetaan nyt kallista hintaa. Viinitarhoista ei ole pidetty huolta ja nyt niiden kunnostamiseen pyritään panostamaan niin paljon, kuin kukkaro antaa myöden. Käytännössä esim. jyrkkien rinteiden terassirakenteiden korjaaminen vie aikaa ja rahaa enemmän, kuin olisi varaa käyttää. Kunnostamiseen myönnettävät tuet ovat määrältään kosmeettisia, eikä niillä saada käytännössä aikaiseksi juuri mitään. Monien muiden tapaan Heymann-Löwenstein on sijoittanut kunnostustöihin summia, jotka eivät lyhytjänteisillä talousmittareilla arvioituna olisi kovinkaan järkeviä. Löwenstein haluaa kuitenkin panostaa asiaan tulevien sukupolvien vuoksi.Heymann-Löwenstein s

Reinhard puhuu mielellään ja paljon. Siirrymme keskusteluissa sujuvasti ja vauhdikkaasti Saksan ja Moselin viinihistoriasta terroir-käsitteen erilaisiin tulkintoihin. Hän kertoo olevansa ilmeisen hurahtanut terroir-asioihin, koska jopa Alsacen viinintuottajat olivat hiljattain pyytäneet hänet puhumaan asiasta. “Voitteko kuvitella! Saksalainen puhumassa ranskalaisille terroirista!” Pienen hetken kuluttua olemmekin jo osa liidulla tynnyrin kylkeen piirrettyä oppituntia, jonka aiheena on köynnösten hoito erilaisissa tarhaolosuhteissa. Perinteiset makeuteen perustuvat “more sun more oechsle”-tyyppiset lähestymistavat Reinhard viskaisi mielellään roskiin. Nykyään tiedetään, että Riesling saavuttaa parhaansa ilman yliampuvaa aurinkoa ja lämpöä. Lopputuloksen kannalta makeutta tärkeämpiä asioita ovat aromaattisuuteen liittyvät ominaisuudet ja yksi avainasioista on oikeanlainen tarhatyöskentely. Myös luomuasioista Reinhardilla on paljon sanottavaa. Hän ei ole halunnut sertifioida tai lokeroida omaa tekemistään minkään koulukunnan mukaisesti, koska näkee koko luomu/biodynaamisuus-keskustelun liian mustavalkoisena. Heymann-Löwensteinilla kunnioitetaan ympäristöä sekä tasapainoillaan logiikan ja intuition välillä. Joskus tehdään virheitä, mutta niistä opitaan, vaikka sitten kantapään kautta.

Aiemmin Heymann-Löwensteininkin viineissä on ollut pitkään kypsyneiden rypäleiden jalohomeisia ominaisuuksia. Botrytis cinerea tuo viineihin hunajaisia, vahaisia ja marmeladisia aromeja, mutta peittää samalla rypälelajikkeiden omia ominaispiirteitä. Jos ja kun halutaan säilyttää puristinen lajikepuhtaus, on sadonkorjuun ajoituksiin kiinnitettävä erityistä huomiota. Viime vuosina Heymann-Löwenstein on siirtynyt kuivien viiniensä osalta kokonaan pois jalohomeisista rypäleistä. Tuloksena on Reinhardin mukaan puhdaspiirteisempää Rieslingiä.Heymann-Löwenstein BTLS

