Roseekuplia Rheinhessenistä – Braunewell Pinot Rosé Brut (Alko 14,79 €)

Posted on 02/09/2021 by Copatinto

Laadukkaat saksalaiset perinteisen menetelmän kuohuviinit ovat olleet jo jonkin aikaa nosteessa. Vaikka Saksasta löytyykin paljon muualta tuoduista raaka-aineista tehtyjä hieman vaatimattomampia kuplia, ovat monet pienemmätkin tuottajat alkaneet panostamaan kuohuviineihin ihan tosissaan. Hyvänä esimerkkinä toimii Alkon hyllyille heilahtanut Braunewell Pinot Rosé Brut Rheinhessenistä.

Viinin Pinot Noir-rypäleet tulevat talon parhailta kalkkikivisiltä tarhoilta. Tyylikkään punamarjainen tuoksu saa kylkeensä paahteisia aromeja sekä kuivattujen hedelmien sävyjä. Pirteä hapokkuus kantaa mainiosti kypsän punasävytteisen hedelmäisyyden, johon 10 g/l sokerilisäys tuo runsautta ja pyöreyttä. Tyylikäs pienikuplainen vaahto piristää melko pitkää ja hieman mausteistakin jälkimakua.

Braunewell Pinot Rosé Brut tuo tyylikkäästi esiin kypsän Pinot Noirin punamarjaisia, elegantteja sävyjä ja yhdistelee niitä pitkän sakkakypsytyksen tuomaan paahteisuuteen. Erinomainen valinta kohottamaan juhlahetken tunnelmaa tai miksei krkastamaan ihan sitä perusarkeakin. 3,5 / 5 staraa.

Helle Pinot Noir Rosé 2020 – Alko 10,48 €

Posted on 19/08/2021 by Copatinto

Roseevineistä voi hyvin nauttia lämpimimmän kesäkauden ulkopuolellakin. Sopiva paikka löytyy kätevästi niin ruokapöydästä kuin rennompien kulautteluhetkien ääreltä. Tilausvalikoimaan heilahti hiljattain saksalainen roseeviini Helle Pinot Noir Rosé 2020. Kun Rheinhessenistä tulee Pinot Noirista tehty roseeviini, jonka hintalappu keikkuu kympin hujakoilla, täytyy toki tarkastaa mitä pullon sisältä löytyy.

Puhdaspiirteisen selkeän punamarjaisen tuoksun eturivistä löytyy punaista kirsikkaa, metsämansikkaa ja pientä yrttisyyttä. Kepeä ja pyöreän hedelmäinen maku täyttyy punaisilla marjoilla. Pirteä hapokkuus pitää puolikuivan suutuntuman (12,0 g/l) hyvin ryhdissä sekä raikkaana ja johdattelee miellyttävän pirteään keskipitkään jälkimakuun.

Helle Pinot Noir Rosé on tasapainoinen puolikuiva roseeviini, jossa tulee hyvin esiin Pinot Noirin puhdaspiirteinen ja kirkas punamarjaisuus. Helposti lähestyttävä ja mutkaton viini, joka hoitaa oman roolinsa varmoin ottein, eikä ilahduttavalla tavalla yritäkään olla yhtään sen enempää. Sopii hyvin viilennettynä iloisiin viinittelyhetkiin ja pienen jäännössokerinsa ansiosta pärjäilee hieman tulisempienkin ruokien kyljessä; testaa vaikka chilillä viritetyn burgerin kanssa. 3 / 5 staraa.

(Viini saatu näytteenä maahantuojalta)

Ruokapöytien moniottelija – Johannishof Charta Riesling 2018 (Alko 18,46 €)

Posted on 21/05/2020 by Copatinto

Alkon erikoiseriin on jälleen heilahtanut mainio saksalainen Riesling, tällä kertaa Rheingausta. Johannishofin tila sijaitsee Geisenheimissa, Johannisbergin linnalle nousevan mäen varrella ja tilalla on hallussaan monia huipputarhoja lähistöllä, kuten mm. VDP Grosse Laget Rüdesheimer Berg Rottland ja Johannisberger Hölle.

Viinin nimessä esiintyvä Charta puolestaan on 1984 perustettu Rheingaun kärkituottajien ryhmittymä, joka teki pioneerityötä pyrkimyksillään palauttaa jo kauan ymmärretty viinien alkuperä ja yksittäisten tarhojen arvostus osaksi laatukriteeristöä. Charta-viinit luotiin kuiviksi, alkuperäänsä kunnioittaviksi ruokaviineiksi ja ne edustavat tänä päivänäkin tuottajiensa portfolioissa erinomaista hinta-laatusuhdetta.

2018 oli lämmin vuosi ja se näkyy tässäkin viinissä avoimen runsaana, jopa aavistuksen trooppisia piirteitä sisältävänä hedelmäisyytenä. Rheingaulle tyypillisen pirteä hapokkuus ryhdittää mainiosti kokonaisuutta ja varmistaa tasapanoisen paketin. Monet saksalaistuottajat ovat kuvanneet 2018 vuosikertaa kuluttajien unelmavuodeksi sen helpon lähestyttävyyden ja kypsyytensä vuoksi.

