Naturaaliviritteinen Romorantin – Philippe Tessier La Porte Dorée 2003

Joulun alla pidettiin muutamien viiniheppujen kanssa yhteiset kellarintyhjennystalkoot, joihin kukin osallistuja kiikutti yhden (tai useamman) sokkopullon toisten pähkäiltäväksi. Porukan koostuessa varsin pitkällisen linjan viinihörhöistä ei ollut yllätys, että suurin osa pulloista edusti kuriositeettitasoltaan sitä luokkaa, että tunnistaminen oli lievästi sanottuna haastavaa, mutta samaan aikaan hemmetin hauskaa.

tessier-sToinen omista sokkopulloistani oli mielenkiintoinen, aikoinaan Ranskasta hankittu Philippe Tessierin La Porte Dorée vuodelta 2003. Philippe Tessier viljelee 23 hehtaarin alalla Cour-Chevernyn ja Chevernyn alueilla Loiren laaksossa. La Porte Dorée on valmistettu Cour-Chevernyn alueen ainoasta sallitusta lajikkeesta, valkoisesta Romorantinista.  1961 perustettu tila on luomusertifioitu ja toiminut Philippen johdolla vuodesta 1981. Tessier nojailee vahvasti naturaaleihin, minimaalisen intervention menetelmiin. Naturaaliviritteisistä viljely- ja valmistumenetelmistä johtuen en uskaltanut asettaa etukäteen aivan täyttä luottamusta 13-vuotiaan viinin kuntoon.

Viini osoittautui kuitenkin varsin nätisti kehittyneeksi ja todella miellyttäväksi tapaukseksi. Tuoksun hunaja, mehiläisvaha sekä kuivatut hedelmät saivat seurakseen pientä, mutta hallittua oksidoituneisuutta sekä hitusen savuisuutta. Maultaan kuiva, mutta sopivasti herkullisen hedelmäisyytensä ryhdikkääseen happorakenteeseen sulauttava kokonaisuus miellytti kovasti. Mikäli alkoholiprosentin näkyvä kirjaaminen etuetikettiin ei olisi pistänyt silmään heti alkumetreillä, en olisi ikinä voinut kuvitella viinissä olevan kokonaiset 14,5% holia. Hieno ja persoonallinen, harvinaisesta Romorantinista valmistettu viini, johon sijoitan roposeni jatkossakin, kunhan sopivia pulloja sattuu tulemaan vastaan. 4/5 staraa.

Domaine des Jumeaux Sang de l’Yon 2012

Suomen kesä on taas tarjoillut parastaan ja niinpä myös viinibloggaajien puistopiknik jouduttiin viime metreillä siirtämään sisätiloihin, kellarin uumeniin. Teemana oli jälleen sokkotasting ja mukaan ehti kymmenen hengen nippu bloggaajia. Välillä sattuu ja tapahtuu enemmän kuin olisi tarpeen. Sain nimittäin aikaan melkoisia järkytyksen hetkiä jo ennen kuin olin edes päässyt pöydän ääreen istumaan, sillä avatessani jääkaapin ovea, putosi kaapista lattialle mm. 70-luvun samppanjaa. Sitä näkyä ja v***tuksen määrää tuskin tulen hetkeen kokemaan, syvä huokaus…

Raahasin sokotukseen viime Pariisin reissulla biodynaamisiin viineihin erikoistuneesta Divvino-liikkeestä hankitun Domaine des Jumeaux’n Sang de l’Yonin vuodelta 2012. Viini on mielenkiintoinen jo siksikin, että se on valmistettu melko harvinaisesta Negrette-lajikkeesta. Lajike on yksi monista “unohdetuista ja hylätyistä”, jonka unohduksen syynä lienee ainakin sen voimakas alttius erilaisille homeille ja taudeille. Nykyään lajiketta viljellään Ranskassa Loiren lisäksi Côtes du Frontonnaisin ja Gaillacin apellaatioissa. Myyjän kertoman mukaan jokunen puska kasvaisi myös Bordeaux’ssa. Tämä viini tulee Vendéen alueelta Loiren länsipäädystä, missä Jean-Marc Tard viljelee viiniä biodynaamisin menetelmin kymmenen hehtaarin alueella.

