Garnachan ytimessä – Comando G ja Bodega Marañones

Garnacha on saanut paljon uutta pöhinää ympärilleen viime vuosina, kun eri puolilla maailmaa viinitilat ja viinintekijät ovat herättäneet henkiin erityisesti vanhojen köynnösten tarhoja. Garnacha-rypäleitä on takavuosina parjattu korkealle nousevista sokeripitoisuuksista, matalasta hapokkuudesta, niukasta kuoriväristä sekä melko herkästä hapettumisesta. Asiantuntevissa käsissä nämä eivät kuitenkaan enää muodosta ongelmaa. Yksi puhdaspiirteisen ja korkeatasoisen Garnachan hotspotteja on Madridin lähellä korkealla vuoristossa sijaitseva Gredos, missä jopa 900 metrin korkeudessa kasvaa mukavasti myös vanhempia köynnöksiä. Alueen uuden nousun pääarkkitehteinä ovat toimineet muutamat innovatiiviset tuottajat, joihin lukeutuvat mm. Comando G sekä Bodega Marañones.

Comando G on opintojensa myötä tutustuneiden Dani Jimenez-Landin ja mm. Telmo Rodriguezin kanssa työskennelleen sekä Bodega Marañonesin viinintekijänä viihtyneen Fernando Garcian Garnacha-projekti korkealta Gredosin vuoristosta. Alussa mukana oli myös Bernabelevan Marc Isart, joten visoita ja osaamista ei tästä nipusta ole puuttunut! Herkkää, heleätä ja luonteikasta Garnachaa pursuavat viinit ovat saavuttaneet rutkasti ihailua sekä arvostusta. Kovan hypetyksen vuoksi Comando G:n hinnat ovat erityisesti tarhaviinien osalta karkaamassa käsistä, mutta Espanjassa vajaalla parilla kympillä irtoava La Bruja de Rozas on varsin pätevä esitys Gredosin Garnachasta. Kypsän vadelmainen ja kirsikkainen, mutta ryhdikäs, yrttinen ja Labrosia hieman lineaarisempi.

Bodega Marañones on taas Fernando Cornejon tila, jonka viinintekijänä toimii Fernando Garcia – toinen em. Comando G:n puuhamiehistä. Ei liene siis suuri ihme, että viineistäkin löytyy yhtäläisyyksiä. Labros tulee Paraje Peña Cruz-tarhan vanhoista 70-vuotiaista köynnöksistä. Käyminen on toteutettu kokonaisilla rypäletertuilla ja kypsytys hoidettu isoissa käytetyissä ranskalaistynnyreissä.

Nätti paketti yrttejä, mausteisuutta, kukkia, vadelmaa ja mansikkaa. Hieman Bruja de Rozasia leveämpi ja muhkeampi, mutta kiehtovan mausteinen ja juuri sopivan ryhdikäs muodostaakseen tasapainoisen kokonaisuuden.

Comando G sekä Marañones ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, ettei Garnachaa tarvitse ylikonsentroida tai doupata massiivisen täyteläiseen muotoon saadakseen kiehtovaa tavaraa aikaiseksi. Kumassakin viinissä tulee hienosti esiin niiden herkkä luonne, unohtamatta lajikkeen ominaispiirteitä; kypsää marjaisuutta, kukkaisuutta, maltillista hapokkuutta sekä melko runsasta alkoholitasoa (14,5%). Kummallekin heittämällä 4 / 5 staraa ja Espanjan hinnoilla haarukassa 15-20 € lisäpisteet erinomaisesta hinta-laatusuhteesta. Comando G:n viinejä löytyy Suomessa tällä hetkellä vain ravintolavalikoiman puolelta, Marañonesiin en ole toistaiseksi onnistunut törmäämään.

 

 

 

Jouluviinit 2018

On taas tullut aika iskeä pöytään joulun viinisuosituksia. Puolikuiva Riesling ja ryhdikäs roseeviini toimivat hyvinä yleisviineinä joulupöydän äärellä ja taklailevat mukavasti monenlaisten makujen sekamelskaa. Kinkun tai kalkkunan mieto maku ei sinänsä kaipaa kaverikseen tuhtia punaviiniä, mutta toisaalta monissa joulupöydissä nautiskellaan myös tummemmista lihoista sekä riistasta, joten suosituksista löytyy myös täyteläisempien makujen punaviinikumppaneita. Tilausvalikoiman pullojen kanssa kannattaa olla ajoissa liikkeellä ja toki tarkastaa myös myymäläsaatavuus Alkon nettisivuilta.

