Viikon Copa – Generación 76 Organic Tempranillo (Alko 13,30 €)

Tempranillokin taipuu moneen, kun sille vain annetaan mahdollisuus. Tuhtien sekä reippaasti tammitettujen Tempranillojen varjoon ovat jääneet nuorekkaan hedelmäiset ns. Joven-kategorian viinit, joiden raikas makuprofiili sopii erityisen hyvin kesäisiin tunnelmiin. Alkonkin hyllyiltä löytyy muutama hyvä esimerkki ja yksi näistä on Aragoniasta tuleva, vegaaneillekin sopiva luomu-tempranillo Generación 76 Organic Tempranillo 2015.

Lasista löytyy rehevä tuoksu, josta erottuu mm. vadelmaa, metsämansikkaa, kukkaisuutta ja pientä yrttistä vivahdetta. Makupuolella mennään raikkaan hedelmäisyyden vahvalla johdolla ja viinissä on ilahduttavan mehukas sekä marjaisa meininki. Loppua kohti mukaan saadaan vielä pientä yrttistä mausteisuutta.

Generación 76 Organic Tempranillo on hyvin omaa tyylilajiaan edustava, mukavan raikas ja nuorekkaan hedelmäinen punaviini. Rennon letkeä ja helposti lähestyttävä viini sopii monenlaisiin kesän chillailu- ja kulautteluhommiin kuin nakutettu. Grillin ääressäkään ei tarvitse liikaa ihmetellä, sillä tämän kanssa onnistuu laajemmankin skaalan setit. Toimii parhaiten hieman viilennettynä. 3 / 5 staraa.

 

Tiukkojen samppanjakuplien äärellä – Bruno Gobillard Vieilles Vignes Brut

Vuodenvaihteen blinipöytään tarvittiin tietysti samppanjaa ja päätin kaivella viinikaapista jotain uudempaa tuttavuutta. Bruno Gobillardin perheellä on pitkät viljelyperinteet Champagnessa ja ensimmäiset omat samppanjatkin on tehty jo 1800-luvun puolivälissä. Nykyään tarhoja on 17 hehtaaria, lähinnä Marnen laaksossa. Vieilles Vignes Brut koostuu Meunierista, Pinot Noirista ja Chardonnay’sta. Kunkin rypäleen osuus vaihtelee tilanteen mukaan, mutta Chardonnay jää aina selkeään sivurooliin. Talon viinien sakkakypsytys kestää vähintään 2 vuotta, malolaktista käymistä ei suosita ja myös sokeritasot pidetään matalina.

Melko hillitty tuoksu nostaa nenään lähinnä sitrushedelmiä, mineraalisuutta sekä hentoa paahteisuutta. Maun puolella sitten tykitelläänkin todella tiukalla ja äärimmäisen hapokkaalla otteella. Maku on toki huomattavan intensiivinen, mutta tiukka sitrushedelmäinen puristus vie pakettia vahvalla otteellaan ja muu kokonaisuus jää selkeästi taka-alalle. Melko pitkä jälkimaku jatkaa sitruunaisissa ja mineraalisissa tunnelmissa.

Bruno Gobillard Vieilles Vignes Brut on puristisen suoraviivainen ja tiukan hapokas samppanja. Tämän viinin juttu ei vaikuta olevan nautinnollinen tasapaino tai eleganssi, mutta äärimmäisen tiukan samppanjatyylin ystävät löytävät tästäkin varmasti paljon hyvää. Blinipöydässä erityisesti mätien ja smetanan kanssa samppanja toimi ihan mukavasti, mutta sellaisenaan tarvitsee hardcore-tason happofiilistelijää. 3 / 5 staraa.

 

Viikon Copa – Lanzerac Cabernet Sauvignon Merlot Petit Verdot 2015 (Alko 13,89 €)

Etelä-Afrikan Stellenboschissa viinejä tuottavan Lanzeracin pullot tulivat itselleni tutuiksi joskus ehkä viitisentoistavuotta sitten. Nyt en ihan tarkkaan muista oliko viinejä tuolloin myynnissä Alkossa, Ruotsin laivoilla vai lentokentillä, mutta korkkailtua tuli yksi jos toinenkin pullo tuottajan Merlot’ta ja Pinotagea. Hauskaa on myös huomata, että pullon ulkoasu muistuttaa kovasti niitä mielikuvia, joita vanhoilta hyviltä ajoilta on verkkokalvoille syöpynyt.