Tuoksussa mustikkaa, mustapippuria ja punasävytteistä marjaisuutta. Keskitäyteläisellä paletilla on alkuun nuorekkaan kireä tunnelma, joka kuitenkin rentoutuu, avautuu ja syvenee hetken hengittelyn jälkeen. Hedelmäosasto ei sooloile tai pullistele, vaan pysyy tiukasti kontrollissa, mille myös tiukka hapokkuus antaa tukensa. Lopetus hoituu pitkällä punaisten ja vähän tummempienkin marjojen sekä pippurin sävyttämällä meiningillä.

Hieno, kiva ja ennenkaikkea mielenkiintoinen viini. Jotenkin tästä välittyy sellainen rehellinen ja aito meininki, ilman turhia krumeluureja. Kaikki palikat löytävät kivasti paikkansa, homma on tasapainossa ja kontrollissa. Ei tämä varmastikaan mikään kypsyttelyviini ole, mutta tuskin lyhyestä kellaroinnista huononeekaan. Nyt hörpittynä tuntuisi hyötyvän pidemmästäkin dekantterikäsittelystä. Loiren punainen vakuutti jälleen kerran. 4 / 5 staraa.

 

Domaine de Beausejour Chinon 2012

Kun muutaman päivän kevätautoilu Champagnessa alkoi olla taakse jäänyttä elämää, jatkui matka vielä neljäksi päiväksi Pariisiin. Sateinen Pariisi pakotti hakeutumaan sateensuojaan säännöllisin väliajoin, eivätkä Pariisin lukuisat viinipuodit olleet lainkaan hassumpia vaihtoehtoja paeta pahimpia myräköitä. Epernay’n Le Theatressa dinnerillä nautiskeltu Baudryn Chinon vakuutti siinä määrin, että päädyin fokusoimaan koko loppureissun ei-kuohuvat viinit Loiren laakson suuntaan. Eräästä matkanvarrelle sattuneesta viinikaupasta tarttui kyytiin Domaine de Beausejour Chinon 2012.

Domaine de Beausejour sai alkunsa, kun Jaques Chaveau osti 50-luvun alussa tilan Panzoultin kylästä, Chinonin apellaatiosta. Myöhemmin vastuun ovat ottaneet kantaakseen Jacquesin pojat Gerard ja David. Tila kattaa nykyään 93 hehtaaria.

Chinonin viinialueelle tyypilliseen tapaan tämäkin punkku on 100%:nen Cabernet Franc. Tarhojen maaperä on sekoitus savea, kalkkikiveä ja hiekkaa. Viinin kypsytys on tapahtunut ainoastaan terästankeissa.

Tuoksu heittää nenälle melko nuorekasta ja tummaa marjaisuutta, yrttejä ja hennosti pippuria. Keskitäyteläinen maku on raikkaan marjainen ja hedelmäinen, mutta pienellä yrttisellä twistillä sävytetty. Napakka hapokkuus sekä pehmeä ja keskitanniininen vire jatkuu aina melko pitkään marjaiseen jälkimakuun saakka.

Beausejourin Chinon 2012 on hyvin tehty, siisti ja tasapainoinen viini, jossa palikat kolahtelevat kohtuullisen tarkasti niille tarkoitettuihin koloihin. Olisiko niin, että tällä kertaa suutari pysyy vähän turhankin tarkkaan lestissään ja jättää kaipaamaan lisää ulottuvuutta sekä jonkinlaista persoonallisuutta taklaamaan aavistuksen tasapaksuksi jäävää kokonaistuntumaa. Kuitenkin varsin käypä vastine kympin setelille. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Bernard Baudry Le Domaine Chinon 2009

Champagnessa matkaillessa kuvittelin pysytteleväni illallisviinienkin kohdalla kiltisti alueen kuplatarjonnassa. Epernay’n Le Theatre-ravintolan viinilistaa silmäiltyäni totesin kuitenkin valko- ja punaviinitarjonnan olevan niin mukavalla tolalla, että tällä kertaa kuplat päätettiin jättää alkusamppanjana tarjoillun de Venoge Gordon Bleun varaan. Loiren punaviinit ovat jääneet vuosien varrella liian vähälle huomiolle ja tilannetta korjatakseni pyysin tarjoilijaa toimittamaan pöytään pullollisen Baudryn Chinonia vuodelta 2009.

Baudry on vuonna 1975 kahden hehtaarin varaan perustettu perhetila Loiressa. Vuonna 2000 Bernardin poika Matthieu liittyi mukaan kuviohin, hankittuaan ensin viinioppia ja työkokemusta mm. Bourgognessa, Bordeaux’ssa, Tasmaniassa ja Kaliforniassa. Nykyään tila tekee viiniä kolmenkymmenenen luomuhehtaarin antimista. Cravant les Coteaux’n ja Chinonin tarhoilla kasvaa Cabernet Francia sekä Chenin Blancia.