Johannishof Charta Riesling on ruokapöytien moniottelija ja toimii laajalla skaalalla ruokapöydässä, kasviksista, kala- ja äyriäisruokiin sekä vaaleisiin lihoihin. Menee toki mukisematta sellaisenaankin. 4/5 staraa

Herkullisen hedelmäinen Riesling – Dautel Riesling (Alko 14,99 €)

Posted on 05/03/2020 by Copatinto

Württemberg on yksi harvoista Saksan viinialueista, missä punaiset lajikkeet, kuten Trollinger, Lemberger (Blaufränkisch), Pinot Noir ja Schwarzriesling (Meunier) dominoivat viinitarhoja. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö Württembergistäkin löytyisi myös maukkaita valkoviinejä. Asian voi jokainen todeta myös käytännössä poimimalla Alkon hyllyltä sinne jokin aika sitten heilahtanutta Dautel Rieslingiä.

Dautel lukeutuu Württembergin kovimpiin tuottajiin ja keulahahmona heiluu vahvalla otteella nuori rastapäinen Christian Dautel. 2018 vuosikerran Rieslingin muhkea ja suorastaan pureksittava hedelmäisyys myötäilee lämpimän kasvukauden luonnetta ja on täynnä vihreitä omenoita, persikkaa sekä aprikoosia. Erinomaisen raikkaan hapokkuuden ansiosta viinissä on hyvä rytmi ja energinen meininki.

Dautel Riesling on erinomainen valinta viidellätoista eurolla Alkon Riesling-hyllystä. Mehevä viini soljuu nätisti kurkusta alas sellaisenaankin, mutta toki kylkeen voi pyöräyttää vaikkapa kylmäsavulohileipiä, caesar-salaattia katkaravuilla tai vaikkapa palanen vuohenjuustoa. 4/5 staraa.

VDP Grosses Gewächs Vorpremiere Wiesbaden 25.-27.8.2019 – Uudet vuosikerrat ennakkomaistelussa

Posted on 15/09/2019 by Copatinto

VDP:n parhailta Grosse Lage-tarhoilta tulevien kuivien viinien (sokeria alle 9g/l), eli Grosses Gewächsien (GG) uudet vuosikerrat lasketaan perinteisesti markkinoille syyskuun alussa. Ennen virallista julkaisupäivää järjestetään vuosittainen GG Vorpremiere tapahtuma Wiesbadenin Kurhausissa. Kolmipäiväisen tapahtuman aikana oli tänä vuonna mahdollisuus maistaa ennakkoon noin 500 Grosses Gewächsiä ympäri Saksaa. Valkoviineissä tuoreimmat ovat siis vuosikertaa 2018 ja punaisissa 2017. Kaikki VDP-tuottajat eivät tuo markkinoille tuoreimpia vuosikertoja vielä tässä vaiheessa, joten sekä valkoisissa että punaisissa oli maistettavana myös joitain vanhempia vuosikertoja.

Vuosikerta 2018 jää historian kirjoihin ainakin kuumuutensa ansiosta. Satoa korjattiin monilla Saksan viinialueilla poikkeuksellisen aikaisin. Paikoin tuottajat kertoivat varsin rajuista happolukemien laskuista lyhyelläkin aikavälillä, joten monet ryhtyivät nopeisiin toimiin jo varhaisessa vaiheessa elokuussa happojen säilyttämiseksi. Rypälelajikkeista Riesling pärjää tällaisissakin tilanteissa hyvin, sillä erityisesti vanhojen köynnösten kuumuuden ja kuivuuden sietokyky on hyvä ja lajike rakentaa mukavasti makuprofiilia jo aikaisessakin vaiheessa kypsymistä. Joka tapauksessa normaalia lyhyempi kasvukausi herättää kysymyksen rypäleiden fenolisen kypsyyden riittävyydestä ja sitä kautta makuprofiilin laadusta. Ja toisaalta pidempään odottaneiden osalta huoli kohdistuu hapokkuuden riittävyyteen.

Maistelin kolmen päivän aikana noin 400 viiniä, joten sain jälleen muodostettua melko hyvän yleiskuvan vuosikerran 2018 luonteesta. Alueellisia ja tuottajakohtaisia eroja tuntuu esiintyvän selkeästi muutamia aiempia vuosikertoja enemmän. Happotasot on saatu pidettyä Rieslingeissä yleisesti ottaen hyvällä mallilla. Toisaalta voidaan karkeasti todeta, että aikainen sadonkorjuu on niistänyt jonkin verran tavaraa ja intensiteettiä hedelmäisyydestä. Jyvät erottuvat akanoista varsin selkeästi ja parhailla tuottajilla on ollut sopivasti myös malttia toimia järkevästi tarhoilla ja hakea parasta mahdollista tasapainoa.

Alueiden välisessä vertailussa valkoviineissä tasaisin esitys löytyy jälleen Nahesta. Erityisen hyvin ovat onnistuneet Dönnhoff (Höllenpfad im Mühlenberg), Kruger-Rumpf (Dautenpflänzer, Im Pitterberg), Gut Hermannsberg (Rotenberg, Steinberg, Felsenberg, 2017 Bastei), Emrich-Schönleber (Frühlingsplätzchen) ja Schäfer-Fröhlich (Felsenberg, Halenberg, Frühlingsplätzchen, Felseneck, Stromberg).

Pfalzissa laadullista heittelyä esiintyi hieman enemmän, mutta yleisesti ottaen on saatu akaan melko tasavarmaa jälkeä. Joukosta erottuivat Ökonomierat Rebholz (Kastanienbusch), Acham-Magin (Kirchenstück, Pechstein, Jesuitengarten), Karl Schaefer (Weilberg, Herrenberg) Bassermann-Jordan (Jesuitengarten), A. Christmann (Idig, Reiterpfad-Hofstück) ja Weissburgundereissa vuodesta toiseen onnistuva Kranz (Kalmit).