Grans-Fassian Catherina Riesling (18,98 € Alko vakiovalikoima)

Ryhdikäs ja puolikuivan puolelle kallistuva Riesling on hyvä valinta joulupöydän yleisviiniksi. Erityisen hyvin Riesling toimii joulun kalojen, mätien ja äyriäisten kyljessä, muttei toki pelästy vaaleita lihoja tai maisteisuuttakaan.

Chivite Las Fincas Rosado (15,90 € Alko tilausvalikoima)

Chiviten ja kolmen Michelin tähden ravintoloitsija Arzakin yhdessä kehittämä roseeviini on ruokapöydässä kuin kotonaan. Roseeviini toimii hyvin jokapaikanhöylänä perinteisen joulupöydän makusekamelskan keskellä eikä pelkää pientä etikkaisuuttakaan.

Leo Martin Selección Mencía (13,99 € Alko vakiovalikoima)

Mencía on espanjalaisten punaviinilajikkeiden ehdotonta aatelia. Leo Martin Selección Menciasta löytyy maukas yhdistelmä raikasta tummaa marjaisuutta, mausteisuutta, vaniljaa sekä ryhdikästä runkoa. Erinomainen hinta-laatusuhde.

Pian delle Vigne Rosso di Montalcino (21,90 Alko tilausvalikoima)

Antinorin erittäin tasapainoinen, tyylikäs ja kiehtovan moniulotteinen Rosso di Montalcino sopii parhaiten tummemmille lihoille sekä riistalle. Löytyy tilausvalikoiman lisäksi mm. Arkadian myymälän hyllystä.

Gran Mascota Cabernet Sauvignon (29,90 € Alko vakiovalikoima)

Kun haetaan edellisiä täyteläisempää punaviiniä tai vaikka lahjapulloa, on Gran Mascota Argentiinasta hyvä valinta. Täyteläinen viini, joka on on kuitenkin onnistunut säilyttämään miellyttävän ryhdikkään vireen. Viini on pakattu näyttävään ja kookkaaseen puulaatikkoon, joka toimittaa tyylikkään lahjapakkauksen virkaa jo sellaisenaankin.

Guía Peñin Los Mejores vinos de España tasting Madridissa 29.-30.11.2018

Lokakuun lopulla osallistuin Espanjan tunnetuimman viinioppaan, Guía Peñinin yli 90 pisteen viinien tasting-tapahtumaan Madridissa. Maisteltavana oli noin 1700 viiniä yli kolmeltasadalta tuottajalta. Lisäksi monilta tiloilta viinejä ovat kaatamassa itse pääjehut, joten tapahtumassa oli myös erinomainen mahdollisuus kysellä hieman tarkempiakin tietoja viinien taustoista sekä kuulla tuoreimpia kuulumisia tiloilta. Kun tarjolla on iso kattaus Espanjan arvostetuimpia viinejä muodostuu samalla suhteellisen ainutlaatuinen mahdollisuus huippuviinien keskinäiseen vertailuun. 

Ennakkoon tehdyt suunnitelmat pakollisten maistelujen suhteen toteutuivat melko mukavasti, joskin pettymyksinä on mainittava, että Marques de Murrietan Ygay Blanco 1986 ei ollut ennakkotiedoista poiketen maisteltavana ja Benjamin Romeon tiski puolestaan niin vahvasti kansoitettuna koko maistelun ajan, että esim. Contador jäi edelleen bucket-listalle. Toki Benjamin Romeon La Cueva del Contador sekä muutama spesiaali Coleccion-sarjan viini tuli todettua erinomaisiksi.

Alkutahdit marssin kuplajuomien parissa. Suurimman vaikutuksen tekivät Xarel-lo-vetoiset sekä yksittäisten tarhojen Cavat. Näistä kärkeen kapusivat noin 15 vuotta sakkojensa kanssa kypsynyt Gramonan Enoteca 2002, Recaredon vuonna 1940 istutetuista Xarel-lo-köynnöksistä valmistettu ja yli 100 kk kypsytetty Turo d’en Mota 2004, 9 vuotta pullokypsytetty Juvé & Campsin 100-prosenttinen Xarel-lo La Capella, viisi vuotta pullokypsytetty Llopartin Original 1887 Brut Nature Gran Reserva sekä noin 4 vuotta pullokypsytetty Sabaté i Cocan 100-prosenttinen Xarel-lo Reserva Familiar.