Heymann-Löwensteinin viinit eivät ole sieltä Moselin halvimmasta päästä, mutta hinta-laatusuhde on silti erinomainen. Viinit ovat erittäin laadukkaita, puhdaspiirteisiä ja täynnä Rieslingin hienoja ominaisuuksia. Talon viineistä on myös poikkeuksellisen selkeästi erotettavissa eri maaperätyyppien ja tarhaolosuhteiden tuomat eroavaisuudet. Schieferterassen 2014 (Viinikellari.com 22,90 €) edustaa maistamistamme viineistä ehkä sitä perinteisintä Moselia, rypäleiden kasvumaaperät koostuvat erilaisista liuskekivivariaatioista, joten myös mineraalisuutta löytyy reilusti. Kypsä hedelmäisyys ja erinomainen jäännösokerin sekä tiukan hapokkuuden yhteistyö. Blauen Schiefer 2014 (Saksassa ~20 €) on tyypillinen paketti blue slate-tyyppistä mineraalisuutta, mutta selkeästi edellistä suoraviivaisempi, tiukempi ja hapokkaampi tapaus. Kirchberg Grosses Gewächs 2014:n hillitymmästä hedelmäisyydestä erottaa omenaa ja sitrusta, mineraalisuus on hillitympää ja hedelmäisyys tiukemmassa kontrollissa. Maistelusession omaksi suosikiksi nousi Röttgen Grosses Gewächs (Saksassa ~25 €), joista pidättyväisestä ja tiukasti kontrollissa pysyvästä 2014:stä erottuu sitruksen lisäksi hiukan appelsiininkuorta, persikkaa sekä tummempisävyistä mineraalisuutta. Vuosikerta 2008 esittelee taas selkeästi kypsemmän hedelmäpaketin, jossa hunajaa, persikkaa sekä pientä marmeladisuuttakin.

Maistelun lopuksi perehdyimme talon lippulaivaviinehin, jotka tulevat Uhlenin eri tarhoilta. Kaikissa näissä makeata lopetusta lukuunottamatta hyvin kuiva, hapokas ja tiukan hedelmäkontrollin meininki. Upean rakenteen viinejä ja eri tarhojen ominaispiirteet on hyvin erotettavissa. Uhlen Blaufüsser Lay Grosses Gewächs 2014:a leimaa omenaisuus ja päärynäisyys sekä hyvin voimakas suutuntuma. Vanhan merenpohjan sedimenttien tarhoilta tuleva Uhlen Laubach Grosses Gewächs 2014 esittelee taas pientä floraalisuutta ja voimakkaampaa runkoa, 2 vkoa maistelua ennen pullotettu Uhlen Roth Lay Grosses Gewächs 2014 (Saksassa ~35 €) hakee vielä hiukan uomiaan, mutta siitä erottaa aiempia enemmän savuisuutta ja liuskekivisyyttä. Tätä viiniä Reinhard itse kuvaili mielikuvalla “Fat King Coming”. Makea ja matalan pH-vuosikerran Uhlen Roth Lay Auslese 2010 päätti maistelun. Viini pitää sisällään runsaan ja moniulotteisen paketin kypsää hedelmää, aprikoosia, appelsiinia, persikkaa ja jättää rusinaisen jälkimaun.

Uusia tuulia Saksasta – VDP.Ambassador

Sain viime vuoden lopulla kutsun osallistua saksalaisen laatuviinien tuottajajärjestö VDP:n Ambassador koulutusohjelmaan. Lähdin mukaan innolla ja vietin huhtikuun lopulla Saksassa viisi viinintäyteistä päivää pureutuen syvälle saksalaisten viinien syövereihin. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun VDP kouluttaa Ambassadoreja ja ensimmäiseen kuuden henkilön porukkaan kuului lisäkseni Fongyee Walker Kiinasta, Jeroen Bronkhorst Hollannista, Alexander Iversen Norjasta, Morgan Kjellström Ruotsista sekä Matt Stamp USA:sta.Flaschen1_by_VDP

 

