Viikon Copa – Chateau Smith Cabernet Sauvignon (Alko tilausvalikoima 24,50€)

Washington Staten osuus jenkkien viinituotannosta on vaivaiset 5%, mutta silti alue on maansa toiseksi suurin viinintuottaja heti Kalifornian jälkeen. Alueen tunnetuimpia nimiä maailmalla on alueen itälaidan Walla Wallassa toimiva Charles Smith, joka on kahminut huomiota mainoiden viiniensä lisäksi myös perustasoa räväkämmän etiketöinnin ja markkinoinnin suhteen. Pullot ovat liikkuneet maailmalla siihen tahtiin, että isotkin toimijat ovat heränneet ja niinpä Charles Smithin viisi ydintuotetta (Kungfu Girl Riesling, Eve Chardonnay, Boom Boom Syrah, Velvet Devil Merlot ja Chateau Smith Cabernet Sauvignon) myytiin viime vuoden lopulla viinijätti Constellation Brandsille. Smith jatkaa konsulttina em. viinien parissa, joten tyylin ja tason säilymisestä on toiveita jatkossakin.

Chateau Smith -13Alkon tilausvalikoimaan heilahti helmikuun alussa mainio Chateau Smith Cabernet Sauvignon, joka on Bordeaux-tyyppinen blendi, jonkavuosikerta 2013 pitää sisällään 90% Cabernet Sauvignonia, 5% Petit Verdot’ta, 4% Merlot’ta ja 1% Malbecia.

Tyylikäs tuoksu tuo nenään mustaherukkaa, tummaa kirsikkaa, mausteisuutta ja setripuuta. Makusektorilla täyteläinen viini jatkaa tuoksun suuntaviivoilla, paketti pysyy nätisti kontrollissa niin nätin hedelmäisyyden, raikkaan hapokkuuden kuin kypsän ja sopivan ronskisti esiin nousevan tanniinisuudenkin suhteen. Holitaso pysyttelee kohtuuden (13,5%) lukemissa ja pitkä mausteinen ja herukkainen jälkimaku viimeistelee setin.

Chateau Smith Cabernet Sauvignon on tyylikäs, mehevä, tasapainoinen ja varsin mainio Bordeaux-tyyliin tehty jenkkiviini. Rakenne lupailee suotuisaa kehityskaarta kellarin puolella vielä vuosiksi eteenpäin, mutta mikään ei sinänsä estä nautiskelemasta viiniä iloisin mielin jo nyt. Täräytä lautaselle mediumiksi grillattua naudanlihaa, suurriistaa tai vaikka pääsiäisen lammasruokia ja homma toimii. Viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta sekä suoraan muutaman pääkaupunkiseudun myymälän hyllyltä (tarkista myymäläsaatavuus Alkon sivuilta) 4/5 staraa.

Jyrkkien rinteiden Mencia – Coca i Fitó Tolo do Xisto 2013

Vierailin mainioita viinejä tuottavan Coca i Fitón tilalla Montsantissa kesällä 2013 ja ymmärsin rivien välistä jo tuolloin, että jonkinlaisia projekteja olisi kehitteillä myös Katalonian ulkopuolella. Yksi uusimmista jutuista on Andrea Obenzan ja Cocan veljesten yhteisprokkis Tolo do Xisto Ribeira Sacrassa. Tolo do Xisto (suom. “hulluna liuskekiveen”) on 100 %:nen Mencia ja rypäleet ovat kasvaneet Sil-joen jyrkillä rinteillä parilla erillisellä tarhalla. Maaperä on nimestäkin päätellen hyvin liuskekivipitoista. Viini on käynyt terästankeissa ja sitä on kypsytetty 4 kk ranskalaisessa tammessa. 2013 on tiettävästi viinin ensimmäinen vuosikerta ja tuotanto on yltänyt 3700 pulloon.

Tolo do Xisto sTuoksusta löytyy reilusti mausteisuutta, kypsää mustikkaa, ja punaista kirsikkaa. Makusektorilla viini on jännällä tavalla samaan aikaan pehmeä ja tiukka; alkuun melko pehmeältä tuntuva hedelmäisyys asettuukin hyvin kontrolliin ja saa seurakseen kirpakampaa punaista marjaa, napakan hapokkuuden sekä kypsien tanniinien rutistuksen. Lopetus hoituu miellyttävän mausteisissa ja punamarjaisissa meningeissä.

