Matkalla Moselissa – Huipputarhojen uusi vuosikerta 2017

Vierailin syyskuussa viimevuotiseen tapaan VDP Moselin Meisterwerke- ja huutokauppa-tapahtumassa Trierissä. Maisteltavana oli laajasti uusia Grosse Lage-tarhojen viinejä vuodelta 2017, joitakin 10-, 20- ja 30-vuotta vanhoja helmiä sekä viikonlopun perinteisessä huutokauppatapahtumassa vasaroituja viinejä. Yksi tämän tapahtuman hienoimpia anteja laajan viinikattauksen lisäksi on se, että viinejä ovat kaatelemassa itse viinitilalliset, viinintekijät ja muut tilojen “pääjehut”, jolloin maistelun yhteydessä pystyy laajentamaan huomattavasti ymmärrystä viinien ominaisuuksista sekä taustoista.

Nyt kun maisteltavana oli GG-viinien lisäksi makeampia huipputarhojen viinejä, vahvistui elokuun lopulla Wiesbadenissa VDP Grosses Gewächs Vorpremier-tapahtumassa muodostunut käsitys siitä, että 2017 on pääosin varsin hyvä vuosikerta. Poikkeuksellisen hankalien olosuhteiden vuoksi satomäärät olivat pieniä, joka toisaalta sai köynnökset keskittymään vähäisempään määrään rypäleitä ja näin ollen sadon taso oli odotuksia laadukkaampi. Jos halutaan tehdä vertailua pariin aiempaan vuoteen, on todettava 2015 intensiteetin, tasapainon sekä kellaripotentiaalin olevan aivan omaa luokkaansa. 2016 on kolmikosta selkeästi elegantein, klassisen tyylikäs, mutta samalla myös helpoimmin ja nopeimmin lähestyttävä. 2017 on tyyliltään melko voimakas ja ryhdikäs. Kyseessä on siis selvästi vuotta 2016 ronskimpi yleisilme, mutta toisaalta suurimmalla osalla tuottajia viinien intensiteetti, syvyys sekä tasapaino jäävät jonkin verran 2015 tason taakse.

Tuottajakohtaisia vaihteluja esiintyy Moselissa runsaasti ja ostajan kannattaakin suhtautua vuoteen 2017 enemmän tuottajakohtaisesti, kuin tarhakohtaisesti. Ne tuottajat, jotka ovat onnistuneet hyvin jollain tarhalla, ovat melkeimpä poikkeuksetta onnistuneet kautta linjan. Näyttäisi myös siltä, että vahvan kokemuksen sekä selkeän vision omaavat tuottajat ovat onnistuneet muita paremmin. Jos lasketaan laskuista pois vakio-onnistujina “itsestäänselvät” Egon Müller ja J.J. Prüm, omat nostoni vuosikerran 2017 Moselin tuottajien kärkeen ovat Winningenin kaksikko Heymann-Löwenstein sekä Matthias Knebel, joilla erityisesti Uhlenin tarhoilta on syntynyt erinomaista tavaraa. Niinikään erittäin vakuuttavaa jälkeä ovat saaneet aikaan Fritz Haag, Nik Weis St. Urbans-Hof, Peter Lauer, Dr. Loosen ja Grans Fassian.

Tapahtumassa oli tarjolla oli tuoreiden vuosikertojen lisäksi joitakin vanhempia helmiä 2008-, 1998- ja 1988-vuosilta, eikä illallisenkaan viinikauttauksesta helmiä uupunut. Huikeimpiin lukeutuivat järisyttävän kovat Egon Müller Scharzhofberger Auslese 1998 sekä 2500 euron vasarahintaan huutokaupassa yltänyt Forstmeister Geltz-Zilliken Rausch Eiswein 1998 Magnum.

Matkalla Moselissa – Huipputarhojen uusi vuosikerta 2016

Moselissa järjestettiin syyskuun puolivälissä VDP Mosel Grosser Ring Meisterwerke 2017, jossa oli esillä Grosse Lage-tarhaviinien uusin vuosikerta 2016.