Nyt Alkon hyllyvalikoimiin on pölähtänyt Lanzerac Cabernet Sauvignon, Merlot & Petit Verdot-blendi, jonka WO-alkuperäluokitus sijoittuu Stellenboschissa hieman tuntemattomammalle WO Jonkershoek Valleyn alueelle.

Rypäleet ovat kasvaneet graniittisessa maaperässä 100-500 m korkeudessa. Kukin rypälelajike on käytetty erikseen ja lopullinen sekoitus on tehty ennen pullotusta. Kypsytys 14 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä. Tumman viinin melko intensiivisestä tuoksusta löytää kypsää karhunvatukkaa, mustaherukkaa, savua ja yrttistä mausteisuutta. Suussa viini tuo esiin erittäin täyteläisen ja rotevan luonteensa; paljon hillomaista ja kypsää, tummasävytteistä hedelmäisyyttä ja tammen tuomaa paahteisuutta. Sopiva annos pehmeää tanniinisuutta tuo ryhtiä maun loppuosaan ja keskipitkä mausteinen sekä suuta lämmittävä jälkimaku viimeistelee runsaan paketin.

Lanzerac Cabernet Sauvignon Merlot Petit Verdot on tyylipuhdas uuden maailman ronskimman sektorin punaviiniedustaja. Pullosta löytyy erittäin täyteläinen, roteva ja lämminhenkinen viini isojen ja hillomaisten muskeliviinien ystäville. Tämän kanssa ehdottomasti grilli tulille, satoi tai paistoi! 3 / 5 staraa.

 

Kuuman vuosikerran Burgundia – Gérard Seguin Gevrey-Chambertin 2003

Kun viineistä halutaan löytää vuosikerroille tyypillisiä ominaisuuksia ja kasvuolosuhteiden välisiä eroja, nousevat viinimaailman klassikkoalueet omaan luokkaansa. Esim. Ranskan Champagnen, Bourgognen ja Bordeaux´n viinit ovat syystäkin tunnettuja siitä, että alueilla fiksusti tehdyt viinit ilmentävät nätisti ja konkreettisesti kasvuympäristöjensä ja olosuhteidensa eroja. Vuosikerta 2003 tunnetaan erittäin kuumana kasvukautena ympäri Eurooppaa, eikä Burgundi ollut poikkeus. Käytännössä viineistä tuli monin paikoin totuttua massiivisempia, alkoholisempia sekä matalampihappoisia. Myös satomäärät jäivät pieniksi, mikä taas johtui enemmänkin kevään pakkasvaurioista. Erityisen hankalien vuosikertojen kypsytyspotentiaali tai odotettavissa oleva viinielämys ei välttämättä ole sitä kovinta huippua, mutta siitä huolimatta hankin toistuvasti myös surkeampia vuosikertoja kaappiin. Syynä on yksinkertaisesti se, että surkeammatkin vuosikerrat tarjoavat ainakin itselleni arvokasta oppia viininviljelyn ja kellarityöskentelyn koukeroista sekä siitä miten erilaiset olosuhteet ja valinnat vaikuttavat pullosta löytyvään lopputuottesseen.

Nappasin kesällä auki kaapissa lepäilleen Gérard Seguin Gevrey-Chambertin 2003:n ja testailin mitä kuuma vuosi tämän pullon kohdalla käytännössä tarkoittaa. Ja hyvinhän se selvisi. Tuoksussa on kypsää kirsikkaa, vadelmaa, mansikkaa, karpaloa, savua, ja pientä pippurista mausteisuutta. Viinistä löytyy ikään nähden yllättävän niukasti kehittyneen viinin tertiääristä profiilia, sen sijaan pinnalle nousee enemmänkin kypsän marjaisa ja mehukas meininki. Suussa keskitäyteläinen viini toistaa tuoksun elementtejä. Hieman pullukalta vaikuttava kypsä marjaisuus ei päästä Pinot Noirin herkkää olemusta parhaalla mahdollisella tavalla esiin ja viini kaipaisi myös tiukempaa hapokkuutta tuomaan lisäryhtiä sekä särmää. Myös syvyys jää puolitiehen, vaikka pehmeät ja kypsät tanniinit tuovatkin loppumakuun annoksen jäntevyyttä.

Gérard Seguin Gevrey-Chambertin on selkeästi “sitä saa mitä tilaa”-tyyppinen tapaus. Kuuman vuoden viini nostaa esiin lähinnä kypsää marjaisuutta sekä mehukkuutta ja jää vajaaksi sekä happosektorin että moniulotteisuuden saralla. Tyytyväinen pitää olla ainakin siihen, että viini ilmentää avoimesti vuosikertansa luonnetta, eikä siitä ole pyritty vääntämään mitään muuta kepulikonstein. Hedelmässä riittäisi intensiivisyyttä vielä jatkokellarointiakin varten, mutta on kovin vaikea uskoa näin kypsän profiilin viinin saavuttavan mitään erityisen merkittävää lisäkypsyttelyn seurauksena. Korkki auki ja lasiin vaan, näin se on. 3 / 5 staraa.