Rheinhessenissä näkyy jo selkeämmin aikaisen sadonkorjuun aiheuttama hedelmäisyyden niukkuus tai sitten toisaalta pidempään odottaneilla karkkimaisen päärynäisen kypsä profiili. Parhaimmiksi rankkasin Wagner-Stempel (Heerkretz), Keller (Brunnenhausen “Abts E”), Wittmann (Aulerde, Kirchspiel, Brunnenhäuschen, Morstein), Kühling-Gillot (Pettenthal, Ölberg, Rothenberg “Wurzelecht”), Stefan Winter (Geiersberg, Leckerberg, Kloppberg) ja yllättävän kovaksi osoittautunut Bischel (Heerkretz, Schlarlachberg, Hundertgulden).

Rheingau oli alueista ehkä se suurin pettymys. Laatuvaihtelua esiintyi huomattavan paljon ja vaikka hapot olivatkin useimmiten hyvällä tasolla, joukossa oli paljon todella niukkahedelmäistä tavaraa. Vakuuttavimpia olivat Künstler (Kirchenstück, Berg Schlossberg), Robert Weil (Gräfenberg), Schloss Vollrads (Schlossberg), Peter Jakob Kühn (2017 Jungfer, Doosberg, St. Nikolaus), Johannishof (Berg Rottland), Von Oetinger (Siegelsberg, Hohenrain), Jakob Jung (Siegelsberg, Hohenrain), Barth (2017 Hassel) sekä täyteläisemmän profiilin August Kessler (Berg Roseneck, Seligmacher).

Moselissa tilanne llienee melko selkeä siinä mielessä, että viileämmät seudut Saarissa ja Ruwerissa ovat tuottaneet keskimäärin parempia tuloksia, keskiosa Moselista tuntuu hieman hukanneen kuivien viiniensä energisyyttä sekä hapokkuutta, ja pohjoisemmasta taas löytyy muutamia suurempia ilonpilkahduksia. Erinomaista jälkeä ovat saaneet aikaan Knebel (Röttgen, Uhlen), Clemens Busch (Marienburg, Marienburg “Rothenpfad”), Dr. Loosen (Rosenberg, Graacher Himmereich, Johannisbrünnchen), Schloss Lieser – Thomas Haag (Juffer-Sonnenuhr), Fritz Haag, (Juffer, Juffer Sonnenuhr), Nik Weis St. Urbans-Hof (Goldtröpfchen, Bockstein, Bockstein -Z-, Laurentiuslay, Layet), Karthäuserhof (Karthäuserhofberg), Van Volxem (Goldberg, Volz, Scharzhofberger, Bockstein), Peter Lauer (Kupp) ja yksi koko ennakkomaistelun kovimmista viineistä; Forstmeister Geltz-Zilliken (Rausch).

Frankenin Silvanereissa oli yleisesti ottaen varsin mukavaa pirteyttä ja raikkautta sekä hedelmäisyys hyvin esillä. Tuottajat korostavat, että myös Silvaner tarvitsee aikaa pullossa avautuakseen kunnolla. Kärkikastia Rudolf May (Himmelspfad), Horst Sauer (Am Lumpen), Hans Wirsching (2017 Kronsberg), Paul Weltner (Küchenmeister Hoheleite), Egon Schäffer (Am Lumpen1655), Juliusspital (Julius-Echter-Berg) sekä tyyliltään hieman erilainen Zehnthof-Luckert (Maustal).

Saksan punaviinien taso on jatkanut nousuaan jo pitkään ja vuoden 2017 hankalista olosuhteista huolimatta GG-taso oli paikoin erittäin hyvä. Vuoden 2015 intensiteettiin ja täyteläisyyteen ei päästä, mutta toisaalta 2017 ja 2016 tarjoavat varsin raikasta, pirteätä ja elegantimpaa profiilia.

Muutamien Rheinhessenin ja Frankenin Spätburgundereiden joukosta esiin nousivat erityisesti runsaamman tamminen J. Neus (Horn), Kühling-Gillot (Kreuz), Keller (Bürgel), eleganttia tyyliä edustava Rudolf Fürst (Schlossberg, Centgrafenberg, Hundsrück) sekä Benedikt Baltes (Bischofsberg, Hundsrück).

Ahrissa parhaita olivat Jean Stodden (Herrenberg) sekä elegantimpaa tyyliä edustava J.J. Adeneuer (Rosenthal, Gärkammer). Badenista vakuuttavimmat Seeger (Herrenberg Oberklamm, Herrenberg Spermen), Franz Keller (Enselberg, Eichberg, Schlossberg), erittäin tyyylikäs Salwey (2016 Eichberg, Kirchenberg, Henkenberg) sekä luonnollisesti Bernhard Huber (Schlossberg).

Württembergistä esiin nousivat Spätburgundereissa Dautel (Schupen, Forstberg) sekä Rainer Schnaitmann (Lämmler). Lembergereiden parhaat Furst Hohenlohe Oehringen (Verrenberg), Dautel (Michaelsberg), Rainer Schnaitmann, (Lämmler) ja Ellwanger (Berg).

