Ribera del Dueron helmi – Dominio de Pingus

Kevään viinimatka Espanjassa jatkui Ribera del Dueron puolelle ja ensimmäinen aamu alkoikin todella kovissa merkeissä, sillä vuorossa oli maineikas Dominio de Pingus. Tanskassa syntynyt Peter Sisseck ajautui aikoinaan setänsä viinitilalle Bordeaux’hon ja on ammentanut sieltä myös viinioppinsa. Ribera del Duero ei ollut varsinaisesti Peterin ykkössuunnitelmissa, mutta 80-luvun lopulla alueella tarhahankintoja tehdessä asiat loksahtelivat siihen malliin, että 90-luvun alussa Peter päätyi työskentelemään Hacienda Monasteriolle. Lämmin vastaanotto ja alueen potentiaali käynnistivät nopeasti haaveet ja suunnitelmat myös omasta projektista. Ensimmäiset viinitarhat Peter kertoo valinneensa pelkällä intuitiolla, tosin puoliksi virnuillen. Sopiva bodegakin löytyi päivittäisen työmatkan varrelta. Alussa Peter paiski päivät hommia Hacienda Monasteriolla ja yöt omalla tilalla.

Hankitut tarhat olivat jo valmiiksi luomuviljeltyjä ja vuodesta 2000 Dominio de Pingus on ollut biodynaaminen, lukuunottamatta sopimusviljelijöiden kanssa yhteistyössä valmistettavaa PSI’tä. Osa biodynaamisista opeista on ammennettu ranskalaisilta asiantuntijoilta ja loppu on pitänyt vain opetella itse. Peter kertoo biodynaamisuuden merkitsevän hänelle sitä, että annetaan tarhojen herätä eloon ja biodiversiteetin kukoistaa. Esim. kasvien kannalta hyödyllinen mykorritsa-aktiviteetti köynnösten juuressa on biodynaamisesti viljellyillä tarhoilla suurempaa. Peterin mielestä nykyviljelyssä ajatellaan asioita liikaa ihmisen toimenpiteiden kautta, vaikka itseasiassa kasvu tapahtuu itsestään. Viinipiireissä puhutaan paljon siitä, ettei biodynaamista viiniä todennäköisesti pysty erottamaan sokkona muiden joukosta. Sisseckin mielestä kyse ei ole niinkään sokkotunnistamisesta, vaan siitä, että voi maistaa selkeämmin kaiken sen talentin mitä viinin taustalta löytyy. Pingus1s

Dominio de Pinguksen toiminnassa on mielenkiintoinen kontrasti toisaalta viinitarhojen ja kellarityöskentelyn minimaalisen käpälöinnin ja taas toisaalta huippuvarustellun laboratorion ja aktiivisen tieteellisen tutkimustyön välillä. Pingus tekee tiivistä yhteistyötä yliopistojen kanssa selvittääkseen tieteellisiä perusteita erilaisille toimille tarhoilla ja kellarissa. Toimenpiteitä ei haluta tehdä pelkillä mutu-fiiliksillä, vaan asioille etsitään selityksiä ja perusteita myös tieteellisesti.

Sadonkorjuu tapahtuu vuorokauden viileimpinä tunteina aamuyöllä. Vain parhaat ja terveimmät rypäleet kerätään, ensimmäinen valikointi tehdään jo tarhoilla, seuraavat kellarilla. Pingus suosii mahdollisimman pitkälle whole bunch-fermentaatiota ja valmistuksen aikana pysytellään minimaalisen käpälöinnin linjalla. Jokaisesta käymiserästä kerätään tarkat tiedot, jotta voidaan jo ennakolta arvioida mahdollisia ongelmia ja varautua niihin.Pingus2

Maistelusessio piti sisällään PSI 2014, Flor de Pingus 2014 ja 2015 sekä Pingus 2014 ja 2015. PSI’stä löytyy blogista jo aiemmat postaukset vuosikerroista 2008 ja 2009. Vuodesta 2011 lähtien PSI on sisältänyt 10% Garnachaa, joten makuprofiilikin on hieman muuttunut pehmeämpään ja floraalisempaan suuntaan. Flor de Pingus on 100% Tempranillo, jonka rypäleet poimitaan 22 hehtaarin alueelta, pariltakymmeneltä eri palstalta. Viini käy terästankeissa ja kypsyy 16-18 kk tammessa, josta 25 % uutta. Pingus on niinikään 100% Tempranillo 4,5 hehtaarin alalta, seitsemältä eri palstalta. Käyminen avoimissa tammisäiliöissä, kypsytys 20-22 kk ranskalaisissa tynnyreissä, ei lainkaan uutta tammea. Käytössä olevan tammen laatuun on kiinnitetty erityistä huomiota.

Vuosikerran 2014 Flor de Pingus ja Pingus vaikuttivat hieman pidättyväisiltä ja hillityiltä, kun taas vuosikerta 2015 on selkeästi avoimempi, rehevämpi ja villimpi. Tyylillisesti molemmat viinit ovat samalla linjalla ja niistä löytää selkeitä Bordeaux-vaikutteita. Ribera del Dueron täyteläiseen perustyyliin verrattuna näissä on poikkeuksellisen ilmava meininki, elegantti rakenne sekä upea tasapaino. Moniulotteinen tummien marjojen, mausteisuuden ja kukkaisuuden rakentama makusektori pysyy hienosti kontrollissa tiukan hapokkuuden sekä hienojakoisen tanniinirakenteen kyydissä. Tammi integroituu todella nätisti muuhun kokonaisuuteen. Makuprofiililla mitattuna matka Flor de Pinguksesta Pingukseen ei ole valtavan pitkä, mutta on pakko myöntää, että Pinguksen harmonia ja eleganssi on jotain sellaista, mitä en ole espanjalaisten viinien osalta aiemmin kokenut.

Vaikken olekaan kalliiden ikoniviinien suuri kannattaja, nämä maistettuani on todettava viinien olevan täysin maineensa arvoisia. Hintapolitiikka potkii Pinguksen kohdalla 3- ja 4-numeroisilla lukemilla pahasti päähän (Alkon erikoisvalikoima 772,80 €), mutta kysyntä ylittää helposti tarjonnan joka vuosi. Flor de Pingusta uskaltaisin jopa väittää noin 80 € pullohinnalla (Alko 84 €)  suhteellisen hyväksi ostokseksi. Hyvän vuosikerran osuessa kohdalle joku voi pitää näitä jopa sijoituskohteina.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Matkalla Moselissa – Heymann-Löwenstein

Huhtikuun VDP Ambassador-reissulla ehdimme vierailemaan myös muutamilla viinitiloilla. Moselissa kävimme moikkaamassa puheliasta ja sanavalmista Reinhard Löwensteinia Heymann-Löwensteinin tiluksilla Winningenissa.