Tolo do Xisto 2013 on vallan mainio Mencia Ribeira Sacrasta, kuten toki näiltä tuottajilta sopii odottaakin. Siitä löytää iisimmän kulauttelun kannalta sopivassa määrin pehmeää otetta, mutta silti tyypillisen tiukat Mencian elkeet. Kokonaisuus pysyy raikkaana ja kiinnostavana. Espanjalaisesta viinikaupasta 13 euron pulituksella erinomainen ostos. 4 / 5 staraa.

Punaviini Galician kaakkoisnurkasta – Gargalo Mencia & Arauxa 2013

Pysytellään vielä hetki edellisen postauksen jäljillä Galiciassa, mutta vaihdetaan alue Ribeiroa tuotannollisesti huomattavasti pienempään Monterreihin. Portugalin rajan tuntumaan asettuva Monterrei on Galician lämpimimpiä viinialueita ja näin ollen myös punaviinien volyymi nousee noin puoleen valkoviineistä. Alkukevään Barcelonan reissulla löysin marketin hyllyltä Gargalon Mencia & Arauxaa vuodelta 2013 ja pullo joutui korkkauksen uhriksi kotioloissa myöhemmin keväällä.

Gargalo on muoti- ja kosmetiikkabisneksessä menestyneen Roberto Veriñon 90-luvun alussa perustama tila Monterreissa. Herran vanhemmat ovat olleet viininviljelyn kanssa tekemisissä Ribeira Sacrassa, joten aivan outo aluevaltaus ei ole ollut kyseessä. Viljelyksiä on noin 8 hehtaarin alueella Castillo de Monterrein kupeessa.

Gargalo sViini on puristettu käsinpoimituista Mencia- ja Arauxarypäleistä. Viimeksi mainitun kohdalla luulin vielä etikettiä tihrustaessa bongaavani uuden paikallisen lajiketuttavuuden, mutta nimi paljastuikin Tempranillon paikalliseksi kutsumanimeksi. Tarkempaa rypäleiden keskinäistä suhdetta en nyt onnistunut löytämään, mutta alueen sääntöjen mukaisesti Menciaa (ja/tai Merenzaoa) on oltava punaviineissä vähintään 60 %. Viiniä on kypsytetty puoli vuotta terästankissa. Vuosituotanto 7000 pulloa.

Tuoksusta löytyy nuorekas setti vadelmaa, mustikkaa, tummaa kirsikkaa ja kevyttä mausteisuutta. Suussa keskitäyteläisen ylärajoille asettuva viini on pehmeä paketti kypsähköä, mutta silti melko raikasta hedelmäisyyttä. Maku kulkee selkeästi tuoksun luomissa tunnelmissa. Tanniinisektori on kypsänpehmeää sorttia ja hapokkuuttakin riittää melko mukavasti pitämään kypsää hedelmäisyyttä aisoissa. Alkoholitaso jää jälleen ilahduttavasti 12,5 % tasolle.

Gargalo Mencia & Arauxa on mutkaton, helposti lähestyttävä ja pehmeä viini. Erityisen syvällisiin ulottuvuuksiin se ei yllä ja jäinkin hieman kaipaamaan Mencialle tyypillistä luonteikkuutta sekä happojen vahvempaa grippiä. Joka tapauksessa viini edustaa hyvää dokabiliteettia, eikä siitä löydy mitään varsinaisia ongelmia. Pullo kulauteltiin onnistuneesti uunissa paahdettujen ja oliiviöljyllä sekä merisuolalla maustettujen kukkakaalilastujen kanssa. 3 / 5 staraa.

 

Loos Blaufränkisch 2013 – 9,97 €

Blaufränkisch on itävaltalainen lajike, josta valmistetaan parhaimmillaan erittäin mielenkiintoisia metsämarjaisia ja mausteisia punaviinejä. Itävallassa lähinnä Burgenlandiin ja Carnuntumiin sijoittuvien tarhojen lisäksi lajikkeeseen törmäilee mm. itäisemmän Euroopan (Kékfrankos, Frankovka) ja Saksan maisemissa (Lemberger). Alkon perusvalikoimaan pölähti jokin tovi sitten Weingut Loosin edullinen Blaufränkisch Itävallan Burgenlandista. Koin tarpeelliseksi raksauttaa korkin auki ja tutkailla pullon sisältöä.