Viikon Copa – Gysler Sandstein Riesling Trocken (Alko 14,99 €)

Posted on 06/06/2019 by Copatinto

Saksan Rheinhessen on ollut kovassa nosteessa jo jonkin aikaa ja alue on saanut ansaittua huomiota erityisesti nuorempien viinintekijöiden energisyydestä, kokeilunhalusta ja laatuhakuisuudesta. Vuosi 2018 oli lämmin sekä kuiva ja Rheinhessenissäkin aloitettiin sadonkorjuut ennätyksellisen aikaisin. (Laajempi katsaus Saksan uuteen vuosikertaan löytyy täältä) Nyt kun tuoreimmat pullot ovat alkaneet löytämään paikkojaan myymälöiden hyllyiltä, on sopiva hetki tutustua uuden vuosikerran luonteenpiirteisiin korkkailemalla esim. Alexander Gyslerin Sandstein Riesling Trocken.

Sandstein Rieslingin rypäleet ovat kasvaneet biodynaamisesti viljellyillä hiekkakivisillä tarhoilla Weinheimin kylän ympäristössä. Viini on käynyt terästankeissa, eikä sitä ei ole suodatettu tai kirkastettu.

Tuoksusta löytyy sitrusta, vihreätä omenaa ja hiukan persikkaa. Maussa paljon intensiivistä energisyyttä ja mainio tasapaino hapokkuuden, pienen jäännössokerin (7 g/l) sekä hedelmäisyyden välillä. Kuumasta kasvukaudesta huolimatta alkoholitasot on saatu pidettyä varsin maltillisilla tasoilla (11,5%) ja jälkimakukin on miellyttävän raikas.

Gysler Sandstein Riesling Trocken on tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus ja hyvä esimerkki Rheinhessenin tasosta sekä potentiaalista jo perusviinien tasolla. Ruokapöydässä takuuvarmoina kavereina toimivat vaaleat kalat sekä merenelävät. 4 / 5 staraa.

Ensinäkymät Saksan viinien uuteen vuosikertaan 2018

Posted on 16/05/2019 by Copatinto

Saksan kevät tuo mukanaan tuoreimman vuosikerran Gutsweinien seuraan Ortsweineja sekä enenevässä määrin myös Grosse Lage-tarhojen kabinetteja, spätleseä sekä muitakin makeampia. Kävin huhtikuussa Mainzissa Maxime Herrkunft Rheinhessen Ortswein Preview – tapahtumassa tutustumassa Rheinhessenin vuoden 2018 kyläviineihin sekä VDP:n Weinbörsessä katsastamassa VDP-tuottajien vuosikertaa 2018.

Kuuma ja kuiva kasvukausi toi mukanaan historiallisen aikaiset sadonkorjuut ja monin paikoin rypäleitä kerättiin jo elokuussa. Kierrellessä tarhoilla elo- ja syyskuussa sekä Nahessa että Moselissa, rypäleet näyttivät oppikirjamaisen terveiltä ja kauniilta. Sääolosuhteet loivat odotukset kypsästä hedelmäisyydestä, uhkakuvia matalasta hapokkuudesta sekä korkeista alkoholipitoisuuksista. Sokeritasojen nopea nousu ja vastaavasti hapokkuuden lasku pakotti monet viinitilat nopeisiin ratkaisuihin ja useimmat tuottajat korostivatkin nimenomaan sadonkorjuun ajoittamisen merkitystä viinien tasapainon saavuttamisessa. Normaalia lyhyemmäksi jääneen kasvukauden vuoksi toki herää sitten myös kysymys fysiologisen kypsyyden riittävyydestä.

Vaikka kokonaissatomäärä nousikin selkeästi edellisistä vuosista, oli kuivuudella paikka paikoin myös satomääriä hillitsevä rooli. Nuorilla köynnöksillä oli vaikeuksia kuivuuden kanssa, mutta vanhemmat taas pärjäsivät syvemmälle ulottuvien juurakoidensa avulla varsin hyvin. Riesling on pärjännyt hyvin, mutta muilla lajikkeilla ei ole ollut aivan niin helppoa; esim. Rheingaussa Spätburgunder oli pudottanut happotasojaan jo yhden viikon aikana poikkeuksellisen dramaattisesti ja myös lähtökohtaisesti matalahappoisempi Chardonnay tuntuu maisteluiden perusteella keränneen selkeästi enemmän kuuman vuosikerran profiilia.

Jos ennakko-odotuksissa oli paksua hedelmää ja matalia happoja, Rheinhessenin Maxime Herrkunft Ortswein Preview Tasting osoitti heti profiilin jossain määrin toisenlaiseksi. Happotasot olivat yleisesti varsin hyviä ja tasapaino muutenkin mainiolla tolalla. Toki hedelmäisyys on edellistä vuotta runsaampaa ja pyöreämpää, mutta toisaalta viinit ovat täten myös helpommin lähestyttäviä, erityisesti makeampien viinien osalta. Rheinhessenistä löytyi muita alueita enemmän tapauksia, joissa aikaisen sadonkorjuun kautta hapot olivat tikissä, mutta toisaalta fysiologinen kypsyys jäänyt hieman vajaaksi ja sitä kautta aromi- sekä makuprofiili hieman ohueksi sekä yksinkertaisemmaksi. Parhaat tuottajat ovat kuitenkin onnistuneet löytämään hyvän balanssin hieman kypsemmän hedelmäprofiilin, intensiteetin ja ryhdikkäiden happojen yhdistelmällä. Rheinhessenissä isoimmin ilahduttivat Schätzel, Wittmann, Wagner-Stempel, Dreissigacker, Katharina Wechsler, Stefan Winter, Weinreich, Steitz, Fischborn, Seehof ja Eva Vollmer.

