Viikon Copa – Koyle Don Cande Cinsault (Alko 15,90 €)

Cinsault on erityisesti eteläisemmässä Ranskassa melko yleinen, mutta hieman muiden varjoon jäänyt punaviinilajike. Lähinnä punaviinisekoituksissa ja roseeviineissä viihtyvä Cinsault pääsee aniharvoin pulloon yksinään ilman muita blendauskavereita, mutta Alkon hyllyille on ilmestynyt jokin aika sitten Koyle Don Cande – 100-prosenttinen Cinsault Chilestä.

Kuivassa ja lämpimässä viihtyvän Cinsaultin luulisi soveltuvan hyvin uuden maailman tarhoille ja tämän viinin rypäleet tulevat Itatan laakson alueelta kastelemattomalta tarhalta, yli 70-vuotiaista köynnöksistä.

Raikkaassa tuoksussa on pääosin punaisia marjoja ja yrttistä mausteisuutta. Suutuntuma on mehukkaan marjainen, mutta sopivasti happojen ja mausteisuuden tukema. Tanniineista löytyy pientä roheutta ja rösöä, joka tässä tapauksessa onnistuu tuomaan viinille lisää luonnetta. Keskipitkä jälkimaku pyörii punaisten marjojen ja yrttien sävyttämissä tunnelmissa.

Koyle Don Cande on hieman kevyempänä sekä raikkaampana tapauksena varsin mielenkiintoinen lisäys ylikypsän hillomaisuuden kyllästämässä Chilen viinien sektorissa. Mukavaa kulauteltavaa sellaisenaankin, mutta hyvä kaveri grillatulle possulle, kanalle tai mausteisille makkaroille. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Pääsiäisen lammasviinit 2015

Pääsiäinen tulee jälleen ja monilla se tarkoittaa myös sitä, että kaikenlaisen pashanjauhannan ja munaleikkien lisäksi ruokapöytään päätyy erilaisia lammas- ja karitsaherkkuja. Lampaan runsas makumaailma vaatii mielestäni myös viiniltä hieman runsaampaa otetta, hennoimmat viinit jäävät helposti lampaanlihan luonteikkaan maun jyräämäksi. Alla kolme suositustani pääsiäisen lammasviiniksi.

Vigneti del Vulture Pipoli Aglianico 2013 – 11,99 €

Aglianico Pipoli vaaka

 

 

 

 

– Basilicatasta, Aglianico del Vulturen alueelta tulee laadukkaita ja mielenkiintoisia Aglianico-viinejä. Pipoli on tunnetun tuottajakonsernin runsas ja pehmeän hedelmäinen punkku. Napakka hapokkuus ja melko runsas tanniinisuus tuo ryhtiä ja mausteisuus antaa viinille lisää luonnetta. Hyvä kaveri mediumiksi kypsennetylle lampaan tai karitsan fileelle.

Tarapacá +Organic Red Blend 2012 – 15,98 €

Tarapaca Plus vaaka

 

 

 

 

– Yksi tämän hetken mielenkiintoisimpia chileläisiä Alkon vakiovalikoimassa. Saatuaan hieman happea, täyteläinen viini yllättää moniulotteisella ja rehevällä tuoksullaan. Kirsikkaa, viherpippuria, paprikaa, ämpärillinen muutakin mausteisuutta. Tanniinisuutta löytyy jonkin verran, mutta se on kypsää ja pehmeätä sorttia. Tätä isketään pöytään yrttisempien lammaspatojen kanssa.

Marques de Arienzo Reserva 2006 – 16,95 €

Arienzo Reserva 2006 vaaka

 

 

 

– Jostain syystä Alkon hyllyillä lymyilee tämän viinin jo hieman kypsempää vuosikertaa. Kannattaa siis hyödyntää tilaisuus ja napata kyytiin mukavaan ikään ehtinyt Riojalainen. Tiukin hapokkuus on tasaantunut ja tanniinit pehmenneet, mutta tilalle on saatu kehittyneen viinin kiehtovia vivahteita; nahkaa, tupakkaa, rusinoita, luumua, mausteita, savua. Lampaanviulua tai -paistia pöytään. Jos sattuu käymään niinkin hassusti, että dinnerin jälkeen pullosta löytyy vielä tavaraa, loput livahtaa sutjakasti vaikkapa Manchego-juuston seurassa.

