Mencia-tykitystä Valdeorrasista – Avancia Cuveé Mosteiro 2010

Posted on 02/01/2016 by Copatinto

Mencia on tunnetusti yksi Espanjan mielenkiintoisimmista punaviinilajikkeista ja vähintään yhtä mielenkiintoista on se, miten erilaisia viinejä siitä valmistetaan. Valdeorrasin alueelta Galiciasta ponnistava Bodegas Avancia on Grupo Jorge Ordoñezin konserniin kuuluva viinitila. Jorge Ordoñezilla on useita viinitiloja ympäri Espanjaa ja yhtiö pyrkii tuottamaan viinejä alueiden alkuperäislajikkeista perinteisiä valmitusmenetelmiä kunnioittaen.

Avancia Cuvee Mosteiro small Cuveé Mosteiro on 100 %:nen Mencia, jonka rypäleet tulevat vanhoilta, 1920- ja 1935 istutetuilta tarhoilta, savi- ja kvartsiperäisestä maasta 550 m korkeudesta. Viini on käynyt uusissa ranskalaisissa tynnyreissä ja sen jälkeen siirretty kypsymään käytettyihin ranskalaisiiin tynnyreihin. Vuoden kypsytyksen jälkeen viini on pullotettu ilman suodatusta.
Tuoksusta löytyy kypsää mustikkaa, rommirusinaa, yrttejä ja melko reilusti vaniljaista tammea. Paletilla viini on Valdeorrasin viiniksi yllättävän konsentroitunut, paksu, ja kypsän hedelmäinen. Tammi maistuu ja tuntuu, hapokkuus pysyttelee keskitasolla ja loppua kohden erittäin pehmeä tanniinisuus kuivattaa hiukan suuta.

Cuvee Mosteiro on selkeästi taidolla valmistettu viini, jonka tyylisuuntakin lienee tarkkaan harkittu. Valdeorrasin Menciaksi kyseessä on kuitenkin poikkeuksellisen tumma, konsentroitunut ja reilun tamminen tuotos. Omaan makuun kokonaisuus muotoutuu melkoisen raskaaksi ja jäin kaipaamaan Mencialle ominaista raikkautta sekä virkeätä hapokkuutta. Haiskahtaa jenkkimarkkinoilta. Hinta Espanjassa noin 16 eur. 3 / 5 staraa.

Viinibloggaajien yhteispostaus – Sokkopullo

Posted on 09/12/2015 by Copatinto

Viinibloggaajien yhteispostaukset saivat jatkoa, kun idea jatkojalostui sokkopullohommiksi. Porukalle lähetettiin Vindirektin toimesta etiketitön ja tunnisteeton sokkopullo maistettavaksi. Ajatuksena on jälleen havainnollistaa, kuinka eri bloggaajien tuottamat viinikuvaukset eroavat toisistaan ja kuinka subjektiivista viiniarvioiden objektiivisuus loppujen lopuksi onkaan. Kaikkien mukana olleiden oli määrä maistella viini, julkaista siitä arvio samalla kellonlyömällä ja myös esittää jonkinlainen arvaus viinin alkuperästä sekä rypälekoostumuksesta. Linkit muiden bloggaajien kirjoituksiin löytyy postauksen lopusta ja heti, kun maahantuoja paljastaa viinin, lisään sen postaukseen.

IMG_20151207_200353[1] Tuoksussa kirsikkaa, mustaherukkaa, savua, pippurisuutta ja hiukan muutakin yrttisempää mausteisuutta. Pienen hengittelyn jälkeen viinistä löytää myös hieman tammen aromeja. Paletilta löytyy melko täyteläinen, kirsikan ja mustaherukan tunnelmissa jatkava, sekä hedelmäisyytensä mukavan tiukassa kontrollissa pitävä viini. Hapokkuutta löytyy sopivasti, vaikkei mitenkään yltiöhapokkaasta viinistä kyse olekaan. Pidemmällä purskuttelulla saa esiin suhteellisen selkeääkin tanniinisuutta, joka jää kevyesti jylläilemään ikeniin. Tarjoilulämpötilan noustessa alkoholisuus nostaa hiukan päätään, joskaan ei erityisen häiritsevästi. Jälkimaussa korostuu pippurinen ja yrttinen klangi.