VDP:n Weinbörsessä keskityin Pfalzin, Rheingaun, Nahen ja Moselin valkoviinien uuteen vuosikertaan. Saksan suurimmista aurinkotunneista tunnettu Pfalz yllätti viiniensä tasapainolla. Kun niin ikään lämmin, mutta hieman sateisempi 2015 tuotti pidemmän kasvukauden kautta jopa 14 % alc. Rieslingejä, on suurin osa VDP-tuottajista onnistunut pitämään 2018 alkoholitasot 12,0-13,5 % haarukassa ilman merkittäviä muutoksia jäännössokerimäärissä. Jälleen monet tuottajat korostivat sadonkorjuun tarkkaa ajoittamista. Monesti aiemminkin vahvoiksi osoittautuneet Basserman-Jordan, Knipser, Karl Schäefer, Rings, Kranz ja Acham-Magin olivat kovalla tasolla nytkin.

Rheingaussa kuuma vuosi on tuonut viineihin hieman normaalia enemmän persikkaista hedelmäisyyttä ja pehmeämpää happorakennetta. Parhaista löytyy kuitenkin mukavasti syvyyttä ja pituutta, vaikka 2015 vuosikerran intensiteettiin ja moniulotteisuuteen ei useimmiten ylletäkään. Erityisen kovia viinejä olivat saaneet aikaiseksi Robert Weil, Künstler, Leitz, Schloss Vollrads, Jakob Jung, Baron Von Knyphausen, Friedrich Fendel, Barth, August Eser sekä Freimuth.

Nahen viineistä tuntui löytyvän aiempia vuosia enemmän voimaa sekä täyteläisyyttä ja myös vulkaaninen mineraalisuus nousi aika ajoin melko voimakkaasti esiin. Parhaat fiilikset jäivät Dönnhoffin, Schlossgut Dielin, Schäfer-Fröhlichin, Gut Hermannsbergin, Kruger-Rumpfin ja Joh. Bapt. Schäferin viineistä.

Mosel oli viinialueista selkeimmin profiloitavissa. Jos muualla Saksassa aloiteltiin sadonkorjuuta jo elokuun puolella, monilla Moselin huipputarhoilla odoteltiin rauhassa vielä syyskuun lopullakin. Odotus on tuonut lisää syvyyttä ja moniulotteisuutta viineihin ja kun tuottajat puhuivat noin 1 g/l normaalia matalammista happotasoista, näyttää Moselin tilanne oikein hyvältä. Viileämpinä alueina tunnetut Saar ja Ruwer ovat selkeästi hyötyneet lämmöstä ja saaneet kylmempinä vuosina uupuvaa tasapainoa viineihinsä. Monet 2018 vuosikerran parhaat Moselit löytynevät näiltä kulmilta. Keski-Moselista pohjoiseen päin on havaittavissa selkeästi enemmän kypsempää hedelmäisyyttä ja hieman matalampaa hapokkuutta. Kuivissa viineissä ollaan ryhdikkäässä ja raikkaassa rakenteessa, joskin ajoittain makupuolelta uupui se viimeinen silaus intensiteettiä, syvyyttä sekä pituutta. Makeammissa viineissä on selkeämmin esillä lämpimän vuosikerran helposti lähestyttävä pyöreys ja runsas hedelmäisyys, ei voida kuitenkaan puhua millään tavalla veltoista tai paksuista viineistä. Happofanien kannattaa kartoittaa meininkiä esim. tiukkojen ja raikkaiden Maximin Grünhausin viinien kautta. Eteläisemmiltä tarhoilta Maximin Grünhausin lisäksi esim. Peter Lauer, Von Hövel, Nik Weis St. Urbans-Hof, Karthäuserhof, Van Volxem sekä Grans-Fassian ovat onnistuneet hienosti. Keski-Moselissa ja pohjoisemmassa Dr. H. Thanisch, Schloss Lieser, Clemensbusch ja Knebel olivat myös varsin mainiossa vireessä.

Yhteenvetona voi todeta, että 2018 ei vaikuta joistakin odotuksista huolimatta ylikypsältä, veltolta tai ryhdittömältä, vaikka kyseessä onkin hieman runsaamman hedelmäprofiilin vuosi. Parhailla tuottajilla paketti on hyvin kasassa ja tasapainossa. Monissa viineissä on paljon tavaraa, heti tuoreeltaan esillä olevaa hurmaavaa aromaattisuutta sekä rentoa svengiä, mikä tulee takaamaan vuosikerran sujahtamisen suuren viiniyleisön sydämiin. Aika sitten näyttää millainen kehityskaari viineille muotoutuu. Monet tuottajat tekivät vertauksia vuosikertaan 2011, joka sekin on omien kokemusten mukaan kehittynyt pulloissa oikein mukavasti.

Matkalla Moselissa – Nik Weis St. Urbans-Hof

Posted on 20/11/2018 by Copatinto

Syyskuun lopulla vierailin Moselissa VDP:n perinteisessä huutokauppa- ja Meisterwerke-tapahtumassa, joten samalla reissulla oli sopiva hetki toteuttaa jo kauan suunnitelmissa ollut vierailu Nik Weisin tilalle Leiweniin. Nik Weis St. Urbans-Hof on perustettu 1947 ja nykyään vetovastuussa oleva Nik Weis edustaa perhetilan kolmatta sukupolvea. Vuosituotanto keikkuu 250 000 pullon paikkeilla.