Reinhard Löwenstein kokee Moselin edelleen kärsivän massatuotettujen, makeiden ja halpojen viinien tahrimasta maineesta. Aiemmat sukupolvet ovat tehneet virheitä tarhoilla ja kellareissa, koska eivät ole ymmärtäneet kunnioittaa ympäristöä, saati sitten tarhoilla kasvavia köynnöksiä tai rypäleitä. Näistä virheistä maksetaan nyt kallista hintaa. Viinitarhoista ei ole pidetty huolta ja nyt niiden kunnostamiseen pyritään panostamaan niin paljon, kuin kukkaro antaa myöden. Käytännössä esim. jyrkkien rinteiden terassirakenteiden korjaaminen vie aikaa ja rahaa enemmän, kuin olisi varaa käyttää. Kunnostamiseen myönnettävät tuet ovat määrältään kosmeettisia, eikä niillä saada käytännössä aikaiseksi juuri mitään. Monien muiden tapaan Heymann-Löwenstein on sijoittanut kunnostustöihin summia, jotka eivät lyhytjänteisillä talousmittareilla arvioituna olisi kovinkaan järkeviä. Löwenstein haluaa kuitenkin panostaa asiaan tulevien sukupolvien vuoksi.Heymann-Löwenstein s

Reinhard puhuu mielellään ja paljon. Siirrymme keskusteluissa sujuvasti ja vauhdikkaasti Saksan ja Moselin viinihistoriasta terroir-käsitteen erilaisiin tulkintoihin. Hän kertoo olevansa ilmeisen hurahtanut terroir-asioihin, koska jopa Alsacen viinintuottajat olivat hiljattain pyytäneet hänet puhumaan asiasta. “Voitteko kuvitella! Saksalainen puhumassa ranskalaisille terroirista!” Pienen hetken kuluttua olemmekin jo osa liidulla tynnyrin kylkeen piirrettyä oppituntia, jonka aiheena on köynnösten hoito erilaisissa tarhaolosuhteissa. Perinteiset makeuteen perustuvat “more sun more oechsle”-tyyppiset lähestymistavat Reinhard viskaisi mielellään roskiin. Nykyään tiedetään, että Riesling saavuttaa parhaansa ilman yliampuvaa aurinkoa ja lämpöä. Lopputuloksen kannalta makeutta tärkeämpiä asioita ovat aromaattisuuteen liittyvät ominaisuudet ja yksi avainasioista on oikeanlainen tarhatyöskentely. Myös luomuasioista Reinhardilla on paljon sanottavaa. Hän ei ole halunnut sertifioida tai lokeroida omaa tekemistään minkään koulukunnan mukaisesti, koska näkee koko luomu/biodynaamisuus-keskustelun liian mustavalkoisena. Heymann-Löwensteinilla kunnioitetaan ympäristöä sekä tasapainoillaan logiikan ja intuition välillä. Joskus tehdään virheitä, mutta niistä opitaan, vaikka sitten kantapään kautta.

Aiemmin Heymann-Löwensteininkin viineissä on ollut pitkään kypsyneiden rypäleiden jalohomeisia ominaisuuksia. Botrytis cinerea tuo viineihin hunajaisia, vahaisia ja marmeladisia aromeja, mutta peittää samalla rypälelajikkeiden omia ominaispiirteitä. Jos ja kun halutaan säilyttää puristinen lajikepuhtaus, on sadonkorjuun ajoituksiin kiinnitettävä erityistä huomiota. Viime vuosina Heymann-Löwenstein on siirtynyt kuivien viiniensä osalta kokonaan pois jalohomeisista rypäleistä. Tuloksena on Reinhardin mukaan puhdaspiirteisempää Rieslingiä.Heymann-Löwenstein BTLS

Heymann-Löwensteinin viinit eivät ole sieltä Moselin halvimmasta päästä, mutta hinta-laatusuhde on silti erinomainen. Viinit ovat erittäin laadukkaita, puhdaspiirteisiä ja täynnä Rieslingin hienoja ominaisuuksia. Talon viineistä on myös poikkeuksellisen selkeästi erotettavissa eri maaperätyyppien ja tarhaolosuhteiden tuomat eroavaisuudet. Schieferterassen 2014 (Viinikellari.com 22,90 €) edustaa maistamistamme viineistä ehkä sitä perinteisintä Moselia, rypäleiden kasvumaaperät koostuvat erilaisista liuskekivivariaatioista, joten myös mineraalisuutta löytyy reilusti. Kypsä hedelmäisyys ja erinomainen jäännösokerin sekä tiukan hapokkuuden yhteistyö. Blauen Schiefer 2014 (Saksassa ~20 €) on tyypillinen paketti blue slate-tyyppistä mineraalisuutta, mutta selkeästi edellistä suoraviivaisempi, tiukempi ja hapokkaampi tapaus. Kirchberg Grosses Gewächs 2014:n hillitymmästä hedelmäisyydestä erottaa omenaa ja sitrusta, mineraalisuus on hillitympää ja hedelmäisyys tiukemmassa kontrollissa. Maistelusession omaksi suosikiksi nousi Röttgen Grosses Gewächs (Saksassa ~25 €), joista pidättyväisestä ja tiukasti kontrollissa pysyvästä 2014:stä erottuu sitruksen lisäksi hiukan appelsiininkuorta, persikkaa sekä tummempisävyistä mineraalisuutta. Vuosikerta 2008 esittelee taas selkeästi kypsemmän hedelmäpaketin, jossa hunajaa, persikkaa sekä pientä marmeladisuuttakin.

Maistelun lopuksi perehdyimme talon lippulaivaviinehin, jotka tulevat Uhlenin eri tarhoilta. Kaikissa näissä makeata lopetusta lukuunottamatta hyvin kuiva, hapokas ja tiukan hedelmäkontrollin meininki. Upean rakenteen viinejä ja eri tarhojen ominaispiirteet on hyvin erotettavissa. Uhlen Blaufüsser Lay Grosses Gewächs 2014:a leimaa omenaisuus ja päärynäisyys sekä hyvin voimakas suutuntuma. Vanhan merenpohjan sedimenttien tarhoilta tuleva Uhlen Laubach Grosses Gewächs 2014 esittelee taas pientä floraalisuutta ja voimakkaampaa runkoa, 2 vkoa maistelua ennen pullotettu Uhlen Roth Lay Grosses Gewächs 2014 (Saksassa ~35 €) hakee vielä hiukan uomiaan, mutta siitä erottaa aiempia enemmän savuisuutta ja liuskekivisyyttä. Tätä viiniä Reinhard itse kuvaili mielikuvalla “Fat King Coming”. Makea ja matalan pH-vuosikerran Uhlen Roth Lay Auslese 2010 päätti maistelun. Viini pitää sisällään runsaan ja moniulotteisen paketin kypsää hedelmää, aprikoosia, appelsiinia, persikkaa ja jättää rusinaisen jälkimaun.

