Viikon Copa – Atlantis Albariño (Alko 14,95 €)

Maailmalla tunnetuin ja maineikkain Espanjan valkoviini lienee Rias Baixasin Albariño. Alueen maineen noustua ja viinien myynnin saadessa lisäarvoa jo pelkästä etiketin aluemerkinnästä, on Rias Baixasiin rynnännyt paljon erilaisia tuottajia sieltä ja täältä. Tämä on jossain määrin tasapäistänyt erityisesti edullisten ja keskihintaisten viinien kategoriaa. Yleisesti ottaen Rias Baixasin Albariñoa voidaan kuitenkin pitää varsin varmana valintana ja hyvänä ostoksena.

Alkon hyllyiltä löytyy Vintae-konsernin tuottama Atlantis Albariño. Vintae tuottaa viinejä laajasti eri puolilla Espanjaa ja tunnetaan ehkä parhaiten persoonallisilla kasvokuvilla varustetuista Matsun punaviineistä (El Picaro, El Recio, El Viejo).

Viinin tuoksussa on kypsää hedelmäisyyttä, josta erottuu omenaa, päärynää ja limeä. Suussa runsasta hedelmäisyyttä tasapainottaa raikas hapokkuus ja pieni mineraalinen vivahde. Keskipitkä jälkimaku pyörii raikkaan hedelmäisissä tunnelmissa.

Atlantis Albariño on melko runsaan hedelmäinen ja mukavan hapokas Albariño. Rias Baixasin viineissä se edustaa runsaamman ja kypsemmän hedelmäisyyden tyyliä, joka tekee viinistä helpommin lähestyttävän ja pehmeämmän. Erinomainen viinikaveri erilaisille äyriäisruoille, kuten esim. simpukka- tai katkarapupastalle. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Carl Loewen Quant Riesling 2016 (Alko 13,35 €)

Viime viikon Moselin reissulla tuli maisteltua paljon 2016 vuosikerran mainioita Rieslingejä, joten on luontevaa poimia myös viikon viinivinkiksi Moselia kyseiseltä vuodelta. Carl Loewen on laadukas ja luotettava tuottaja Leiwenista ja viime vuosina myös perhetilan nuori sukupolvi on tuonut tekemiseen kivaa lisäpotkua. Tämä Quant Riesling on viihtynyt Alkon vakiovalikoimissa jo useamman vuoden ja myös 2016 vuoden pullo tuntuu olevan varsin mainiossa vedossa.

Tuoksussa vihreätä omenaa, päärynää, hitunen persikan kiveä ja mineraalisuutta. Maku seurailee tuoksua ja raikkaan tiukka hapokkuus asettuu nätisti balanssiin jäännössokerin kanssa (13 g/l). Makeusprofiililtaan viini taittuu puolikuivan puolelle ja kokonaisuus on raikas, tasapainoinen ja melko pitkä myös jälkimaun osalta.

Carl Loewen Quant on laadukas Moselin perus-Riesling tilanteeseen kuin tilanteeseen. Viinistä löytää tyypilliseen tapaan ilahduttavan toimivaa yhteispeliä raikkaan happosektorin sekä jännössokerin välillä. Vuosikerta 2016 tuntuu olevan mukavan tasapainoisessa vireessä. Varma valinta Rieslingin ystäville. 3,5/5 staraa. (kuva: Alko)

 

 

Viikon Copa – Pepper Tree Shiraz Cabernet (Alko 15,85 €)

Australiasta löytyy sangen mielenkiintoisia viinialueita, -tuottajia sekä viinejä, varsinkin kun sivuuttaa suosiolla geneerisemmät massatuotantojutut. Alkon vakiovalikoimaan pölähtänyt Pepper Tree Shiraz Cabernet on mielenkiintoinen jo siinäkin mielessä, että se tulee Etelä-Australian Coonawarran lähellä sijaitsevalta pieneltä ja melko tuoreelta Wrattonbullyn viinialueelta. Wrattonbullya voidaan pitää Australian mittakaavassa hieman viileämpänä alueena, joten alueen viinieistä ei lähtökohtaisesti löydy sitä kaikkein täyteläisintä ja massiivisinta mättösektoria. Toisaalta Wrattonbullyssa kasvavat köynnökset ovat pääosin melko nuoria, joten vanhempien köynnösten rypäleistä puristettavaan intensiteettiin ja säihkeeseen ei välttämättä ylletä.