Kuplien jälkeen oli loogista jatkaa valkoviinien merkeissä. Remellurin Blanco 2015 lupaa paljon, mutta on tässä vaiheessa vielä todella sulkeutunut ja kaipailee vielä vuosien kellaroinnin myötä tapahtuvaa eheytymistä sekä avautumista. Baskimaan Txakoleista uutena ilahduttavana tuttavuutena vakuutti suuresti Goianean todella intensiivinen ja tyylikäs Txakoli Cuvée. Rias Baixasin Albariñoista kirkkain tähti oli erinomaisen tasapainoinen Palacio de Fefinanesin Albariño III Año ja Prioratin Garnacha Blancan lippua piti korkealla tyylikäs ja vivahteikas Vall Lachin Aigua dell Lum. Chiviten Colleccion 125 Blanco 2006 edusti upeasti hieman kypsemmän osaston viinejä. Valkoisten yllättäjiksi nousivat todella kiehtova Emilio Valerion La Merced Navarrasta sekä kahden huippuviinintekijän; Benjamin Romeon ja Ismael Gozalon yhteistyönä toteutettu naturaalihenkinen La Pirata. Kyseessä on todella mielenkiintoinen projekti, jossa kumpikin viinintekijä on tehnyt oman valkoviininsä (Romeo Viura-vetoisen Riojassa ja Gozalo Verdejon Castilla y Leonin Nievassa) ja lopuksi näistä on sekoitettu La Pirata, joka on kypsynyt Riojassa sekä pullotettu magnum-pulloihin.

Maailmankuulujen punaisten sektorissa isoimpia värähtelyjä saivat aikaan todella huikea vanhojen köynnösten Mas Doix 1902 Cariñena Prioratista sekä La Rioja Altan 890 Gran Reserva, jonka vuosikerta 2005 vaikuttaa poikkeuksellisen loistavalta. Odotetusti myös Marques de Murrietan Ygay Gran Reserva 2009 varsin vakuuttavaa tavaraa, kuten myös Artadi Viña el Pison 2016. Kun edetään paljon viime aikoina huomiota saaneen Garnacha-sektorin tunnetuimpiin viineihin, putoaa hinta murto-osaan edellisiin verrattuna. Näistä esim. D.O. Mentridan Jimenez-Landi edustaa elegantimpaa lähestymistapaa ja D.O. Campo de Borjan Alto Moncayo taas vahvemman konsentraation ja runsaamman rakenteen suuntausta.

Toki bongailin myös loistavia hieman edullisemman kategorian viinejä. Näistä mainittakoon mm. Emilio Valerio Garnacha San Martin Navarrasta, Cortijo los Aguilaresin Tadeo Petit Verdot Rondasta, La Rioja Altan todella tasapainoinen ja miellyttävä Torre de Oña Martelo 2014 sekä hinta-laatusuhteensa puolesta todellinen Riojan helmi ja vanha suosikkini Artuke.

Isoimmat fiilispisteet sekä kiehtovimman tastingrivistön kunnia menee D.O. Manchuelan Bodegas Poncelle. Kyseessä on pääasiassa Bobalin kanssa pelaileva tuottaja, jonka koko tuotanto on todella timanttista, persoonallista ja mielenkiintoista tavaraa, vieläpä melkoisen edulliseen hintaan.

Matkalla Moselissa – Nik Weis St. Urbans-Hof

Syyskuun lopulla vierailin Moselissa VDP:n perinteisessä huutokauppa- ja Meisterwerke-tapahtumassa, joten samalla reissulla oli sopiva hetki toteuttaa jo kauan suunnitelmissa ollut vierailu Nik Weisin tilalle Leiweniin. Nik Weis St. Urbans-Hof on perustettu 1947 ja nykyään vetovastuussa oleva Nik Weis edustaa perhetilan kolmatta sukupolvea. Vuosituotanto keikkuu 250 000 pullon paikkeilla.