Perhe joka nosti Toron viinikartalle – Bodegas Fariña

Espanjan viinimatkan Toro-osuus päätettiin vierailemalla alueen viinihistorian kannalta varsin merkittävän Bodegas Fariñan tiluksilla. Toron viinialue on ollut takavuosina varsinainen takapajula ja viinit hyvin raskaita sekä laadultaan vaatimattomia. Fariñan on perustanut Salvador Fariña vuonna 1942 ja kaikkein merkittävimmät askeleet on ottanut hänen poikansa Manuel Fariña, joka käytännössä käänsi Toron viinikellot uuteen aikaan. Manuel Fariña toi 70- ja 80-luvuilla alueelle modernia viiniosaamista ja sitä kautta myös kevyempiä sekä laadukkaampia viinejä. D.O. Toron ensimmäisenä johtajana toimineella Manuelilla oli merkittävä rooli siinä, että Toro ylipäätään sai vuonna 1987 D.O.-laatuluokituksensa. Meille tilan toimintaa esitteli nuoremman kaartin edustaja Manu Fariña.

Farina tarha s Fariñalla on fokus vahvasti tarhatyöskentelyssä. Viljelyn alla on noin 300 hehtaaria, joiden lisäksi erityisesti vanhojen köynnösten rypäleitä ostetaan 17:lta sopimusviljelijältä. Työskentely tapahtuu ympäristöä ja luontoa kunnioittaen, 65 hehtaaria ollaan parhaillaan sertifioimassa virallisesti luomuksi. Pitkä kokemus Torossa on rakentanut Fariñalle erinomaisen pohjan ymmärtää aluetta ja sen luonnetta. Kun perusasioiden kanssa ei ole tarvinnut enää pahemmin painia, on jäänyt aikaa ja energiaa tehdä kehitystyötä sekä monenlaisia kokeiluja. Osalla tarhoista on testattu alueelle epätyypillisen tiheitä istutuksia, taka-ajatuksena köynnösten kovempi keskinäinen kilpailu vähäisestä vedestä. Tiheämmin istutetut köynnökset tuottavat Manu Fariñan mukaan pienempikokoisia ja konsentroituneempia rypäleitä. Lisäksi on tehty mm. erilaisia lajikekokeiluja. Tarhoilla on kasvanut mm. Marsannea, Albariñoa sekä Pinot Gris’tä ja Albilloa.

FARINA CELLARS SViinintekemisessä hyödynnetään mm. Bordeaux’sta hankittuja oppeja, Toron olosuhteisiin soveltaen. Kellarista löytyy isoja terästankkeja, 16000 litran tammisäiliöitä ja iso liuta perinteisiä Bordeaux-tynnyreitä. Ranskalaisen ja amerikkalaisen tammen lisäksi testejä on tehty jopa 18:lla erilaisella puulaadulla.

Tuotevalikoimaan kuuluu yksi valkoviini ja yksi rosé, 7 punaviiniä sekä pari makeata tapausta. Hintatason alapään perusviineistä löytyy hyvin tehtyä peruskamaa, joista kiinnostavimmat ovat puhtaan hedelmäinen ja mukavan raikas tammeton Colegiata Tinta de Toro (Espanjassa ~5 €) sekä nouveau-tyyppistä konseptia edustava, hiilihappokäymisellä valmistettu Pr1mero (Espanjassa ~6 €). Vuosittain järjestettävän taidekilpailun voittajateos päätyy tuoreimman vuosikerran etikettiin. Pr1mero on huomattavasti Beaujolais Nouveau-viinejä vakavammin otettava, hauska, raikas ja mehukas viini, jota muistan litkineeni monesti tapas-pöydän antimien äärellä. Raskaamman sarjan tuotannosta vastaa Gran Colegiata-linjasto, joka on itseasiassa sekin jossain määrin tuttu jo vuosien takaa. Muistan hyvin aikoinaan ihmetelleeni ko. pullotteiden mainiota hinta-laatusuhdetta. Nyt maistetuista erityisesti ranskalaisessa tammessa kypsynyt Crianza-versio (Espanjassa ~10 €) ja Reserva (Espanjassa ~13 €) todistavat homman olevan edelleen mukavasti kuosissa ja viinit ovat varsin tasapainoisia esityksiä. Huipputasoa edustaa Campus (Espanjassa ~22 €), jonka vuosikerta 2010 on jo nyt yllättävän mukavasti lähestyttävä paketti moniulotteista kypsää tummaa marjaa, eleganttia mineraalisuutta ja mausteisuutta. Tammi ja alkoholi pysyvät hyvin kontrollissa. Maistelut oli hyvä päättää hieman erikoisempiin ja makeisiin Val de Reyes-viineihin, joista 4 vuotta tammessa viettänyt ja soleratyyppisesti kypsynyt late harvest Tempranillo oli kyllä todella hauska veijari.

Farina bottlesKaikille Fariñan viineille ominaista on erittäin hyvä hinta-laatusuhde. Huomioitavaa on myös se, että lähes poikkeuksetta viinien alkoholitasot pysyttelevät ~13,5%:n paikkeilla, mikä ei ole alueella mikään itsestäänselvyys. Fariña on perustavaa laatua oleva osa Toron viinien historiaa sekä nykysuuntausta, ja osoittanut myös olevansa edelleen vahvasti mukana pelissä. Siinä missä monet muut uudet ja kiiltävät viinitalot porskuttavat Torossa nuoruuden innollaan, tekee Fariña kylmänviileästi omaa duuniaan varmalla otteella. Valitettavasti Fariñan viinejä ei kirjoitushetkellä ole saatavilla Suomessa.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Muut postaukset ko. Espanjan reissulta löydät järjestyksessä täältä, täältä, täältä ja täältä.

Luxusbrändin hohtoa ja vahvaa konsentraatiota – Bodegas Numanthia

Numanthian viinit kuuluvat maailmalla Toron tunnetuimpiin. Kuten aiemmassa Teso la Monja-postauksessa kirjoittelin, Egurenin perhe myi maailmanmaineeseen nostamansa Numanthian LVMH:lle (Moët Hennessy – Louis Vuitton) suhteellisen nopeasti Termanthia 2004:n saatua Parkerilta 100 pistettä. Viinien tyyli on pysynyt kaupanteon jälkeenkin jokseenkin samanlaisena, joskin viime aikoina Termes’n ja Numanthian kypsytyksissä on otettu käyttöön uusien tammitynnyrien sekaan myös pieniä määriä käytettyjä. Aloittelimme Espanjan viinireissun Toro-osion iltapäivää vierailemalla paikan päällä Numanthian argentiinalaistaustaisen johtajan Lucas Löwin johdolla.Numanthia