Tuoksusta löytyy karhunvatukkaa, mustaherukkaa, lakritsia ja hitunen minttua. Makusektorilla viini seurailee tuoksun tunnelmia. Hedelmäsektori on kypsää ja melko runsasta, mutta pysyttelee kuitenkin ilahduttavan raikkaana, kuivana ja ryhdikkäänä. Piristävä hapokkuus asettuu hyvin paikoilleen ja napakka kypsien tanniinien puristus loppua kohden hienosäätää tasapainoa. Melko pitkä jälkimaku on lämminhenkisen mausteinen.

Pepper Tree Shiraz Cabernet on mukavan ryhdikäs ja tasapainoinen paketti Australialle tyypillistä Shiraz-Cabernet Sauvignonin-blendiä, josta löytyy tuttuun tapaan kypsää hedelmäisyyttä, lakritsia sekä minttua. Viileämpi kasvuympäristö näkyy viinissä hyvin kasassa pysyvänä ryhtinä. Pepper Tree onnistuu välttelemään ylikypsällä hillomaisuudella, massiivisella konsentraatiolla sekä yliampuvalla alkoholisuudella paukuttelun. Mainio valinta monenmoisiin grillailuhommiin. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Chateau Fontesteau 2002 (Alko 19,98 €)

Bordeaux’n punaviinit ovat tuoreina varsin tiukkoja, tymäköitä ja kireitä tapauksia. Tasapaino, eleganssi ja moniulotteisuus löytyy vuosien kellaroinnilla, mutta tuoreen vuosikerran ostajalle odotusaika käy harmillisen pitkäksi. Alkoissa ei ole pahemmin kypsempiä vuosikertoja nähty, mutta tänä vuonna ainakin muutama vanhempi Bordeaux on ilmestynyt valikoimiin. Yksi näistä on Chateau Fontesteau 2002. Vuosikerta 2002 oli Euroopassa varsin haastava, Samppanjaa lukuunottamatta. Bordeaux’ssakin saatiin pieni ja tasoltaan suuresti vaihteleva sato. Monet tuottajat olivat kuitenkin tyytyväisiä tuloksiin ja Fontesteaun maantieteellisesti melko laaja apellaatioluokitus Haut-Médoc sallii myös ongelmien väistelyn pienempiä alueita paremmin.

Chateau Fontesteausta löytyy tyypillinen Bordeaux’n vasemman rannan rypälesekoitus, jossa Cabernet Sauvignon toimii pääesiintyjänä ja Merlot, Cabernet Franc sekä Petit Verdot säestävät. Lasissa hieman tiilenpunaan jo kääntyvä väri. Tuoksu on sitä klassista ikääntyneempää Bordeaux’ta, jossa primäärinen mustaherukka ja tumma kirsikka antavat jo pikkuhiljaa periksi kuivatuille hedelmille, tupakalle, setripuulle ja syksyisen metsän märille lehdille. Myös maku on mukavasti kehittynyt ja seurailee pääosin tuoksun suuntaviivoja. Hedelmän intensiivisyys jää maun keskiosassa hieman muun kokonaisuuden jalkoihin, mutta kokonaisuus pysyy silti tyylikkäästi kasassa koko matkan. Hapokkuutta on napakasti ja ryhdikkäästi, kypsät tanniinit ovat selkeästi jo hiipumaan päin, vaikka pieni ikenien puristus loppumausta löytyykin. Keskipitkä jäkimaku liikuskelee kuivatun mustaherukan, tupakan ja setripuun suunnilla.