Tuoksusta pölähtää esiin vadelmaa, karpaloa ja hentoa mausteisuutta. Keskitäyteläinen viini jatkaa paletilla marjaisissa ja melko kepeissä tunnelmissa. Suoraviivaisen makusektorin mielenkiintoa nostaa pieni mausteinen lisävääntö. Hapokkuutta löytyy riittävästi ryhdittämään melko kepeän viinin rakennetta, sen sijaan tanniiniosaston puolelle ei pöytäkirjamerkintöjä pahemmin kerry. Keskipitkä jälkimaku on marjainen.

Loos Blaufränksich on suoraviivainen ja edukas hinta huomioiden ihan perus-ok itävaltalaispunkku, mutta Blaufränkischiksi aavistuksen tylsä tapaus. Vaikkei Blaufränkischiltä odottakaan mitään räjäyttävän voimakasta tykitystä, niin kokonaisuus jää silti kaipaamaan pientä lisärutistusta happo- ja tanniinisektoriin sekä tietynlaista luonteikkuutta. Eipä silti, toimittaahan tämä ihan kelvollisesti helpon arkiviinin virkaa, ja kylkeen sopii väsäillä vaikkapa riistakäristystä ja perunamuusia. 2 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Az. Agrigola San Salvatore Trentenare 2013

Amalfin reissulla piti toki ratsata huolellisesti paikallisten viinikauppojen antimet. Viinikauppojen tarjonta oli putiikkien pieneen kokoon suhteutettuna yllättävänkin monipuolista ja laajaa. Campanian valkkareista puhuttaessa Fiano lienee lajikkeista se kiinnostavin ja kansainvälisellä arvostuksella mitattuna Avellinosta taitaa löytyä se kovin sektori. Avellinon pullotteita tiesin toki löytäväni reissun aikana periaatteessa mistä vaan, joten hakusessa oli jotain vähän oudompaa kamaa. Nappasinkin erään liikkeen hyllystä mukaan myyjän vuolaiden suositusten saattelemana pullollisen Azienda Agricola San Salvatoren Trentenarea. Kyseinen tuottaja viljelee viinitarhojaan luonnonmukaisesti ja biodynaamisesti. Viinitarhoja on yhteensä 16,5 hehtaaria ja pulloja tyrkitään markkinoille 95000 vuodessa. Viinin lisäksi yhtiö tuottaa mm. hedelmiä, oliiveja ja mozzarellaa 450 puhvelin voimalla. Pullosta löytyy siis 100% Fiano ja viini tulee Paestumin IGT-alueelta, joka jo sinänsä oli meikäläiselle uusi tuttavuus. Rypäleet on kerätty nuorista köynnöksistä noin 500-600 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevilta tarhoilta. Viiniä on kypsytetty terästankeissa 8 kuukautta.

Tuoksussa on limeä, melko voimakasta mineraalisuutta sekä hiukan jotain vaaleasävyistä kukkaisuutta. Runsas, tiiviin hedelmäinen maku ja rakenne, jota tyylikäs mineraalisuus tukee hienosti. Ryhdikäs hapokkuus nostaa veden kielelle ja nopeasti tyhjenevä lasi suorastaan karjuu kaatamaan lisää. Viinissä on poikkeuksellisen hyvä rytmi – asia, jota on ehkä hiukan vaikea selittää, mutta kokemus on jotakuinkin sellainen, että kaikki palaset tuntuvat loksahtavan vaivattomasti oikealle paikalleen juuri oikealla hetkellä. Viinistä ei myöskään tarvitse hakemalla hakea asioita, vaan kaikki soljuu nenään, suuhun ja tajuntaan kuin itsestään.

Hauska viini, jonka merellinen mineraalisuus ja raikas hapokkuus osuivat parinkymmenen lämpöasteen ja Amalfin huikeiden merimaisemien kanssa kuin nyrkki nenänvarteen. Jos jossain sattuu tulemaan San Salvatoren pullotteita vastaan, en epäröisi hankintapäätöksen kanssa sekuntiakaan, etenkin kun tämän viinin hintalapussa luki noin yksitoista euroa. Tällaisen valkkarin parittaminen monenlaisten merenelävien ja kalaruokien kanssa käy kuin tanssi. Riippuen tietysti hieman myös siitä, miten hyvin se tanssi itse kullakin käy. 4,5 / 5 staraa.