Numanthian tarhat koostuvat lukuisista pienistä palstoista, joilla kasvaa harvaan istutettuja 50-140-vuotiaita köynnöksiä. Suurin osa tarhoista suuntautuu etelään tai lounaaseen, joten auringosta ei ole puutetta. Lucas Löwi kertoi sadonkorjuun ajoittamisen olevan yksi tärkeimmistä asioista Torossa; rypäleissä pitää säilyä riittävä hapokkuus, mutta tanniinit on kuitenkin saatava riittävän kypsiksi. Kypsyminen ei missään nimessä saa venyä liian pitkälle, koska tällöin rypäleiden sokeritasot nostavat viinien alkoholipitoisuuden liian korkeaksi. Optimaalisen ajoituksen ikkuna on hyvin kapea, eikä virhearviointeihin ole varaa. Kellarilla Numanthia tekee normaalien prosessien lisäksi ns. mikrovinifikaatiota pienillä tankeilla, jolloin esim. eri tarhojen/palstojen tai eri ikäisten köynnösten tuotokset voidaan käyttää omina erinään. Numanthia2

Talon entry-level on Alkostakin löytyvä Termes (Alko 24,90 €). Rypäleet tulevat 30-50-vuotiaista köynnöksistä. Kypsytys 14-16 kk osittain uusissa ja osittain käytetyissä ranskalaisissa tynnyreissä. Tuoksussa tummia marjoja ja jonkin verran tammen paahdetta, maussa runsaasti kypsää hedelmää sekä reilusti kypsää tanniinisuutta. Melko pitkä mausteinen jälkimaku.

Numanthia (Espanjassa ~35€) valmistetaan 70-100-vuotiaista varttamattomista köynnöksistä. Aiemmin viini kypsyi 18 kk uudessa tammessa, mutta viimeisimmissä vuosikerroissa mukaan on otettu myös pieniä määriä käytettyjä tynnyreitä. Tuoksussa jälleen paljon intensiivisen tummaa marjaisuutta, mutta nyt myös hiukan mausteisuutta ja pientä mineraalisuutta. Paletilla edellistä hieman moniulotteisempi hedelmäisyys, mutta toisaalta selkeästi voimakkaampi tammen tuntu ja reilumpi annos tanniinisuutta. Hapokkuus kohtuullisen hyvällä tasolla. Pitkä mausteinen ja tumman marjainen jälkimaku.

Talon lippulaivaviini Termanthian rypäleet tulevat 800 metrin korkeudesta Argujillosta, 4,78 ha kokoisen Teso de los Carriles-tarhan yli 120-vuotiaista köynnöksistä. Rypäleet poljetaan jaloin. Viini kypsyy ensin 6 kk uudessa tammessa ja siirretään rackingin jälkeen kypsymään jälleen uusiin tynnyreihin 18 kk:n ajaksi. Ei kirkastusta, eikä suodatusta. Tuoksussa karhunvatukkaa, mustikkaa, pientä kukkaisuutta ja mineraaalisuutta. Paletillä todellä jykevä ja massiivinen viini, suorastaan monsteri. Kerralla todella paljon kypsää hedelmää, runsaasti tammea, reippaasti tiukkaa tanniinisuutta. Hapokkuus vaikuttaa olevan melko maltillisella tasolla. Pitkä tummien marjojen, tummaa suklaata muistuttava ja tiukkojen tanniininen ikeniä kiristelevä jälkipolte. Espanjassa Termanthian tuoreimmasta vuosikerrasta saa pulittaa noin 150-200 € ja jos jostain sattuu löytämään 100 pistettä saaneen 2004-vuosikerran, lukee hintalapussa noin 1000 €. Lucas Löwi muuten vinkkasi, että talo ostaa mielellään näitä huippuvuosikerran viinejä takaisin itselleen, joten jos jollakulla sattuu olemaan -04 Termanthiaa hyllyssä… Numanthia3

Jopa 88 % Numanthian tuotannosta suuntautuu vientimarkkinoille, ja mielestäni se näkyy myös tarkkaan harkitussa tyylissä; paljon hedelmää, paljon tammea, paljon konsentraatiota. Kaikki tehdään viimeisen päälle laadukkaasti ja luxus-brändin läsnäolo tuo vielä oman lisänsä tuotteiden haluttavuuteen. Tällaisella tyylisuuntauksella on varmat markkinat esim. jenkeissä ja pidemmällä idässä. Numanthian viinit ovat Termesiä lukuunottamatta niin isoja ja täynnä tavaraa, että tuoreimmat vuosikerrat ovat parhaimmillaan syvällä viinikellareiden ja -kaappien uumenissa kypsymässä ja kehittymässä sekä odottamassa sopivan raflaavaa korkkausajankohtaa. Noin kymmenen vuoden päästä vuosikerrasta voi korkkailuhommia alkaa jo pikkuhiljaa harkitsemaan.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Pomminvarmaa laatua Torosta – Teso la Monja

Espanjan viinireissun D.O. Toron osio jatkui San Románin visiitin jälkeen Teso la Monjalle. Teso la Monjan taustalla on espanjalainen tunnettu viiniperhe Eguren, jonka monista viiniprojekteista tunnetuimmat ovat Riojassa (Sierra Cantabria, San Vicente jne). Egurenit pyörittivät aikoinaan yhtä Toron tunnetuimmista viintaloista, Bodegas Numanthiaa. Numanthian lippulaivaviini Termanthian 2004 vuosikerran kahmittua täydet sata pistettä Parkerin Wine Advocatelta, luxus-konserni LVMH (Moët Hennessy-Louis Vuitton) kiinnostui, iski lopulta pätäkkää pöytään (huhujen mukaan 25 milj. €) ja Numanthia myytiin 2000-luvun loppupuolella.

Tämän jälkeen Egurenien panostus Torossa suuntautui vuonna 2007 ensimmäisen vuosikertansa valmistaneen Teso la Monjan toimintaan. Tässä projektissa viinintekemiseen haetaan selkeästi Numanthian ajoista eroavaa näkökulmaa. Viineistä pyritään tekemään raikkaampia ja niiden halutaan tuovan esiin mahdollisimman hyvin maaperän mineraalisuuden mukanaan tuomia ominaisuuksia.

Torossa parhaat viinit tuotetaan pintakivikon ja soran peittämiltä, heikkaisilta savimailta, joiden koostumuksessa on pieniä määriä myös kalkkikiveä. Teso la Monja viljelee juuri tämäntyyppisillä, pohjoiseen suuntautuvilla palstoilla. Tarhoilla kasvaa vanhoja köynnöksiä, joista iäkkäimmät ovat jo ehtineet viettää 130-vuotispäiviään. Huomattava osa on varttamattomia. Tarhoja hoidetaan luonnonmukaisin menetelmin ja satoa korjataan 1000-2000 kg/ha palstasta riippuen.

Maistelimme noin 1000 € hintalapulla varustettua Teso la Monja-pulloa lukuunottamatta koko valikoiman tuoreimmat vuosikerrat sekä lisäksi -08 vuoden Victorinon. Talon entry level on Romanico 2014 (~ 8 € Espanjassa). 100 % Tinta de Toro, kypsytys 6 kk kolmannen vuoden ranskalaisissa tynnyreissä. Viinissä korostuu nuorekkaan hedelmäinen ja helposti lähestyttävä meininki, johon yhdistyy pehmeä ja kypsä tanniinisuus.