Le Domaine 2009 on 100 %:nen Cabernet Franc, jonka rypäleet on poimittu käsin 30-35 vuotiaista köynnöksistä. 70 % viinin rypäleistä on kasvanut soraisemmassa maaperässä ja 30 % savisemmilla rinteillä. Kypsytys 12 kuukautta 5-10 vuotiaissa tammitynnyreissä ja -astioissa.

Melko intensiivisessä tuoksussa on tummaa marjaisuutta, paprikaa, pippurista mausteisuutta ja taustalla hädin tuskin tunnistettava määrä tammea. Täyteläisyysmittari asettuu keskitäyteläisen läskimpään päätyyn. Paletilla viini on hyvin fokusoitunut. Tiiviisti kuosissa pysyvä paketti hedelmäisyyttä ja mausteisuutta jatkaa ontumatta tuoksun luomassa aromimaailmassa. Kypsä tanniinisuus ja tiukka hapokkuus pitävät viinin tiukasti otteessaan ja kokonaisuus on nautinnollisesti balanssissa. Matka päättyy pitkään, tumman marjaiseen ja aavistuksen pippuriseen jälkimakuun.

Bernard Baudryn Le Domaine edustaa rakenteeltaan ja maultaan ainakin minulle sitä, mitä ajattelen laadukkaan Chinonin Cabernet Francin tyypillisimmillään olevan. 30 euron ravintolahinta tirauttaa lähinnä ilon kyyneliä. Viinin rakenne lupailisi positiivisia kehitysnäkymiä vielä muutaman vuoden verran, mutta olihan tuo varsin mukavasti kulauteltavissa jo nytkin. 4 / 5 staraa.

Viikon Copa – Domaine du Landreau Rosé 13,93 €

Samppanjaa mitenkään väheksymättä, on kuitenkin todettava sen jättävän usein varjoonsa muita hyviä ranskalaisia kuohuviinejä. Ison, arvostetun ja glamouria pursuavan kuohujuomien kuninkaan jalkojen alle tallautuvat armotta esimerkiksi Alsacen, Bourgognen, Loiren ja Limoux:n laadukkaat kuohujuomat. Koska kaikki hyvät viinit ansaitsevat paikkansa laseissamme, nostaa viikon copa esiin yhden maukkaan, tasapainoisen ja raikkaan kuohuviinin Loiresta.

Raymond Morinin Domaine du Landreau Rosé on valmistettu Loiren alueella yleisesti käytetystä Cabernet Franc-lajikkeesta. Rypäleet on poimittu käsin Layonin laaksossa sijaitsevilta tarhoilta. Eensimmäinen käyminen on tapahtunut terästankeissa ja toinen pulloissa. Tämän jälkeen viiniä on kypsytetty sakkojen kanssa 18 kk.

Viinin tuoksusta löytyy sitruunan ja omenan lisäksi hieman punaisia marjoja ja paahteisuutta. Kuivasta mausta nousee jo selkeämmin esiin punainen marjaisuus, erityisesti puolukka tuntuu nostavan päätään muiden joukosta. Hienostunut kuplarakenne ja pirteä hapokkuus antavat viinille erittäin raikkaan olemuksen. Melko pitkä jälkimaku on raikkaan marjainen.

Veden kielelle nostattava Domaine du Landreau Cremant Rosé toimii aivan loistavasti aperitiivina ja miksei sille voisi löytyä paikka myös selkeäpiirteisten kala- ja äyriäisruokien seurasta. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Henri Bourgeois Pouilly-Fumé En Travertin 2010 19,91 €