Ihan mukava, hiukan main streamista poikkeava ja aavistuksen rosoinen tapaus. Kiehtova mausteisuus antaa lisää potkua ja luonnetta, vaikkei viini mitenkään erityisen moniulotteiseksi ylläkään. Hedelmäisyys pysyy hyvin kontrollissa ja riittävä happo- sekä tanniinisektori auttavat saavuttamaan melko hyvän tasapainon. Toiminee mainiosti yrteillä maustetuille riistaruoille. 3,5 / 5 staraa.

Mutta mikä ihmeen viini tämä voisi olla? Pippurisuus ja savuisuus kohdistavat ajatuksia vahvasti Syrah’n suuntaan. Hyvin kontrollissa pysyvä hedelmäisyys, uutoksen ja konsentraation kohtuullisuus sekä suhteellisen runsas mausteisuus johdattelisivat vanhaan maailmaan. Melko maltillinen hapokkuus ja ajoittain päätään nostava alkoholisuus taas uuteen maailmaan. Viini on kuitenkin kokonaisuutena melko epätyypillinen uuden maailman viiniksi ja kun tyylillisesti ollaan vahvasti vanhan maailman meiningeissä, päädyn sijoittaamaan viinin Ranskaan, Rhônen pohjoisemmille apellaatioille; esim. Crozes-Hermitage tai joku sen vähemmän tunnetuista lähialueista voisi olla lähellä totuutta.

Edit: Sokkopulloksi paljastui Syrah hieman viileämmältä alueelta Chilestä, eli Leyda Single Vineyard Canelo Syrah. Rypälelajike meni siis oikein, mutta paikannus synkästi metsään 🙂

Klikkaa muoden bloggaajien arvioihin tästä: Blanc de Blancs, Loppasuut, Pullon Henki, Rypäleistä Viis!, Veni vidi viini, Viinihullun päiväkirja, Viinikartta, Viiniministeri

Upeasti ikääntynyt portugalilainen – Esporao Branco Reserva 2000

Posted on 01/12/2015 by Copatinto

Onhan se nyt jossain määrin yllätyksellistä, että nimenomaan ranskalaisesta viinikaupasta löytyi 15-vuotias Esporao Reserva Branco. Siinä mielessä riskiostos, että Portugalin valkkareiden ikääntymisestä ei itselläni ollut ennen tätä käytännössä minkäänlaisia kokemuksia. Ulkoisesti siisti ja nestemääränsä puolesta erinomaisesti säilynyt puteli sekä 15 euron hintalappu eivät päätä jäädyttäneet, joten arpa oli heitettävä. Heti korkkauksen jälkeen kävi selväksi, että oltiin loisto-ostoksen äärellä.

esporao 1970-luvun alussa perustettu Esporao hoitaa hommat viljelystä lähtien aina kellarityöskentelyyn saakka modernilla meiningillä. Talo on maassaan iso tekijä ja tehnyt mainioiden viiniensä kautta koko Alentejon aluetta tunnetummaksi maailmalla.

Lasiin lorisi upean väristä, meriphkan eri sävyjä muistuttavaa kamaa. Tuoksusta löytyi kiehtovasti ikääntynyt ja oksidoitunut setti hunajaa ja kuivattuja hedelmiä. Paletilla varttunutta, kuivaa hedelmäisyyttä, jolle kivasti virkeytensä säilyttänyt hapokkuus antoi taustatukea. Se, mikä tekee tästä viinistä loistavan, on kaikkien eri osa-alueiden saumaton harmonia yhdistettynä tyylikkäästi ikääntyneen viinin moniulotteisuuteen. Jälkimaku oli pitkä, kuiva ja sitä maiskutteli mielellään niin pitkään, että olikin jo aika ottaa seuraava kulaus.