Almirez 2013 (~ 15 € Espanjassa), 100 % Tinta de Toro 15-65-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 14 kk ranskalaisissa tynnyreissä, 30 % uusia ja 70 % toisen vuoden tynnyreitä. Selkeästi ryhdikkäämpi paketti karhunvatukkaa, tummaa kirsikkaa, mausteita, yrttejä sekä hiukan taustalla häärivää mineraalisuutta. Täyteläinen viini, jossa samettinen suutuntuma, erinomainen tasapaino kypsän hedelmäisyyden, kypsien tanniinien sekä hapokkuuden välillä. Erinomainen hinta-laatusuhde.

Victorino 2013 (~ 35 € Espanjassa), 100 % Tinta de Toro yli 70-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 20 kk uusissa ranskalaisissa tynnyreissä. Tässä vaiheessa vielä kovin nuori ja ujon pidättyväinen viini. Tuoksusta löytyy hillitysti yrttejä ja karhunvatukkaa sekä tummaa kirsikkaa. Makusektorilla aiempia hieman tiukemmassa kuosissa oleva hedelmäisyys on vielä pidättyväistä sorttia. Happo- ja tanniiniosasto selkeästi aiempia napakampaa, myös tammi tulee enemmän esiin. Victorino 2008 osoitti, että muutama kellarivuosi tekee viinille erittäin hyvää. Tuoksussa on jo mukavasti kehittynyt meininki ja kypsästä hedelmäisyydestä alkaa erottua selkeämmin kerroksisuutta. Moniulotteinen paketti on loistavassa tasapainossa ja kiehtovan eläväinen. Tammikin integroituu mainiosti.

Alabaster 2013 (~120 € Espanjassa), yli 100-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 18 kk uusissa ranskalaisissa tynnyreissä. Vielä varsin nuori viini, mutta jo tässä vaiheessa erittäin täyteläisestä viinistä löytää tummien kirsikoiden, kahvin ja mineraalisuuden muodostaman upean paketin sekä runsaan, mutta hienostuneen tanniiniosaston. Ison potentiaalin viini, joka tarvitsee reilusti kellariaikaa päästäkseen parhaaseensa.

Teso la MonjaMaistelin Teso la Monjan viinejä ensimmäisen kerran noin 5-6 vuotta sitten ja siitä lähtien olen ollut erittäin vakuuttunut vuosikerrasta toiseen. Almirez on ollut jo jonkin aikaa oman viinikaappini vakioasukas siltä varalta, että iskee akuutti täyteläisen espanjalaispunkun himo. Näissä kaikissa viineissä on sekin hyvä puoli, että niitä voi korkkailla suhteellisen mukavasti jo nuorena, vaikka muutama kellarivuosi tekeekin Almirezista lähtien kaikille enemmän kuin hyvää. Jos Torosta pitäisi tänä päivänä valita yksi tuottaja, jonka tuotteilla esitellä alueen punaviinien nykymeininkiä, valintani olisi mitä todennäköisimmin Teso la Monja. Toivotaan, että joskus näitä viinejä nähdään myös Suomen markkinoilla.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Modernimpaa Toroa – Bodegas Maurodos San Román

Espanjan viinimatka jatkui muutaman Ruedan tilavierailun jälkeen D.O. Toron puolelle. Toron ilmastollisiin ominaispiirteisiin kuuluu mm. kylmä ja rankka talvi, kuuma ja kuiva kesä sekä suuret vuorokautiset lämpötilavaihtelut. Maaperä koostuu lähinnä savesta, hiekasta sekä vaihtelevassa määrin esiintyvästä kalkkikivestä ja pintakivikosta. Maaperästä ja olosuhteista johtuen viinikirva ei ole kurittanut alueen tarhoja erityisen merkittävästi, joten tarhoilla kasvaa melko paljon varttamattomia ja vanhoja pre-phylloxeraköynnöksiä. Tarhoilla kypsyy lähinnä Tempranillon paksumpikuorinen, tummemman värinen ja pienempikokoinen klooni Tinta de Toro, mutta myös Garnacha, Verdejo sekä Malvasia kuuluvat sallittuihin lajikkeisiin.

San Román sAamun ensimmäinen stoppi osui paljon mainetta niittäneen Bodegas y Viñedos Maurodosin San Románin konttorille. Talon tarina sai alkunsa, kun Vega Sicilian viinintekijänä työskennellyt Mariano Garcia sai tehtäväkseen etsiä Vega Sicilialle sopivia tarhoja Torosta. Samalla hän tuli kuikuilleeksi mestoja myös itselleen. Kun 90-luvun lopulla Garcian ja Vega Sicilian tiet erkanivat, sai San Román-projekti lisäpotkun persuksiinsa ja 80 hehtaaria Tinta de Toro- ja Garnachaköynnöksiä  liitettiin Garcian jo aiemmin työstämään Bodegas Mauroon.

San Román tarha sSan Román saa nimensä samannimisestä kylästä, jonka läheisyydessä tarhat sijaitsevat. Mariano Garcian lisäksi tilan viininteosta huolehtii hänen poikansa Eduardo, joka on ammentanut viinioppia mm. Bordeaux’ssa ja Burgundissa. Vuodesta 2010 lähtien hommat on hoidettu luonnonmukaisin menetelmin, mikä ei sinänsä ole Toron olosuhteissa kovin vaikeaa. Tarhoilla kasvaa 40-80-vuotiaita harvaan istutettuja köynnöksiä. San Román tunnetaan yhtenä alueen ensimmäisistä sadonkorjaajista ja satoa korjataan noin 2500 kg / ha. Kaikkien eri tarhojen viinit käyvät erikseen luonnonhiivoilla ja kypsytyksessä pyritään harjoittamaan varovaista tammenkäyttöä. Tynnyrit tulevat pääosin Ranskasta, mutta myös amerikkalaista ja unkarilaista tammea käytetään tarpeen mukaan. Pullotusvaiheessa voidaan lopputulosta vielä hioa eri käymiserien viinejä sekoittamalla.

San Román tasting S

Muutaman tynnyrinäytteen jälkeen maistelua jatkettiin Prima 2014:llä (85 % Tinta de Toro, 15 % Garnacha), joka on nuoremmista köynnöksistä valmistettu nuorekkaan hedelmäinen, pehmeätanniininen ja Toron viiniksi varsin raikas tapaus. 12 kk tammessa aiemmin San Románin kypsytykseen käytetyissä tynnyreissä. Tuotanto noin  170 000 pulloa / vuosi.

San Román 2012 (100 % Tinta de Toro) esitteli tummaa kirsikkaa, lakritsia, kahvia ja mausteisuutta. Hienojakoinen ja moniulotteinen kokonaisuus, jonka eleganttia luonnetta voi pitää Toron viinien mittapuulla poikkeuksellisena. Erinomainen tasapaino vivahteikkaan hedelmän, napakan hapokkuuden sekä kypsän, mutta runsaan tanniinisuuden välillä. Ehdottomasti Toron kirkkainta kärkikastia. Tuotanto noin 94000 pulloa / vuosi.

