Edullinen yllättäjä Portugalista – Vinha do Bispado 2014 (Alko 8,99€)

Vinha do BispadoAina silloin tällöin tekee mieli yhtä tai kahta lasillista mutkatonta, sopivan muhkeaa, mutta silti ryhdikästä punaviiniä. Reissun päällä kriteerit täyttävää viiniä ei tietenkään pääse kaappaamaan omasta viinikaapista, joten kotimaan matkoilla paikallinen A-valinta saa luvan auttaa miestä mäessä. Kun on jo etukäteen tiedossa, että pullosta jää iso osa juomatta, ei tee mieli sijoitella viiniin koko kukkarollista. Puolikkaissa ja muissa pikkupulloissa taas valikoima on tuskallisen niukka. Noin kymmenen euron kategoria asettaa toki reilusti haastetta sopivan pullon löytymiseen, mutta tarjoaa samalla helpotusta viinien hyllysijoituksen puolesta, sillä näihin puteleihin pääsee käsiksi varsin maltillisella puolikyykkyliikkeellä. Tällä kertaa Portugali ja Douro vaikuttivat riittävän lupaavilta ja myös tuottajana CARM nostatti positiivisia muistoja aivojen syövereistä. Vinha do Bispado pitää sisällään terästankeissa käynyttä Touriga Nacionalia (40%), Touriga Francaa (30%) ja Tinta Rorizia (30%).

Keskitäyteläinen, pehmeän mausteinen/yrttinen tuoksu, jossa pientä kukkaisuutta taustalla. Maultaan kypsän hedelmäinen ja pehmeä viini, jota sopivan raikas hapokkuus sekä kypsät tanniinit ryhdittävät mukavasti. Keskipitkä jälkimaku on tumman marjainen ja mausteinen.

Vinha do Bispado on varsin mainio perustason arkiviini, joka onnistui jossain määrin yllättämään edulliseen hintaansa nähden mainiolla otteella. Kätevä viini monille hieman arkisemmille liharuoille tai miksei tällainen pehmeähkö viini menisi sellaisenaankin.      3/5 staraa.

Mencian riemua Ribeira Sacrasta – Castro Candaz A Boca do Demo 2013

Raúl Pérez on kaikille Pohjois-Espanjan viinitouhuja seuranneille tuttu hahmo. Bierzosta kovan viinintekijän maineeseen kavunnut heppu on tehnyt omien menestysviiniensä lisäksi yhteistyötä lukuisten muiden viinintekijöiden kanssa. Pérez tuntuu nykyisellään heiluvan muhkean partansa kanssa mukana niin monissa projekteissa, että kärryillä pysyminen alkaa olla mahdotonta. Nykymaineensa hohdolla Pérez nostaa jo pelkällä nimelläänkin monen viiniprojektin arvoa, vaikka luonnollisestikaan aivan kaikki eivät ole sitä ihan kirkkainta timanttia. Pérezin toimintatavat nojaavat ennemmin perinteisiin ja minimaalisen intervention suuntiin, kuin moderneihin kikkailuihin. Jostain haastattelusta muistelen lukeneeni Pérezin summanneen viinitarhojen hoitofilosofiaansa jotakuinkin niin, ettei niitä käytännössä juurikaan hoideta. Yksi tälläisen lähestymistavan viini tuli korkattua jokin tovi sitten piiiiitkään kypsyneen Illilän tilan luomukaritsan potkalle.

Castro Candaz Boca do Demo 2013Castro Candaz on Ribeira Sacrassa pyörivä Raúl Pérezin ja Rodrigo Méndezin yhteistyöprojekti ja A Boca do Demo projektin lippulaivaviini. Pulloon on puristettu lähinnä Chantadan kylän viileämmillä ja erittäin jyrkillä rinteillä kasvavien 70-120-vuotiaiden köynnösten Menciaa. Joidenkin lähteiden mukaan mukana saattaisi olla myös pieniä määriä muita paikallislajikkeita. Pitkä maseraatio kokonaisilla tertuilla, vuoden mittainen kypsytys isoissa tynnyreissä. Viininvalmistuprosessi on jo alkeellisten olosuhteidenkin pakosta nojannut vahvasti vanhoihin sekä perinteisiin toimintatapoihin. Viiniä ei ole myöskään kirkastettu tai suodatettu.