Tilalla on hallussaan noin 40 hehtaaria tarhoja ja helminä loistavat erittäin arvostetut Grosse Lage-tarhat Leiwener Laurentiuslay, Piesporter Goldtröpfchen, Ockfener Bockstein, Layet jne. Viininviljelyn ja -valmistuksen lisäksi Nik Weisilla on oma köynnöskasvattamo eli ns. “nursery”, mistä monet kovan luokan tuottajat hankkivat Riesling-köynnöksiään. Nurseryn myötä Nik Weisilla on ollut poikkeuksellinen mahdollisuus testailla useiden erilaisten kloonien toimivuutta erilaisissa tarhaolosuhteissa ja jopa yksittäisten tarhojen eri paikoille on istutettu eri klooneja. Parhailla tarhoilla köynnöksissä käytetään ainoastaan ns. single pole-tuentaa, jolloin satomäärät pysyvät tiukemmassa kontrollissa esim. vaijerituentaan verrattuna. Kun satomäärät pysyvät kurissa on yksittäisten rypäleiden laatu ja makuprofiili huomattavasti parempi. Tämä oli helppo todeta käytännössä maistamalla erään tarhanaapurin vaijereilla tuetun köynnösrivistön rehevien terttujen rypäleitä, joissa maut olivat melko vaisuja.

Kävimme katsastamassa aurinkoisia Goldtröpfchenin tarhoja, joilla oli parhaillaan menossa viimeistelytyöt ennen sadonkorjuun alkua. 2018 tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen vuosi, sillä rypäleet ovat näyttäneet ja maistuneet kaikilla vuoden aikana vierailemillani tarhoilla poikkeuksellisen terveiltä ja laadukkailta – niin myös Goldtröpfchenin tarhoilla.

Kun Nik aloitteli tilan vetovastuussa, hän halusi tarhoja Goldtröpfchenistä. Parhaiden tarhojen hankkiminen on Moselissakin hyvin vaikeaa, koska kukaan ei halua luopua omistaan. Hän sai kuitenkin aluksi vuokralle Kesselstadtilta pienen 0,2 hehtaarin alan. Työt tarhoilla aloitettiin intoa puhkuen, alkeellisin ja vanhanaikaisin menetelmin, mikä sai paikalliset viiniporukat hämilleen ja monet ihmettelemään miksi kukaan näkisi näin paljon vaivaa pienen tarhapläntin eteen. Myös Goldtröpfchenin tarhoilla eräs kokeneemman kaartin tarhanaapuri kiinnitti huomiota Nikin mielenkiintoisiin puuhiin ja vakuuttui visioista siinä määrin, että päätti lopulta myydä omia alkuperäiskunnossa olleita tarhojaan innokkaalle tekijälle. Niinpä Nik Weis sai kuin ihmeen kaupalla nostettua Goldtröpfchenin omistuksiaan nykyiseen neljään hehtaariin. Suurin osa tarhan köynnöksistä on istutettu 1950-luvulla ja melko reipas istutustiheys (9000 / ha) luo köynnösten välille kilpailua, satomäärien pysyessä sitäkin kautta kurissa.

Tarhavierailun jälkeen siiryimme maistelun pariin ja keskityimme parinkymmenen viinin urakassa tuoreimpaan vuosikertaan. Vuosi 2017 oli erittäin haasteellinen ja Moselistakin löytyy paljon tuottajakohtaisia eroja niin laadussa, kuin myös viinien potentiaalissa. Nik Weis lukeutuu useiden maistelukertojen perusteella omissa arvioissani vuosikerran 2017 suuriin onnistujiin ja myös Nik itse pitää vuotta 2017 mahdollisesti hänen parhaanaan koskaan. Satomäärien putoaminen voimakkaasti normaalitason alapuolelle on toki pienentänyt volyymiä, mutta toisaalta antanut köynnöksille mahdollisuuden keskittyä jäljelle jääneisiin rypäleisiin luoden moniin viineihin erinomaisen intensiteetin. Nik Weisin vuosikerralle 2017 näyttäisi olevan tyypillistä voimakas, syvä, intensiivinen ja pitkä makuprofiili, mikä lupaa viineille erinomaista kypsytyspotentiaalia.

Jo heti alkupään perusviinit antavat loistavaa vastinetta rahalle. Näistä erinomaisia poimintoja esim. tyylikkään mineraalinen ja klassisen mineraalista Moselia edustavat Schiefer Riesling sekä Wiltinger Alte Reben.

Grosses Gewächs-viineissä näkyy hyvin vuosien 2016 ja 2017 erot. Siinä missä 2016 viinit ovat elegantteja, kepeitä ja raikkaita sekä jo nyt melko hyvässä korkkausvaiheessa, ovat 2017 viinit voimakkaita, vahvan makuprofiilin omaavia pitkäikäisiä viinejä. Näistä maistelun kärkeen nousivat upeat Bockstein, Laurentiuslay ja 2017 vuosikerran todellinen intensiteettihelmi Layet.