Logo_VDPBundesgeschaeftsstelle_RGB

Vuonna 1910 perustetun VDP:n voidaan katsoa olevan maailman vanhin kansallinen laatuviinien tuottajajärjestö. Tällä hetkellä siihen kuuluu 199 tuottajaa, jotka täyttävät järjestön tiukat vaatimukset ja ovat sitoutuneet noudattamaan VDP:n asettamia laatukriteerejä. On kiistatonta, että VDP on erittäin merkittävä toimija saksalaisten viinien laadun, perinteiden sekä maineen vaalijana niin kansallisesti, kuin kansainvälisestikin. Järjestön jäseneksi voi päästä vain VDP:n kutsumana, eli tuottajat eivät voi hakea jäsenyyttä oma-aloitteisesti. Mukaan järjestöön voidaan hyväksyä pitkään laadukasta työtä tehnyt sekä kansallisesti ja kansainvälisesti huipputason viineistään tunnetuksi tullut tuottaja. VDP:n jäsenen tulee täyttää tietyt kriteerit ja kelpoisuusehdot, joihin kuuluu mm. ympäristöä kunnioittavat tuotantomenetelmät sekä hallussa olevat viinitarhaomistukset erinomaisiksi luokitelluilla alueilla. Kelpoisuusehdot tarkistetaan liittymisen yhteydessä sekä säännöllisin väliajoin. Peruskuluttajalle VDP:n laatuluokitusjärjestelmät voivat alkuun vaikuttaa monimutkaisilta ja hankalilta ymmärtää. Vuosikausien systemaattinen työ on kuitenkin muodostanut asian kuluttajan näkövinkkelistä yksinkertaisimmillaan hyvinkin helpoksi; VDP:n logo viinipullossa on tänä päivänä varsin pätevä tae siitä, että pullon sisältä löytyy laadukasta ja luotettavaa tavaraa.

Tasting masterclassAmbassador-koulutusohjelma piti sisällään intensiiviset 5 päivää aamusta iltaan saksalaisten viinien parissa. Kouluttajanamme toimineen Master of Wine Romana Echenspergerin erinomaisesti suunnitelluissa masterclasseissa käytiin läpi systemaattisesti Saksan viinien historiaa, VDP:n laatulokitusjärjestelmää, eri viinialueiden ominaispiirteitä, Saksassa viljeltävien rypälelajikkeiden ominaisuuksia ja tietysti maisteltiin iso kasa erilaisia viinejä eri puolilta Saksaa. Lisäksi vierailtiin viinitiloilla ja tavattiin Ahrin, Badenin, Frankenin, Moselin, Nahen ja Rheinhessenin alueen tuottajia sekä maisteltiin lisää erilaisia viinejä. Matka huipentui Mainzin Weinbörsen avajaishulinoihin, jossa mm. Jancis Robinsonille luovutettiin VDP:n kultainen kunniamerkki. Samaisessa avajaisseremoniassa myös meille luovutettiin VDP.Ambassador diplomat. Tämän jälkeen reissua oli hyvä päätellä Weinbörsen tunnelmiin, maistellen kaksi päivää parin sadan VDP-tuottajan uusimpia vuosikertoja.

Group standKoko ohjelma ja koulutuksen sisältö kaikkine detaljeineen oli erinomaisesti suunniteltu ja toteutettu. Matkan aikana oma ymmärrys saksalaisista viinikuvioista kasvoi kohisten ja myös VDP:n toimintatavat sekä laatuluokitusjärjestelmä avautuivat aiempaa laaja-alaisemmin. Kun mukana oli porukkaa eri puolilta maailmaa ja erilaisista kulttuureista, syventyi oma ymmärrys myös erilaisten viini- ja ruokakulttuureiden suhteen merkittävästi. Mitä sitten tulevaisuus tuo tullessaan tämän kokonaisuuden tiimoilta, selviää myöhemmin. Sen verran voin kertoa, että monenlaisia suunnitelmia ja virityksiä on jo olemassa.

group w J H

Kesä pullossa – Barth Fructus Riesling 2015 (Alko 13,90 €)

Barth FructusSaksan Rheingaussa viinejä valmistavan Barthin mainio Riesling-kuohuviini ehti valitettavasti poistua Alkon valikoimista, mutta sopivasti näin kesän kynnyksellä on saatu hyllyille uutta tavaraa samalta tuottajalta. Nyt valikoimiin pölähtänyt luomuviljeltyjen tarhojen Riesling Fructus 2015 on hieman makeampi ja kerrassaan veikeä tapaus.

Tuoksusta löytää vihreätä omenaa, päärynää sekä hiukan vaaleasävyistä kukkaisuutta ja mineraalisuutta. Suussa puolikuivaa hiukan makeammaksi asettuva viini on reilun hedelmäinen ja runsas. Taustalla häärivä erittäin napakka hapokkuus (8,6 g/l) pitää huolen siitä, että ryhti ja ojennus säilyyn loppuun saakka, eikä jäännössokeri (20 g/l) pääse turhia sooloilemaan. Pitkä jälkimaku on hapokkaan omenainen.