Melko intensiivistä tuoksua hallitsee savuisuus, punasävytteinen marjaisuus, yrtit ja havunneulaset. Keskitäyteläisen viinin maku seurailee tuoksua ja yrteillä viritetty kypsä, mutta raikas kirsikkaisuus pitää hommaa hallussa. Silkkinen tekstuuri, nätisti tasapainottava napakka hapokkuus ja kypsät, taka-alalla sopivasti kihelmöivät tanniinit. Erinomainen harmonia ja rytmi, viinissä on kaikki kohdallaan, upeasti syvyyttä sekä sopiva annos kiehtovan rosoista luonnetta. Tämähän on jotakuinkin täydellistä Ribeira Sacran Menciaa, joten 5/5 staraa.

Mainio uutuus Ribera del Duerosta – Torre de Golbán Crianza (Alko 14,90 €)

torre-de-golban-crianzaAlkon uutuuksien joukkoon pölähtänyt Torre de Golbán Crianza on yhdeksää viinitaloa eri puolilla Espanjaa pyörittävän Avante Selectan Atalayas de Golbán-projektin tuloksia. Viininvalmistuksen taustalla on mukavasti Ribera del Dueron viineillään mainetta kerännyt Dominio de Atauta, jonka arvostetuimpien viinien salaisuus lienee Atautan kylässä noin 1000 metrin korkeudessa kasvavat varttamattomat ja yli satavuotiaat pre-phylloxera Tinto Fino-köynnökset. Torre de Golbán on niinikään vanhojen (60-80-vuotiaiden) köynnösten Tempranilloa ja kypsynyt 12 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista kolmannes oli uusia.

Tuoksusta löytyy melko intensiivinen pläjäys tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, yrttejä ja hitunen lakritsia sekä tammen paahteisuutta. Suussa viini on tyypilliseen tapaan muhkean hedelmäinne, mutta pysyy kuitenkin nätisti kontrollissa sopivan hapokkuuden sekä selkeästi tuntuvien, kypsien tanniinien ansiosta. Pitkä lämminhenkinnen jälkimaku viimeistelee paketin.

Torre de Golbán Crianza on täyteläinen ja tumman hedelmäinen viini, joka esittelee nätisti alueensa ja rypälelajikkensa tyypillisiä ominaisuuksia. Erityisen ilahduttavaa on viinin tasapaino ja kontrolli; asioita, jotka eivät aina ole ihan itsestäänselvyys tämän hintaluokan Ribera del Duero-viineissä. Mainio viini runsaammille liharuoille. 4/5 staraa

Lopez de Heredia tasting 1961 – 1999

Jokunen viikko sitten päästiin todellisten elämysten ääreen, kun keräännyimme muutaman viinityypin kanssa viettämään iltaa ja availemaan legendaarisen Rioja-talo Lopez de Heredian hiukan ikääntyneempiä pulloja. Rypäleistä Viis-blogin Mikko ehtikin jo kirjoittamaan raportin illasta, joka kannattaa tsekata. Omasta blogista löytyy myös puolentoista vuoden takainen raportti Lopez de Heredian vierailusta, joka toimii niinikään hyvänä taustapakettina talon meininkeihin.

Illan kattaus piti sisällään punaisista Viña Tondonia Gran Reservat 1961, 1964 ja 1985 sekä Reservan vuodelta 1981. Valkoisista korkkailtiin Viña Gravonia 1993 sekä Viña Tondonia Reserva 1999. Kylkeen valmistui Big Green Egg-grillattua Iberico-possun plumaa sekä kaikenmoista maukasta oheishässäkkää. Loistosettiä siis myös ruokapuolella.