Tilalla on hallussaan noin 40 hehtaaria tarhoja ja helminä loistavat erittäin arvostetut Grosse Lage-tarhat Leiwener Laurentiuslay, Piesporter Goldtröpfchen, Ockfener Bockstein, Layet jne. Viininviljelyn ja -valmistuksen lisäksi Nik Weisilla on oma köynnöskasvattamo eli ns. “nursery”, mistä monet kovan luokan tuottajat hankkivat Riesling-köynnöksiään. Nurseryn myötä Nik Weisilla on ollut poikkeuksellinen mahdollisuus testailla useiden erilaisten kloonien toimivuutta erilaisissa tarhaolosuhteissa ja jopa yksittäisten tarhojen eri paikoille on istutettu eri klooneja. Parhailla tarhoilla köynnöksissä käytetään ainoastaan ns. single pole-tuentaa, jolloin satomäärät pysyvät tiukemmassa kontrollissa esim. vaijerituentaan verrattuna. Kun satomäärät pysyvät kurissa on yksittäisten rypäleiden laatu ja makuprofiili huomattavasti parempi. Tämä oli helppo todeta käytännössä maistamalla erään tarhanaapurin vaijereilla tuetun köynnösrivistön rehevien terttujen rypäleitä, joissa maut olivat melko vaisuja.

Kävimme katsastamassa aurinkoisia Goldtröpfchenin tarhoja, joilla oli parhaillaan menossa viimeistelytyöt ennen sadonkorjuun alkua. 2018 tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen vuosi, sillä rypäleet ovat näyttäneet ja maistuneet kaikilla vuoden aikana vierailemillani tarhoilla poikkeuksellisen terveiltä ja laadukkailta – niin myös Goldtröpfchenin tarhoilla.

Kun Nik aloitteli tilan vetovastuussa, hän halusi tarhoja Goldtröpfchenistä. Parhaiden tarhojen hankkiminen on Moselissakin hyvin vaikeaa, koska kukaan ei halua luopua omistaan. Hän sai kuitenkin aluksi vuokralle Kesselstadtilta pienen 0,2 hehtaarin alan. Työt tarhoilla aloitettiin intoa puhkuen, alkeellisin ja vanhanaikaisin menetelmin, mikä sai paikalliset viiniporukat hämilleen ja monet ihmettelemään miksi kukaan näkisi näin paljon vaivaa pienen tarhapläntin eteen. Myös Goldtröpfchenin tarhoilla eräs kokeneemman kaartin tarhanaapuri kiinnitti huomiota Nikin mielenkiintoisiin puuhiin ja vakuuttui visioista siinä määrin, että päätti lopulta myydä omia alkuperäiskunnossa olleita tarhojaan innokkaalle tekijälle. Niinpä Nik Weis sai kuin ihmeen kaupalla nostettua Goldtröpfchenin omistuksiaan nykyiseen neljään hehtaariin. Suurin osa tarhan köynnöksistä on istutettu 1950-luvulla ja melko reipas istutustiheys (9000 / ha) luo köynnösten välille kilpailua, satomäärien pysyessä sitäkin kautta kurissa.

Tarhavierailun jälkeen siiryimme maistelun pariin ja keskityimme parinkymmenen viinin urakassa tuoreimpaan vuosikertaan. Vuosi 2017 oli erittäin haasteellinen ja Moselistakin löytyy paljon tuottajakohtaisia eroja niin laadussa, kuin myös viinien potentiaalissa. Nik Weis lukeutuu useiden maistelukertojen perusteella omissa arvioissani vuosikerran 2017 suuriin onnistujiin ja myös Nik itse pitää vuotta 2017 mahdollisesti hänen parhaanaan koskaan. Satomäärien putoaminen voimakkaasti normaalitason alapuolelle on toki pienentänyt volyymiä, mutta toisaalta antanut köynnöksille mahdollisuuden keskittyä jäljelle jääneisiin rypäleisiin luoden moniin viineihin erinomaisen intensiteetin. Nik Weisin vuosikerralle 2017 näyttäisi olevan tyypillistä voimakas, syvä, intensiivinen ja pitkä makuprofiili, mikä lupaa viineille erinomaista kypsytyspotentiaalia.

Jo heti alkupään perusviinit antavat loistavaa vastinetta rahalle. Näistä erinomaisia poimintoja esim. tyylikkään mineraalinen ja klassisen mineraalista Moselia edustavat Schiefer Riesling sekä Wiltinger Alte Reben.

Grosses Gewächs-viineissä näkyy hyvin vuosien 2016 ja 2017 erot. Siinä missä 2016 viinit ovat elegantteja, kepeitä ja raikkaita sekä jo nyt melko hyvässä korkkausvaiheessa, ovat 2017 viinit voimakkaita, vahvan makuprofiilin omaavia pitkäikäisiä viinejä. Näistä maistelun kärkeen nousivat upeat Bockstein, Laurentiuslay ja 2017 vuosikerran todellinen intensiteettihelmi Layet.