 

Viikon Copa – Rawson’s Retreat Organic Series Cabernet Shiraz Merlot (Alko 8,99 €)

Rawson's Retreat Organic Series Cabernet Shiraz MerlotViinimaailman yksi hienoimpia juttuja on sen yllätyksellisyys. Kun olin korkkailemassa Rawson’s Retreatin Organic Series Cabernet Shiraz Merlot’ta, odotin lasiin lorisevan tuhtia ja muhkeata ylikypsää hedelmää sekä täyteläistä henkselien paukutteluviiniä. Yllätyksekseni löysinkin lasista keskitäyteläisen paketin raikasta kypsää marjaisuutta, reilusti mehukasta hedelmää, passelin happorakenteen sekä kypsää ja melko kesyä tanniinisuutta. Tummien marjojen joukossa on selkeästi raikkaampaa punaista kirsikkaa ja paketin raikkaus tekee siitä helposti lähestyttävän ja helposti kulauteltavan.

Tämä puteli Rawson’s Retreat Organic Seriesiä pitää sisällään nimensä mukaisesti Cabernet Sauvignonia (75%), Shirazia (15%) ja Merlot’ta (10%). Viiniä on kypsytelty 6 kk tammitynnyreissä. Mutkaton ja suoraviivaisen hedelmäinen viini yhdistyy hyvin erilaisiin grillailuhommiin, jolloin viinin nuorekas hedelmäisyys ja antaa tilaa myös hieman maustetumman grillimätön kyljessä. Parhaat kaverit löytynevät burgereista, grillatusta possusta ja kanasta. 3 / 5 staraa.

(Maahantuoja toimitti näytepullon)

Edullinen yllättäjä Portugalista – Vinha do Bispado 2014 (Alko 8,99€)

Vinha do BispadoAina silloin tällöin tekee mieli yhtä tai kahta lasillista mutkatonta, sopivan muhkeaa, mutta silti ryhdikästä punaviiniä. Reissun päällä kriteerit täyttävää viiniä ei tietenkään pääse kaappaamaan omasta viinikaapista, joten kotimaan matkoilla paikallinen A-valinta saa luvan auttaa miestä mäessä. Kun on jo etukäteen tiedossa, että pullosta jää iso osa juomatta, ei tee mieli sijoitella viiniin koko kukkarollista. Puolikkaissa ja muissa pikkupulloissa taas valikoima on tuskallisen niukka. Noin kymmenen euron kategoria asettaa toki reilusti haastetta sopivan pullon löytymiseen, mutta tarjoaa samalla helpotusta viinien hyllysijoituksen puolesta, sillä näihin puteleihin pääsee käsiksi varsin maltillisella puolikyykkyliikkeellä. Tällä kertaa Portugali ja Douro vaikuttivat riittävän lupaavilta ja myös tuottajana CARM nostatti positiivisia muistoja aivojen syövereistä. Vinha do Bispado pitää sisällään terästankeissa käynyttä Touriga Nacionalia (40%), Touriga Francaa (30%) ja Tinta Rorizia (30%).

Keskitäyteläinen, pehmeän mausteinen/yrttinen tuoksu, jossa pientä kukkaisuutta taustalla. Maultaan kypsän hedelmäinen ja pehmeä viini, jota sopivan raikas hapokkuus sekä kypsät tanniinit ryhdittävät mukavasti. Keskipitkä jälkimaku on tumman marjainen ja mausteinen.

Vinha do Bispado on varsin mainio perustason arkiviini, joka onnistui jossain määrin yllättämään edulliseen hintaansa nähden mainiolla otteella. Kätevä viini monille hieman arkisemmille liharuoille tai miksei tällainen pehmeähkö viini menisi sellaisenaankin.      3/5 staraa.

Juan Garcia ja D.O. Arribes

Puolisentoista vuotta sitten oli mahdollisuus kysäistä Alvaro Palacios’lta, mille viinialueelle hän seuraavaksi aikoo ulottaa Midaksen kosketuksensa. Alvaro ei uskonut aikansa riittävän mihinkään uuteen projektiin, mutta vihjasi D.O. Arribesin yhdeksi tämän hetken potentiaalisimmista ja kiinnostavimmista alueista Espanjassa. Vähälle huomiolle jäänyt viinialue on Duero-joen kulkua mukaileva vuoristoinen kansallispuistoalue Portugalin rajalla. Alueen punaviineistä löytyy useimmiten mm. paikallislajike Juan Garciaa, joka on tällä lähinnä iskelmätähdeltä kuulostavalla nimellään varsin tuntematon suuruus. Ehkä hieman tunnetumpia synonyymejä ovat Malvasía Negra sekä Mouratón.