Makeamman profiilin viineissä Mosel pääsee usein omaan elementtiinsä ja taidokkaasti hallittu hapokkuuden, liuskekivisen mineraalisuuden sekä jäännössokerin saumaton yhteispeli nousee omalle tasolleen. Kabinett-tyylisistä viineistä oma suosikkini Nik Weisilta on jo pitkään ollut raikas ja samaan aikaan leikkisä sekä moniulotteinen Bockstein Kabinett. Spätlese- ja Auslese-viineissä taas Goldtröpfchen nousee upeasti esiin. Intensiivisiä paketteja hunajaa, marmeladia, mineraalisuutta ja kuivattuja hedelmiä. 2017 oli mielenkiintoinen myös Bockstein Auslesen Goldkapselin kohdalla, sillä lähtötilanteessa Oechsle-lukemat olivat yli 300! Tämä on siinä määrin harvinainen tilanne, että apuun sekä tilannetta ihmettelemään oli kutsuttava Nikin hyvä ystävä Egon Müller. Lopputulos puhuu puolestaan, huikea viini. Maistelu päätettiin Layet Beerenausleseen, joka oli lähellä räjäyttää tajunnan. Intensiiviinen ja hieno hunajaisuus sekä marmeladisuus maistuivat suussa vielä pitkään automatkalla kohti Trieriä ja seuraavia viinikoitoksia.

Matkalla Moselissa – Huipputarhojen uusi vuosikerta 2017

Posted on 02/10/2018 by Copatinto

Vierailin syyskuussa viimevuotiseen tapaan VDP Moselin Meisterwerke- ja huutokauppa-tapahtumassa Trierissä. Maisteltavana oli laajasti uusia Grosse Lage-tarhojen viinejä vuodelta 2017, joitakin 10-, 20- ja 30-vuotta vanhoja helmiä sekä viikonlopun perinteisessä huutokauppatapahtumassa vasaroituja viinejä. Yksi tämän tapahtuman hienoimpia anteja laajan viinikattauksen lisäksi on se, että viinejä ovat kaatelemassa itse viinitilalliset, viinintekijät ja muut tilojen “pääjehut”, jolloin maistelun yhteydessä pystyy laajentamaan huomattavasti ymmärrystä viinien ominaisuuksista sekä taustoista.

Nyt kun maisteltavana oli GG-viinien lisäksi makeampia huipputarhojen viinejä, vahvistui elokuun lopulla Wiesbadenissa VDP Grosses Gewächs Vorpremier-tapahtumassa muodostunut käsitys siitä, että 2017 on pääosin varsin hyvä vuosikerta. Poikkeuksellisen hankalien olosuhteiden vuoksi satomäärät olivat pieniä, joka toisaalta sai köynnökset keskittymään vähäisempään määrään rypäleitä ja näin ollen sadon taso oli odotuksia laadukkaampi. Jos halutaan tehdä vertailua pariin aiempaan vuoteen, on todettava 2015 intensiteetin, tasapainon sekä kellaripotentiaalin olevan aivan omaa luokkaansa. 2016 on kolmikosta selkeästi elegantein, klassisen tyylikäs, mutta samalla myös helpoimmin ja nopeimmin lähestyttävä. 2017 on tyyliltään melko voimakas ja ryhdikäs. Kyseessä on siis selvästi vuotta 2016 ronskimpi yleisilme, mutta toisaalta suurimmalla osalla tuottajia viinien intensiteetti, syvyys sekä tasapaino jäävät jonkin verran 2015 tason taakse.

Tuottajakohtaisia vaihteluja esiintyy Moselissa runsaasti ja ostajan kannattaakin suhtautua vuoteen 2017 enemmän tuottajakohtaisesti, kuin tarhakohtaisesti. Ne tuottajat, jotka ovat onnistuneet hyvin jollain tarhalla, ovat melkeimpä poikkeuksetta onnistuneet kautta linjan. Näyttäisi myös siltä, että vahvan kokemuksen sekä selkeän vision omaavat tuottajat ovat onnistuneet muita paremmin. Jos lasketaan laskuista pois vakio-onnistujina “itsestäänselvät” Egon Müller ja J.J. Prüm, omat nostoni vuosikerran 2017 Moselin tuottajien kärkeen ovat Winningenin kaksikko Heymann-Löwenstein sekä Matthias Knebel, joilla erityisesti Uhlenin tarhoilta on syntynyt erinomaista tavaraa. Niinikään erittäin vakuuttavaa jälkeä ovat saaneet aikaan Fritz Haag, Nik Weis St. Urbans-Hof, Peter Lauer, Dr. Loosen ja Grans Fassian.

Tapahtumassa oli tarjolla oli tuoreiden vuosikertojen lisäksi joitakin vanhempia helmiä 2008-, 1998- ja 1988-vuosilta, eikä illallisenkaan viinikauttauksesta helmiä uupunut. Huikeimpiin lukeutuivat järisyttävän kovat Egon Müller Scharzhofberger Auslese 1998 sekä 2500 euron vasarahintaan huutokaupassa yltänyt Forstmeister Geltz-Zilliken Rausch Eiswein 1998 Magnum.

Matkalla Nahessa – Gut Hermannsberg

Posted on 18/09/2018 by Copatinto

VDP:n Grosses Gewächs Vorpremiere-tapahtuman yhteydessä kävin vierailulla Nahessa Gut Hermannsbergin tilalla. Vanhan kuparikaivoksen paikalle on alettu istuttaa köynnöksiä 1900-luvun alussa ja tila on toiminut pitkään valtiollisena viinitilana. Yksityisomistukseen on siirrytty vuonna 1998 ja nykyinen Gut Hermannsbergin nimi otettu uusien omistajien myötä käyttöön vuonna 2009. Viinintekijänä toimii mm. vuonna 2016 Frankfurter Allgemeine Zeitungin vuoden viinintekijäksi valitsema Karsten Peter.