Lounaalla Sergio Hormazábalin ja Viñas Ventisqueron viinien kanssa.

Chilessä 1990-luvun lopulla toimintansa aloittanut Viñas Ventisquero omistaa ja viljelee viiniä yhteensä 1700 hehtaarin alueella Maipon, Casablancan, Leydan ja Colchaquan alueilla. Tuotannosta jopa 80% suuntautuu vientimarkkinoille, mikä lienee Chilen tuottajille melko tavanomainen lukema. Jo pelkästään tällainen määrä tarhapinta-alaa on vanhan maailman perusviinitaloihin verrattuna niin hurja määrä, että päätin lampsia Groteskiin lounaalle kuuntelemaan viinintekijä Sergio Hormazábalin näkemyksiä ja kokemuksia Viñas Ventisqueron viinipuuhista.

Nelikymppinen Sergio Hormazábal on viinintekijä, joka etsii uusia ideoita jatkuvasti. Suomeen tullessaan hän oli poikennut matkalla Portossa ja Dourossa tutustumassa makeisiin viineihin. Suomesta herra taasen aikoi viipottaa Belgian, Hollannin ja Ruotsin kautta Italiaan ihmettelemään saapasmaan vinkkuja. Ei siis ole kovinkaan yllättävää, että myös yhtiön tarhoilla tehdään jatkuvasti uusien lajikkeiden koeistutuksia ja kellareissa miksaillaan monenmoisia mielenkiintoisia blendejä. Ranskan Montpellieristä enologiaoppiaan ammentanut Sergio löytää innoituksensa pääosin vanhan maailman klassikkoalueiden lajikkeista ja blendeistä.

Alkuun lautaselle mätiä, crème fraichea ja perunaohukaisia sekä kyyttömozzarellaa, poltettua parsakaalia ja kuivattuja tomaatteja. Laseihin Yali National Reserva-sarjan valkoviineistä Sauvignon Blanc ja Gewürztraminer vuosimalllia 2013. Näistä Sauvignon Blanc on hyvin tyypillinen ja puhdaspiirteinen uuden maailman sauvignon blanc, jonka trooppisviritteisestä paketista löytyy takuuvarmalla otteella herukan lehteä, ruohoisuutta ja karviaista. Toimivuus mädin ja lettujen kanssa oli hyvää luokkaa. Gewürztraminer on taas hieman minimalistisemman linjan tapaus, josta toki löytyy sitä lajikkeelle tyypillistä litsiä ja kukkaisuutta, mutta viini on piristävällä tavalla kuivempi, suoraviivaisempi ja tiukempi, kuin uuden maailman Gewürztraminerilta voisi odottaa. Yllättävän kova suorittaja esim. poltetun parsakaalin kaverina.

Pääruokana 14 pvää raakakypsytettyä Black Angus ulkofileetä, Ahvenanmaan luomukaritsankaretta sekä grillattuja kasviksia. Nämä toki Groteskin tapaan täydellisesti Big Green Egg-grillattuina. Kerrottakoon vielä, että alla olevassa lihakuvassa lautasasettelu ei ole todellakaan Groteskin käsialaa, vaan edustaa allekirjoittaneen taidonnäytettä naivistisen taiteen genressä. Laseihin ensin National Reserva-sarjan Syrah ja Carménère vuosimallia 2012. Molemmat viinit ovat helppoja ja suoraviivaisia valintoja, kun haetaan mutkattoman marjaisia viinejä vaikka perusgrillailun kyytipojaksi. Carménèren viherpippurisuus tuntui komppaavan kelvollisesti myös grillattujen kasvisten makuja, Syrah oli taas selkeästi paremmin omalla toimialueellaan mediumkypsän lihasektorin kanssa. Kympin perusviineiksi ihan kelvollisia ostoksia.