VDP:n laatuluokituksessa Grosse Lage tarkoittaa kaikkein korkeimmin arvostettuja tarhoja eli ns. Grand Cru-tarhoja. Kun Grosse Lage-tarhalta tehdään kuiva viini, voidaan se nimetä vielä erikseen Grosses Gewächs-nimellä (GG). Makeammissa viineissä käytetään useimmiten pullon kapselissa näkyvää VDP.Grosse Lage merkintää ja lisäksi etiketissä mainitaan tarhan nimi sekä Saksan viinilaista tuttu predikaattiluokitus (Kabinett, Spätlese, Auslese jne.). Useimmista muista Saksan alueista poiketen, Moselissa VDP:n tarhaluokituksista löytyy ainoastaan Grosse Lage-tarhoja, eikä ainakaan toistaiseksi yhtään Erste Lage-tarhaa. VDP Grosse Lage-tarhojen määrässä Mosel onkin ylivoimainen ykkönen, yhteensä 87:n tarhan voimin.

Johtuen Moselin perinteisestä viinityylistä on luonnollista, että alue tuottaa Grosse Lage-tarhoilta suhteessa vähemmän kuivia Grosses Gewächs-viinejä ja taas huomattavia määriä Kabinett-, Spätlese- ja Auslese-viinejä. Toki vuodesta riippuen syntyy myös pieniä määriä Eisweinia sekä Trockenbeerenauslesea.

Maistelin läpi ison nipun 2016-vuosikerran viinejä kuivista aina Ausleseen saakka ja sain melko hyvän kuvan vuosikerran perusrakenteesta ja ilmeestä. Kun 2016 vuosikertaa verrataan lämpimämmän 2015-vuoden runsaan hedelmäisiin, täyteläisiin ja isoihin viineihin, voidaan todeta hedelmäsektorin olevan jonkin verran hillitympi ja lineaarisempi. Tyylillisesti viinit ovat klassisen elegantteja ja tasapainoisia, happotasot keskimäärin hieman edellisvuotta alhaisempia. Monet tuottajat pitävät laatua varsin hyvänä ja arvioivat tämän vuosikerran viinien yltävän parhaimpaansa hieman edellisvuotta nopeammin. Yksi monista ilon aiheista 2016-vuosikerran kohdalla oli todella tasapainoiset ja raikkaat Kabinett-viinit. Kabinett on tehnyt viime vuosina pienoista trendinousua ja hinta-laatusuhteeltaanhan “Kabit” ovat erinomaisella tasolla.

Tuottajilla oli esillä myös runsaasti vanhempien vuosikertojen viinejä (mm. 2007, 1997, 1987), joita oli hauska vertailla tuoreisiin viineihin. Mosel lienee yksi niistä parhaista esimerkeistä, kun mietitään Rieslingin kykyä säilyttää jopa Auslese-tasolla raikas lajikkeelle tyypillinen perusilme ja rakentaa ikääntyessään sen kylkeen huikea paketti moniulotteisuutta.

Jos maistelutilaisuudessa oli esillä hienoja viinejä, illallisviinien kohdalla siirryttiinkiin sitten todelliseen tykittelyyn. Vai miltä kuulostaa Peter Lauerin sektit vuosilta 1984, 1988 ja 1992 (kaikissa disgorgement 2017), Forstmeister Geltz Zilliken Saarburger Rausch Riesling Auslese 1993, Egon Müller Riesling Kabinett 1994 ja 2015, Knebel Röttgen Riesling Auslese 2007, Schloss Lieser Riesling Kabinett 1999 ja Schloss Lieser Niederberg Helden Riesling Spätlese 2008, Willi Schaefer Graacher Domprobst Riesling Auslese 2006 jne jne…

 

Energinen Rheinhessen ja näkymät vuosikertaan 2016 – Maxime Herrkunft Rheinhessen Ortsweine Preview

Huhtikuun kevätpakkasten tehdessä järkyttäviä tuhojaan Euroopan viinitarhoilla, järjestettiin Mainzissa useita saksalaisten viinien tapahtumia. Pölähdin itsekin paikalle ja aloitin urakoinnin kipittämällä Mainzin linnaan Rheinhessenin tuottajien vuosikerran 2016 Ortswein preview tastingiin. Katsastettavana oli noin 70:n Rheinhessenin tuottajan “kyläviinejä”. Osa tuottajista oli jo ehtinyt pullottaa viinejä, osalla maistettavana oli tynnyri-/tankkinäytteitä.