Esporao Reserva Branco oli todella upeasti ikääntynyt valkoviini, jonka ulosanti ei pahemmin jättänyt toivomisen varaa. Jos tyylillisesti esim. Lopez de Heredian Viña Tondonia Blancot uppoaa, niin sitten kyllä uppoaa tämäkin. Mainio kumppani myös kantarellikastikkeelle. 5 / 5 staraa.

Barberaa ja Dolcettoa Australiasta – Massena Barbera 2006

Posted on 19/11/2015 by Copatinto

Italialaisperäisten punaviinilajikkeiden viljely muissa maailmankolkissa on käsitykseni mukaan melko vähäistä, mutta Australia on yksi niistä Euroopan ulkopuolisista maista, jossa italolajikkeista valmistettuihin viinehin törmää hieman useamminkin. Lokakuun Australia-tastingissä Helsingissä tuli muutama kiva tapaus vastaan ja innostuin asiasta siinä määrin, että päätin korkata omastakin kaapista Massenan Barberan vuodelta 2006.

Massena Brabera 06 Massenan ovat perustaneet pari suhteellisen nuorta heppua, joiden alkuperäinen motiivi oli valmistaa viiniä lähinnä omiin käyttötarpeisiin. Ensimmäinen vuosikerta näki päivänvalon vuonna 2000, ja sittemmin perinteisiin viininvalmistusmenetelmiin nojaava touhu on saanut uudenlaisia mittasuhteita. Barossalle perinteisten lajikkeiden lisäksi kokeiluja on tehty mm. Gracianon, Saperavin, Tannatin, Primitivon ja nimenomaan Barberan sekä Dolceton kanssa. Nyt korkattu viini pitää sisällään Barberaa (52 %) ja Dolcettoa (48 %). Köynnökset ovat kasvaneet Kalimnan nurkilla, Barossassa. Viini on käynyt villihiivoilla, eikä sitä ole suodatettu tai kirkastettu.

Lasissa melko raskasliikkeinen ja vahvan uutoksen tuotos, jonka tuoksussa hillomaisen kypsä ja mustikkainen meininki saa kavereikseen savua, nahkaa sekä salmiakkia. Suussa täyteläinen viini jatkaa kypsän hedelmäisyyden ja paksun rakenteen tunnelmissa. Lajikkeelle epätyypillisen matala hapokkuus ja taas tyypillisen vähäinen tanniinisektori pitävät huolen siitä, että kokonaisuus säilyttää jykevän olemuksensa loppuun asti.

Massena Barbera 2006 esittelee Barossalle tyypillistä voimaperäistä ja massiivista meininkiä, mutta Piemonten viineihin tottuneet eivät löydä tästä kovinkaan paljoa Barberalle tai Dolcetolle tyypillistä raikkautta saati tiukkaa hapokkuutta. Oma osansa saattaa olla myös viinin iällä; ehkä yhdeksän vuoden ikään ehtinyt viini on kadottanut parhaat piirteensä jo matkan varrelle? Viini korkattiin margherita-pizzan kylkeen, eikä näin tuhti viini antanut pizzalle minkäänlaista armoa, vaan jyräsi lätyn tylysti kanveesiin. 2,5 / 5 staraa.

Kohtuuhintainen riistaviini Alkosta – Chateau Sénilhac Haut-Medoc 2011 (Alko 15,55 €)

Posted on 04/11/2015 by Copatinto

Bordeaux’n punaviineistä erityisesti hieman ikääntyneemmät ovat mainioita kavereita suurriistalle. Alkon perusvalikoimasta ei juuri vanhempia vuosikertoja löydä ja taas tuoreeltaan korkatut, vakavammin otettavat Bordeaux’n punaviinit ovat useimmiten vielä epätasapainoisessa ja kireässä kehitysvaiheessa.

