Viinisuositus – Sartori Amarone della Valpolicella 22,90 € (Alkon tilausvalikoima)

Posted on 04/03/2012 by Copatinto

Vaikka aurinkoiset lopputalven päivät ovatkin häikäisseet kirkkaudellaan urheata hiihtäjäkansaamme, on vielä pieni hetki aikaa nautiskella talvipakkasia teilaavista punkuista. Mikäpä lämmittäisi pakkasessa ja viimassa hampaitaan kalisuttanutta kansalaista paremmin, kuin vanha kunnon amarone ? Vastaus helppoon kysymykseen on lyhyt ja ytimekäs; ei juuri mikään.

Alkon perusvalikoiman Italiasektoria on pidetty ryhdissä ansiokkaasti täyttämällä hyllyjä Italian Valpolicellan pullotteilla. Amaroneja löytyy useilta tuottajilta jopa eri hintaluokissa ja amaronen ”pikkuveljeäkin”, ripassoa löytyy mukavasti. Tämänkertainen suositusviini löytyy ainoastaan tilausvalikoimasta.

Amaronen valmistusprosessi on tunnetusti mielenkiintoinen. Sadonkorjuun jälkeen rypäleitä kuivatetaan ensin noin 3-4 kuukautta, minkä jälkeen viininvalmistus vasta alkaa. Tämän seurauksena viinistä tulee hyvin konsentroitunut, vahva ja täyteläinen paketti. Sartorin amarone on kypsynyt tammessa noin kolme vuotta, minkä jälkeen sen annetaan rauhoittua vielä vähintään puolen vuoden ajan pullossa ennen markkinoille laskua. Sartorin amaronen kasauksessa on käytetty 50 % Corvina-, 40 % Rondinella ja 10 % Molinara-rypäleitä.

Rakenteeltaan paksun viinin tuoksussa on havaittavissa puolukkaa, kirsikkaa, seetripuuta ja myös jonkin verran vadelma-mansikkaosastoa. Voimakkaan täyteläinen maku seurailee tuoksun aromeja pitäen kuitenkin kirsikan ja puolukan eturintamassa. Ryhdikäs hapokkuus sekä reilu, hieman ikeniä kuivattava tanniinisuus pitävät huolen paketin kasassa pysymisestä. Nautinnon viimeistelee pitkä ja lämmittävä kirsikkainen jälkimaku.

Tämän viinin vuosikerta 2006 oli mehumaisempi ja jonkin verran rusinaisempi. 2007 on selkeästi tiukempi paketti, hapokkuutta on reippaammin ja tanniinisuuskin on napakampaa. 2007 on asiallisella dekantoinnilla nautittavissa jo nyt, mutta luonnollisesti hyötyy vielä kellaroinnista. Copatinto suosittelee parittamaan erinomaisen Sartori amaronen vahvojen makujen kanssa, esim. suurriista ja kypsytetyt juustot soutavat viinin kanssa samaan suuntaan.

Testissä örkkiviini – Venta la Ossa 2008

Posted on 26/02/2012 by Copatinto

Copatinton testipenkki tärisi jälleen, kun paikalle pölähti Bodegas Mano a Manon Venta la Ossa 2008, Vino de la Tierra Castilla. Ensihuomiot kiinnittyivät kookkaassa etiketissä näkyvään jonkinlaiseen ”örkkiin”, jonka tunnistamiseen Copatinton lajituntemus ei aivan riitä. Markkinointiosaston etikettivastaava on selvästi onnistunut tehtävässään. Hetken ihmettelyn jälkeen oli kuitenkin napattava örkkiä korvista kiinni ja ruuvattava pullo tiukasti testipenkkiin rutiinitoimenpiteitä varten.

Copatinton testipenkin perustehtäviin kuuluu mm. selvittää onko testissä oleva pullote mistään kotoisin. Tällä kertaa selvisikin sukkelasti, että Venta la Ossa on kotoisin Valdepeñasin ja Ciudad Realin lähistöltä ja kuuluu Vino de la Tierra Castillan laatuluokitukseen. Termi VdT on Espanjassa D.O.:sta pykälää alempi laatuluokitus. Maantieteellisesti Vino de la Tierra Castilla pitää sisällään koko valtavan Castilla La Manchan alueen Espanjan keskipaikkeilla. VdT Castilla tunnetaan markkinoilla keskinkertaisista ja tylsistä bulkkiviineistä, joiden kohdalla määrä kaahaa kaasu pohjassa laadun ohi. Silloin tällöin on kuitenkin aihetta vähintään tekohymyyn, sillä alueelta on löydettävissä myös persoonallisempia ja laadukkaampia viinejä. Ilmastollisesti alue on äärimmäisyyksien koettelemaa seutua; talvet ovat pitkiä ja ankaria, kesät todella kuumia ja kuivia. Kuumuus ja kuivuus helpottavat osaltaan viljelyä, pitäen erilaiset taudit ja muut vastaavat ongelmat loitolla. Jotta tällaisissa olosuhteissa saadaan aikaiseksi laadukasta viiniä, on koko viljely- ja valmistusprosessi hiottava huippuunsa.