20170422_172113Rheinhessen on omissa kirjoissani yksi tämän hetken energisimmistä ja ehkä viiniensä laajan kirjon vuoksi myös yksi yllätyksellisimmistä viinialueista Saksassa. Alueen iso tuotantomäärä kätkee sisälleen paljon hyvinkin erilaista ja eritasoista tavaraa, mutta se kiehtovin juttu on alueen nuoret, rohkeat ja ennakkoluulottomat viinintekijät, jotka saavat parhaimmillaan aikaan todella mielenkiintoisia ja ihastuttavia viinejä. Jotakuinkin kaikki tuottajat pitivät vuosikertaa 2016 erittäin hyvänä. Kasvukauden alkupuoli oli poikkeuksellisen märkä ja odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Pitkään lämpimänä jatkunut syksy pelasti kuitenkin sadon ja lopputulos puhuu puolestaan. Ylistystä niittäneen vuoden 2015 kaltaista täyteläisyyttä ja runsasta hedelmäpeliä ei tulla näkemään, mutta nätisti puhdaspiirteistä ja rakenteeltaan lupaavaa tavaraa kylläkin. Viinien kehittymispotentiaalin ja moniulotteisuuden suhteen monet tuottajat tuntuvat kuitenkin uskovan enemmän vuosikertaan 2015.

20170507_195837Kuten odottaa saattaa, alueen maineikkaimmat huipputuottajat pitivät nytkin pintansa ja erottuivat massasta, erityisesti tasapainoisten ja fokusoituneiden viiniensä ansiosta. Wittmann, Keller, Krüger-Rumpf, Kühling-Gillot, Battenfeld-Spanier, Gunderloch, Stefan Winter ja Wagner-Stempel maisteluiden ehdotonta ja tyylikkäintä kärkeä.

20170507_200234Takaa ja sivulta tullaan kuitenkin lujaa ja varmoilla otteilla. Tämän hetken kovimmat haastajat ja omat veikkaukseni Rheinehessenin tulevaisuuden isoiksi nimiksi ovat kaksi todella vakuuttavaa nuorta naisviinintekijää – Katharina Wechsler ja Lisa Bunn. Wechslerin viineistä löytyy poikkeuksellista energisyyttä, jännitettä sekä konsentraatiota, ja mikä parasta, paketti pysyy hienosti kontrollissa lajikkeesta riippumatta. Katharina Wechsler kertoi 2016 vuosikerran olevan ehkäpä hänen parhaansa koskaan! Lisa Bunn taas tuntuu saavan aikaan hyvin tasapainoista ja eleganttia ja puhdaspiirteistä tavaraa.

20170507_200443

20170507_200601Edellä mainittujen lisäksi luomu- ja biodynaamisten viinien sektorissa tasokkaita viinejä löytyi Brüder Dr. Beckeriltä, Riffeliltä sekä hieman naturaalimpaa linjaa edustavalta Schätzeliltä. Myös ennestään jossain määrin tutut Thörle ja Weinreich esittelivät jälleen kerran tyylikkäitä ja vakuuttavia viinejä. Yllättävimmät löydöt olivat Weingut Spohrin hieman tammea nähnyt, ryhdikäs, mutta erittäin nätissä tasapainossa ollut Weisser Burgunder ´S´ sekä Jens Bettenheimerin Ingelheimer Chardonnay.

Rheinhessenin 2016 Ortswein Preview:n jälkeen olikin vuorossa VDP:n iso kevättapahtuma Mainzer Weinbörse 2017, mistä lisää vielä tuonnempana.

Mikä Viini 2014

Wennercon ja Alpha Beveragesin Mikä Viini-tapahtuma järjestetään jälleen 16.-18.9.2014 Helsingissä Vanhalla Ylioppilastalolla. Tänä vuonna myös Turussa voidaan taputella käsiä yhteen, sillä turkulaisten oma tapahtuma näkee päivänvalon 25.9.2014 Panimoravintola Koulussa. Kaikkien viininystävien kannattaa ehdottomasti rientää paikan päälle, sillä tarjolla on em. maahantuojien laajaa valikoimaa laidasta laitaan, noin parinsadan viinin voimalla. Kävin tiistaina 16.9. kuorimassa kermoja päältä ja seuraavassa muutama maistamisen arvoinen tärppi tapahtumaan suuntaaville.