Rapuaika on taas koittanut ja pääsemme viettämään todellista laatuaikaa saksiniekoista notkuvien pöytien ääreen. Viinin valitseminen kotimaisen rapupöydän puhtaille ja raikkaille mauille on suhteellisen helppoa, mutta täysin summittaisilla valinnoilla harvoin onnistutaan. Sauvignon Blanc on aromaattinen rypälelajike, josta valmistetut viinit sopivat pohjoismaiseen rapupöytään erinomaisesti. Itse välttäisin kuitenkin uuden maailman voimakkaan aromaattisia ja trooppisella hedelmällä täyteen ladattuja SB- viinejä, sillä ne jyräävät tylysti rapupöydän hienot maut alleen. Sen sijaan kohdistaisin vakaat katseet ja hartaat mietteet Ranskan Loireen, mistä tulee raikkaita, hillityn elegantteja ja erittäin tasapainoisia Sauvignon Blanc-viinejä. Kun rajaa Alkon perusvalikoiman tarjonnan Sauvignon Blanc-rypäleeseen ja kohdistaa vielä aluevalinnan Loireen, on mikä tahansa listalla näkyvistä viineistä hyvä valinta. Oma valintani näistä ja samalla Viikon Copa on Pouilly-Fumén alueelta tuleva Henri Bourgeois Pouilly-Fumé En Travertin 2010.

Suositusviinin tuoksusta löytyy lajikkeelle tyypillisesti herukan lehteä, karviaista, sitruunaa ja hiukan mineraalisuutta. Kuiva ja tyylikkään hedelmäinen maku on raikkaan hapokas ja tuoksun komponenttien lisäksi siihen liittyy yrttisyyttä. Pitkässä jälkimaussa on tyylikkäästi yrttejä ja hedelmää.

Tämä tyylikäs ja tasapainoinen viini sopii loistavasti rapupöydän juhlistajaksi ja on sen verran herkullista tavaraa, että sitä nauttii hymyssä suin ihan sellaisenaankin.

Viikon Copa – Vapun kuohuviinit

Viikon Copa sovittelee vappunaamaria päähänsä jo hyvissä ajoin ja tykittää pari kuplajuomasuositusta vappukemujen juomavastaaville. Kun Alko lisää vappuviikolla myyntiään noin 40 %, paikantaa ruuhkahermojaan säästävä ostaja lokaationsa kuohuviinihyllyjen ääreen riittävän ajoissa. Viikon Copa suosittelee juhlahumuun sekä kuivaa että hieman makeampaa kuohujuomaa. Vappu on erinomaisen sopiva hetki kokeilla jotain valtavirrasta poikkeavaa. Niinpä kummankin suositusviinin kohdalla käytetyt rypälekoostumukset poikkeavat yleisimmistä kuohuviinien valmistuksessa käytetyistä.Suosituksista kuivempi viini saapuu Ranskan Loire:sta, tarkemmin ottaen Vouvray:n alueelta ja on tehty hapokkaasta Chenin Blanc-lajikkeesta. Ranskassahan samppanjan varjoon jää väkisinkin paljon kelvollista kuohuvaa, kuten esim. Alsacen Cremantit ja juurikin Loire:n pullotteet. Vouvray Tête de Cuvée Brutissa tuoksuu sitrus ja omena. Kun viinille antaa hetken hengähdysaikaa lasissa, tuoksusta alkaa erottua myös tyylikästä mineraalisuutta. Kuiva, hapokas ja runsas maku seurailee tuoksun aromeja ja jättää tyylikkään pitkän jälkimaun.

Hieman makeampien kuohuvien ystäville suositellaan ainakin täällä meillä hieman harvemmin vastaan tulevaa lähestymistapaa, nimittäin Shiraz- ja Cabernet Sauvignon-rypäleistä tehtyä kuohuviiniä. Shiraz-pohjaisia kuohuviinejä tehdään suhteellisen paljon mm. Australiassa ja täytyy myöntää, että ajoittain on tullut vastaan varsin muikeitakin pullotteita. Kun varsinaisesti punaista kuohuvaa ei ole tähän hätään handelin hyllystä poistettavissa, ladataan kehiin etelä-afrikkalainen reilun kaupan rosé- versio aihepiiristä. Vaikka Thandi Sparkling Wine Rosé Sec tuoksuu mansikoille, se ei kuitenkaan maksa mansikoita. Maussa on mukavasti shirazin tuomaa potkua taustalla. Puolikuiva ja runsaan marjainen maku tuntuu sokerimäärästä (30g/l) huolimatta raikkaalta.

Jos aiempien vappujen ruokalistoilta on jo testattu nakit silmillä ja perunasalaatit rinnuksilla, niin tällä kertaa voisi olla paikallaan kokeilla jotain muuta? Copatinto suosittelee suositusviinien kanssa nautittavaksi limemajoneesilla höystettyjä katkarapu- ja kylmäsavulohileipiä sekä kylmiä leikkeleitä. Ratkiriemukasta vappua!