Muutaman vuoden ikäinen perustason Bordeaux’ksi miellettävä Chateau Sénilhac 2011 on miellyttävä ilmestys hintaluokassaan. Helposti lähestyttävä viini heittää nokkaan herukkaa, lyijykynää sekä selkeää, muttei yliampuvaa tammisuutta. Pehmeät tanniinit ja ryhdikäs hapokkuus ovat hyvässä tasapainossa muun kokonaisuuden kanssa.

Chateau Sénilhac 2011 on sopivan tyylikäs, hinta-laatusuhteeltaan varsin passeli ja ennen kaikkea valmis juotavaksi. Soveltuu hyvin esim. suurriistasta valmistettujen paistien ja patojen seuraan. 3,5 / 5 staraa.

Yllättäjä Teneriffalta – Suertes del Marques La Solana 2012

Posted on 26/10/2015 by Copatinto

Espanjan viinialueista ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen Teneriffa. Maailmalta on kuitenkin kuulunut viime aikoina niin paljon hyvää saaren viineistä, että päätin ottaa selvittelyyn paikallisesta Listán Negro-rypäleestä valmistetun punkun. 2006 perustetun Suertes del Marquesin La Solana 2012 tulee Valle de la Orotavan D.O.-alueelta ja on siis 100%:nen Listán Negro. Tuottajalla kasvaa köynnöksiä yhteensä noin 9 hehtaarin alalla 350-750 metrin korkeudessa.

La Solana 2013 80-110-vuotiaiden köynnösten rypäleet ovat kasvaneet 400-500 metrin korkeudessa vulkaanisessa maaperässä. Kylmämaseraatio hoitui sementtitankeissa ja käymisprosessi villihiivoilla ranskalaisissa, paahtamattomissa 500 litran tammitynnyreissä. Kypsytys samoissa tynnyreissä 12 kk.

Runsaan aromaattisessa tuoksussa on mustaherukkaa, mustia oliiveja, mausteisuutta ja hiukan tervaa. Keskitäyteläisen ja täyteläisen välimaastoon asettuvan viinin intensiivistä makua hallitsee mustaherukan, mausteisuuden ja mustien oliivien yhteispeli. Hapokkuutta on reippaasti ja tanniinisuutta lajikkeelle ominaiseen tapaan niukasti. Jälkimaku on pitkä ja mausteinen.

La Solana on todella mielenkiintoinen ja persoonallinen viini. Melko runsas aromaattisuus, tiukka hapokkuus ja vähäinen tanniinisuus tuo rakenteensa puolesta mieleen Piemonten Barberat, vaikka itse aromikirjo onkin hyvin erilainen. Viinin kanssa syötiin erittäin pitkään ja hartaasti confattua ankan kivipiiraa, lanttupyreetä, linssejä sekä punaviinikastiketta. Ruoan ja viinin yhdistelmä toimi varsin mukavasti. 4 / 5 staraa.

Riistaviiniä Unkarista – Vylyan Pinot Noir 2009 (Alko 19,49 €)

Posted on 15/10/2015 by Copatinto

Tämä postaus on osa kotimaisten viinibloggaajien tempausta, jossa joukko bloggaajia julkaisee omat arvionsa samasta viinistä samalla kellonlyömällä. Ajatuksena on havainnollistaa, kuinka eri bloggaajien objektiivisin tavoittein tuottamat viinikuvaukset eroavat toisistaan ja kuinka subjektiivista viiniarvioiden objektiivisuus loppujen lopuksi mahtaakaan olla. Muiden bloggaajien kirjoituksiin löydät linkit postauksen lopusta.