Kun aloittaa viinitapahtuman kuplilla, loppukaan ei voi mennä kovin pahasti pieleen. Bollingerin osastolla on hyvä mahdollisuus päästä testaamaan vierekkäin talon perussamppanjoiden sekä kovemman kastin La Grande Année-pullotteet. Jos takuuvarmat La Grande Année Brut 2004 ja Rosé Brut 2004 jättävät kylmäksi, syy löytyy lähimpään peiliin kurkkaamalla. Hinta-laatusuhteeltaan erinomaista tasoa esittelee myös tilausvalikoiman Duval-Leroy’n luomu-Brut sekä tyylikkään pähkinäinen Cuvée Paris Brut, jonka hinta-laatusuhdetta voi pitää Suomen oloissa varsin hyvänä. Samalla vaivalla voi toki maistaa käden mitan päässä tarjoiltavat Roederer Cristal Brut 2006 sekä Duval-Leroy Femme de Champagne 2000. Kaiken tämän jälkeen mineraalinen Laroche Chablis 1er Cru Les Vaudevay auttaa kalibroimaan Chardonnay-osaston laatu- ja mineraalisuusmittarit kohdalleen.

Niepoortin Redoma Tinto 2006 alkaa olla mukavassa korkkailuiässä, vaikkei asian kanssa mitään erityistä kiirettä tarvitsekaan pitää. Pullosta löytyy moniulotteinen paketti mustaa viinimarjaa, tummaa kirsikkaa, savua, tupakkaa ja yrttejä. Alkosta löytyy vielä joitakin pulloja vuosikertaa -07. Tapahtuman yksi suurimmista positiivisista yllättäjistä oli noin 11 € hintainen Domaine de Notre Dame Cousignac, joka tulee Côte du Vivarais’n alueelta Rhônesta. Keskitäyteläisessä ja hyväryhtisessä paketissa tulee esiin mielenkiintoisella tavalla mausteisuutta ja pippurisuutta, joka sai viereiset Côtes du Rhône-pullot vaikuttamaan sangen tylsiltä. Ehdotonta “osta pois”-osastoa! Jos australialainen Merlot ei ole vielä pahemmin iskenyt, niin kannattaa ehkä kokeilla Brown Brothersin Heathcote Merlot, joka on ennakko-odotuksiin nähden yllättävänkin eurooppalainen ja elegantti. Vuosikerta 2001 oli Riojassa ehdotonta huippua ja myös Faustinon Gran Reserva -01 vaikuttaa olevan selkeästi edellisiä vuosikertoja paremmassa tikissä. Tätä kannattaa ehdottomasti hankkia kellariin lepäilemään.

Freak Out in Viinifriikki 2012!

Syyskuussa 24.9.2012 puuhailtiin pariakin koko kansakuntamme kannalta lähes spektaakkelinomaista tapahtumaa. Toisaalta koko kansan iki-ihanalle Dannylle oltiin järjestämässä 70-vuotisjuhlia ja toisaalta taas Teurastamon Kellohallissa järjestettiin Viinifriikki-tapahtuma. Valintaprosessi näiden kahden välillä ei kohdallani muodostunut järin haasteelliseksi ja ratkaisua helpotti osaltaan myös se, että Dannyn pippaloihin en ollut jostain ihmeen syystä saanut kutsua.

Lyhytkestoisen joukkoliikennematkailun sekä muutaman onnistuneesti rytmitetyn askelluksen jälkeen olin valmis ripustamaan takkini Teurastamon Kellohallin naulakkoon. Kolmen kovan viinimaahantuojan Viinifriikki-tapahtuma asettaa jo lähtökohtaisesti odotukset korkealle. Tälläkin kertaa Belmondo Wines, Tampereen Viinitukku ja Vindirekt olivat onnistuneet lastaamaan pöydät täyteen huipputavaraa.