Otteet kovenivat selkeästi, kun laseihin kaatui Vertice sekä Pangea Syrah 2008. Näissä viineissä on konsultoitu myös legendaarista aussiviinintekijää John Duvalia, jolta tuskin loppuu Syrah’n suhteen näkemykset kesken. Duvalin avulla viinien focusta oli siirretty voimakkaammasta hedelmäpommituksesta maltillisempaan ja harmonisempaan suuntaan. Apaltasta 500 metrin korkeudesta tuleva Vertice (51 % Carménère, 49 % Syrah) esitteli täyteläistä, mutta samalla moniulotteista ja yllättävän eleganttia meininkiä. Tumman kirsikkainen, karhunvatukkainen ja hiukan savuinen viini oli satavarma kumppani Black Angus ulkofileelle. Pangea (100 % Syrah) oli lounashetken ylivoimainen tähti. Niinikään Apaltasta, joskin hieman eri alueelta tuleva, hieman jo kehittynytkin viini piti hedelmänsä hyvin kurissa, ollen kuitenkin lajikkeelle tyypillisen savuinen, karhunvatukkainen ja lihaisa. Uuden maailman viiniksi varsin maltillisella otteella lipuva ja moniulotteinen Syrah, jonka toimivuus  luomukaritsankareen kanssa oli erinomaista luokkaa. Tuskin olen kovin väärässä, jos väitän, etteivät Duvalin opit ole todellakaan menneet hukkaan. Samaisella Pangealla onnistuttiin vielä lopuksi kampeamaan nurin jälkiruokana tarjoiltua suklaakakkua, vieläpä aivan sääntöjen puitteissa.

Tarapaca Chardonnay Gran Reserva 2011

Viime vuosina en ole pahemmin iskenyt korkkiruuvia chileläisten viinien korkkeihin, eikä syynä ole ollut pelkästään kyseisten pullojen kierrekapselisuljenta. Myönnän kyllä, että olisi jo pelkästään viinisivistyksenkin kannalta järkevää ylläpitää mahdollisimman laajaa kokemuspohjaa erilaisten viinien suhteen, mutta useimmiten olen löytänyt viinirahoilleni mielenkiintoisempia sijoituskohteita Euroopasta. Kovilla markkinaosuuksilla varsinkin täällä pohjolassa heiluva Chilen viiniskene kätkee melko monotonisen peruskamansa taakse myös oletusarvoisesti hieman mielenkiintoisempien viinialueiden viinejä. Itse olen pyrkinyt fokusoimaan tuulisempien ja viileämpien Leydan sekä Limarin suunnille, jotka tarjoavat ainakin lähtökohtaisesti hyvät kasvuolosuhteet viileämmässä viihtyville lajikkeille.

Tarapaca on niitä isomman pään viinitaloja Chilessä. Jokin aika sitten lasiin lorisi Leydasta tuleva Chardonnay Gran Reserva 2011. Gran Reserva tarkoittaa chileläisten viinien kohdalla lähinnä vain sitä, että kyseinen viini on tuottajan omassa valikoimassa paremman pään viini. Ei siis ole kyse vaikkapa kypsytyksen pituuteen perustuvasta virallisesta luokittelujärjestelmästä. Viini on kypsynyt ranskalaisessa tammessa ja tuottajan dokumenteista arvailen session pituudeksi kahdeksaa kuukautta.

Todella intensiivinen tuoksu tuo mieleen jenkkityyliin vahvasti tammitetut valkoviinit sillä erolla, että hedelmäosastolla tukeudutaan vahvemmin tropiikin antimiin. Ananasta, passionhedelmää, omenaa, pähkinää, voita ja vaniljaa. Maku on melkoisen täyteläinen ja kypsän hedelmäinen. Suutuntuma on hieman öljymäinen ja 14 %:n alkoholipitoisuus vie kokonaisuutta aavistuksen raskaaseen suuntaan. Melko pitkä jälkimaku jatkaa trooppisen hedelmäisyyden ja paahteisen tammen viitoittamalla polulla.

Tarapaca Chardonnay Gran Reserva 2011 on teknisesti hyvin tehty, tuhdimman sortin valkkari. Jenkkiläistä tukkoon tammitettua tyyliä diggaavalle eittämättä passeli pläjäys, todennäköisesti myös melkoisen montaa amerikkalaista lajitovereitaan huokeammalla hintalapulla. Omalla kohdalla viinillisyyttä peittävä tammitykitys ja muutenkin hieman raskas rakenne rokottivat nautintoa liikaa. Yhteispeli savukinkkurisoton sekä uunissa paistetun turskan ja parsan kanssa oli kohtalaisella tasolla. Raikkaampi ja kepeämpi valkkarivalinta olisi saattanut jättää enemmän tilaa ruoalle. 2,5 / 5 staraa.

 

 

 

Pääsiäisviineinä 3 x Sangiovese?