Venta la Ossan rypälekoostumuksesta löytyi ristiriitaista tietoa. Kun tuottajankaan suunnalta ei saatu täyttä selvyyttä asiaan, todetaan viinin sisältävän pääosin vanhojen Tempranillo-köynnösten rypäleitä. Eri vuosina Venta la Ossaan on Tempranillon lisäksi blendattu pieniä määriä eri lajikkeita, kuten Merlot, Petit Verdot ja Syrah. Viiniä on kypsytetty 12 kk tammitynnyreissä.

Erittäin tumma väri kääntyy violettiin päin reunoiltaan. Melko intensiivisessä ja jo hiukan kehittyneessä tuoksussa on karhunvatukkaa, vadelmaa, kahvia ja vaniljaa. Paksurakenteisen ja täyteläisen viinin muhkea hedelmäisyys täyttää suun ja siitä on löydettävissä tuoksun elementtejä. Voimakkaat tanniinit kuivattavat suuta vielä reilusti, mutta eivät kuitenkaan jyrää alleen viinin hedelmäisyyttä. Nautinto päättyy pitkään tummasävytteiseen jälkimakuun.

Venta la Ossa on erinomainen viini ja sen täysi potentiaali sekä parhaat hetket ovat todennäköisesti vielä edessä, niinpä parin vuoden lisäkypsyttely kellarissa on paikallaan. Pisteiden jakamisessa yleensä hyvin tiukka Guía Peñin on antanut Venta la Ossalle huimaavat 93 pisteitä ja kun saman talon Venta la Ossa Syrah on saanut 94 pistettä, voidaan kuvitella, että jotain on varmasti tehty oikein.

Venta la Ossaa ei löydy Alkon valikoimista, mutta mikäli törmäät siihen maailmalla, Copatinto suosittelee kaappaamaan pullon kyytiin.

Tuplasti unohdettu halpa Barolo – Franco Soliano Barolo 2001

Posted on 19/02/2012 by Copatinto

Kellot alkoivat kilistä pahemman kerran, kun Copatinto törmäsi netissä arvioon vuoden 2006 Franco Soliano Barolosta; nimi kuulosti oudon tutulta. Määrätietoisen varovainen kurkkaus viinikaappiin vahvisti kellojen soineen syystä. Kaappiin näytti unohtuneen samainen Barolo vuodelta 2001.

Kyseessä on siis alle viidentoista euron Barolo, joita löytää helposti esim. saksalaisista marketeista ja nahkahousujen luvatusta maasta lienee tämäkin pullo aikoinaan rahdattu. Hintatasoa voi hahmottaa siten, että vakavasti otettavaa Baroloa saa maailmallakaan harvoin alle 25:n euron ja parhaista voi joutua maksamaan itsensä kipeäksi. Vaikka Barolossa tiedetään olevan varastointipotentiaalia jopa kymmeniksi vuosiksi, näiden halpojen Barolo-pullojen säilöminen on jokseenkin yhtä järkevää, kuin ässä-arvan raaputtamatta jättäminen. Tiukkapipoisempi voisi jopa kyseenalaistaa halpojen Barolojen ostamisen kokonaan, koska harvemmin joukosta mitään suuria tähtiä löytyy. Näin pienillä investoinneilla on kuitenkin lähes mahdotonta päätyä konkurssiin ja vaikka makunautinto ei aivan taivaan porteille yltäisikään, Copatinto on valmis maksamaan reilun kympin jo pelkästä Barolon tuoksustakin. Alimpana hyllyllä olevan pullon poistaminen vaati luonnollisesti muidenkin pullojen siirtoa ja yllätykset vain jatkuivat. Vuoden 2001 Solianoa löytyi toinenkin pullo hyllyn takanurkasta. Kävi siis selväksi, että strategiapapereihin oli kirjattava tavoite tarkkaavaisemmasta viinikaapin varastoseurannasta ja sitä kautta myös korkkiruuvin tehokkaammasta hyötykäytöstä.