Jamek Jochinger Berg Riesling Federspiel 2013 – 14,88 €

Alkon vakiovalikoimaan ilmestyi heinäkuun lopulla Rieslingiä Itävallan Wachausta, Weingut Josef Jamekilta. Vakiovalikoimassa näyttää kirjoitushetkellä majailevan viiskikymmentä kolmen vartin kokoista Rieslingiä, joten mitenkään helppoon rakoon viini ei sijoitu.

Hennosti kellertävän viinin värissä on selkeästi myös vihertävää sävyä. Nuorekkaan tuoksun eturintamasta löytyy sitruunaa ja limeä, hieman taaempana keikkuu vihreitä omenoita ja pieni ripaus mineraalisuutta. Suussa kirpakka sitruunaisuus dominoi selkeästi alkumatkaa, maun keskivaiheilla omenaisuus pääsee jo hieman paremmin esiin. Pieni määrä jäännössokeria (6 g/l) tasapainottaa tiukkaa (8 g/l) hapokkuutta yllättävän hyvin, vaikka paras harmonia jääkin saavuttamatta. Keskipitkä jälkimaku jatkaa edelleen sitruksista tunnelmaa.

Jamek Jochinger Berg Riesling Federspiel on nuorekkaan kirpakka, voittopuolisesti sitruksinen ja raikas Riesling, jossa kaikki toimii perustasolla ihan mukiinmenevästi. Tuottajan omassa verkkokaupassa viiniä kaupataan vain neljä euroa Alkoa edullisemmin, joten tässä valossa Alkon hyllyhinta vaikuttaa kohtuulliselta. Vakiovalikoimasta löytyy kuitenkin muutaman euron hintasäteellä melkoisen monta haastajaa, joten jää nähtäväksi, riittävätkö viinin rahkeet vakuuttamaan ostajakansaa. Kannattaa kokeilla, jos kaipaat nuorekkaan raikasta ja tiukan hapokasta perus-Rieslingiä. 3 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

Jouluviinit 2013

Kun joulupöydän tarjoiluja mietitään, on syytä uhrata muutama minuutti myös viinivalinnoille. Viinille löytyy joulunakin oma paikkansa, halusitpa sitten kokea hyviä ruoan ja viinin yhdstelmiä tai yksinkertaisesti vain maistella hyviä viinejä, ruokakombinaatiosta sen enempiä stressaamatta. Tässä Copatinton suositukset joulun 2013 viineiksi.

Pongcráz Rosé – 14,98 €

 

 

 

Perinteisellä menetelmällä valmistettu kuohuva rosé Etelä-Afrikasta. Pirteän hapokas ja ryhdikäs moniottelija on omimmillaan kalaruokien, äyriäisten ja mätien kanssa, mutta ottaa mielellään mittaa kinkusta ja saattaa innostua taklaamaan osan sinapeistakin.

Spy Valley Riesling – 13,99 €

 

 

Sitruunaista ja omenaista raikkautta yhdistettynä näpsäkkään mineraalisuuteen. Runsaan hapokkuuden ansiosta pieni määrä jäännössokeria ei pääse öykkäröimään makusektorille ja samalla saadaan hyvä vastus rasvaisille ja savustetuille kaloille sekä äyriäisille.

Muga Reserva 2008 – 17,63 €

 

 

Joulupöytään ei aina tällätä perinteistä kinkkua. Tummien ja riistaisempien lihojen ottaessa lautasia haltuunsa, löytyy käyttöä myös runsaammille punaviineille. Sopivan runsas ja tyylikkään tamminen Muga Reserva tarjoaa hyvää hinta-laatusuhdetta Espanjan Riojasta. Viini on vielä norukainen, joten suosittelen kaatamaan dekantteriin tai muuhun sopivaan astiaan pariksi tunniksi hengittelemään. Näin saat harmonisemman sekä moniulotteisemman paketin lasiisi.

Dow’s Colheita Single Harvest Tawny Port 2002 – 29,90 €

 

 

Herkuttelijalle lahjaksi tai oman joulupöydän päätösseremonioihin. 11-vuotias, pähkinäinen ja suklaarusinainen portviini on lähes takuuvarma sukkien pyörittäjä. Toimii sekä meditointikaverina että juusto- tai suklaalautasen kyljessä.