tondonia-blancos-1993-1999

Heti alkuun kaikki viinit dekantoitiin ja todettiin iloisesti virnistäen juomakuntoisiksi. Alkulämmittelyt hoidettiin valkoisilla, joista kummastakin löytyy hyvin samankaltaisia piirteitä; talon tyyliin kuuluen kontrolloitu oksidaatio sävyttää pakettia, joka pitää sisällään tuoreemmista hedelmistä sitruunaa, omenaa, päärynää ja kehittyneemmän osaston puolelta mm. hunajaa, mehiläisvahaa ja appelsiininkuorta. Viinit ovat erittäin moniulotteisia, suutuntumaltaan öljyisiä ja äärimmäisen koukuttavia. Gravonia 1993 oli selkeästi avoimempi ja ikäänsä nähden jopa hämmästyttävän nuorekkaan hedelmäinen. Viña Tondonia Reserva 1999 taas vaikutti aluksi melko sulkeutuneelta ja hillityltä, mutta avautui hengittelyn myötä runsaammaksi ja alkoi todella loistamaan ruokapöydässä. Reservasta löytää selkeästi tiukemman, lineaarisemman ja tiiviimmän rakenteen, kun taas Gravonia on avoimemman hedelmäinen ja helpompi viini. Kummankin voi halutessaan kulautella jo nyt, tai sulloa kellariin vuosikausiksi lepäilemään.

tondonia-reds-1961-1985

60-luvun Gran Reservat olivat toki jo varsin pitkälle kehittyneitä, eikä esim. tanniiniosastolta ollut odotettavissa isompia hyökkäyksiä. Sekä -61 että -64 olivat iästään huolimatta edelleen yllättävän runsashedelmäisiä. 1964 oli illan suosikkini ja vaikka viinissä olikin pientä ylimääräistä oksidaation merkkiä sherrymäisten aromien muodossa, oli viinistä löydettävissä poikkeuksellisen syvä ja vivahteikas hedelmärakenne. Kummastakin 60-lukulaisesta löytyi tummia marjoja, kuivattua kirsikkaa, tupakkaa, nahkaa ja märkiä metsänlehtiä. Eleganssista ja tasapainosta ei todellakaan ollut puutetta. 1961 esitteli enemmän tupakkaa, nahkaa, kun taas 1964 kallistui intensiivisemmän ja moniulotteisen hedelmäosaston puolelle. Punaisista 1981 oli ainoa Reserva ja se näkyi selkeästi muhkeammassa hedelmäisyydessä, ja toisaalta selkeästi Gran Reservoja suoraviivaisempana ulosantina. Gran Reserva 1985 oli sekin hienossa, joskin selvästi nuorekkaammassa iskussa. Viinistä löytyi jo kivasti kehittyneitä piirteitä, vaikka pääasiassa liikuttiinkin tummien marjojen, lakritsin ja kahvin puolella. Tästä viinistä löytyi vielä kypsien ja hienojakoisten tanniinien kunnollinen puristus. Säilymisen kannalta kasivitosen korkkailun kanssa ei ole mitään paniikkia, mutta arvioisin sen kovimman huipun olevan hyvin lähellä, parin-kolmen vuoden haarukassa.

Kaiken kaikkiaan todella upea ja elämyksellinen setti, joka osoitti hyvin Lopez de Heredian viinien ikääntymis- ja säilymispotentiaalin. Suurin yllätys itselleni oli 60-luvun viinien runsas hedelmäisyys ja raikkaus verrattuna esim. muutamiin aiempiin 80-luvun Riojakokemuksiin. Kyllä se nyt vaan taitaa olla niin, että muilla Riojan viineillä on isosti tekemistä, jos aikovat peitota Lopez de Heredian viinien eleganssia, harmoniaa ja kiehtovuutta – oli sitten kyse minkä ikäisistä viineistä tahansa.

Chateau Paquita 2013 – Naturaalia ja persoonallista Mallorcaa

Chateau Paquita on Montsantista lähtösin olevan Eloi Cedó Perellón harrastustoimintana vuonna 2010 alkanut sivuproggis, joka pölähti pienimuotoiseen kauppalliseenkin jakeluun 2012 alkaen. Eloi Cedón viinimatka on kulkenut Prioratin ja Chilen kautta Mallorcalle ja Apol.lonia Viticultors 4 Kilos’n viinintekijäksi. Itse törmäsin tähän viiniin pienessä viinikaupassa Mallorcalla, kun höpöttelimme kauppiaan kanssa mielenkiintosista paikallislajikkeista sekä niistä “autenttisia” viinejä valmistavista tyypeistä. Poistuin kaupasta mukanani pullolliset Chateau Paquitaa sekä jo aiemmin blogissa käsiteltyä Supernovaa.