Arvioitava viini on hiljattain Alkon uutuuksiin heilahtanut Vylyan Pinot Noir 2009, joka tulee Villányn alueelta eteläisestä Unkarista. Villány on maansa aurinkoisimpia ja lämpimimpiä viinialueita, missä kansainväliset lajikkeet ovat saaneet melko tukevaa jalansijaa. Vylyanin tila on perustettu 90-luvun alkupuolella Pál Debreczenin toimesta. Pál menehtyi tapaturmaisesti vuonna 2004 ja tragedian jälkeen hänen leskensä Monika on jatkanut 125 hehtaarin kokoisen tilan pyörittämistä. Viininvalmistuksesta vastaa István Ipacs Szabó ja erityisesti Pinot Noirin suhteen käytössä on ollut myös konsulttiapua Burgundista. Tilan vuosituotanto liikuskelee puolen miljoonan pullon paikkeilla.

Pullosta löytyy siis käsin kerätyistä rypäleistä puristettu 100%:nen Pinot Noir. Viini on kypsynyt 12 kk unkarilaisissa tammitynnyreissä, joista kolmannes on ollut uusia, kolmannes toisen vuoden ja kolmannes kolmannen vuoden kierrossa. Tammikypsytyksen jälkeen viini on vielä lepäillyt pulloissa pari vuotta.

Alkuun hieman pidättyväinen tuoksu avautuu hetken hengittelyn jälkeen ja tuo nokkaan punaista kirsikkaa, puolukkaa, hitusen vadelmaa sekä pientä tammen sävyttämää paahteisuutta. Keskitäyteläinen makusektori on rakenteeltaan todella ryhdikäs ja kontrolloitu pläjäys punasävytteistä ja raikasta marjaisuutta. Tiukka hapokkuus pitää paketin ryhdissä ja makusektorin loppua kohden esiin työntyvä, melko selkeä bitterisyys sekä mausteisuus tuo viinille lisää luonnetta ja syvyyttä. Pieni tanniinien puristus istuu tyylikkäästi muuhun kokonaisuuteen. Pitkä jälkimaku jatkaa punaisten marjojen, mausteisuuden ja pienen bitterisyyden linjalla.

Vylyan Pinot Noir 2009 on laadukas, taidokkaasti valmistettu, vakavasti otettava ja hintansa väärti Pinot Noir. Varsin ryhdikäs rakenne ja tiukasti kontrollissa pysyvyä hedelmäisyys kertovat viinin olevan parhaimmillaan luonteikkaiden ja riistaisten liharuokien kyljessä. Lautaselle suosittelisin ensisijaisesti riistalintuja, tai vaikkapa hieman kypsempiä juustoja. 4 / 5 staraa.

Klikkaa muoden bloggaajien arvioihin tästä: Blanc de Blancs, Loppasuut, Pullon Henki, Rypäleistä Viis!, Viinihullun päiväkirja, Viinikartta, Wineserver

Kypsään ikään ehtinyt Ribera del Dueron punkku – Condado de Haza 1999

Posted on 11/10/2015 by Copatinto

Ribera del Dueron punkkuja on tullut maisteltua varsin runsaasti, mutta yli kymmenenvuotiaita tapauksia olen korkkaillut hyvin harvoin. Taitaa olla niin, että yleisesti ottaen Ribera del Dueron viinejä pidetään lyhyemmän kellaripotentiaalin tavarana esim. Riojalaisiin verrattuna. Tai sitten näitä vaan on tykätty ja totuttu kiskomaan nuorempina huiviin. Alueen viinien muhkealla hedelmäisyydellä ja usein myös pehmeämmällä tanniinisektorilla on varmasti osansa asiassa. Jokin aika sitten päätin korkata kuudentoista vuoden ikään ehtineen Condado de Hazan ja odotin jännityksellä, mitä tuleman pitää.