Pääsiäisen lammasviinisuosituksia pähkäillessä sattui pääkoppaani tärähtämään ajatus muutaman Alkon vakiovalikoiman 100%:sen Sangiovesen maistamisesta vierekkäin. Samallahan siinä sitten selviäisi, minkälaista vastusta niistä olisi pääsiäisen lammasherkuille. Mukaan valikoituivat Hardy’s 7th Green Sangiovese Australiasta, Erraruriz Estate Series Sangiovese Chilestä sekä klassikkosektorin äänenkannattajana Vignamaggio Chianti Classico Italiasta. Kolmikko osoittautui laadullisesti yllättävän tasaväkiseksi, vaikka viinit edustavatkin hyvin erilaisia tyylisuuntia.

 

Hardy’s 7th Green Sangiovese 2011 – 12,99 € – “Ronskein ja räyhäkkäin”

 

 

 

Väriltään lähes läpikiikaroitavan rubiininpunainen. Intensiivinen tuoksu, jossa kirsikkaa, boysenmarjaa, kevyttä savuisuutta sekä häivähdys minttuteetä. Täyteläisellä ja rouhealla paletilla on reilusti muskelia ja vääntöä. Tuoksun havaintojen lisäksi mukaan hyökkää runsasta mausteisuutta sekä aimo pläjäys pehmeää tanniinisuutta, hapokkuuden pysytellessä maltillisella tasolla. Keskipitkä jälkimaku on lämminhenkisen pippurinen. Lammasta grilliin.

 

Erraruriz Estate Series Sangiovese 2012 – 10,99 € – “Paras hinta-laatusuhde”

 

 

 

Intensiivinen tuoksu, jonka eturintamassa kypsää kirsikkaa ja vadelmaa. Edellistä selkeästi pehmeämpi suutuntuma ja pyöreämpi hedelmäisyys. Hyvä tasapaino hedelmäisyyden, pirteän hapokkuuden, pehmeän tanniinisuuden välillä. Melko pitkä mausteinen ja kirsikkainen jälkimaku. Helposti lähestyttävänä ja tasapainoisena viininä yleisöystävällinen valinta isommallekin joukolle. Pidemmän aikaa padassa hautunutta lammasta lautaselle.

 

Vignamaggio Chianti Classico Gherardino 2011 – 17,44 € – “Klassisisesti tyylikkäin”

 

 

 

 

Alussa varsin hillitty tuoksu, josta hetken hengittelyn jälkeen rekisteröityy punaista ja sitä happamammankin osaston kirsikkaa, kuivattua luumua, mausteisuutta sekä maltillisesti tammea. Paletilla joukon puristisin esitys tyylikkään askeettisen ja bitterisen hedelmäisyyden muodossa. Napakka hapokkuus, alkuun hieman puumainen tanniinisuus, joka tasoittuu lisähengittelyllä. Melko pitkä jälkimaku on hapankirsikkainen ja mausteinen. Hyötyy selkeästi lisähapesta, joten kannattaa dekantoida tunti tai pari ennen tarjoilua. Lampaan filettä mediumina tai paisti roseena.

 

(Kuvien © Alko, osa maahantuojan toimittamia näytepulloja)

Viikon Copa – Cono Sur Riesling 8,98 €

Viikon Copa täräyttää jälleen viikon keskivaiheilla eetteriin viinisuosituksen Alkon perusvalikoimasta. Tällä kertaa Copatinto vastaa lukijan toivomukseen ja suosittelee sopivan mutkatonta starttipulloa tutkimusmatkalle Riesling-viinien mielenkiintoiseen maailmaan. Jos autiolle saarelle lähdettäessä, riittävän isolla ja ladatulla aseella uhaten, pakotettaisiin valitsemaan mukaan ainoastaan yhdestä rypälelajikkeesta valmistettuja valkoviinejä, olisi Copatinton valinta Riesling.

Saksasta kotoisin oleva Riesling on erittäin hapokas lajike, jonka monimuotoisuus on vailla vertaa. Siitä tehdään erinomaisia viinejä niin kuivina, puolikuivina, makeina kuin kuohuvinakin. Parhaat Rieslingit kypsyvät suotuisasti vuosikausia ja jotkut jopa vuosikymmeniä, mikä ei toki ole valkoviineille kovin tyypillistä. Rieslingin sovittaminen ruokailuunkin on helppoa kuin heinän teko. Reippaan hapokkuutensa ansiosta Rieslingit painivat tasaväkisesti hyvin monenlaisten ruokien kanssa, niinpä kansalainen välttyy viinin ja ruuan yhdistelyssä liialta otsan rypistelyltä. Homma toimii kuin kuuluisa junan vessa, aina vaaleista liharuuista ja erilaisista makkaroista itämaisestikin maustettuihin äyriäisruokiin.