Ehdin sopivasti herättelemään aisteja muutamilla samppanjoilla sekä kuohu- ja valkoviineillä ennen Vindirektin Johnny Galtatin vetämää Rhônen -09 vuosikerran tastingia. Tastingsetti piti sisällään Jametin Côte Rôtien, Clapen Cornasin, Chaven Hermitagen, Chateau de Beaucastelin Cahateneuf-du-Papen, Domaine de Trevallon Rougen ja Chaven Hermitage Blancin. Melko raskasta sarjaa laseissa siis. Jametin Côte Rôtien hienon tuoksun lakritsi, mustat oliivit, pekoni, savu ja hento kukkaisuus vaihtuivat Clapen Cornasin kohdalla vielä melko sulkeutuneeseen pakettiin merkkarikarkkeja. Tämä Cornas pysyy unessa varmasti vielä jokusen hetken. Tuoreessa Wine Spectator-lehdessä 98/100 ja Wine Advocatelta 100/100 pistettä kahminut Chaven Hermitage lunasti hienosti vähintään Kellohallin välikattokorkeuteen hilattuja odotuksia. Vaikka viini on toki vielä tuskallisen nuori, on sen tuoksun eläimellisyys ja lääkemäisyys sekä huikean tyylikkäästi rakentuva maku poikkeuksellisen korkealla tasolla ihan millä tahansa mittapuulla mitattuna. Ei ollut mikään suuri yllätys, että heti perään kurlattu Chateau de Beaucastelin Chateneuf-du-Pape tuntui edellisen Hermitage-tykityksen jälkeen uhkuvan jopa hymyilyttävän rutkasti nuorekasta marjaa ja hedelmää, taka-alalla lymyilevää kukkapuskan tuoksua unohtamatta. Kaiken kaikkiaan huikean Rhône-setin jälkeen oli  sopiva hetki siirtyä siemailemaan hallin puolelle muitakin mielenkiintoisia maataloustuotteita.

Gramonan upeiden Cava-kuohuviinien entry-level alkaa nerokkaan vaatimattomasti Gran Reservasta ja päättyykin yhtä nerokkaasti Gran Reservaan. Cava-lainsäädännön perusvaatimuksia huomattavasti pidemmät kypsytysajat tuovat viineihin lisää konsentraatiota, moniulotteisuutta ja pituutta. Lippulaiva-Cava III Lustros Gran Reserva 2005:ssa on huikean pitkä ja voimakas maku. Todennäköisesti loistokasta seuraa ruokapöytään.

 

 

 

 

 

 

Valkoviineissä Garnacha Blanca-lajike ja sitä sisältävät blendit ovat viime aikoina alkaneet kiinnostamaan enemmän ja enemmän. Punaviineillä mainetta niittäneestä Espanjan Prioratosta tulee myös laadukasta valkoviiniä, mutta vain pieniä määriä. Onixin valkkari on varsin tasapainoinen ja tyylikäs esitys. Hinta-laatusektori on noin 16 euron pyynnillä vähintäänkin kohdallaan. Rieslingejä on useimmiten yhtä vaikeaa kuin turhaakin ohittaa. Tällä kertaa syöksyin hetkeksi muikeiden Basserman-Jordanin Rieslingien maailmaan ja sehän kyllä kannatti.

 

 

 

 

 

 

 

Taitaa olla jo kohtuullisen friikkiä, että Espanjan Torossa tehdään punaviiniä 140-vuotiaista köynnöksistä. Näin vanhojen köynnösten satomäärät ovat varmasti melkoisen pieniä. Terra D’Uron Uro 2008-punkun konsentraatio ja todella hurja tanniinirakenne saivat kielen rullalle ja ikenet laulamaan virsiä. Vähän rajummin rokkaavien Barbarescojen osastolla referenssituottajaa ei tarvitse edelleenkään vaihtaa. La Spinettan Barbaresco Starderi 2003 potkii kovaa edelleen.