Makeamman profiilin viineissä Mosel pääsee usein omaan elementtiinsä ja taidokkaasti hallittu hapokkuuden, liuskekivisen mineraalisuuden sekä jäännössokerin saumaton yhteispeli nousee omalle tasolleen. Kabinett-tyylisistä viineistä oma suosikkini Nik Weisilta on jo pitkään ollut raikas ja samaan aikaan leikkisä sekä moniulotteinen Bockstein Kabinett. Spätlese- ja Auslese-viineissä taas Goldtröpfchen nousee upeasti esiin. Intensiivisiä paketteja hunajaa, marmeladia, mineraalisuutta ja kuivattuja hedelmiä. 2017 oli mielenkiintoinen myös Bockstein Auslesen Goldkapselin kohdalla, sillä lähtötilanteessa Oechsle-lukemat olivat yli 300! Tämä on siinä määrin harvinainen tilanne, että apuun sekä tilannetta ihmettelemään oli kutsuttava Nikin hyvä ystävä Egon Müller. Lopputulos puhuu puolestaan, huikea viini. Maistelu päätettiin Layet Beerenausleseen, joka oli lähellä räjäyttää tajunnan. Intensiiviinen ja hieno hunajaisuus sekä marmeladisuus maistuivat suussa vielä pitkään automatkalla kohti Trieriä ja seuraavia viinikoitoksia.

Viikon Copa – Famille Bougrier Collection Vouvray Chenin Blanc (Alko 13,99€)

Loiren laakson Chenin Blanc on omanlaisensa klassikko ja Vouvray varmasti niitä kuuluisimpia aihepiiriin liittyviä apellaatioita. Jostain syystä Alkon hyllyillä on ollut näiden suhteen varsin hiljaista, mutta onneksi juuri tilausvalikoimaan heilahtanut Famille Bougrierin Chenin Blanc Vouvray’sta tuo helpotusta tilanteeseen.

Tuoksusta löytyy lajikkeelle tyypillisesti puhdaspiirteistä omenaa sekä hieman melonia, persikkaa ja mineraalisuutta. Melko runsas maku pysyttelee omenaisissa tunnelmissa ja yhdistelee miellyttävän sopuisasti pienen makeuden (25 g/l) sekä erinomaisen ryhdikkään hapokkuuden (8 g/l).

Famille Bougrierin Vouvray Chenin Blanc on Ilahduttava uutuus Alkossa ja mikä mukavinta, irtoaa varsin kohtuulliseen hintaan. Puolimakeasta viinistä löytyy todella ryhdikäs hapokkuus, joka pitää paketin raikkaana ja kallistaa viiniä kohti puolimakeiden kategorian kuivempaa päätyä. Hyvä valinta vaikkapa yleisviiniksi juustolautasen kylkeen ja viinin makeutta voi yhdistellä myös aasialaistyylisten, miedosti makeiden tai chilisten ruokien kanssa. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Ferghettina Franciacorta Brut (Alko tilausvalikoima 29,75€)

Italian Lomabrdiassa sijaitseva Franciacorta on yksi niistä harvoista kuohuviinialueista, joka pystyy haastamaan samppanjan laatutaisteluun. Franciacortan kuohuvissa käytetään pääosin samppanjasta tuttuja rypälelajikkeita ja paahteisuutta sekä syvyyttä viineihin tuovat pullokypsytykset ovat monissa tapauksissa kunnioitettavan pitkiä.

Yksi omista suosikkituottajistani Franciacortan alueelta on Ferghettina, joka oli mm. viime maaliskuussa Düsseldorfissa järjestettyn Gambero Rosson 3 bicchieri-tastingin selkeätä kärkiosastoa Italian kuohuvissa. Alkon tilausvalikoimaan on heilahtanut pullollinen Ferghettinaa, joten pieni sijoitus Italian huippukupliin lienee paikallaan.

Ferghettina Brut on valmistetty Chardonnay’sta (95%) ja Pinot Noirista (5%) ja sitä on kypsytetty 30 kuukautta sakkojen päällä. Viinin tuoksussa on tyylikäs paketti kypsää sitruunaa, paahteisuutta sekä kuivattua omenaa. Maultaan ryhdikäs, sitruksinen, ryhdikäs ja hiukan mineraalinenkin viini täyttää suun runsaalla, mutta hienojakoisella kuplarakenteella ja pitkä jälkimaku jättää suuhun mukavan sitruksisen ja paahteisen tunnelman.