Cono Sur Rieslingin melko intensiivisestä ja nuorekkaasta tuoksusta on löydettävissä kypsää vihreää omenaa, sitruunaa ja jonkin verran myös kukkaisuutta. Melko paksurakenteinen viini täyttää suuta raikkaalla hedelmäisyydellään ja paletilla toistuvat selkeästi tuoksun aromit. Reilu hapokkuus ryhdittää raikasta kokonaisuutta ja hippusen vajaa 7 grammaa/litra jäännössokeria tasapainottaa hapokkuutta ja tekee samalla viinistä helposti lähestyttävän ja mukavan kulauteltavan vaikkapa sellaisenaan.

Cono Sur Riesling tarjoilee mukavan annoksen Rieslingille tyypillisiä ominaisuuksia yhdistettynä helppoon lähestyttävyyteen ja ihan kohtuulliseen hintaan. Viinin komponentit ovat mukavasti tasapainossa ja tästä on hyvä jatkaa tutkimusmatkaa kohti huipputason Riesling-apajia, Saksaan ja Ranskan Alsaceen. (Kuvan © Alko)

Testissä Leyda Las Brisas Pinot Noir 2010 13,99 €

Oz Clarke:n vihjaamana Copatinto on tarkentanut kiikareitaan Chilen raja-aitojen sisäpuolella erityisesti Leydan alueelle. Ette ehkä ylläty, jos kerron, että se on kannattanut. Leyda on yksi Aconcaguan laaksoon kuuluvan San Antonion neljästä ala-alueesta. Alue on Tyynen valtameren vaikutuksesta ilmastoltaan selkeästi keskimääräistä Chileä viileämpi ja näin ollen erityisen suotuisa esim. valkoisten rypäleiden viljelyyn. Alue onkin ehkä paremmin tunnettu Sauvignon Blanc-viineistään. Viileyttä tuovat aamusumut ja iltapäivätuulet luovat myös suotuisan ympäristön mm. Pinot Noirin ja Syrahin kasvattamiseen. Alueen ongelmana viininviljelyn kannalta on lähinnä ollut kuivuus. Leydan viineistä tuntuu löytyvän  persoonallisia ominaisuuksia, mikä ei Chilen viineistä puhuttaessa ole lainkaan huono asia.

Päätinpä siis testata myös Pinot Noirin Leydasta.  Pinot Noir-viineistä ja niiden erinomaisuudesta puhutaan Suomessa ja maailmalla välillä jopa kyllästymiseen saakka. Välillä tuntuu siltä, että itse kullekin voisi olla hyödyllistä muistuttaa mieliin minkä tahansa viiniraamatun sivuilta se fakta, että maailmassa on tuhansia muitakin rypäleitä, joista tehdään niinikään erinomaisia viinejä. Ennen varsinaista viiniarviointia pieni varoituksen sana; Mikäli olet tatuoinut burgundilais-tyyppisen  Pinotin ominaisuudet aivojesi referenssiarkistoon, niin viimeistään tässä vaiheessa kannattaa löysätä kravattia ja hengittää syvään. Tämä viini voi olla jotain aivan muuta!  Ja sitten asiaan…

Tuoksussa on vadelmaa, kirsikkaa ja lämminsävyistä paahteisuutta. Viini täyttää suun muhevalla ja pehmeällä hedelmäisyydellään. Tuoksussa esiintyvien aromien lisäksi mausta löytyy kypsää marjaisuutta, mausteisuutta ja aavistus luumua. Korkea alkoholipitoisuus ja pehmeä happorakenne elelevät ennakko-odotuksista huolimatta hyvässä sovussa ja tasapainossa.  Mukava hedelmäisyys ja marjaisuus maistuu suussa pitkään. Grillattuun kanaan yhdistettynä ei ruokapöydän ääressä juuri riitasointuja esiintynyt.

Copatinto suosittelee ja yllyttää kokeilemaan muitakin Leydan viinejä.