Chateau Fontesteau on mukava paketti kypsää Bordeaux-meininkiä ja tarjoilee juurikin sitä, mitä 15-vuotiaalta Haut-Médocin Cru Bourgeois-viiniltä sopii odotella. Ei suuren suuri viini, mutta tasapainoinen ja tyylikäs tapaus, jonka korkkausta ei kannata enää pitkittää. Viiniä voi sovitella ruokapöydässä kypsemmäksi valmistettujen riistalihojen tai vaikkapa ankan kylkeen. Parin kympin hintaan kelpo ostos Alkosta. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Gran Cerdo 2016 (Alko 11,85 €)

Espanja on leimautunut monien ajatuksissa muhkean konsentraation ja pitkien tammikypsytysten viinimaaksi. Espanjassa valmistetaan kuitenkin myös kepeitä, raikkaita ja nuoria viinejä, jotka eivät ole välttämättä tammea nähneetkään. Erityisesti Tempranillosta ja Garnachasta valmistetut nuoret viinit antavat hyvän käsityksen siitä, että ko. lajikkeista on muuhunkin, kuin pitkien tammikypsytysten kanssa paukutteluun. Parhaimmillaan viinit ovat todella raikkaita ja mehukkaita sekä ennen kaikkea mukavasti kulauteltavia tapauksia. Maahantuoja Vindirekt on panostanut viime aikoina naturaaliviinien sektoriin ja tämän työn satoa on alkanut putkahdella ravintolavalikoiman lisäksi myös Alkoon. Yksi tällainen naturaali tapaus on Riojasta tuleva Gonzalo Gonzalo & The Wineloven Gran Cerdo, jonka vuosikertaa 2016 on saatu Alkon myymälöihin erikoiserä.

Gran Cerdo pitää sisällään 90% Tempranilloa ja 10 % Gracianoa ja on omistanut katkeransuloisen “Iso Sika”-nimensä niille pukumiehille, jotka eivät uskoneet Gonzalo Gonzalon viiniprojektiin, eivätkä myöntäneet tälle lainaa. Viini on kypsynyt 12 kk sementtitankeissa, eikä sitä ole suodatettu tai stabiloitu. Myös sulfiittien käyttö on pidetty minimissä. Viini tuoksu on viinityylille ominaisesti melko aromaattinen ja tuo nokkaan tummaa kirsikkaa, vadelmaa, mansikkaa sekä selkeää kukkaisuutta. Suussa keskitäyteläinen viini on ennen kaikkea mehukas ja marjaisa, jota sopivan tahdikas happosektori pitää kivasti ryhdissä. Hyvin hento tanniinisuus sopii kepeään ja hedelmäiseen pakettiin hyvin ja vahvistaa samalla mutkatonta kulateltavuutta.

Gran Cerdo on mukava esimerkki kepeämmästä ja raikkaammasta Tempranillo-vetoisesta viinistä, josta löytää viinityylille tyypillistä mehukkuutta sekä kukkaisuutta. Hauska viini mutkattomien meininkien ja rennompien hetkien yhteyteen. Menee kurkusta alas sellaisenaankin, mutta kylkeen voi halutessaan sovitella vaikka grillattua kanaa tai pizzaa. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Saint Hilaire Provence Rosé 2016 (Alko 16,89 €)

chateau-saint-hilaire-provence-rose-2016Roseeviinit ovat olleet maailmalla jo jonkin aikaa pienessä nosteessa. Ranska keikkuu yllätyksettömästi kärkimaana ja vastaa noin kolmanneksesta koko maailman roseekulutuksesta. Ranskassa roseeviinien mekka on itseoikeutetusti Provence, jolla on pitkä aihepiiriin liittyvä historia takanaan. Vaikka roseen tuotanto on koko Ranskan viineistä vain noin 16,5%, on sen osuus Provencen viineistä lähes puolet ja kolmen pääasiallisen rosé-apellaation osalta noin 88% (Côtes de Provence, Coteaux d’Aix en Provence ja Coteaux Varois en Provence). Provencen viinien nostaessa kysyntäänsä myös Ranskan rajojen ulkopuolella, on väritrendeissäkin alkanut tapahtua muutoksia. Viime vuosina muuallakin maailmassa on alettua suosia yhä enemmän haaleampia punaisen ja pinkin värisävyjä.