Kurkkaa myös vuosien 2012 ja 2011 juoluviinisuositukset!

(Kuvien © Alko)

Matkalla Alto Adigessa – Alois Lageder

Aiempia reissukertomuksiani lukeneet eivät varmaankaan ylläty jos kerron, että Keski-Euroopassa nähtiin ja koettiin historiallisen surkeita sääoloja juuri meikäläisen suunnistaessa mestoille toukokuun lopussa. Reissua käynnisteltiin tyylikkäästi lentokentän pikapassitoimistossa ja tarinaa jatkettiin pienoisella satamaseikkailulla Vuosaaressa. Monenlaisten koukeroiden jälkeen paku oli kuitenkin laivassa ja kylmä vehnäolut viilensi kouraa aurinkoisen kansibaarin pöydällä. Alkumatkan suunnitelmat viimeisteltiin Saksan heikkojen sääennusteiden vahvistuttua ja lämpimämmän sään perässa päätettiin töräyttää noin tuhannen kilometrin non-stoppi Italian puolelle. Lämpötila alkoi nousta säädyllisiin lukemiin vasta Alpeilla ja lopulta Baijerin vesisade sekä +4 astetta vaihtui Bolzanon parikymmenasteiseen iltaan.

Aamu valkeni mukavasti viinitarhojen ympäröimän Hotel Rentschnerhofin maisemissa ja aamupalapalaverissa päätettiin koodata auton nokka parin Alto Adigen viinitilavisiitin kautta Veronan suuntaan.  Matkalla koukattiin mm. Magrén kylään ihmettelemään Alois Lagederin viinitalon biodynaamista meininkiä.

Alois Lageder on perustettu 1823 ja tällä hetkellä tilan johdossa kekkuloi viides sukupolvi. Luontoa kunnioitetaan viljelemällä käytännössä lähes kaikkia perheen omistamia n. 50 hehtaaria biodynaamisin menetelmin. Viineistä löytyy kaksi tuoteperhettä; Alois Lageder ja Tenutae Lageder. Parempaa kastia edustavat Tenutae Lagederin viinit tehdään pääosin omien biodynaamisesti viljeltyjen tarhojen rypäleistä, kun taas Alois Lagederin viineihin käytetään myös sopimusviljelijöiden rypäleitä.

Alois Lagederin ravintola-viinibaari-myymälä-kompleksissa pääsee maistelemaan koko talon repertuaarin, joten oli syytä ottaa urakka haltuun. Melko nopeasti kävi selväksi laatuero perustason Alois Lageder-viinien ja premium-tason Tenutae Lagederin välillä. Alois Lagederin valikoimasta väänsi suuta virneeseen mm. mukavan raikas Chardonnay 2012 (10,20 eur) ja raikkaan hedelmäinen Lagrein 2010 (12,90 eur).

Tenutae Lagederin linjastossa miellyttäviä pullotteita oli enemmänkin, mutta nostettakoon nyt esiin muutama. Italialaisen Pinot Grigion potentiaalia epäilevien kannattaisi maistaa Pinot Grigio ”Porer” 2012 (15,50 eur), joka on poikkeuksellisen mielenkiintoinen, luonteikas ja mineraalinen veijari. Krafuss Pinot Noir (32,50 eur) ei ollut vuonna 2009 vielä täysin biodynaaminen pläjäys, mutta erittäin tyylikäs yhdistelmä savua, mausteisuutta ja punaisia marjoja nousi omaksi suosikikseni. Paprikaa, mustaherukkaa, mausteisuutta, seetriä sekä tymäkkää tanniiniosastoa esitellyt ”Cor Römigberg” olikin sitten jo todella upea Cabernet Sauvigon, mutta toisaalta 42 euron hintalappu taitaa sitä jo edellyttääkin. Maistelusession päätti itselleni uusi lajiketuttavuus Rosen Muskateller, jossa makeiden punaisten marjojen taakse piiloutui hauskasti Muskatellerin kukkaisuutta. Mielenkiintoinen tapaus sekin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maistelusession jälkeen vedettiin vielä aurinkoisen Paradeis-ravintolan pihalla lounasta naamariin. Tasokas ruoka ja lompakkoystävällisesti hinnoiteltu viinilista latasivat pattereita kummasti tulevia koitoksia varten.