Korkkausvaiheen odotukset eivät olleet suoraan sanottuna lähelläkään kattokorkeuksia. Tuoksusta löytyi kuitenkin kohtuullisen mukava paketti kirsikkaa, orvokkia, tupakkaa, seetripuuta ja hiukan jopa maamaisuutta. Makunystyrät yllättyivät positiivisesti mukavan kirsikkaisesta hedelmäisyydestä, jonka selkärankaa piti ryhdissä jo selkeästi hiipumaan päin oleva hapokkuus. Barololle tyypillisestä voimakkaasta tanniinisuudesta ei ollut tietoakaan ja jälkimaku oli tulkittavissa keskipitkäksi yhdistelmäksi marjaisuutta ja tupakkaa.

Lähtökohdat huomioon ottaen kokonaisuus oli positiviinen yllätys ja kaukana katastrofista. Jo hiipumassa ollut Franco Soliano Barolo 2001 kamppaili viimeisillä voimillaan kiitettävästi kokonaisena paistetun härän ulkofileen kanssa. Copatinto suosittelee kuitenkin korkkaamaan halvat Barolot viivyttelemättä ja kulkematta lähtöruudun kautta.

Testissä Finca Sobreño Reserva Seleccion Especial 2005 D.O. Toro

Posted on 12/02/2012 by Copatinto

Copatinton testipenkissä alkoi jälleen tapahtua, kun Finca Sobreño Reserva Seleccion Especial 2005 törähti paikalle. Viinille todettiin tarpeelliseksi suorittaa rutiinitoimenpiteet, eli välitön korkkaaminen ja ankara analyysi.

Viimeksi Copatinto nautti kyseistä maataloustuotetta juhannusaattona 2010 Salamancan keskusaukiolla Plaza 23-ravintolassa. Vuosikerta oli tuolloin 2001 ja noin yhdeksänvuotias viini oli täydellisessä kunnossa. Ravintolan ystävällismielinen tarjoilija ymmärsi erikseen kertomattakin suomalaisen juhannuksen ja grillaamisen kuuluvan tiiviisti yhteen. Niinpä pöytään kannettiin tilanteen vaatimat komponentit – tirisevä grilli ja kasa lihaa. Pöydässä grillattu chuleton teki saumatonta yhteistyötä viinin kanssa, eikä muutenkaan olosuhteissa ollut nokan koputtamista.

Testiviini on vuodelta 2005, joka on arvioitu vuoden 2001 lailla erinomaiseksi vuosikerraksi. Toron kylän välittömässä läheisyydessä sijaitseva Bodegas Sobreño perustettiin 90-luvun lopussa Riojalaisten viiniheppujen toimesta. Paikallisen Tempranillo-kloonin, Tinta de Toron, kesyttäminen onnistui kavereilta mallikkaasti ja Sobreñon viinit ovat alusta lähtien niittäneet runsaasti erilaisia palkintoja ja kunniamainintoja. Seleccion Especial on puristettu tilan vanhimpien köynnösten valikoiduista rypäleistä ja sitä on kypsytetty 14 kk jenkkitammessa sekä 12 kk pullossa. Reserva viinit eivät ole Toron alueella yhtä yleisiä, kuin muualla Espanjassa ja Gran Reservat ovat suorastaan harvinaisia.

Viinin kehittynyt tuoksu on suorastaan huumaavan herkullinen. Siitä on löydettävissä savua, kahvia, toffeeta, neilikkaa, kypsää tummaa kirsikkaa ja luumua. Vahva, muhkea ja konsentroitunut maku täyttää suun luumuilla, kirsikoilla, moniulotteisella mausteisuudella ja savuisuudella. Napakka tanniinisuus kiristelee ikeniä vielä pitkän ja mausteisen jälkimaun maistuessa suussa. Viini on mukavasti nautittavissa parin tunnin dekantoinnin jälkeen, mutta hyötyy vielä parin vuoden kellaroinnista. Tämä huikean upea viini toimii hyvin esimerkiksi grillatun härän entrecoten, lampaan lihan tai runsaan makuisen suurriistan kanssa.