Arribes Kirjallisuudessa Juan Garcia kuvataan melko suurisatoiseksi lajikkeeksi, jonka tummat rypäleet ovat alttiita homeille. Pitkään kypsyessään rypäleet alkavat kurtistua, jolloin myös sokerikonsentraatio kasvaa.

Viime kevään Espanjan reissulla satuin löytämään marketin hyllystä pullollisen Bodega Ribera de Pelazasin Abadengo Roblea, joka virolaisen kollegan kanssa ansiokkaasti kumottiin ja analysoitiin.

Tuoksussa ja maussa on kypsää tummaa marjaisuutta, pientä rusinaisuutta ja selkeä yrttisyys. Mistään hillomaisesta pläjäyksestä ei ole kyse, vaan viini soljuu notkeasti ja kepeästi suussa. Hedelmäosaston pieni särmikkyys ja ihan passelilla tasolla oleva hapokkuus ryhdittävät pakettia kivasti. Alkokoholitasokin on pysynyt maltillisena (13%). Mihinkään isoihin ulottuvuuksiin noin kuuden euron Abadengo ei toki yllä, mutta on sinänsä varsin mielenkiintoinen ensikosketus D.O. Arribesiin sekä Juan Garciasta valmistettuun lajikeviiniin. 3 / 5 staraa.

 

Aromaattinen valkoviini harvinaisesta rypäleestä – Ironstone Obsession Symphony (Alko 13,90 €)

Alkon perusvalikoimaan heilahti hiljattain mielenkiintoisesta lajikkeesta valmistettu jenkkivalkoviini. Ironstonen Obsession Symphony tehdään harvinaisesta Symphony-rypäleestä, joka on Grenaceh Gris’n ja Muscat of Alexandrian risteytys. Aromaattisesti ja tyylillisesti viini nojailee enemmän Muscatin suuntaan.

Ironstone Obsession SymphonyTuoksu on runsaan aromaattinen; päärynää, persikkaa ja hunajamelonia. Puolimakea maku jatkaa tuoksun elementeillä, sokeri (20 g/l) tuntuu melko selkeästi, mutta kohtuullinen määrä hapokkuutta veivaa settiä raikkaampaan suuntaan. Loppuun keskipitkä, kukkainen ja hiukan parfyyminenkin jälkimaku.

Ironstone Obsession Symphony on hyvin valmistettu viini, joka sopii erityisen hyvin hieman makeammista ja reilun aromaattisista viineistä pitäville. Jos siis Gewürztraminerit ja Muscatit maistuvat, toimii tämäkin. Ruokapöydässä yhteistyö sujuu, kun lautasella on reilummin, esim. itämaisittain maustettua ruokaa. Omissa testeissä thai-marinoitujen jättikatkarapujen ja grillattujen kasvisten kanssa parhaat yhdistelmät löytyivät chilin suhteen sieltä maltillisemmasta päästä, joten tulisten mausteiden kanssa kannattaa toimia harkitusti. 3 / 5 staraa.

(Maahantuojalta saatu näytepullo)

Bulgogia ja Chateau Cadet-Bon Saint-Emilion Grand Cru 1996

Eräänä lauantaina halusin ehdottomasti korkata viinikaapistani vuoden -96 Chateau Cadet-Bonin, vaikka olinkin päättänyt duunailla illalliseksi viinivalinnan kannalta hieman arveluttavasti bulgogia. Bulgogissa on normaalisti jonkin verran punaviinin kannalta hankalaa makeutta ja chiliä, joten päätin pelata varman päälle ja muokkailla reseptiikkaa maltillisempaan suuntaan sekä makeuden että tulisuuden osalta.

Vuosi 1996 on ollut Bordeaux’ssa varsin hyvä, mutta lähinnä vasemman rannan ja Cabernet Sauvignonin osalta. Saint Emilionissa satokauden loppuun osuneet rankkasateet ovat aiheuttaneet jonkin verran ongelmia Merlot’lle ja näin ollen kriitikoiden vuosikerta-arviot eivät juuri hehkuta Saint Emilionin viinejä. Tuottajien ja viinien välisiä eroja löytyy reilusti, mutta moniin Saint Emilioninkin pulloihin on  saatu ihan tasapainoista tavaraa.