Jos satut joskus palloilemaan Alto Adigen maisemissa, suosittelen ehdottomasti piipahtamaan Alois Lagederin tiluksilla. Sitä odotellessa talon viineihin pääsee käsiksi noukkimalla Alkon perusvalikoimasta varsin mainion ja biodynaamisen Apollonia Pinot Noirin. Kerrottakoon vielä, että pullollinen Apolloniaa maksaa rakkaassa monopolissamme vain euron tai pari enemmän, kuin paikan päällä.

Viikon Copa – Vapun kuohuviinit 2013

Jos vappujuomien hankinta on vielä vaiheessa, lienee pari suositusta paikallaan. Copatinto tällää tämän vuoden suositusleimat kohtuuhintaiselle Cavalle ja astetta arvokkaammalle samppanjalle. Kummallakin pullotteella voi mukavasti aloitella kippistelymaljojen merkeissä ja jatkaa niin halutessaan kala- ja äyriäisruokien ja miksei myös vaalean lihankin parissa.

Summarroca Gran Reserva Brut Nature 11,99 €

                                                                                                                                                             Noin 30-vuotias ja perheomisteinen Sumarroca valmistaa Cavansa vain omien tarhojen rypäleistä. Tämä Sant Sadurni d’Anoian liepeiltä kotoisin oleva Gran Reserva on käynyt läpi neljän vuoden pullokypsytyksen. Erittäin kuiva kuohuviini, jossa hedelmäisyys, tyylikäs paahteisuus ja mineraalisuus ovat mukavasti balanssissa. 3 / 5 staraa.

Fleury Fleur d’Europe Brut 35,60 €

Biodynaaminen samppanja Champagnen eteläosassa kasvaneista Pinot Noir- (90 %) ja Chardonnay- (10 %) rypäleistä. Käymisprosessi osin isoissa tammisammoissa ja osin pienissä tammitynnyreissä. 10 % viinistä on kypsynyt ranskalaisessa tammessa ja pullokypsytys on kestänyt non-vintage-pullotteeksi poikkeuksellisen pitkät 7 vuotta. Kuiva, runsas, mutta raikkaan hapokas kokonaisuus, jossa kypsää hedelmäisyyttä ja melko reilusti paahteisuutta ja mausteita. Hinta-laatusuhde kohdallaan. 4 / 5 staraa.


Prowein 2013 (Osa 1)

Maaliskuussa oli taas melkoisen viiniähkyilyn paikka, kun legendaarinen Prowein järjestettiin Düsseldorfissa. Lukuisiin messuhalleihin pakkaantui tänä vuonna noin 44000 messuvierasta, joille kaikenkaikkiaan noin 4700 näytteilleasettajaa esitteli tuotteitansa. Painelin kolme päivää tukka putkella ja lonkat kirskuen pitkin messuhalleja siemaillen toinen toistaan mielenkiintoisempia viinejä. Viime vuoden Prowein-seikkailuistani voit lukea muuten täältä ja täältä.