Condado de Haza 1999 Condado de Haza sai alkunsa, kun Pesqueran viineillä mainetta niittänyt Alejandro Fernández iski 80-luvun lopulla silmänsä Duero-joen varrella sijainneeseen hylättyyn maa-alueeseen, joka vaikutti täydelliseltä viljelypaikalta Tempranillolle. Alueen omistus ja palstat olivat pirstaloituneet lukuisten eri tahojen haltuun ja vaadittiin vuosikausien neuvottelut, ennenkuin hankinnat saatiin lopullisesti toteutumaan. Nykyään Condado de Haza viljelee samaisella alueella noin 200 hehtaaria Tempranilloa.

Vaikka en mikään tammiallergikko olekaan, niin pakko myöntää, että aiemmat nuoremmassa iässä korkkaamani Condado de Hazat ovat olleet melkoisen tammidominantteja tapauksia. Oli siis tässäkin mielessä mielenkiintoista tuupata korkkiruuvia 16:n vuoden ikään ehtineeseen pulloon ja ottaa selville, onko ajan hammas onnistunut integroimaan jenkkitammea paremmin muuhun kokonaisuuteen. Condado de Haza on siis 100% Tinta del País eli Tempranillo. Viini on valmistettu espanjalaisella, tammea karttamattomalla old-school meiningillä ja kypsytetty 15 kk (461 päivää) amerikkalaisessa tammessa.

Kehittyneessä tuoksussa on tummaa kirsikkaa, kahvia, nahkaa, tammea ja syksyisen metsän tuoksua. Paletilla erinomainen yhdistelmä kehittynyttä, moniulotteisen eläväistä hedelmää, kivasti säilynyttä hapokkuutta sekä kypsien tanniinien hentoa puristusta. Tammi integroituu nyt muuhun kokonaisuuteen loistavasti ja koko paketti on miellyttävän harmoninen.

Condado de Haza 1999 oli ehkä jossain määrin yllättävänkin tyylikkäästi kehittynyt, vivahteikas ja kiehtovan eläväinen punkku. Vaikka tuottajan drinking window olikin jo kauaksi taakse jäänyttä elämää, väittäisin viinin olleen kuudentoista vuoden iässä aivan loistavassa vaiheessa. Varsinkin, jos pitää vielä kivasti rakenteensa säilyttäneestä, mutta silti selkeästi ikääntyneestä viinistä. 4 / 5 staraa.

Punkkua Friulista – Marco Felluga Varneri Collio Merlot 2006

Posted on 08/10/2015 by Copatinto

Friulin punkut ovat jääneet omissa maisteluissa paitsioon ja selkeästi alueen valkoviinien varjoon. Kirjoittelin joskus aiemmin Marco Fellugan vallan mainiosta Ribolla Giallasta ja kesän loppupuolella tuli korkattua saman tuottajan punaviinituotannosta Varneri Merlot vuodelta -06. Viinin rypäleet tulevat Italian ja Slovenian rajamaisemiin sijoittuvan DOC Collion alueen tarhoilta ja ovat Farra d’Isonzon, San Florianon ja Cormònsin liepeillä kasvanutta Merlot’ta. Viiniä on kypsytetty 12 kk isoissa ja pienissä tammitynnyreissä sekä 6 kk pulloissa.

Marco Felluga Varneri Merlot 2006 Reunoiltaan hieman tiilenpunaan taittuvan viinin tuoksussa on mukana jo selkeästi kehittyneitä piirteitä. Kirsikkaa, mustaherukkaa, savua, tupakkaa, ja lyijykynää. Paletilla riittää pehmeän miellyttävää hedelmää vielä runsaasti ja viinissä on kivasti ulottuvuutta sekä eläväisyyttä. 9 vuotta on kuitenkin tehnyt tehtävänsä happo- ja tanniinisektoreiden osalta, jotka ovat jo vahvasti hiipumaan päin. Katsaus viinin tekniseen dataan paljastaa viinin olleen suhteellisen matalahappoinen jo syntyessään ja näin ollen hiipunut happosektori ei yhdeksänvuotiaan pullon kohdalla ole kovinkaan hämmentävää.