chateau-paquitaChateau Paquita valmistetaan luonnonmukaisesti kasvaneista (ei sertifioitu) rypäleistä. Punaviinien valmistuksessa on mukana hyvin lyhyt kypsytys kätetyissä 500 litran tammiastioissa, ei suodatusta, ei kirkastusta, ei lisättyjä sulfiitteja eikä kaupallisia hiivoja. Chateau Paquitan sisältö on voittopuolisesti saaren alkuperäislajikkeita (45% Callet, 30% Mantonegro ja 25% Monastrell)

Läpikuultavan punaisen viinin villissä tuoksussa on punaista kirsikkaa, yrttejä, lantaa ja pippuria. Suussa keskitäyteläinen viini on yllättävän kepeä ja raikas, jonka punaista hedelmää virittää runsas mausteisuus ja yrttisyys. Hapokkuutta löytyy mukavasti, tanniinisuuden asettuessa melko maltilliselle tasolle. Kokonaisuutena viini on erittäin kiehtova, persoonallinen ja elämyksellinen. Huomioitavaa on myös kuuman saaren punaviiniksi epätyypillisen maltillinen alkoholitaso – 12,5%.

Chateau Paquita on äärimmäisen persoonallinen ja kiehtova viini. Tämän viinin hienouden pointti on kaikessa muussa, kuin teknisessa virheettömyydessä tai pilkulleen viimeistellyssä rakenteessa. Chateau Paquita tuskin miellyttää ihan “jokajamppaa”, mutta nautinto on taattu niille, jotka hakevat hieman massasta poikkeavaa ja mielenkiintoisempaa tavaraa. Viinin kylkeen grillailtiin onnistuneesti yrttimarinoitua possua ja ruusukaalia. 5/5 staraa

Modernimpaa Toroa – Bodegas Maurodos San Román

Espanjan viinimatka jatkui muutaman Ruedan tilavierailun jälkeen D.O. Toron puolelle. Toron ilmastollisiin ominaispiirteisiin kuuluu mm. kylmä ja rankka talvi, kuuma ja kuiva kesä sekä suuret vuorokautiset lämpötilavaihtelut. Maaperä koostuu lähinnä savesta, hiekasta sekä vaihtelevassa määrin esiintyvästä kalkkikivestä ja pintakivikosta. Maaperästä ja olosuhteista johtuen viinikirva ei ole kurittanut alueen tarhoja erityisen merkittävästi, joten tarhoilla kasvaa melko paljon varttamattomia ja vanhoja pre-phylloxeraköynnöksiä. Tarhoilla kypsyy lähinnä Tempranillon paksumpikuorinen, tummemman värinen ja pienempikokoinen klooni Tinta de Toro, mutta myös Garnacha, Verdejo sekä Malvasia kuuluvat sallittuihin lajikkeisiin.

San Román sAamun ensimmäinen stoppi osui paljon mainetta niittäneen Bodegas y Viñedos Maurodosin San Románin konttorille. Talon tarina sai alkunsa, kun Vega Sicilian viinintekijänä työskennellyt Mariano Garcia sai tehtäväkseen etsiä Vega Sicilialle sopivia tarhoja Torosta. Samalla hän tuli kuikuilleeksi mestoja myös itselleen. Kun 90-luvun lopulla Garcian ja Vega Sicilian tiet erkanivat, sai San Román-projekti lisäpotkun persuksiinsa ja 80 hehtaaria Tinta de Toro- ja Garnachaköynnöksiä  liitettiin Garcian jo aiemmin työstämään Bodegas Mauroon.