Ferghettina Brut on erinomaisen tasokas ja virkistävän luonteikas vaihtoehto samppanjalle. Viini toimii toki hyvin alkumaljana, mutta lienee parhaimmillaan vaikkapa erilaisten merellisten alkupalojen kaverina. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Grass Roots Organic Hunter Valley Shiraz (Alko 12,99 €)

Australian viiniskenessä on meneillään hyvät pöhinät ja viineissä ollaan tyylillisesti suuntaamassa aiempaa raikkaampaan ja samalla hieman kepeämpäänkin suuntaan. Tunnetuimpien viinialueiden rinnalle on nousemassa vähemmän esillä olleita alueita ja samalla myös kuluttajille syntyy paremmat mahdollisuudet päästä käsiksi aiempaa kattavammin Australian monipuoliseen viinitarjontaan. Hunter Valley on tullut tunnetuksi erityisesti omaleimaisista Semilloneistaan, mutta alueelta tulee myös tyylikästä Chardonnay’ta sekä Shirazia. Alkon vakiovalikoimasta löytyvä Tamburlainen Grass Roots Organic Shiraz on Hunter Valleyn luomupioneeri Mark Davidsonin käsialaa ja omaa erinomaisen hinta-laatusuhteen.

Tuoksusta löytyy tummia marjoja ja pippurista mausteisuutta. Melko täyteläisessä maussa yhdistyy miellyttävällä tavalla kypsä puhdaspiirteinen hedelmäisyys, ryhdikäs hapokkuus sekä kevyesti ikeniä puristeleva tanniinisuus. Melko pitkä jälkimaku pyörii mausteisissa tunnelmissa.

Grass Roots Organic Hunter Valley Shiraz on hyvin tehty ja miellyttävä Australian Shiraz. Kypsä hedelmäisyys, mausteisuus sekä ryhdikäs runko rakentavat toimivan kokonaisuuden. Mainio kaveri syksyisiin grillailuihin tai lämmikkeeksi sellaisenaan. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Matkalla Moselissa – Huipputarhojen uusi vuosikerta 2017

Vierailin syyskuussa viimevuotiseen tapaan VDP Moselin Meisterwerke- ja huutokauppa-tapahtumassa Trierissä. Maisteltavana oli laajasti uusia Grosse Lage-tarhojen viinejä vuodelta 2017, joitakin 10-, 20- ja 30-vuotta vanhoja helmiä sekä viikonlopun perinteisessä huutokauppatapahtumassa vasaroituja viinejä. Yksi tämän tapahtuman hienoimpia anteja laajan viinikattauksen lisäksi on se, että viinejä ovat kaatelemassa itse viinitilalliset, viinintekijät ja muut tilojen “pääjehut”, jolloin maistelun yhteydessä pystyy laajentamaan huomattavasti ymmärrystä viinien ominaisuuksista sekä taustoista.

Nyt kun maisteltavana oli GG-viinien lisäksi makeampia huipputarhojen viinejä, vahvistui elokuun lopulla Wiesbadenissa VDP Grosses Gewächs Vorpremier-tapahtumassa muodostunut käsitys siitä, että 2017 on pääosin varsin hyvä vuosikerta. Poikkeuksellisen hankalien olosuhteiden vuoksi satomäärät olivat pieniä, joka toisaalta sai köynnökset keskittymään vähäisempään määrään rypäleitä ja näin ollen sadon taso oli odotuksia laadukkaampi. Jos halutaan tehdä vertailua pariin aiempaan vuoteen, on todettava 2015 intensiteetin, tasapainon sekä kellaripotentiaalin olevan aivan omaa luokkaansa. 2016 on kolmikosta selkeästi elegantein, klassisen tyylikäs, mutta samalla myös helpoimmin ja nopeimmin lähestyttävä. 2017 on tyyliltään melko voimakas ja ryhdikäs. Kyseessä on siis selvästi vuotta 2016 ronskimpi yleisilme, mutta toisaalta suurimmalla osalla tuottajia viinien intensiteetti, syvyys sekä tasapaino jäävät jonkin verran 2015 tason taakse.