Aloittelin messut soittelemalla makunystyröille herätyskelloa samppanjatastingin säestyksellä. Sasha Speicher esitteli 11 samppanjaa teemalla “use of wood”. Tasting piti sisällään esimerkkejä erilaisista tavoista ja tyyleistä  käyttää tammea samppanjan valmistuksessa. Rankkasin porukan kärkeen tylysti Bollinger Grande Année:n. Lasiin lorotettiin vuosikertaa 2004, joka ei kyllä mielestäni aivan yllä 2002:n syvyyteen, mutta huikeaa tavaraa silti. Kakkospallille työnnän ehkä yllätyksellisestikin melko edullisen Drappier Millesime D’exception Brut 2006:n. Sasha Speicher kertoi vuoden 2006 olleen erinomainen Chardonnay-vuosi Champagnen alueella ja totesi sen tulevan esiin tämänkin samppanjan kohdalla, vaikka Chardonnayn osuus blendistä onkin “vain” 30-40 % (lähteestä riippuen). Lasista löytyi raikasta omenaa ja sitruunaa hienossa balanssissa, erittäin tiivis ja elegantti mousse sekä todella tyylikkään mineraaliset jälkipelit kaupan päälle. Keski-Euroopassa noin kolmen kympin hintaan aivan järkyttävän kova hinta-laatusuhde. Kolmospallille on pakko nostaa Krug Grande Cuvée. Tyylillisesti Krug ei ole suurin suosikkini – asia, josta muuten talousosastoni olisi syytä olla sanoinkuvaamattoman tyytyväinen. Joka tapauksessa on myönnettävä, että vastaavanlaista syvyyttä ja rakennetta ei muista tämän session pulloista tahtonut löytyä. Vaikka Bollingerin Grande Année veikin omassa arviossani pidemmän korren raikkaammalla otteellaan ja Drappier taas huikealla tasapainoisuudellaan, esitteli Krug Grande Cuvée silti kiistämättömän laadukasta rakennettaan tässä vaiheessa vielä varsin tiukasti ja vahvasti paketoituna. Alkon tilausvalikoimassa Krugin reilun 170 euron kokoinen hintalappu on vaikeasti nieltävää osastoa, ja onkin luvattoman helppoa todeta rahakirstuni lukon avautuvan mieluummin vaikkapa tässäkin maistelussa mukana olleen Jaquesson Cuvée 736:n suuntaan. Niitä voikin sitten sulloa samalla rahalla ostoskassiin lähes 4 kpl! Champagne tastingin viinilista löytyy klikkaamalla tästä

Myöhemmin iltapäivällä oli aika paneutua Lounais-Ranskan viineihin Vinum-lehden järjestämässä seitsemän viinin maistelussa. Rolf Bichsel oli kerännyt maisteltavaa kolmelta tunnetulta viinipuljulta Lounais-Ranskasta. Mukana olivat Domaine Chiroulet Côtes de Cascognesta, Clos Triguedina Cahorsista ja Vignobles Alain Brumont Madiranista. Chirouletin ja Triguedinan punkut olivat varsin maukkaita, mutta tässä sessiossa oli yksi selkeästi ylitse muiden. Aivan mieletön ja ehdottomasti viiden staran arvoinen Alain Brumont La Tyre 2002 pisti sukat pyörimään jaloissa oikein huolella. Viinissä on jo mukavasti kehittyneisyyttä, mutta terhakasta tanniini- ja happosektorista sekä runsaahkosta hedelmästä päätellen matkaa huippuun on jäljellä vielä vuosia. Maistelun päättänyt makea valkoviini Domaine Chiroulet Vent d’Hiver 2009 oli melko vaisu esitys, eikä tasollisesti pärjännyt lähimainkaan sadan metrin säteellä runsain mitoin tarjolla olleille makeille saksalaisille. Sud-Ouest de France – tastingin viinilista löytyy klikkaamalla tästä

Toisena messupäivänä oli riittävät perusteet rynnätä David Schwarzwälderin Rioja-tastingiin katsastamaan huippuvuosikertojen 2001 ja 2004 kisakunto. Kirjatuista muistiinpanoista päätellen viinit pitivät sisällään hyvin samankaltaisia ominaisuuksia, poislukien hieman oksidoituneempaa tyylisuuntaa edustavat, läpikuultavan tiilenpunaiset Viña Tondonia Reserva 2001 ja Viña Ardanza Reserva 2004. Kyseiset klassikkoveijarit edustavat niin erilaista tyyliä, että niitä on vaikeata ja ehkä turhaakin verrata muihin tämän tastingin viineihin. Ovat toki ehdotonta huipputavaraa omassa kastissaan ja Viña Tondonia on näistä ehkä se pitkäkestoisimmasta kellaroinnista hyötyvä ja samalla sitä kaipaava. Nyt maistettu 2001 oli vielä melko keskeneräistä tavaraa. Muista viineistä joukon hännille tyrkkäsin Conde de Valdemar Reserva 2004:n ja Baron de Ley Gran Reserva 2004:n, jotka eivät onnistuneet ainakaan tässä seurassa vakuuttamaan juuri millään osa-alueella. Jollain tavalla ehkä hassuakin havaita, että Suomessa vuoden viiniksi 2013 valittu jäi viimeistä edelliselle sijalle. Kärkisijat napanneet CVNE Imperial Gran Reserva 2001 sekä Remirez de Ganuza Gran Reserva 2001 olivat varsin hyvässä vireessä, tasapainoisia ja tyylikkäitä. Rioja tastingin viinilista löytyy klikkaamalla tästä