Gut Hermannsbergin kaikki 30 tarhahehtaaria ovat VDP Grosse Lage-tarhoja. Niinpä perustason gutsweineista lähtien kaikki talon viinit ovat käytännössä Grosse Lage-tavaraa. Tarhat sijaitsevat erittäin jyrkillä rinteillä ja lähellä toisiaan, mutta niiden maaperät sekä olosuhteet ovat keskenään yllättävänkin erilaisia. Reilun viiden hehtaarin kokoiselle Hermannsbergin tarhalle on ominaista aikainen sadonkorjuu. Tarhalla kasvaa vain Rieslingiä ja satoa käytetään Grosse Lage-viinien lisäksi mm. talon kuohuviinin valmistukseen. Kuuden hehtaarin kokoisen Steinbergin tarhan rypäleistä noin puolet menee Grosses Gewächs-viinehin ja loput (lähinnä nuorempien köynnösten rypäleet) Kabinett- ja Spätlese-viineihin. Kupfergruben tarhan maaperä on irtonaista ja nopeasti kosteutta läpäisevää, joten kuumina kesinä tarhalla on hyvin kuivaa. Vulkaanisen aineksen seassa on soraa ja pintakerroksista löytyy myös liuskekivisilppua, jota on joskus takavuosina kannettu Hermannshöhlen tarhalta. Felsenbergin maaperä on kivistä ja vulkaanista. Maaperästä löytyy suuria porfyriitti-, melafyyri- ja fossiilipitoisuuksia. Hieman etäämmällä Traisenin kylässä kallion seinään rajautuva Traiser Bastei on yksi alueen aurinkoisimmista ja lämpimimmista. Kumma kyllä, tarhalta tulevat viinit ovat olosuhteisiin nähden todella elegantteja. Karsten Peter on viime aikoina nostanut myös köynnösten kasvukorkeutta, jolloin niiden seuraavalle köynnösriville muodostama varjo suojaa rypäleitä paremmin auringon paahteelta.

Yksi tilavierailun pääteemoista oli Gut Hermannsbergin ja Karsten Peterin lähestymistapa viinien valmistukseen. Tilan sadonkorjuut hoidetaan tarkan harkinnan taktiikalla poimimalla kultakin tarhalta vain ja ainoastaan kullakin hetkellä täydellisessä kypsyydessä olevat palstat tai alueet. Karsten Peter virnuili sadonkorjuutyöntekijöiden repivän välillä pelihousujaan, kun tarhojen välillä hypitään jatkuvasti edestakaisin. Kunkin tarhan rypäleitä kerätään siis useassa erässä ja käyminen tapahtuu kellarissa eräkohtaisesti. Kellarilla Karsten Peter pyrkii välttämään viinin “tekemistä”, antaen kunkin erän käydä omaan tahtiinsa, tuoden omat ominaispiirteensä lopulliseen viiniin. Lisäksi talon Grosses Gewächs-viineissä on siirrytty pitkiin, kahden vuoden mittaisiin sakkakypsytyksiin. Tämä tuo viineihin lisää syvyyttä ja moniulotteisuutta. Samalla se tarkoittaa sitä, että viinit vaativat reilusti aikaa auetakseen täyteen loistoonsa. Tuoreimpien Gut Hermannsbergin Grosses Gewächs-viinien korkkailun suhteen ei ole siis mitään kiirettä.

Mielenkiintoisten tarhakierrosten jälkeen maistelimmme 2013-2014-2015-2016 Grosses Gewächs-vertikaalit Hermannsbergin, Kupfergruben ja Traiser Bastein tarhoilta. Maistelussa tuli hyvin esiin eri tarhojen luonteenpiirteet ja myös eri vuosikertojen ominaisuudet. Hermannsbergin runsaampi ja leveämpi tyyli kohtasi Kupfergruben mausteisemman ja moniulotteisen tyylin sekä Traiser Bastein lämpimistä olosuhteista huolimatta elegantin ja hieman suoraviivaisemman meiningin. Viinit vaativat reilusti aikaa päästäkseen parhaimpaansa, mikä näkyy esim. siinä, että 2013 vuosikerta on vasta alkamassa tuoda esiin koko potentiaaliaan. 2014 on taas vuosikerralle tyypillisesti hyvinkin hillitty ja pidättyväinen, kun huippuvuotena pidetty lämmin 2015 esittelee runsaampaa tyyliä sekä valtavaa kypsytyspotentiaalia. 2016 on hieman helpommin lähestyttävä ja klassisen elegantti vuosikerta, joka myös avautuu nopeammin.

Koska Gut Hermannsbergin historia ulottuu kauas menneisyyteen, meillä oli myös ainutlaatuinen mahdollisuus maistella kellarin uumenista kaivettuja harvinaisia vanhoja vuosikertoja 1962-1969-1972-1976-1981-1994-1997. Näistä parhaimmin jäivät mieleen todella huikeat 1976 Hermannshöhle Trockenbeerenauslese, 1979 Hermannsberg Spätlese sekä 1994 Steinberg Auslese. Syyskuun lopun perinteisessä Nahen VDP-tuottajien huutokaupassa Gut Hermannsberg tuo huudettavaksi todellisen harvinaisuuden – Kupfergrube Trockenbeerenauslesen vuodelta 1921, mistä voit lukea lisää täältä.

COPATINTO

Viiniblogi

Tag Archives: Saksa