Finca Sobreño Reserva Especial on ansaitusti kerännyt viinikriitikoilta toistuvasti yli 90 pisteen arvioita. Pullollinen lähtee Keski- ja Etelä-Euroopassa kaupan hyllyltä n. 15-20 euron hintalappu kyljessään, eli hinta-laatusuhde on todellakin kohdillaan. Paikalliseen puulaakiin ei kannata juosta Seleccion Especialia etsimään, mutta yksiulotteisempi ja suoraviivaisempi Finca Sobreño Crianza löytyy A-valinnan perusvalikoimasta

EDIT 18.2.2012: Yllä linkitetty Finca Sobreño Crianza on poistumassa Alkon perusvalikoimasta.

Testissä Castoro Zinfandel 2009 14,90 €

Posted on 29/01/2012 by Copatinto

Kalifornian viinien kovan myötätuulen saattelemana raahattiin Copatinton testipenkkiin Alkon perusvalikoiman uutuus Castoro Cellar Zinfandel 2009. Castoro on italiaksi majava ja nimen taustalta löytyy tilan omistajan Niels Udsenin lempinimi ”beaver”, joka käännettiin italiaksi herran aikoinaan työskennellessä saapasmaan viinitarhoilla. Copatinto ei jostain kumman syystä ole lainkaan yllättynyt siitä, ettei firma valinnut nimekseen englanninkielistä versiota isännän lempinimestä. Castoro Zinfandel tulee Kalifornian Paso Roblesista, joka tunnetaan historian kirjoissa lainsuojattomien piileskelypaikkana ja Kalifornian viiniteollisuuden ”villinä läntenä”, huhutaan jopa itse Jesse Jamesin oleskelleen alueella aika ajoin sukulaistensa luona parantelemassa ampumahaavojaan. Myöhemmin Paso Robles on tullut tunnetuksi mm. Rhônen rypälelajikkeita viljelevistä ”viinikapinallisista”. Paso Roblesin yhteydessä on myös tapana mainita maailmankuulun ”kapinallisen”, James Deanin, menehtyneen auto-onnettomuudessa seudulla, joten nyt on sitten ne pakolliset faktatkin raportoitu. Paso Roblesin päivät ovat kuumia ja kuivia, viileiden öiden sekä merellisten tuulien tarjotessa helpotusta kuumuuden kärventämille viinitarhoille. Paso Roblesissa on Kalifornian suurimmat päivä- ja yölämpötilojen erot, jonka kerrotaan antavan alueen viineille yksilöllisen luonteen.

Alkujaan Kroatiasta kotoisin oleva zinfandel on erittäin suosittu rypälelajike Yhdysvalloissa ja siitä valmistetaan viinejä hyvin laajalla skaalalla ja suorastaan hillittömiä määriä. Zinfandelia ei yleensä blendailla muiden lajikkeiden kanssa, mutta Castoro on helpottanut zinfandelinsa yksinäisyyttä tuuppaamalla seuraksi muutaman prosentin petite syrahia tuomaan viiniin väriä ja syvyyttä.

Väriltään syvän punaisen viinin marjainen tuoksu nostaa pintaan punaista kirsikkaa, vadelmaa, mausteisuutta (valkopippuri ?) ja miedosti vaniljaa. Melko täyteläisessä maussa dominoi runsas, keskihapokas marjaisuus ja hedelmäisyys vailla minkäänlaista yliampuvaa hillomaisuutta tai raskautta. Pippurisen mausteinen ja suuta lämmittävä jälkimaku on pitkä ja miellyttävä. Castorolla on onnistuttu väistelemään Paso Roblesin kuuman ilmaston ongelmat ja ottamaan ilo irti viileistä illoista ja öistä. Tästä johtuen viini esittää kiitettävän elegantisti ja moniulotteisesti tyypillisiä zinfandelin luonteenpiirteitä, eikä mikään osa-alue nouse liikaa esiin. Copatinto suosittelee !

Viini nautittiin pekoniin käärityn possun fileen sekä paahdetun paprikan kanssa ja yhdistelmä toimi vallan mainiosti.