Marco Felluga Varneri Collio Merlot 2006 oli ihan mukava, kehittyneitä piirteitä omaava viini, joskin jo hiipuvassa trendissä monien ominaisuuksiensa puolesta. Nuoremmalla iällä korkkailtuna ryhti olisi mitä todennäköisimmin paremmassa vireessä, mutta erityisesti pehmeiden ja matalahappoisten punaviinien ystävät löytänevät tästä paljon hyvää. Sinänsä ihan mukava punkku rennonsekalaisen grillailun lomaan. 3 / 5 staraa.

Punaviini Galician kaakkoisnurkasta – Gargalo Mencia & Arauxa 2013

Posted on 16/09/2015 by Copatinto

Pysytellään vielä hetki edellisen postauksen jäljillä Galiciassa, mutta vaihdetaan alue Ribeiroa tuotannollisesti huomattavasti pienempään Monterreihin. Portugalin rajan tuntumaan asettuva Monterrei on Galician lämpimimpiä viinialueita ja näin ollen myös punaviinien volyymi nousee noin puoleen valkoviineistä. Alkukevään Barcelonan reissulla löysin marketin hyllyltä Gargalon Mencia & Arauxaa vuodelta 2013 ja pullo joutui korkkauksen uhriksi kotioloissa myöhemmin keväällä.

Gargalo on muoti- ja kosmetiikkabisneksessä menestyneen Roberto Veriñon 90-luvun alussa perustama tila Monterreissa. Herran vanhemmat ovat olleet viininviljelyn kanssa tekemisissä Ribeira Sacrassa, joten aivan outo aluevaltaus ei ole ollut kyseessä. Viljelyksiä on noin 8 hehtaarin alueella Castillo de Monterrein kupeessa.

Gargalo s Viini on puristettu käsinpoimituista Mencia- ja Arauxarypäleistä. Viimeksi mainitun kohdalla luulin vielä etikettiä tihrustaessa bongaavani uuden paikallisen lajiketuttavuuden, mutta nimi paljastuikin Tempranillon paikalliseksi kutsumanimeksi. Tarkempaa rypäleiden keskinäistä suhdetta en nyt onnistunut löytämään, mutta alueen sääntöjen mukaisesti Menciaa (ja/tai Merenzaoa) on oltava punaviineissä vähintään 60 %. Viiniä on kypsytetty puoli vuotta terästankissa. Vuosituotanto 7000 pulloa.

Tuoksusta löytyy nuorekas setti vadelmaa, mustikkaa, tummaa kirsikkaa ja kevyttä mausteisuutta. Suussa keskitäyteläisen ylärajoille asettuva viini on pehmeä paketti kypsähköä, mutta silti melko raikasta hedelmäisyyttä. Maku kulkee selkeästi tuoksun luomissa tunnelmissa. Tanniinisektori on kypsänpehmeää sorttia ja hapokkuuttakin riittää melko mukavasti pitämään kypsää hedelmäisyyttä aisoissa. Alkoholitaso jää jälleen ilahduttavasti 12,5 % tasolle.

Gargalo Mencia & Arauxa on mutkaton, helposti lähestyttävä ja pehmeä viini. Erityisen syvällisiin ulottuvuuksiin se ei yllä ja jäinkin hieman kaipaamaan Mencialle tyypillistä luonteikkuutta sekä happojen vahvempaa grippiä. Joka tapauksessa viini edustaa hyvää dokabiliteettia, eikä siitä löydy mitään varsinaisia ongelmia. Pullo kulauteltiin onnistuneesti uunissa paahdettujen ja oliiviöljyllä sekä merisuolalla maustettujen kukkakaalilastujen kanssa. 3 / 5 staraa.

COPATINTO

Viinien asiantuntija

Category Archives: VIINIARVOSTELUT