Saint Hilaire Provence Rosé esittelee kaikin puolin hyvin klassista Provencen rosé-tyyliä. Hailakan pinkin värisen viinin tuoksusta löytyy vadelmaa, kirsikkaa, mansikkaa sekä sitruunaa ja kukkaisuutta. Maku seurailee tuoksun linjoilla ja ilahduttavan raikkaan paketin tukipilarina toimii napakka hapokkuus sekä hillityn elegantti ja nätisti kontrollissa pysyvä hedelmäisyys. Melko pitkä jälkimaku on raikkaan hedelmäinen ja aavistuksen mineraalinen.

Saint Hilaire Provence Rosé on alueelleen sekä viinityylilleen uskollinen tapaus ja esittelee klassisen hillittyä, eleganttia ja kontrolloitua tavaraa nätissä tasapainossa. Mainio kumppani vaikkapa kesäisille salaateille tai grillatuille mereneläville. 3,5 / 5 staraa. Kuvan (©) Alko.

 

 

Viikon Copa – Tobia Graciano (Alko 15,65€)

Graciano on yksi Riojan alkuperäisistä punaviinilajikkeista, mutta jäänyt sittemmin erityisesti Tempranillon varjoon. Vaikka viime vuosina markkinoille on putkahdellut yhä enemmän 100%:sia lajikeviinejä, löytää Gracianon edelleen lähinnä Riojan blendeistä, joihin se tuo väriä, hapokkuutta ja aromaattisuutta. Bodegas Tobia on melko tuore, 90-luvun puolivälissä perustettu viinitalo, jonka Riojalaisessa mittakaavassa moderniin viinimeininkiin tutustuin ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten Proweinissa. Alkon vakiovalikoimaan on hiljattain saapunut Tobian 100%:nen Graciano  vuosikerralta 2014.

Tobia Graciano 2014Käsin poimitut rypäleet tulevat 14-vuotiaista köynnöksistä Aldeanueva de Ebron lähettyviltä, Rioja Bajasta. Kolmen vrk:n maseraation ja alkoholikäymisen jälkeen malolaktinen käyminen on tapahtunut uusissa unkarilaisissa tammitynnyreissä, joissa viini on myös kypsynyt 11 kk:n ajan. Viiniä ei ole suodatettu tai kirkastettu ja vuosituotanto on ollut vaivaiset 9300 pulloa.

Rubiininpunainen väri, jossa mukana violetin sävyjä. Tuoksussa mustaherukkaa, mustikkaa, vaniljaa, pientä kukkaisuutta sekä tilliä muistuttavaa yrttisyyttä. Maussa melko täyteläisen viinin meininki jatkuu tuoksun reitityksillä, marjaisuuden ja yrttisen aromaattisuuden korostuessa. Reilu hapokkuus pitää huolen raikkaudesta ja hienojakoinen tanniinisuus pysyttelee enemmän taka-alalla, tuoden kuitenkin loppumakua kohden suuta kuivattavaa tunnetta. Melko pitkä jälkimaku on mausteinen.

Tobia Graciano tuo mukavasti esiin Gracianolle tyypillistä aromaattisuutta sekä hapokasta rakennetta. Kokonaisuus on melko hyvässä tasapainossa ja yrttinen sekä kukkainen aromaattisuus tuo viinille lisää luonnetta. Uusien tynnyreiden tuoma paahteinen vaniljaisuus sopii sinänsä hyvin pakettiin, mutta toisaalta myös polkee hieman alleen rypäleiden omaa aromaattisuutta. Yhdistele ruokapöydässä vaikkapa yrteillä maustettuun lihapataan. 3,5 / 5 staraa.

Viikon Copa – Wohlmuth Sauvignon Blanc Klassik 2015 (Alko 16,90 €)

Sauvignon Blancia viljellään laajasti ympäri maailman ja sen runsas aromaattisuus tuntuu herättävän paljon tunteita – ihastuksia ja vihastuksia. Lopputuloksen kannalta olennaista on kontrollin säilyttäminen niin tarhoilla, kuin myös viininvalmistuksen puolella. Laatuun panostavat tuottajat pitävät huolen siitä, että aromaattisuus ei karkaa käsistä ja viini säilyttää tasapainon raikkaan hedelmäisyyden sekä luonnollisen hapokkuuden välillä. Heikompitasoisten Sauvignon Blancien kohdalla taas törmää valitettavan usein korostuneen vihreisiin aromeihin tai toisaalta ylikypsään trooppisuuteen. Omasta näkövinkkelistä katsottuna tämän hetken kiehtovimmat Sauvignon Blancit tulevat Loiren lisäksi pohjoisesta Italiasta, eteläisestä Itävallasta ja Sloveniasta. Myös Saksasta ja Uudesta-Seelannista löytyy joitakin erittäin vakuuttavia tuottajia.