San Román tarha sSan Román saa nimensä samannimisestä kylästä, jonka läheisyydessä tarhat sijaitsevat. Mariano Garcian lisäksi tilan viininteosta huolehtii hänen poikansa Eduardo, joka on ammentanut viinioppia mm. Bordeaux’ssa ja Burgundissa. Vuodesta 2010 lähtien hommat on hoidettu luonnonmukaisin menetelmin, mikä ei sinänsä ole Toron olosuhteissa kovin vaikeaa. Tarhoilla kasvaa 40-80-vuotiaita harvaan istutettuja köynnöksiä. San Román tunnetaan yhtenä alueen ensimmäisistä sadonkorjaajista ja satoa korjataan noin 2500 kg / ha. Kaikkien eri tarhojen viinit käyvät erikseen luonnonhiivoilla ja kypsytyksessä pyritään harjoittamaan varovaista tammenkäyttöä. Tynnyrit tulevat pääosin Ranskasta, mutta myös amerikkalaista ja unkarilaista tammea käytetään tarpeen mukaan. Pullotusvaiheessa voidaan lopputulosta vielä hioa eri käymiserien viinejä sekoittamalla.

San Román tasting S

Muutaman tynnyrinäytteen jälkeen maistelua jatkettiin Prima 2014:llä (85 % Tinta de Toro, 15 % Garnacha), joka on nuoremmista köynnöksistä valmistettu nuorekkaan hedelmäinen, pehmeätanniininen ja Toron viiniksi varsin raikas tapaus. 12 kk tammessa aiemmin San Románin kypsytykseen käytetyissä tynnyreissä. Tuotanto noin  170 000 pulloa / vuosi.

San Román 2012 (100 % Tinta de Toro) esitteli tummaa kirsikkaa, lakritsia, kahvia ja mausteisuutta. Hienojakoinen ja moniulotteinen kokonaisuus, jonka eleganttia luonnetta voi pitää Toron viinien mittapuulla poikkeuksellisena. Erinomainen tasapaino vivahteikkaan hedelmän, napakan hapokkuuden sekä kypsän, mutta runsaan tanniinisuuden välillä. Ehdottomasti Toron kirkkainta kärkikastia. Tuotanto noin 94000 pulloa / vuosi.

Maistelimme myös samaan kokonaisuuteen kuuluvat Bodegas Mauron viinit, jotka Garcia on halunnut valjastaa Castilla y Leonin VdT-luokituksen alle, jotta D.O. alueiden sääntöviidakot eivät pääsisi liikaa rajoittamaan viininvalmistuksellisia valintoja. Sekä Mauro että Mauro VS ovat selkeästi San Románin tyyliä voimakkaampia ja rankenteeltaan jykevämpiä tapauksia. Parivaljakosta Mauro on hieman rouheampi, mutta runsaamman hedelmäinen, kun taas VS (Vendemmia Seleccionada) esittelee niukempaa hedelmää ja tiukempaa runkoa. Molemmissa on tammi San Románin viinejä selkeämmin läsnä.

Prima ja San Román ovat erinomaisia osoituksia siitä, että alkoholisten, raskaiden ja hillomaisen konsentroituneiden viinien maineessa oleva Toro pystyy tuottamaan eleganttia, raikkaan hedelmäistä, moniulotteista sekä tasapainoista tavaraa, kun taustalla sattuu hääräilemään oikeita tyyppejä ja osaavia käsiä. Suomessa Primaa ja San Románia saattaa bongailla ravintoloiden listoilta ja Soil Wine Groupin maahantuomia viinejä on bongailtu ainakin Soil Wine Roomissa sekä viinibaari Vin Vinissä.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Bulgogia ja Chateau Cadet-Bon Saint-Emilion Grand Cru 1996

Eräänä lauantaina halusin ehdottomasti korkata viinikaapistani vuoden -96 Chateau Cadet-Bonin, vaikka olinkin päättänyt duunailla illalliseksi viinivalinnan kannalta hieman arveluttavasti bulgogia. Bulgogissa on normaalisti jonkin verran punaviinin kannalta hankalaa makeutta ja chiliä, joten päätin pelata varman päälle ja muokkailla reseptiikkaa maltillisempaan suuntaan sekä makeuden että tulisuuden osalta.

Vuosi 1996 on ollut Bordeaux’ssa varsin hyvä, mutta lähinnä vasemman rannan ja Cabernet Sauvignonin osalta. Saint Emilionissa satokauden loppuun osuneet rankkasateet ovat aiheuttaneet jonkin verran ongelmia Merlot’lle ja näin ollen kriitikoiden vuosikerta-arviot eivät juuri hehkuta Saint Emilionin viinejä. Tuottajien ja viinien välisiä eroja löytyy reilusti, mutta moniin Saint Emilioninkin pulloihin on  saatu ihan tasapainoista tavaraa.