Testissä Peña Tajada Cepas Centenarias Seleccion 15 2007 D.O. Toro

Posted on 19/01/2012 by Copatinto

Torosta tärähti jälleen, kun Copatinton testipenkkiin asettui espanjalaisen Valpiculatan Peña Tajada Cepas Centenarias 2007 Seleccion 15 Toron alueelta Espanjasta. Ehkäpä mielenkiintoisin asia tämän talon viineissä on se, että tilan viiniköynnöksiin ei ole koskaan päässyt iskemään yksi viinihistorian tuhoisimmista tuholaisista, phylloxera (= viinikirva). Tämä jenkkilästä kotoisin oleva nivelkärsäinen tuholainen pisti viinimaailman hampaat kalisemaan kovaäänisesti Eurooppassa 1800-luvun loppu- ja 1900-luvun alkupuolella, tuhoten järkyttävän määrän viinitarhoja. Myöhemmin havaittiin, että pohjoisamerikkalaisten viinien juurakot pystyivät vastustamaan paremmin viinikirvan hyökkäyksiä ja nykyään tarhoille istutetaankin pohjoisamerikkalaisella juurakolla varusteltuja, eurooppalaisia rypälelajikkeita tuottavia köynnöksiä. Euroopastakin löytyy joitain alueita, missä viinikirva ei ole pahemmin päässyt kuokkavierailemaan ja mm. Valpiculatan viiniköynnökset kasvavat edelleen omine juurakkoineen. Kyseisen alueen vastustuskyky selittyy mm. alueen hiekkaisen ja kuivan maaperän kautta.

Vuonna 1999 perustetun Valpiculatan omistajat pelastivat hyljeksityt tarhat Zamoran lähistöltä ja viljelyssä olevien tilusten koko on 18 hehtaaria. Viljelyssä ei käytetä lannoitteita eikä torjunta-aineita. Tarhojen vanhoista köynnöksistä heruu tavaraa niukasti ja Valpiculatankin on tyydyttävä suorastaan laihialaismaisen pieneen 1,35 kilon rypälemäärään / köynnös. Vanhojen köynnösten tuottamien rypäleiden laatu on usein kuitenkin selkeästi parempaa tasoa, joten lopputuloksena saatetaan saada pienempi määrä viiniä, mutta parempaa laatua. Peña Tajada Cepas Centenarias Seleccion 15 on kypsynyt 12 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Viinin väri on tumman rubiininpunainen ja reunamilta on erotettavissa hieman violetinkin sävyjä. Intensiivisessä tuoksussa on tummaa kirsikkaa, kypsää luumua, salmiakkia, tupakkaa ja savuisuutta. Täyteläisessä ja keskihapokkaassa maussa erottuu tuoksun aromien lisäksi mausteisuutta, pippuria. Tanniineja löytyy reilusti, mutta ne ovat hyvin integroituneet ja pehmeät. Pitkä mausteinen jälkimaku, johon korkea alkoholipitoisuus tuo lämmittävän tunteen.

Peña Tajada on jälleen hyvä esimerkki D.O. Toron alueen potentiaalista ja siitä, että reippaalla kympilläkin voi irrota mahtavasti vastinetta rahoille. Viini on alueelleen tyypillinen, Toron perusviinejä hieman moniulotteisempi ja sen eri komponentit ovat hienosti paketissa. Tällaiset viinit toimivat hyvin grillatun lampaan ulkofileen kanssa, joten ei muuta kuin ulos lumisateeseen ja grilli tulille – tulee sitten se ulkoilupuolikin hoidettua.

Harmiksenne on todettava, että tätäkään viiniä ei Alkon hyllyiltä löydy, mutta suosittelen tarttumaan kiinni välittömästi, jos jossain päin maailmaa sattuu näkymään.

Viinisuositus – Schloss Schönborn Riesling Trocken 2010 10,08 €

Posted on 04/01/2012 by Copatinto

Erinäisillä tahoilla on esitetty huolestuneita kannanottoja koskien nykyistä valkoviinitrendiä, joka jokamiehen suomen kielellä tarkoittaa viinien suosion ja sitä kautta myös tuotannon suuntautumista kuivempien ja hapokkaampien viinien suuntaan. Ja myönnettävähän se on, että sitä ollaan toisinaan täysin ulalla, kun erityisesti valkoviineissä tuntuu löytyvän enemmän happoja, kuin AA-kerhon kokouksessa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että huoli on siinä mielessä turha, että vielä löytyy runsaasti viinitaloja, joilla hapokkuus pysyy nätisti kurissa, eikä ole aihetta irvistykseen jokaisen kulauksen yhteydessä.

Saksa on hyvä esimerkki siitä, että puolikuivista ja makeistakin valkoviineistä voidaan tehdä pirteän hapokkaita, tasapainoisia ja nautinnollisen upeita tuotteita. Vaikka Saksassakin on menty muiden kelkassa kuivempien viinien suuntaan, kyllä nahkahousujen luvatusta maasta löytää edelleen runsaasti mukavia ja hieman makeampia, laadukkaita valkkareita. Saksalaisen viinilainsäädännön viidakossa etikettejä tavaava kuluttaja voi olla hätää kärsimässä, kun sujuvakaan oikoluku ei aina riitä viinin maukeustason toteamiseen. Esimerkiksi laadukas spätlese voi olla kuiva, puolikuiva tai vaikkapa puolimakea. Onneksi viinin makeudesta selontekoa hamuava osatajakandidaatti löytää toisinaan etikettimerkinnöistä taikasanat trocken (= kuiva), halbtrocken (= puolikuiva) tai feinherb (= puolikuiva, usein hieman makeampi, kuin halbtrocken).