Wohlmuth Sauvignon Blanc Klassik 2015Alkon hyllyille paluun tehnyt laatutuottaja Wohlmuthin Sauvignon Blanc Klassik tulee Itävallan Südsteiermarkista. 1800-luvun alussa perustettu Wohlmuthilla on viljelyssä 65 hehtaaria lähellä Slovenian rajaa. Tämän viinin rypäleet on kerätty käsin viideltä eri tarhalta. Eri tarhojen viinit on käytetty terästankeissa toisistaan erillään ja annettu kypsyä sakkojen kanssa muutama kuukausi ennen lopullista blendausta.

Tuoksusta löytyy hyvin klassista Sauvignon Blancia; herukan lehteä, karviaista ja sitruunaa. Paletilla kuiva viini pysyttelee tuoksun linjoilla ja hedelmäosasto liikuskelee voittopuolisesti raikkaan sitruunan suunnilla. Mitään ylikypsiä tai trooppisia sooloiluja ei ole havaittavissa ja loppua kohden esiin nousee myös pieni annos mineraalisuutta. Ryhdikäs hapokkuus ja tyylikkään raikas meininki jatkuvat myös melko pitkässä jälkimaussa.

Wohlmuth Sauvignon Blanc Klassik 2015 on ryhdikäs ja puhdaspiirteinen Sauvignon Blanc, joka pysyy kivasti kontrollissa niin aromaattisuutensa, kuin rakenteensakin puolesta. Itse pidän paljon Sauvignon Blancin ja erilaisten rapuruokien yhteispelistä, mutta Wohlmuthin raikas hapokkuus ja sitruunainen hedelmäisyys toimivat mukavasti myös hieman rasvaisempien kalojen kaverina. 3,5 / 5 staraa.

Viikon Copa – Jean Stodden Blanc de Noir Spätburgunder 2015 (Alko 22,90 €)

Punaviinirypäleistä valmistetut kirkkaat Blanc de Noir-viinit eivät ole mitenkään yleisiä kuplattomien viinien sektorissa. Alkon valikoimiin on hiljattain pölähtänyt pieni erä maineikkaan saksalaistuottaja Jean Stoddenin versiota aiheesta ja itse asiassa nimeomaan Saksassa kyseinen viinityyli on tuntunut olevan viime vuosina yleistymään päin. Ahrin alueella viiniä valmistavan Stoddenin kova maine pohjautuu erityisesti laadukkaisiin punaviineihin. Tilaa vetää ja viinintekijänä toimii Alexander Stodden.

Stodden Blanc de Noir 2015 sVierailin Stoddenilla viime keväänä ja vakuutuin vahvasti Alexanderin asenteesta ja tekemisestä. Tarhoilla pyritään tekemään kaikki mahdollinen, jotta viinikellarissa viinien käyminen ja kypsyminen tapahtuisi mahdollisimman pitkälti omalla painollaan. Alexander vastustaa voimakkaasti Oechsle-fetisismiksi itse kutsumaansa rypäleiden korkeiden sokerimäärien palvomista ja keskittyy esim. sadonkorjuun ajoittamisessa huomattavasti laajempiin näkemyksiin rypäleiden kunnosta. Alexander kertoo lopputuloksena pullosta löytyvän kompromissi kaikista niistä virheistä ja onnistumisista, joita tarhoilla on tullut tehtyä.