Cadet-Bon 1996Chateau Cadet-Bon on Pierre Bonin perustama ja vuodesta 2001 Guy ja Michèle Richardin omistama tila, jolla on 7 hehtaaria tarhoja Bordeaux’n oikealla rannalla Saint-Emilionissa. Tarhoilla kasvaa 80 % Merlot’ta ja 20 % Cabernet Francia. Viinit kypsyvät tammessa vuosikerrasta riippuen 12-18 kk, tynnyreistä 1/3 on uusia ja 2/3 1-2 vuotta vanhoja. Useimmiten Chateau Cadet-Bon on Merlot’n (85%) ja Cabernet Francin (15%) blendi.

Selkeästi kehittyneessä tuoksussa on ikääntyneemmälle Bordeaux’lle tyypillisesti nahkaa, tupakkaa, setripuuta ja kirsikkaa. Paletilta löytyy ihan mukavasti kirsikkaista ja herukkaista hedelmäisyyttä, joka on kuitenkin melko suoraviivaista ja yksiulotteista. Hapokkuutta on ihan kivasti jäljellä, mutta tanniiniosasto on jo selkeästi hiipunut, niistäen osan viinin ryhdistä. Jälkimaku on melko pitkä, nahkaisten, kirsikkaisten ja hieman eläimellistenkin komponenttien virittämä.

Chateau Cadet-Bon 1996 oli sinänsä ihan mukava oikean rannan Bordeaux ja ainahan näitä hiukan vahempia pulloja on kiva korkkailla. Kehityksensä puolesta viini on toki jo alamäkensä aloittanut ja hieman yksiulotteisesta kokonaisuudesta johtuen ei laseihin lorissut mitään erityisen suurta tai poikkeuksellista viiniä. Bulgogin osalta reseptin muokkaus rauhallisempaan suuntaan ja viinin ikääntynyt rakenne oli loppujen lopuksi ihan mukiinmenevä yhdistelmä. 3 / 5 staraa.

Ikääntyneempää reservaa Ribera del Duerosta – Viña Mayor Reserva 1991

Viña Mayor on saanut alkunsa 80-luvun puolivälissä Ribera del Duerossa ja kuuluu Barcelo-konserniin, jolla on isojen tuottajaryhmittymien tapaan tuotantoa useilla alueilla Espanjassa. Varsinkin Roblea ja Crianzaa löytää monesti Espanjassa ihan niiden pienempienkin markettien Ribera del Duero-osastolta kohtuuhintaan, joten mihinkään sen suurempiin metsästysoperaatoihin ei näiden suhteen tarvitse ryhtyä. Yleisesti ottaen Viña Mayorin viineistä on jäänyt meikäläiselle hiukan tasapaksu fiilis. Ihan hyvin tehtyjä, mutta jossain määrin niistä on uupunut persoonallisuutta ja luonnetta. Jokin aika sitten sattui kohdalle Viña Mayorin Reservaa vuodelta -91 siinä määrin edukkaaseen hintaan, että tuli hankittua pari pulloa kaappiin pötköttämään. Kun olimme viettämässä jouluksi hankitun Iberico-kinkun “läksiäisiä” ja pöytään oli tulossa kinkun rippeiden lisäksi spelttileipää, muutamia juustoja ja sen semmoista, päätin kokeilla missä tämän pullon kohdalla mennään.

Viña Mayor Reserva 1991Tuoksusta löytyy odotetun selkeästi kehittyneitä piirteitä, paahteisuutta, savua, tupakkaa ja  reilusti tammea. Paletilla viinin kehittynyt hedelmäisyys on aika kivasti elossa, mutta happo- ja tanniinisektori ovat siirtyneet suurimmalta osin terminaalivaiheeseen. Tammi on kokonaiskuvassa aavistuksen dominoivaa sorttia, eikä mitään erityisen moniulotteisia piirteitä nouse esiin. Ollaan siis jotakuinkin odotusten mukaisissa fiiliksissä, vaikka ikääntyneen viinin mukanaan tuoma charmi nostaakin selkeästi tunnelmaa.

Viña Mayor Reserva 1991 on hieman jo hiipumaan päässyt, mutta ikääntyneen viinin  charmilla ihan mukavasti puutteitaan paikkava viini. Kypsytyspotentiaalia ei enää ole, joten jos tällaisia nyt jostain syystä sattuisi olemaan hallussa, suosittelen vapauttamaan kellaripaikat niitä enemmän kaipaaville. 3 / 5 staraa.