Emilio Moron setti on aina vakuuttavaa maisteltavaa. Keskimmäisenä seisoskeleva “perusmoro” 0li hienompi, kuin muistinkaan. Malleolus 2008 onkin sitten jo loistavaa tavaraa ja yllättävän kivasti lähestyttävissä jo nyt vaikka lisäkellaroinnista hyötyykin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Luigi Einaudin Dolcetto di Dogliani uudisti kivasti ajatuksiani Dolcettojen sielunelämästä. Kaikki tylsyys ja ohuus loisti tässä Dolcettossa poissaolollaan.

Hieno tapahtuma ja hienoja viinejä pöydät notkollaan. Copatinto kumartaa syvään.

Viiniexpo 2012 Helsinki

Viiniexpo 2012 järjestettiin jälleen maaliskuussa Helsingin messukeskuksessa. Copatinto heilahti messuille heti aloituspäivänä katsastamaan meiningin ja tarjonnan. Teemaksi oli veistelty tänä vuonna Chile, mikä ei mielestäni ainakaan ylitsepursuavasti messuilla näkynyt. Muutenkin oli jotenkin vaisun oloista ? Näytteilleasettajien määrä vaikutti kaiken kaikkiaan melko pieneltä, vai oliko sitten vaan itsellä jäänyt suuruudenhulluus päälle ProWein-messuilla ? Kenties kevään tiivis isompien kansainvälisten viinimessujen kausi osaltaan myös verottaa innokkuutta osallistua pienen Suomen tapahtumaan.

Ainahan sitä viinimessuilla jotain mielenkiintoista löytyy, ja niin nytkin. Itävallan viinejä oli ilahduttavasti esillä. Maininnan arvoisia olivat mm. Sepp Moserin Minimal 2009, Loimerin ja Elfenhofin valkkarit sekä Heinrichin punkut.

Barone Ricasolin Casalferro on sitten 100 %:nen Merlot, mikä taas 100 %:lla varmuudella ärsyttää niitä, joiden mielestä Toscanassa tulisi tehdä viinejä 100 %:sti tai ainakin pääosin italialaisista lajikkeista. Copatinto ei jaksa asiaa sen enempää märehtiä, vaan toteaa kyseessä olevan todella huipputason punaviini.

Näytteilleasettajista Viinitie oli hoitanut hommat varsin mallikkaasti; piristävällä tavalla erilaisella osastolla riitti kuhinaa, vaikka muualla olikin ainakin alkupäivästä rauhallista.

 

 

 

 

 

 

Viinitien laajasta tarjonnasta pakollinen bongattava oli mielenkiintoinen korkkiruuvi-keskisormea heiluttava Chateau Punk; ei pöllömpää !

 

 

 

 

 

 

 

Piipahdin myös Bodegas Azul y Garanzan Dani Sánchez Noguè:n vetämässä tastingissä, jossa maisteltiin neljää tilan viiniä.

 

 

 

 

 

 

 

Erämaaolosuhteissa luomu-periaattein tarhojensa hyvinvoinnista huolehtiva Dani teki selväksi, ettei viinin tekeminen ole coca-colan valmistusta, vaan jokaisella vuosikerralla kuuluukin olla omat luonteenpiirteensä ja ominaisuutensa. Mieltä ilahduttavaa on myös tilan pyrkimys mahdollisimman vähäiseen sulfiittien käyttöön.

 

 

 

 

 

Viiniexpo aloitettiin tälläkin kertaa kuohuviinejä maistelemalla, minkä on pakko olla hyvä aloitus mille tahansa tapahtumalle. Kuohuviineihin on lähes yhtä hyvä myös päättää Copatinton raportti Viiniexposta 2012. Mielenkiintoisimpia kuplajuoma-elämyksiä tarjoilivat Raventos i Blancin pullotteet sekä Sumarrocan valikoima.

Sumarrocan Jörgen Gunnarsson suositteli pitämään Núria Claverolin kellarissa vielä vähintään vuoden lepäilemässä ennen korkkaamista.

 

 

 

 

 

 

 

 

Mikä Viini maistui ?

Copatinto kävi katsastamassa Wennercon vuosittaisen ”Mikä Viini”- tapahtuman antia Fabianinkadulla Helsingissä syyskuun alussa.