Myös alueellisesti voidaan vetää karkeasti jonkinlaisia johtopäätöksiä saksalaisten valkoviinien tyylistä. Suorastaan törkeästi yleistäen voitaisiin todeta laatuviineistä makeampia, vähähappoisempia ja matala-alkoholisempia tulevan esim. Moselin suunnalta ja taas esim. Rheingau tunkee markkinoille selkeästi hapokkaampaa, kuivempaa ja korkeampialkoholista vinkkua.

Alkon saksalaisten valkkareiden valikoima on viime vuosina jonkin verran kohentunut, vaikka edelleen voidaan pitää alle kympin laatupullon löytymistä saksa-hyllystä suoranaisena ihmeenä. Syynä ei voi olla tarjonnan puute, sillä hyviä ja edullisia valkoviinejä saksasta kyllä löytyy yllin kyllin. Olisiko siis sittenkin niin, että peruskuluttaja on tyytyväisempi mitäänsanomattomien puolimakeiden ja puolikuivien bulkkiviinien täyttämään hyllyyn ja äänestää kukkarollaan tilanteen jatkumisen puolesta, vai tarjotaanko meille monopolin toimesta aina vaan puoliväkisin sitä samaa huttua ? Mene ja tiedä, joka tapauksessa vaihtoehtojakin olisi…

Tällä kertaa suositusviininä on kuitenkin erinomainen löytö Alkon perusvalikoimasta kympin valkkareiden sarjassa. Schloss Schönborn Riesling Trocken tulee Rheingaun alueelta, noin 50 km Frankfurtista länteen.

Viinin väri on viherkeltainen ja tuoksusta löytyy ne vihreät omenat, päärynät ja sitrukset. Lähes kuivassa maussa on reilusti hapokkuutta ja omenan, päärynän ja sitruksen maut seuraavat tuoksun antamaa vaikutelmaa. Viinissä on sokeria 9 g/l ja se tekee viinistä, sen reilusta hapokkuudesta huolimatta, varsin nautinnollisen kokonaisuuden ihan sellaisenaankin kulauteltuna. Schloss Schönborn on erittäin monikäyttöinen ruokaviini, kuten toki rieslingit monesti muutenkin. Tästä viinistä muodostui viime kesänä Copatinton suosikki kympin luokassa, ja se sopii loistavasti jopa grillimakkaran kylkeen, eikä tietenkään pelästy kala- tai äyriäisruokia. Copatinto suosittelee !

Testissä Chateneuf-du-pape Domaine de Nalys Réserve 2007 39,90€

Posted on 01/01/2012 by Copatinto

Rhônen alueella tehdään paljon voimakkaita ja mausteisia punaviinejä, joista suurimman osan runko on kyhätty grenachen, syrahin tai mourvedren varaan. Näitä lajikkeita sitten sekoitellaan keskenään tai muutamien muiden lajikkeiden kanssa. Osa Rhônen rypälelajikkeista ja sekoitteista nauttii ansaittua suosiota uudessa maailmassa ja erityisesti Australialaiset ovat hurahtaneet miksailemaan viinejään Rhônen tyylillä.

Eteläisessä Rhônessa kököttävä Chateuneuf-du-pape on eittämättä yksi Rhônen tunnetuimpia punaviinialueita, ellei sitten tunnetuin. Chateneuf-du-pape lienee myös ainoa punaviini, johon voidaan sekoittaa jopa 13:a eri rypälelajiketta. Erilaisten blendien muodostamiselle on periaatteessa siis rajattomat mahdollisuudet ja laatu sekä jossain määrin myös tyyli vaihteleekin kohtuullisen paljon. Chateneuf-du-pape (paavin uusi linna) –nimen synty johtaa historian havinoihin ja aikaan, jolloin paavin hallinto vaikutti Avignonin alueella ja näiden pipopäisten kirkonmiesten ”kesämökki” sijaitsi jokseenkin ilmeisesti nykyisen Chateneuf-du-papen kylän maisemissa.