Cadet-Bon 1996Chateau Cadet-Bon on Pierre Bonin perustama ja vuodesta 2001 Guy ja Michèle Richardin omistama tila, jolla on 7 hehtaaria tarhoja Bordeaux’n oikealla rannalla Saint-Emilionissa. Tarhoilla kasvaa 80 % Merlot’ta ja 20 % Cabernet Francia. Viinit kypsyvät tammessa vuosikerrasta riippuen 12-18 kk, tynnyreistä 1/3 on uusia ja 2/3 1-2 vuotta vanhoja. Useimmiten Chateau Cadet-Bon on Merlot’n (85%) ja Cabernet Francin (15%) blendi.

Selkeästi kehittyneessä tuoksussa on ikääntyneemmälle Bordeaux’lle tyypillisesti nahkaa, tupakkaa, setripuuta ja kirsikkaa. Paletilta löytyy ihan mukavasti kirsikkaista ja herukkaista hedelmäisyyttä, joka on kuitenkin melko suoraviivaista ja yksiulotteista. Hapokkuutta on ihan kivasti jäljellä, mutta tanniiniosasto on jo selkeästi hiipunut, niistäen osan viinin ryhdistä. Jälkimaku on melko pitkä, nahkaisten, kirsikkaisten ja hieman eläimellistenkin komponenttien virittämä.

Chateau Cadet-Bon 1996 oli sinänsä ihan mukava oikean rannan Bordeaux ja ainahan näitä hiukan vahempia pulloja on kiva korkkailla. Kehityksensä puolesta viini on toki jo alamäkensä aloittanut ja hieman yksiulotteisesta kokonaisuudesta johtuen ei laseihin lorissut mitään erityisen suurta tai poikkeuksellista viiniä. Bulgogin osalta reseptin muokkaus rauhallisempaan suuntaan ja viinin ikääntynyt rakenne oli loppujen lopuksi ihan mukiinmenevä yhdistelmä. 3 / 5 staraa.

Pääsiäisen lammasviini Libanonista – Domaine Wardy Les Terroirs (Alko 11,50 €)

Wardy Les Terroirs vaakaJos pääsiäisen lammasviini on vielä hakusessa, voisi Libanonin suunta olla astetta virkistävämpi vaihtoehto. Testailin Proweinissa ison nipun Libanonin viinejä ja niiden ominaisuuksissa on paljon hieman mausteisemmillekin lammasruoille sopivia elementtejä. Tämä Domaine Wardyn Les Terroirs on melko täyteläinen ja reilun mausteinen paketti, joka ei välttämättä ole parhaimmillaan lipittelykäytössä, mutta omaa erinomaiset edellytykset sujuvaan yhteistyöhön monenlaisten lammas- ja karitsaruokien kanssa. Kannattaa kaataa viini dekanteriin tai avata pullo vähintään pari tuntia ennen tarjoilua, niin viinin luonne pääsee paremmin esiin. Maukasta pääsiäistä!

Ikääntyneempää reservaa Ribera del Duerosta – Viña Mayor Reserva 1991

Viña Mayor on saanut alkunsa 80-luvun puolivälissä Ribera del Duerossa ja kuuluu Barcelo-konserniin, jolla on isojen tuottajaryhmittymien tapaan tuotantoa useilla alueilla Espanjassa. Varsinkin Roblea ja Crianzaa löytää monesti Espanjassa ihan niiden pienempienkin markettien Ribera del Duero-osastolta kohtuuhintaan, joten mihinkään sen suurempiin metsästysoperaatoihin ei näiden suhteen tarvitse ryhtyä. Yleisesti ottaen Viña Mayorin viineistä on jäänyt meikäläiselle hiukan tasapaksu fiilis. Ihan hyvin tehtyjä, mutta jossain määrin niistä on uupunut persoonallisuutta ja luonnetta. Jokin aika sitten sattui kohdalle Viña Mayorin Reservaa vuodelta -91 siinä määrin edukkaaseen hintaan, että tuli hankittua pari pulloa kaappiin pötköttämään. Kun olimme viettämässä jouluksi hankitun Iberico-kinkun “läksiäisiä” ja pöytään oli tulossa kinkun rippeiden lisäksi spelttileipää, muutamia juustoja ja sen semmoista, päätin kokeilla missä tämän pullon kohdalla mennään.