Maistelimme myös samaan kokonaisuuteen kuuluvat Bodegas Mauron viinit, jotka Garcia on halunnut valjastaa Castilla y Leonin VdT-luokituksen alle, jotta D.O. alueiden sääntöviidakot eivät pääsisi liikaa rajoittamaan viininvalmistuksellisia valintoja. Sekä Mauro että Mauro VS ovat selkeästi San Románin tyyliä voimakkaampia ja rankenteeltaan jykevämpiä tapauksia. Parivaljakosta Mauro on hieman rouheampi, mutta runsaamman hedelmäinen, kun taas VS (Vendemmia Seleccionada) esittelee niukempaa hedelmää ja tiukempaa runkoa. Molemmissa on tammi San Románin viinejä selkeämmin läsnä.

Prima ja San Román ovat erinomaisia osoituksia siitä, että alkoholisten, raskaiden ja hillomaisen konsentroituneiden viinien maineessa oleva Toro pystyy tuottamaan eleganttia, raikkaan hedelmäistä, moniulotteista sekä tasapainoista tavaraa, kun taustalla sattuu hääräilemään oikeita tyyppejä ja osaavia käsiä. Suomessa Primaa ja San Románia saattaa bongailla ravintoloiden listoilta ja Soil Wine Groupin maahantuomia viinejä on bongailtu ainakin Soil Wine Roomissa sekä viinibaari Vin Vinissä.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Laadukkaamman ja aidomman Ruedan asialla – Bodegas Menade

Rueda sai vuonna 1980 D.O.-luokituksen ensimmäisenä viinialueena Castilla y Leonin itsehallintoalueella. Alueen alkuperäislajike Verdejosta valmistettujen valkoviinien maine oli jo noususuhdanteessa ja vauhti kiihtyi entisestään. Hiljalleen alkoi kuitenkin näkymään merkkejä siitä, mikä on aika tyypillistä mainettaaan nopeasti kasvattaneilla viinialueilla. Monet isot ja hieman pienemmätkin toimijat alkoivat rynnäköidä alueelle menestyksen ja rahan perässä. Satomäärät kasvoivat, vanhoja köynnöksiä revittiin uusien tuottoisampien tieltä ja Verdejon tilalle istutettiin huolestuttavia määriä Sauvignon Blancia. Alueen viinituotanto kasvoi huimasti, mutta samalla viinien keskimääräinen laatu heikkeni. Homma ehti valitettavasti menemään siinä määrin läskiksi, että massatuotettujen viinien sekamelska sai monet jo puhumaan Ruedan identiteettiongelmasta. Monilla tiloilla on onneksi jo kuultu hälytyskellojen kilinä ja todettu alueen sekä erityisesti Verdejon ansaitsevan parempaa. Yksi esimerkki laadukkaamman ja aidomman Ruedan puolestapuhujista on Alejandra, Marco ja Richard Sanzin 10 vuotta sitten perustama Bodegas Menade. Kolme sisarusta ovat päättäneet edetä laatu ja luonnonmukaisuus edellä ja olla omalla toiminnallaan pistämässä kapuloita massatuotannon ja teollisten toimintatapojen rattaisiin.

Menade sKolmikon historia sijoittuu perheen pyörittämälle viinitilalle, joka erinäisten tapahtumien jälkeen myytiin ja sisarukset päätyivät käynnistämään oman projektinsa. Tällä hetkellä viljelyssä on 160 hehtaaria noin 700 metrin korkeudella sijatsevia tarhoja, pääosin Verdejoa. Menaden porukka on ollut alusta saakka kiinnostunut luonnonmukaisista toimintatavoista ja luomuasiat on myös sertifioitu. Tarhoilla liikutellaan tarpeen mukaan pyörällisille lavoille istutettujen kasvien muodostamia “hyönteishotelleja”, joilla houkutellaan hyönteisiä hakeutumaan oikeaan paikkaan oikeana ajankohtana. Lisäpotkua ja motivaatiota luomuasioille on saatu, kun matkan varrella on havaittu menetelmien tuottavan laadukkaampia rypäleitä ja sitä kautta myös tarve viinin valmistusprosessien käpälöintiin on vähentynyt selkeästi.

Menaden perustason Verdejo (Espanjassa 7-8 €) on raikas, sitruksisen pirteä tapaus ja esittelee varsin mainiosti nuorekkaan Verdejon ominaisuuksia; sitrusta, greippiä, vihreitä yrttejä yhdistettynä todella pirteään hapokkuuteen. Erinomainen hinta-laatusuhde.

En ole erityisen suuri Ruedan Sauvignon Blancien ystävä, mutta maistamamme vuosikerta 2015 on onnistunut aika mukavasti. Viinistä löytyy yllättävän tiukassa kontrollissa pysyvä paketti herukan lehteä, karviaista ja raikkaan hapokasta kypsää hedelmää.

Menade s22

Maisteltujen viinien omaksi suosikiksi nousi Nosso 2015 (Espanjassa 10 €), joka on askel naturaalimpaan suuntaan. Valmistuksessa ei ole käytetty lisättyjä sulfiitteja ja viinin annetaan käydä läpi malolaktinen käyminen, joka pehmentää happosektoria sekä tuo viinille hiukan lisää runkoa. Tuoksusta löytyy mantelia, pientä savuisuutta, kypsiä sitrushedelmiä ja yrttejä. Makuprofiili on aiempiin verrattuna vähemmän hedelmäinen, mutta todella kiehtova, eläväinen ja tyylikäs. Loppua kohden mukaan lyöttäytyy vielä mausteisuutta ja hitunen karvasmantelia.

Valkoviinien käyttäminen sekä kypsyttäminen tammessa on ollut yksi viime aikojen nousevista viinitrendeistä Ruedassa. Pieni osa tuottajista on harrastanut asiaa jo pidempään, mutta nykyään lähes kaikilla tuntuu olevan jonkinlainen tammitettu viini tuotannossa. Osa tuottajista onnistuu varsin hyvin ja osa taas ampuu pahasti överiksi. Menaden V3 2013 (Espanjassa 16 €) asettuu sinne tyylikkäämpään päätyyn. 100% Verdejo jopa 100-150 vuotiaista köynnöksistä.  Käyminen tapahtuu 1-6 vuotiaissa ranskalaisissa 500 litran tynnyreissä ja kypsytys samoissa tynnyreissä vuosikerrasta riippuen 8-12 kk. Vuosikerran 2013 kerrottiin kypsyneen osittain myös amphorassa. Tuoksusta löytyy kypsää omenaa, kuivattuja hedelmiä, yrttejä ja tyylikäs pläjäys tammea. Vaikka tammen huomaa selkeästi tuoksussa, maussa se ei ole lainkaan yhtä selkeästi läsnä. Muita viinejä hieman öljyisempi rakenne ja täyteläisempi maku, mutta napakan hapokkuuden ansiosta pirteä ja raikas.