Maistoin pari kuukautta sitten Münchenin messuilla samaisen tilan perusversiota chateneuf-du-papesta vuodelta 2008 ja sain riittävän kimmokkeen napata viinikaapissani loikoilleen vuoden 2007 réserve-pullotteen testiin. Niinpä korkkiruuvi osui kuin osuikin onnistuneesti Domaine de Nalysin réserve ”pappiin” hyvämaineiselta vuodelta 2007. Chateneuf-du-papen itäosassa sijaitseva Domaine de Nalys viljelee viiniä nykyään noin 50 hehtaarin alueella ja tilan historia erilaisine käänteineen ulottuu ainakin 1600-luvulle saakka. Tässä réserve-versiossa on tehty kaikkien lain sallimien rypälelajikkeiden sotkemisesta yksinkertaisempaa ja käytetty vain kolmea lajiketta; Syrah (78%), Grenache (12%), Mourvedre (10%). Näin iso osa syrahia on tietääkseni hieman harvinaisempi ratkaisu alueellaan.

Viini on väriltään tumma, rubiininpunainen. Tuoksussa on tummaa kirsikkaa, vadelmaa, karhunvatukkaa, seetripuuta, tupakkaa ja mausteisuutta. Täyteläinen ja suuntäyttävä maku korostaa tuoksun aromeja ja reilu hapokkuus sekä runsaat ja pehmeät tanniinit johtavat erittäin pitkään, savuiseen ja moniulotteisen mausteiseen jälkimakuun.

Nalys nautiskeltiin poron paahtopaistin kera ja yhdistelmä oli erittäin onnistunut. Viini on hyvin nautittavissa jo nyt, kunhan muistaa dekantoida tunnin tai pari ennen nautiskelua. Tuottajan mukaan pulloa voi kellaroida 10-15 vuotta ja reilu hapokkuus ja runsaat tanniinit tukevat ajatusta. Itse en pisteitä viineille laske, mutta Wine Spectator vaikuttaa olleen asian ytimessä, kun ovat pläjäyttäneet 92 pistettä kyseiselle viinille. Nalys saa ehdottomasti myös Copatinton suosituksen.

Viinisuositus – Castello Banfi Cum Laude 2008 19,99 € (Alkon tilausvalikoima)

Posted on 17/12/2011 by Copatinto

Tällä kertaa suositusviinistä löytyy kaikille ylioppilaskirjoituksissa hikoilleille sekä yliopisto-opintoja suorittaneille tuttua tekstiä. Vaikka opintojen arvosana-asteikolla Cum Laude ei vielä kärkipäätä edustakaan, on viini puolustautunut jo valmiiksi olemalla ns. super-toscanalainen. Super-toscanalaiset viinit saivat alkunsa 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun aikoihin, kun viinintekijät keksivät ottaa käyttöön Toscanan viinien valmistuksessa ranskalaisia rypälelajikkeita, kuten esim. cabernet sauvignon ja merlot. Viinit luokiteltiin pöytäviineiksi silloisten lakien mukaan ja nykyään suurin osa ”supereista” kuuluu 1994 muodostettuun IGT-luokitukseen. Pöytäviini-luokituksesta huolimatta viineistä tulikin varsinainen jytky ja siitä lähtien lähes kaikki itseään kunnioittavat Toscanalaiset viinitalot ovat pullistelleet hauiksiansa enemmän ja vähemmän suosiollisesti rakentamillaan super-toscanalaisilla.

Castello Banfi on iso italialainen tekijä viinimarkkinoilla. Erityisen miellyttävää Banfissa on kuitenkin sen jatkuva tutkimus- ja kehitystyö esim. sulfiittien käytön vähentämiseksi viineissä – Copatinto taputtaa käsiään, hienoa!

Cum Laude tulee Toscanan Montalcinosta ja on Banfin tuotevalikoiman tuorein super- toscanalainen. Viiniä on nosteltu kauppojen hyllyille vuosikerrasta 1999 lähtien. Tällä kertaa blendissä on päädytty neljään eri rypäleeseen; 25 % sangioveseä, 30 % cabernet sauvignonia, 30 % merlotia ja 15 % syrahia. Viiniä on kypsytetty yhteensä 12 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä ja 6 kk pullossa ennen markkinoille laskua.