Viini on lasissa lähes väritön. Tuoksu on neutraaliin väriin verrattuna yllättävänkin runsas ja tuo nenään persikan kiveä, vihreätä omenaa, sitruunan kuorta ja vadelmaisia sävyjä. Suussa lähes kuiva viini pelailee nätisti intensiivisesllä hedelmäisyydellään, jossa eturiviin nousee erityisesti vihreä omena ja persikkaisuus. Ryhdikäs hapokkuus tasapainottaa pientä jäännössokerimäärää (7 g/l). Melko pitkä jälkimaku hoituu tuoksun ja maun viitoittamalla hedelmäisellä tiellä.

Jean Stodden Blanc de Noir on tyylikkäästi tehty, melko intensiivinen ja leveän hedelmäinen viini, joka onnistuu kuplattomille viineille vaikeassa Blanc de Noir-kategoriassa hyvin. Lähes 23:n euron hintaa voi toki pitää melko korkeana, mutta toisaalta viini on jo tyylilajinsa puolesta kokeilemisen arvoinen, eivätkä Stoddenin viinit  yleensä muutenkaan edusta sitä edullisinta päätyä. 3,5/5 staraa.

Mikä ihmeen Lemberger? – Wachtstetter Felix Lemberger Trocken 2012

Vaikka Saksa onkin maailman kolmanneksi suurin Pinot Noir-tuottaja, ei suuri yleisö juurikaan miellä Saksaa punaviinimaaksi. Tilanne on siinä mielessä ymmärrettävä, että Ahria ja Württembergiä lukuunottamatta kaikki Saksan viinialueet tuottavat selkeästi enemmän valkoista kuin punaista ja pelkästään Rieslingin osuus on noin viidennes viljelyalasta. Saksan punaisissa Spätburgundereiden lisäksi huomio kannattaa kiinnittää erityisesti Württembergin Lembergereihin (Lemberger = Itävallassa Blaufränkisch ja Unkarissa Kékfrankos). Koko Saksassa Lembergerin osuus yltää vain pariin prosenttiin, mutta Württembergin 1700 ha kattaa oman alueensa tarhoista jopa 15%. Hehtaarilukemastakin voi jo päätellä, etteivät tuotantomäärät aivan valtaisia ole, joten Lembergereitä osuu tutkaan vähän turhankin harvoin.

IMG_20161130_203722Yksi mainio lajinsa edustaja on jokunen tovi sitten korkkaamani Wachtstetterin Felix Lemberger 2012. Pfaffenhofenissa, Heilbronnin lähettyvillä tarhojaan viljelevä Rainer Wachtstetter hyppäsi perheensä viinitalon hommiin 90-luvulla ja otti loputkin ohjat käsiinsä 2000-luvun alussa. Talon vuosituotanto on nykyään noin 110000 pulloa, joista kolmannes on Lembergeriä. Wachtstetterin viineissä ei suosita liikoja suodatuksia ja punaviinien tammikypsytykset hoidetaan asiallisen kontrolloidusti. Pfaffenhofenin tarhoilta tuleva Felix sijoittuu VDP:n laatuluokituksessa Ortswein-kategoriaan eli kyse on ns. kyläviinistä.

Tuoksua dominoi lähinnä punainen marjaisuus, vaikka vähän tummempaakin sävyä tuntuu olevan mukana. Marjaisuuden lisäksi esille nouseee pippurinen mausteisuus sekä yrttisyys. Keskitäyteläinen viini on ryhdikkään hapokas ja pientä kypsien tanniinien puristelua tuntuu ikenissä. Pitkässä jälkimaussa on yrttinen meininki.

Wachtstetter Felix Lemberger 2012 on mainio ja laadukas esimerkki Württembergin Lembergereiden perusluonteesta. Viinistä löytyy hiukan enemmän konsentraatiota, kuin Itävaltalaisissa Blaufränkisch-serkuissa yleensä tapaa, mutta punasävytteisellä ja raikkaalla hedelmällä silti mennään, yrttien ja mausteisuuden säestäessä taustalla. Saksassa noin 12 euron hintalappua kantava viini ei toki yllä aivan mahdottomiin syvyyksiin tai ulottuvuuksiin, mutta kaikki palikat on nätisti paikallaan ja tasapaino hyvällä mallilla. 3,5 / 5 staraa.