Koska Menade valmistaa myös olutta, oli tilavierailu ja viinien purskuttelu asiallista päättää varsin maukkaalla ja tasapainoisella La Burra Pale Ale oluella. Menade tuntuu tekevän hyvää työtä hyvällä asenteella ja jokusen verran Ruedan viinejä kulautelleena voin todeta myös viinien osuvan sen aidon ja autenttisen Ruedan ytimeen.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Brunelloa Montalcinossa 9/2015

Syyskuinen Toscanan matka jatkui Panzanon Vino al Vino-festareilta muutamien mutkien kautta Brunellon kotikonnuille Montalcinoon.

MONTALCINO1Orastavaa auringonlaskua tarkkailtiin leikkele- ja juustolautasen äärellä, laseissa Tenuta Barbi Brunello di Montalcino 2010 ja Col d’Orcia Brunello di Montalcino 2009. Hehkutetun 2010-vuoden Barbi antaa jo tässä vaiheessa isoja lupauksia elegantin rakenteensa välityksellä, vaikka erityisesti keskipaletti on vielä kovin sulkeutunut. Happorakenteeltaan todellakin “spot-on”, eikä tämän vuosikerran kanssa kannata hötkyillä. Col d’Orcia on taas lämpimämmän vuoden viininä runsaamman hedelmäinen, edellistä lihaksikkaampi ja kypsemmän otteensa ansiosta hieman avoimempi kokonaisuus. Ei senkään kanssa mikään kiire ole, mutta -09 tulee kyllä olemaan huipussaan huomattavasti -10:ä aiemmin. Mielenkiintoista minivertailua kahden hyvän, mutta todella erilaisen vuosikerran luonteenpiirteiden välillä. Pienet alkupalat herättelivät ruokahalua siihen malliin, että oli aika tähyillä sopivaa ruokapaikkaa. Tripadvisor listasi Montalcinon pikkukylän seudulle yli 60 ravintolaa, joista puolestaan Michelin suositteli vain kahta, ja niistäkin toinen kävelymatkan ulottumattomissa. Punaisen kirjan suosituspaikka ei osunut silmään, joten pienen palloilun jälkeen syöksyimme sisään sopivalta näyttäneeseen Il Grifoon. Vartin päästä paikka olikin jo täynnä. Alkuun ricottatäytteisiä ravioleja, salviaa ja voita sekä pääruoaksi pitkään kypsytettyä villisikaa sekä polentaa. Puhtaita, rehellisiä ja konstailemattomia makuja, ei mitään valittamista.

MONTALCINO2Viinilistalta löytyi kattava valikoima lähialueen viinejä ja mukavasti myös hieman vanhempia vuosikertoja. Paria ensimmäistä vaihtoehtoa ei enää kellarista löytynyt, joten loppujen lopuksi valinta osui summamutikalla itselle ennalta tuntemattoman tuottajan, Fattoria La Magian -00 Brunelloon. Viini oli mainiossa juopotteluiässä oleva tapaus, hedelmä kehittynyttä, tiukka hapokkuus tallella ja sopivasti itsestään ilmoittava, pehmeä tanniinisektori. Ei lainkaan hassumpaa. Myöhempien selvittelyjen perusteella Fattoria La Magian taustalta löytyi 40 vuotta sitten Montalcinosta tilan ostanut Schwarzin pariskunta. Nykyään 15 hehtaarin viljelyalaa ja luomusertifioitua meininkiä pyörittää heidän poikansa Fabian Schwarz.

Montalcino oli mukava yhdistelmä huikeita maisemia, sympaattisia pikkukujia, haulikoiden kanssa viinitarhojaan vartioivia viinitarhureita ja hyviä makuja. Syyskuussa kylässä oli sopivan rauhallista, mutta kuitenkin eläväistä. Lisää tunnelmia Montalcinosta löytyy mm. Blanc de Blancs-blogista.

Chianti Classicoa ja bistecca Fiorentinaa – Vino al Vino Panzano 2015

Muutamien vuosien pohdinta ja suunnittelu tuotti vihdoin ja viimein tulosta, kun saimme hyvän ystäväni kanssa mahdutettua syyskuiset Panzanon Vino al Vino-festarit molempien kalentereihin. Matkan alkua pääsi varjostamaan pieni pelko ja jännitys ikävästi lähtöpäivään osuneen poliittisen mielenilmaisun vaikutuksista Finnairin aamulentoon, mutta onneksi kaikki sujui hyvin ja laskeuduimme Fiumicinon kentälle suunnitellusti. Sitten poljettiinkin vuokrabemarista lappu lattiaan ja vajaan kolmen sadan kilometrin rykäisyn jälkeen olimme Panzanossa nauttimassa Toscanan auringonpaisteesta.

20150929_093609[1]Vino al Vino on Panzanon viinintuottajayhdistyksen vuotuinen festari Panzanon pikkukylän aukiolla syyskuun kolmantena viikonloppuna. Pulittamalla kassaneidille 16 euroa saa kouraan maistelulasin, kaulaan sille sopivan kantopussukan sekä infoa tarjolla olevista tuottajista ja viineistä. Tarjolla oli parinkymmenen tuottajan mainioita viinejä, joista muutamat olivat entuudestaan tuttuja ja osa taas tuntemattomampia. Myyntikojusta löytyi suurin osa viineistä varsin edukkaaseen hintaan, joten maistelusessioiden jälkeen saattoi napata haluamansa viinit myös kätevästi mukaansa.

20150929_091509[1]

Tutuista ja turvallisista vahvaa vakuuttamistaan jatkoi biodynaaminen Castello dei Rampolla, jonka Chianti Classicoa on blogissa tullut jo aiemminkin suitsutettua. Samalla tuli maistettua ensimmäisen kerran talon lippulaiva d’Alceo -06 sekä mielenkiintoinen uudempi sulfiititon Santa Lucia. Sammarco -05 oli totuttuun tapaan kovaa kamaa. Myös Fontodi vakuutti edelleen. Lippulaiva Flaccianelloa on tullut hörpittyä joskus hieman kypsemmässä iässä ja tällä kertaa lasiin kaadettu -11 osoitti valtavan potentiaalin, mutta samalla myös pitkällisen lisäkypsyttelyn tarpeen. Vuoden -11 Fontodi Chianti Classico on jokseenkin loistavaa tavaraa. Suomalaista pöhinää Panzanossa edustaa tietysti Jarkko Peräsen ja Josephin Cramerin mainio Candialle. Josephin maistatti koko rivin talon pullotteita, joista vuosikerran -10 Circea lukuunottamatta muut olivat jossain määrin tuttuja. Circen Petit Verdot-, Merlot-, Cabernet Franc-blendi on todella mielenkiintoisen mausteinen ja edustaa supertoscanalaisosastossa virkistävän poikkeavaa meininkiä. Erityisesti vuoden 2011 pullotteet miellyttivät loistavan happorakenteensa johdolla ja niitä täytyykin sujautella myös omaan kellariin. Uudemmista tuttavuuksista jäi mieleen erityisesti huikean harmoninen La Massan Giorgio Primo, joka tosin 80 euron hintalapullaan ei kovin paska saisi ollakaan. Toinen varsin mielenkiintoinen tapaus oli Vecchie terre di Montefilin sataprosenttinen Sangiovese Anfiteatro -11. Muita mieleenpainuneita olivat mm. Fattoria la Quercian Chianti Classicot -08 & -06 ja Renzo Marinain Guerrante -06.