Vuosikerta 2015 on ollut Saksassa poikkeuksellisen hyvä ja tämäkin viini on aiempia maistamiani vuosikertoja selkeästi raikkaampi ja pirteämpi. Viini sopii erinomaisesti aurinkoisien päivien kulautteluun, kunhan seura on riittävän hyvää, ja kaikki mahdollinen lähiympäristön ryppyotsaisuus on huolellisesti eliminoitu. Erityisen hienosti Fructus loistaa hieman mausteisempien ruokien kyljessä. Itse kulauttelin viinin chilillä, valkosipulilla ja limellä maustetun katakarapuannoksen kanssa ja yhdistelmän toimivuus oli suorastaan loistava. 4 / 5 staraa. Ps. vierailin paikan päällä 2012 ja raportti löytyy täältä.

Matkalla Moselissa – Von Othegraven

Matkani Moselin varrella jatkui Mülheimista kohti Kanzemia ja Von Othegravenin viinitiluksia. Jos aivan tarkkoja halutaan olla, Von Othegravenin kohdalla käyskennellään itse asiassa Saar-joen varrella, jonka kaikki toki tunnistavat Moselin sivujoeksi. Von Othegravenin omistaa Günther Jauch ja toimtusjohtajana sekä kellarimestarina häärii Andreas Barth.

Perille päästyämme tilanhoitaja Swen Klinger pisti putiikin pulloja riviin, alkoi kaatelemaan viiniä laseihin ja huolehti siinä samalla juuri puristetun rypälemehun siirtymisestä oikeaan paikkaan jatkoprosessointia varten. Parin ensimmäisen Rieslingin jälkeen mielenkiintoni pamahti kertaheitolla aivan uusiin sfääreihin, sillä Swen tiedusteli halukkuuttani ottaa Kuppia. Enpähän ollut näin loistavaa ehdotusta koskaan aikaisemmin viinitilalla kuullutkaan! Kajautin myönteisen vastaukseni ilmoille viivyttelemättä ja kotvan kuluttua sain kuulla, että lasiini oli juuri loroteltu Wiltinger Kupp-tarhoilta peräisin olevaa viiniä vuodelta 2011. Tämä ”Kupp” Riesling Kabinett 2011 oli hyvä osoitus Kabinett-luokan Rieslingin kyvystä yllättää laadullaan; raikas ja hedelmäinen tapaus, jota ryhdikäs hapokkuus piti tiukasti otteessaan.

Kun Kuppia oli otettu riittävästi, sain lasiini vuoden 2011 Kanzemer Altenberg Riesling Groβes Gewächsiä. Nurkan takana jyrkästi nousevilta Altenbergin rinteiltä tulevan viinin suosiollisella avustuksella päästiinkin jo hyppäämään Moselin/Saarin Rieslingien huipputasolle. Nuorekkaan ja vielä hieman sulkeutuneen tuoksun takana piileskellyt upea paketti syvää mineraalisuutta, raikasta sitrusta ja omenaa alkoi jo näyttää kynnen kärkiään paletilla. Swen arveli viinin pääsevän ainakin hyvin lähelle huippukuntoaan noin kolmen vuoden iässä.

Ennen reissun seuraavan pikataipaleen alkua ehdittiin onneksi vielä ottamaan kunnon hymyt naamalle vuoden 2004 Bockstein Spätlesen toimesta. Varsin herkullista tavaraa, johon vuosien lisäikä oli kehittänyt lapiokaupalla syvyyttä ja moniulotteisuutta.

Von Othegravenin viinejä himoitsevia joudun masentamaan kertomalla, että jutun kirjoitushetkellä näitä ei sitten notku Alkon hyllyillä missään muodossa. Helposti mieliin painuvaa modernia etikettiä on siis bongailtava jostain muualta.