Tuoksussa on kypsää kirsikkaa, mehevää luumua, kuivaa tupakkaa ja seetripuuta. Maku tukee tuoksun havaintoja sisältäen mehukasta luumua, tummaa kirsikkaa ja mustapippuria. Mehevää makunautintoa täydentävät miellyttävän terhakka hapokkuus ja runsaat, mutta pehmeät tanniinit. Viinistä jää suuhun erittäin pitkä, pippurinen jälkimaku. Tämä melko täyteläinen viini avautuu jo parin tunnin ilmauksella tiiviistä paketista monimuotoisen reheväksi punaviiniksi. Vaikka Cum Laude onkin jo nyt nautinnollista juotavaa, on potentiaalia havaittavissa myös lyhytkestoista kellarointia silmällä pitäen.

Hyvän viinin tulee tuottaa hyvää mieltä ja antaa makuelämyksiä. Tämä viini täyttää siten tehtävänsä loistavasti. Copatinto antaakin Cum Laudelle arvosanaksi nimensäkin oikeuttamat 35 opintopistettä ja suosittelee viiniä lämpimästi myös ylioppilastutkintolautakunnan saunailtoihin. Ruokasuosituksen sijasta Copatinto suosittelee Cum Laudelle sopivaa musiikkia. Mikä olisikaan sopivampaa supertoscanalaiselle, kuin superitalialainen Vasco Rossi ja kappale ”Come stai”.

Viinisuositus – Simonsig Shiraz 2009 10,99€

Posted on 04/12/2011 by Copatinto

Tilastojen mukaan suomalaiset ostavat edelleen selkeästi eniten alle kympin viinejä. Juuri alle kympin hintaryhmässä onkin tarjolla tavaraa laidasta laitaan ”enemmän kuin laki sallii”. Copatinto suosittelee olemaan tarkkana legendaarisessa 9,99€ hintaluokassa, sillä joukkoon mahtuu jos jonkinlaista pullotetta. Vinkkinä vielä kerrottakoon, että siellä oman kodin talousasioiden valiokunnassa kannattaa neuvotella tiiviisti hintarajan nostamisesta hiukan yli kympin (ainakin silloin tällöin), koska tällöin laatutavaran löytyminen helpottuu selkeästi.

Ranskasta kotoisin olevaa Shiraz-rypälettä (= Syrah) viljellään laajasti lämpimillä alueilla Euroopassa sekä uudessa maailmassa. Ranskan lisäksi parhaat Shiraz-viinit tulevat Australiasta ja Etelä-Afrikasta. Shirazia käytetään menestyksekkäästi erilaisissa sekoiteviineissä ja erityisesti eteläisestä Ranskasta tulee paljon huippuluokan shiraz-blendejä. Suositusviiniksi on kuitenkin tällä kertaa valittu Etelä-Afrikasta kohtuuhintainen Simonsig Shiraz vuodelta 2009.

Simonsigin viinit kasvavat erinomaisista punaviineistään tutulla Stellenboschin alueella. Stellenbosch nautiskelee viininviljelyn kannalta loistavista ilmasto-olosuhteista, eikä kaupungissa sijaitseva yliopistokaan heikennä viininviljelyn tasoa. Simonsig viljelee yhteensä 206 viinihehtaaria, joista korkeimmat tarhat sijaitsevat noin 250 m merenpinnan yläpuolella. Viljelyalasta on pyhitetty eniten cabernet sauvignonille, shirazin seuratessa heti kintereillä.

Viini on syvän rubiinin punainen ja tuoksussa on heti alkumetreillä havaittavissa Etelä-Afrikan punaviineille tyypillistä palaneen kumin aromia. Tästä joko pitää tai sitten ei – Copatinto ja moottoriurheilun ystävät pitävät. Jos siis jostain syystä mietit sopivaa viiniä kiihdytysajoihin, niin ainakin viinimaa lienee selvä? Kumin lisäksi tuoksussa on kypsää luumua, savua, tervaa ja seetripuuta. Täyteläisestä ja pehmeästä mausta löytyy luumua, kypsää marjaisuutta, savua ja mausteisuutta. Pehmeät tanniinit ja sopivan napakka hapokkuus rakentavat viinin ryhdikkääksi kokonaisuudeksi. Kympin hintaluokassa harvemmin törmää kovin moniulotteisiin viineihin, mutta Simonsig Shiraz on tässäkin mielessä positiivinen tapaus ja jättää varsin pitkän ja moniulotteisin jälkimaun.

Copatinto suosittelee lämpimästi erinomaista Simonsig Shirazia, vaikka et moottoriurheilun ystävä olisikaan! Tummaa lihaa lautaselle, niin homma toimii varmasti.

COPATINTO

Viinien asiantuntija

Category Archives: VIINIARVOSTELUT