20150929_092259[1]

Panzanon matkaan oli toinenkin erittäin hyvä syy ja motivaatiotekijä, nimittäin maailmankuulun Dario Cecchinin lihat. Perjantai-ilta menikin sujuvasti Officina della Bisteccassa erilaisten lihojen parissa, kun lautaselle mätettiin tartaria, carpaccioa, costata alla Fiorentinaa, bistecca Panzanesea, bistecca Fiorentinaa jne. Säälipisteitä kerättiin kiikuttamalla pöytään myös kulhollinen kasviksia, papuja oliiviöljyssä sekä perunaa. Osallistuin vegeosastoon dippaamalla yhden porkkanasuikaleen oliiviöljyyn. Tavaraa tuli lautaselle siinä määrin “riittävästi”, ettei tarjotuille santsiannoksille ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. Melkoista settiä ja tuskin nyt ihan heti tulee vastaan näin tasokasta lihaillallista.

20150929_085821

 

López de Heredia Viña Tondonia – Perinteistä ja aitoa Riojaa

Kun viinikirva 1800-luvun loppupuolella hyökkäsi tuhoisasti Ranskan viinitarhoille ja paikallinen viinituotanto romahti, ryhtyivät fransmannit etsimään korvaavaa viiniä mm. Espanjasta. Tilanne oli luonnollisesti erittäin suotuisa myös Riojan viiniskenelle. Ranskankielentaitoinen liikemies Don Rafael López de Heredia y Landeta seurasi toimintaa läheltä ja lähti mukaan bisneksiin. Haron seudun viinillinen potentiaali vakuutti miehen siinä määrin, että nykyäänkin käytössä olevan Bodegan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1877 ja Riojan kolmanneksi vanhin viintalo sai alkunsa. Ranskalaiset viinintekijät olivat ystävällisiä ja tutustuttivat Don Rafaelin viininvalmistuksen saloihin ja ensimmäinen vuosikerta Reservaa iskettiin markkinoille vuonna 1890.

20150529_084850[1]

Vierailun aikana kävi hyvin selväksi, että López de Heredia Viña Tondonialle on ollut erittäin tärkeää vanhojen viininvalmistusperinteiden sekä -menetelmien säilyttäminen. 138 vuotta vanhoista perinteistä pidetään kiinni ja jokseenkin kaikki mitä Bodegassa on näkyvillä, on edelleen aktiivisessa käytössä. Viinien käymisprosessi hoituu villihiivoilla erikokoisissa tammitynnyreissä. Lisäksi kellareiden uumenissa lepäilee kaiken kaikkiaan noin 14000 kypsytystynnyriä, joiden käyttöikä pyörii noin 20 vuoden paikkeilla. López de Heredian oma seppä korjailee ja valmistaa uusia tynnyreitä tarvittaessa. Ongelmaksi alkaa hiljalleen muodostua ammattitaitoisten seppien vähyys. Erityisen vaikeaa on löytää isojen tynnyreiden rakentajia ja korjaajia.  Kaikesta perinteikkyydestä huolimatta viinintekoprosesseja monitoroidaan nykytiedon valossa tiiviisti ja huolehditaan siitä, että prosessit etenevät toivotulla tavalla. López de Heredian ollessa kyseessä, riittävän hitaasti.

Tondonian viinintekijä Mercedes López de Heredia kertoo seuranneensa huolestuneena Riojan viinien persoonallisuuden ja identiteetin katoamiasta. Hänen mielestään yksi avaintekijä asiassa on ollut kaupallisten, kultivoitujen hiivojen käytön lisääntyminen. López de Heredia haluaa säilyttää ja pitää huolta kaikista tarhoilla ja bodegassa oleskelevista micro-organismeista, koska hänen mukaansa huolellisen tarhatyöskentelyn kautta saatavien laadukkaiden rypäleiden lisäksi juuri nämä antavat viineille niiden yksilölliset ja persoonalliset ominaisuudet.

20150529_075442[1]Kellarikierroksen päätteeksi maistelimme Mercedes López de Heredian johdolla muutamat viinit. Viña Tondonia Blanco Reserva on ja pysyy omana suosikkinani. Viini pitää sisällään Viuraa 90 % ja Malvasiaa 10 %. Kypsytys tammessa 6 vuotta. Vuosikerta 2001 tuuppaa lasista nokkaan hienostunutta oksidoituneisuuutta yhdistettynä hunajaan, mehiläisvahaan ja upeasti integroituneeseen tammeen. Omaperäinen, uniikki tyyli ja kiistatta yksi maailman kiehtovimmista valkoviineistä.

Viña Tondonia Reservan punaviiniversio viettää sekin tammessa 6 vuotta. Maistelussa oli vuosikerta 2003. Keskitäyteläinen, tiukan kirksikkainen ja mausteinen viini, jossa hitunen myös lääkemäisyyttä. Tiukan hapokas, napakan tanniininen, kaikki kuitenkin hienosti balanssissa. Jos korkkaat lähitulevaisuudessa, anna reilusti aikaa hengittää. Muussa tapauksessa kellarin perälle odottelemaan, kiirettä ei ole.

Gran Reservaa valmistetaan vain poikkeuksellisen hyvinä vuosina tai jonkin muun merkittävän tapahtuman kunniaksi. Nämä viinit viettävät tammessa 8-9 vuotta ja vielä toisen mokoman pulloissa. Maistelimme vuosikertaa 1994, joka on selkeästi reservaa rauhallisempi ja levollisempi viini. Kirsikkaa, tummia marjoja, mausteisuutta, pientä kukkaisuutta. Paletilla hedelmä on reservaa pehmeämpi ja muhkeampi. Mukavasti pehmennyt tanniinisuus antaa hyvin tilaa jo nyt melko moniulotteiseksi ehtineelle viinille, mutta tiukka hapokkuus lupaa kellariaikaa vielä pitkiksi ajoiksi.

López de Heredia on viinitalo, jonka ei toivoisi muuttuvan tai muuttavan tyyliään koskaan. Onneksi minkäänlaisia merkkejä tällaisesta ei ole olemassakaan. Minulle López de Heredia on sitä aidointa Riojaa ja oman lajinsa selkeä kuningas.

(Riojan matkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)