Tuottajakohtaisia vaihteluja esiintyy Moselissa runsaasti ja ostajan kannattaakin suhtautua vuoteen 2017 enemmän tuottajakohtaisesti, kuin tarhakohtaisesti. Ne tuottajat, jotka ovat onnistuneet hyvin jollain tarhalla, ovat melkeimpä poikkeuksetta onnistuneet kautta linjan. Näyttäisi myös siltä, että vahvan kokemuksen sekä selkeän vision omaavat tuottajat ovat onnistuneet muita paremmin. Jos lasketaan laskuista pois vakio-onnistujina “itsestäänselvät” Egon Müller ja J.J. Prüm, omat nostoni vuosikerran 2017 Moselin tuottajien kärkeen ovat Winningenin kaksikko Heymann-Löwenstein sekä Matthias Knebel, joilla erityisesti Uhlenin tarhoilta on syntynyt erinomaista tavaraa. Niinikään erittäin vakuuttavaa jälkeä ovat saaneet aikaan Fritz Haag, Nik Weis St. Urbans-Hof, Peter Lauer, Dr. Loosen ja Grans Fassian.

Tapahtumassa oli tarjolla oli tuoreiden vuosikertojen lisäksi joitakin vanhempia helmiä 2008-, 1998- ja 1988-vuosilta, eikä illallisenkaan viinikauttauksesta helmiä uupunut. Huikeimpiin lukeutuivat järisyttävän kovat Egon Müller Scharzhofberger Auslese 1998 sekä 2500 euron vasarahintaan huutokaupassa yltänyt Forstmeister Geltz-Zilliken Rausch Eiswein 1998 Magnum.

Viikon Copa – Abadia de San Campio Albariño (Alko 7,93 € / 0,375 l)

Aina silloin tällöin voi iskeä akuutti tarve puolikkaalle pullolle. Vaikka Alkon puolikkaiden hyllyvalikoima onkin tehnyt pieniä ryhtiliikkeitä, on tästä joukosta aina astetta haastavampaa löytää mielenkiintoista tavaraa. Yksi hyvä vaihtoehto valkoviineissä on tasokkaana tuottajana tunnetun Terras Gaudan Abadia de San Campio Albariño, joka tulee Galician Rias Baixasista.

Tuoksusta löytyy omenaa, päärynää, melonia sekä mineraalisuutta. Kuivassa ja melko runsaassa maussa hedelmäisyys on intensiivisesti esillä, mutta ryhdikkään hapokkuuden ansiosta paketti pysyy hyvin kasassa sekä raikkaissa tunnelmissa. Melko pitkä jälkimaku pyörii raikkaan hedelmäisyyden ja merellisen mineraalisuuden suunnilla.

Abadia de San Campio Albariño on tasapainoinen viini, joka tuo mukavasti esiin Rias Baixasin Albariñojen tyypillisiä piirteitä. Puolikkaiden hyllystä varma valinta ja monikäyttöistä tavaraa aina alkumaljasta erilaisten kala- ja äyriäisruokien kylkeen.  3,5/5 staraa.

 

 

 

Matkalla Nahessa – Gut Hermannsberg

VDP:n Grosses Gewächs Vorpremiere-tapahtuman yhteydessä kävin vierailulla Nahessa Gut Hermannsbergin tilalla. Vanhan kuparikaivoksen paikalle on alettu istuttaa köynnöksiä 1900-luvun alussa ja tila on toiminut pitkään valtiollisena viinitilana. Yksityisomistukseen on siirrytty vuonna 1998 ja nykyinen Gut Hermannsbergin nimi otettu uusien omistajien myötä käyttöön vuonna 2009. Viinintekijänä toimii mm. vuonna 2016 Frankfurter Allgemeine Zeitungin vuoden viinintekijäksi valitsema Karsten Peter.