Paikalle oli saapunut mukavasti väkeä, tällaisille tapahtumille on selvästi kysyntää. Tälläkään kertaa ei tarvinnut olla kuivin suin ja seuraavassa muutamia poimintoja mielenkiintoisista viineistä. Kamerakäsi keskittyi lähinnä viinilasin pyörittämiseen, joten nyt on tyytyminen Wennercon informatiivisiin verkkosivuihin.

Punaviinit:

Lamole di Lamole Chianti Classico 2008

Tumma väri, tuoksussa kirsikan lisäksi paahteisuutta tummia marjoja, ehkäpä hitunen vadelmaa ?  Täyteläinen maku jatkaa hyvin rotevan oloisen tuoksun antamaa ensivaikutelmaa ja sopivasti purevat tanniinit sekä ryhdikäs happorakenne kruunaa tasapainoisen kokonaisuuden. Ihan kelpo Chianti Classico siis.

Legaris Crianza 2008

Vasta 2003 ensimmäisen vuosikertansa maailmalle pukannut Legaris on Codorniun konsernin aikaansaannoksia. Viini on väriltään tumma ja rakenne on paksu. Tuoksussa on tummia marjoja, hieman multaa, paahteisuutta. Maku on täyteläinen ja voimakas, mutta siinä on mukavasti myös tummaa marjaisuutta. Tanniinit puraisevat melko reippaasti vielä tässä vaiheessa, mutta uskoisin tämän olevan juotavissa jo nyt kunnollisen ilmaamisen tai dekantoinnin jälkeen. Potentiaalia on kuin pienessä kylässä, joten tämä pullote kehittynee kaapissa vielä jokusen vuoden nätisti.

Pago Del Vicario 50/50

Mielenkiintoinen Vino de la Tierra de Castilla-alueen viini, jossa 50% Tempranilloa ja 50% Cabernet Sauvignonia. Fifty-Fifty on täyteläinen ja voimakas, tuoden kummankin rypäleensä ominaisuuksia esiin sekä tuoksussa että maussa. Voimakkaasta mausta huolimatta viinissä on herkkyyttä eikä se ole millään tavalla yliampuva vaan enemmänkin tasapainoinen ja miellyttävä kokonaisuus. 15 euron hinta Alkossa vaikuttaisi olevan nopean katselmuksen perusteella Euroopankin mittakaavassa kohtuullinen.

Valkoviinit:

Brown Brothers Dry Muscat (vuosikerta?)

Hieman makeaan vivahtava, kukkainen tuoksu. Runsas maku on hedelmäinen ja kokonaisuus on erittäin tasapainoinen. Hento makeus antaa mukavan tasapainon tuoksun aromeille. Hyvän hintalaatusuhteen viini, jota voi huoletta tarjoilla vaikkapa kuivia valkkareita kammoksuville vieraille.

Trimbach Pinot Gris Reserve

Tuoksusta nousee esiin pirteä hedelmäisyys. Runsas maku on hedelmäinen ja erityisen raikas. Ryhdikäs hapokkuus tuo tasapainoa kokonaisuuteen. Valkoviineistä se eniten miellyttänyt tällä kertaa.

Maininnan arvoinen on myös Vinas Del Vero Gewürtztraminer, joka on yksi harvoista täysin Gewürtztraminer-rypäleistä tehty viini Espanjasta. Esittelijä kertoi köynnösten olevan 20-25 vuoden ikäisiä. Maku jätti kuitenkin hieman vaisun kuvan viinistä.

Kuohuviinit:

Codorniu Gran Plus Ultra

Suuta huuhdeltiin välillä Codorniun erikoiserän kuivalla Cavalla. Varsin pirteä tapaus sinänsä ja kuten aina Codorniun kohdalla, laatu on kohdallaan. Jonkin verran muita Codorniun perus-cavoja kirpakampi ja rapsakampi maultaan. Jos kaikki muut Codorniut on jo kokeiltu, niin tilausvalikoimasta sitten tätä ostelemaan 15 euron hintaan.

p.s. Fabianinkadulla näytti olevan copas y tapas -viinibaarin remonttityöt hyvässä vauhdissa. Vaikuttaa pahasti siltä, että samalle kadulle tulee asiaa hyvinkin pian!