Viña Mayor Reserva 1991Tuoksusta löytyy odotetun selkeästi kehittyneitä piirteitä, paahteisuutta, savua, tupakkaa ja  reilusti tammea. Paletilla viinin kehittynyt hedelmäisyys on aika kivasti elossa, mutta happo- ja tanniinisektori ovat siirtyneet suurimmalta osin terminaalivaiheeseen. Tammi on kokonaiskuvassa aavistuksen dominoivaa sorttia, eikä mitään erityisen moniulotteisia piirteitä nouse esiin. Ollaan siis jotakuinkin odotusten mukaisissa fiiliksissä, vaikka ikääntyneen viinin mukanaan tuoma charmi nostaakin selkeästi tunnelmaa.

Viña Mayor Reserva 1991 on hieman jo hiipumaan päässyt, mutta ikääntyneen viinin  charmilla ihan mukavasti puutteitaan paikkava viini. Kypsytyspotentiaalia ei enää ole, joten jos tällaisia nyt jostain syystä sattuisi olemaan hallussa, suosittelen vapauttamaan kellaripaikat niitä enemmän kaipaaville. 3 / 5 staraa.

Kasari-Bordeaux ja hirvenpaistia – Château Phélan Ségur 1981

Tuttuun tapaan oma joulupöytä ei pitänyt sisällään ns. perinteisiä jouluruokia, kuten suomalaista joulukinkkua tai laatikoita. Sen sijaan uuniin sujahti jötkäle hirvenpaistia ja palan painikkeeksi päätin korkkailla Château Phélan Ségurin vuodelta 1981. Kyseessä on melko tunnettu viinitalo St. Estephestä, Bordeaux’n vasemmalta rannalta. Vuosikertana 1981 edustaa erinäisten vintagetaulukoiden mukaan korkeintaan keskintertaista tasoa, suurimpana syypäänä heikkoon tasoon ovat olleet sadonkorjuuajan rankkasateet.

Phelan Segur -81 smViini on Bordeaux’lle uskolliseen tapaan Cabernet Sauvignon – Merlot – Cabernet Franc blendi, kahden ensinmainitun ollessa vetovastuussa. Talon tyyli on käsittääkseni hieman muuttunut ja modernisoitunut 1980-luvun puolivälissä Xavier Gardinierin hypättyä omistajan saappaisiin. Isoja muutoksia tapahtui myös 2010-2011, kun osa tarhoista myytiin Chateau Montroselle ja kalustoa sekä valmistusmenetelmiä modernisoitiin. Konsulttina on häärinyt mm. Michel Rolland. Nykyään Phélan Ségur kypsyy tammessa noin puolentoistavuoden ajan ja tynnyreistä jotakuinkin puolet on uusia. Viime vuosina myös tynnyreiden paahtoastetta on kevennetty.

Tuoksusta löytyy maakellaria, tupakkaa, nahkaa ja kirsikkaa. Hedelmä on selkeästi hiipumaan ehtinyttä sorttia, hapokkuus onnistuu vielä nostamaan päätään, mutta tanniinisektori vaikuttaa jättäneen hyvästit jo jokin aika sitten. Melko pitkä jälkimaku pysyttelee kuivan kirsikkaisissa ja nahkaisissa tunnelmissa.

Ihan hauska ja mielenkiintoinen kokemus, joskin viininä kyseinen vuosikerta on ohittanut parhaat hetkensä jo muutama tovi sitten. Keskinkertainen vuosikerta ei siis onnistunut yllättämään, eikä kantamaan viiniä 34:n vuoden ikäpaalulle saakka. Hiukan jäi kyllä mietityttämään miltä mahtaisi maistua huomattavasti paremmin arvioitu -82 vuosikerta. Voisihan sitä koittaa kaivella sellaisen jostain kolosta esiin. Nykykunnossa tälle viinille kuitenkin 2 / 5 staraa, joista yksi stara itse viinille ja toinen sen luomalle fiilikselle.