Gut Hermannsbergin kaikki 30 tarhahehtaaria ovat VDP Grosse Lage-tarhoja. Niinpä perustason gutsweineista lähtien kaikki talon viinit ovat käytännössä Grosse Lage-tavaraa. Tarhat sijaitsevat erittäin jyrkillä rinteillä ja lähellä toisiaan, mutta niiden maaperät sekä olosuhteet ovat keskenään yllättävänkin erilaisia. Reilun viiden hehtaarin kokoiselle Hermannsbergin tarhalle on ominaista aikainen sadonkorjuu. Tarhalla kasvaa vain Rieslingiä ja satoa käytetään Grosse Lage-viinien lisäksi mm. talon kuohuviinin valmistukseen. Kuuden hehtaarin kokoisen Steinbergin tarhan rypäleistä noin puolet menee Grosses Gewächs-viinehin ja loput (lähinnä nuorempien köynnösten rypäleet) Kabinett- ja Spätlese-viineihin. Kupfergruben tarhan maaperä on irtonaista ja nopeasti kosteutta läpäisevää, joten kuumina kesinä tarhalla on hyvin kuivaa. Vulkaanisen aineksen seassa on soraa ja pintakerroksista löytyy myös liuskekivisilppua, jota on joskus takavuosina kannettu Hermannshöhlen tarhalta. Felsenbergin maaperä on kivistä ja vulkaanista. Maaperästä löytyy suuria porfyriitti-, melafyyri- ja fossiilipitoisuuksia. Hieman etäämmällä Traisenin kylässä kallion seinään rajautuva Traiser Bastei on yksi alueen aurinkoisimmista ja lämpimimmista. Kumma kyllä, tarhalta tulevat viinit ovat olosuhteisiin nähden todella elegantteja. Karsten Peter on viime aikoina nostanut myös köynnösten kasvukorkeutta, jolloin niiden seuraavalle köynnösriville muodostama varjo suojaa rypäleitä paremmin auringon paahteelta.

Yksi tilavierailun pääteemoista oli Gut Hermannsbergin ja Karsten Peterin lähestymistapa viinien valmistukseen. Tilan sadonkorjuut hoidetaan tarkan harkinnan taktiikalla poimimalla kultakin tarhalta vain ja ainoastaan kullakin hetkellä täydellisessä kypsyydessä olevat palstat tai alueet. Karsten Peter virnuili sadonkorjuutyöntekijöiden repivän välillä pelihousujaan, kun tarhojen välillä hypitään jatkuvasti edestakaisin. Kunkin tarhan rypäleitä kerätään siis useassa erässä ja käyminen tapahtuu kellarissa eräkohtaisesti. Kellarilla Karsten Peter pyrkii välttämään viinin “tekemistä”, antaen kunkin erän käydä omaan tahtiinsa, tuoden omat ominaispiirteensä lopulliseen viiniin. Lisäksi talon Grosses Gewächs-viineissä on siirrytty pitkiin, kahden vuoden mittaisiin sakkakypsytyksiin. Tämä tuo viineihin lisää syvyyttä ja moniulotteisuutta. Samalla se tarkoittaa sitä, että viinit vaativat reilusti aikaa auetakseen täyteen loistoonsa. Tuoreimpien Gut Hermannsbergin Grosses Gewächs-viinien korkkailun suhteen ei ole siis mitään kiirettä.

Mielenkiintoisten tarhakierrosten jälkeen maistelimmme 2013-2014-2015-2016 Grosses Gewächs-vertikaalit Hermannsbergin, Kupfergruben ja Traiser Bastein tarhoilta. Maistelussa tuli hyvin esiin eri tarhojen luonteenpiirteet ja myös eri vuosikertojen ominaisuudet. Hermannsbergin runsaampi ja leveämpi tyyli kohtasi Kupfergruben mausteisemman ja moniulotteisen tyylin sekä Traiser Bastein lämpimistä olosuhteista huolimatta elegantin ja hieman suoraviivaisemman meiningin. Viinit vaativat reilusti aikaa päästäkseen parhaimpaansa, mikä näkyy esim. siinä, että 2013 vuosikerta on vasta alkamassa tuoda esiin koko potentiaaliaan. 2014 on taas vuosikerralle tyypillisesti hyvinkin hillitty ja pidättyväinen, kun huippuvuotena pidetty lämmin 2015 esittelee runsaampaa tyyliä sekä valtavaa kypsytyspotentiaalia. 2016 on hieman helpommin lähestyttävä ja klassisen elegantti vuosikerta, joka myös avautuu nopeammin.

Koska Gut Hermannsbergin historia ulottuu kauas menneisyyteen, meillä oli myös ainutlaatuinen mahdollisuus maistella kellarin uumenista kaivettuja harvinaisia vanhoja vuosikertoja 1962-1969-1972-1976-1981-1994-1997. Näistä parhaimmin jäivät mieleen todella huikeat 1976 Hermannshöhle Trockenbeerenauslese, 1979 Hermannsberg Spätlese sekä 1994 Steinberg Auslese. Syyskuun lopun perinteisessä Nahen VDP-tuottajien huutokaupassa Gut Hermannsberg tuo huudettavaksi todellisen harvinaisuuden – Kupfergrube Trockenbeerenauslesen vuodelta 1921, mistä voit lukea lisää täältä.