Mikä Viini 2014

Wennercon ja Alpha Beveragesin Mikä Viini-tapahtuma järjestetään jälleen 16.-18.9.2014 Helsingissä Vanhalla Ylioppilastalolla. Tänä vuonna myös Turussa voidaan taputella käsiä yhteen, sillä turkulaisten oma tapahtuma näkee päivänvalon 25.9.2014 Panimoravintola Koulussa. Kaikkien viininystävien kannattaa ehdottomasti rientää paikan päälle, sillä tarjolla on em. maahantuojien laajaa valikoimaa laidasta laitaan, noin parinsadan viinin voimalla. Kävin tiistaina 16.9. kuorimassa kermoja päältä ja seuraavassa muutama maistamisen arvoinen tärppi tapahtumaan suuntaaville.

Kun aloittaa viinitapahtuman kuplilla, loppukaan ei voi mennä kovin pahasti pieleen. Bollingerin osastolla on hyvä mahdollisuus päästä testaamaan vierekkäin talon perussamppanjoiden sekä kovemman kastin La Grande Année-pullotteet. Jos takuuvarmat La Grande Année Brut 2004 ja Rosé Brut 2004 jättävät kylmäksi, syy löytyy lähimpään peiliin kurkkaamalla. Hinta-laatusuhteeltaan erinomaista tasoa esittelee myös tilausvalikoiman Duval-Leroy’n luomu-Brut sekä tyylikkään pähkinäinen Cuvée Paris Brut, jonka hinta-laatusuhdetta voi pitää Suomen oloissa varsin hyvänä. Samalla vaivalla voi toki maistaa käden mitan päässä tarjoiltavat Roederer Cristal Brut 2006 sekä Duval-Leroy Femme de Champagne 2000. Kaiken tämän jälkeen mineraalinen Laroche Chablis 1er Cru Les Vaudevay auttaa kalibroimaan Chardonnay-osaston laatu- ja mineraalisuusmittarit kohdalleen.

Niepoortin Redoma Tinto 2006 alkaa olla mukavassa korkkailuiässä, vaikkei asian kanssa mitään erityistä kiirettä tarvitsekaan pitää. Pullosta löytyy moniulotteinen paketti mustaa viinimarjaa, tummaa kirsikkaa, savua, tupakkaa ja yrttejä. Alkosta löytyy vielä joitakin pulloja vuosikertaa -07. Tapahtuman yksi suurimmista positiivisista yllättäjistä oli noin 11 € hintainen Domaine de Notre Dame Cousignac, joka tulee Côte du Vivarais’n alueelta Rhônesta. Keskitäyteläisessä ja hyväryhtisessä paketissa tulee esiin mielenkiintoisella tavalla mausteisuutta ja pippurisuutta, joka sai viereiset Côtes du Rhône-pullot vaikuttamaan sangen tylsiltä. Ehdotonta “osta pois”-osastoa! Jos australialainen Merlot ei ole vielä pahemmin iskenyt, niin kannattaa ehkä kokeilla Brown Brothersin Heathcote Merlot, joka on ennakko-odotuksiin nähden yllättävänkin eurooppalainen ja elegantti. Vuosikerta 2001 oli Riojassa ehdotonta huippua ja myös Faustinon Gran Reserva -01 vaikuttaa olevan selkeästi edellisiä vuosikertoja paremmassa tikissä. Tätä kannattaa ehdottomasti hankkia kellariin lepäilemään.

Jean-Marc Brocard – Chablis-tasting

Sain Nordalcolta kutsun Jean-Marc Brocardin luotsaamaan Chablis-tastingiin ja ryntäsin toki viivana paikalle. Jean-Marc Brocardista ja talon viinimeiningeistä löytyy varsin kattavaa taustapaketti Laid-Back Sommelierin kirjoittamana tästä. Mitäpä niitä samoja asioita tässä toistelemaan, joten siirrytäämpä kerrankin suoraan asiaan, eli viinehin.

Jean-Marc Brocard toisti tastingin aikana usein lausetta “Respect the vintage”, ja teki selväksi, että kokee tärkeimmäksi asiaksi viineissään niiden ilmentämän vuosikerran erityispiirteet, ei niinkään kyseisen tarhan luokituksen tai vaikkapa rypälelajike Chardonnay’n. Tilaisuus olikin samalla mielenkiintoinen käytännön oppitunti eri vuosikertojen eroavaisuuksista.

Alkuun maistettiin perustason Chablis-viinejä (Sainte Claire -12, Sainte Claire Organic -12 sekä Vielles Vignes Organic -12), joista erityisesti säväytti 65-70-vuotiaista köynnöksistä valmistettu Vielles Vignes  Organic -12. Hyvä ja kontrolloitu paketti konsentraatiota, kypsyyttä sekä raikkautta.

Seuraavaksi siirryttiinkin jo Premier- ja Grand Cru-fiiliksiin ja maisteltiin Alkon hyllystäkin löytyvä elegantti ja tyylikäs Premier Cru Montée de Tonnerre -12, maskuliinisempaa menoa esitellyt Grand Cru Les Clos -11,  herkempi ja tasapainoisempi Grand Cru les Preuses -11 sekä sukkia spinnauttavat Premier Cru Vau de Vay -10 ja Premier Cru Fourchaume -10. Hieman pienemmän sadon vuosikerta 2010 onnistuu vakuuttamaan Chablis-vinkuissa kerta toisensa jälkeen puhdaspiirteisyydellään ja raikkaudellaan, eivätkä Vau de Vay ja Forchaume jättäneet tälläkään kertaa kylmäksi.

Tilaisuuden päätteeksi avattiin vielä muutamia magnumeita (Premier Cru Vaulorent -08, Premier Cru Montmains -08, Grand Cru Les Clos -07, Premier Cru Forchaume -06 sekä Vielles Vignes -03). Näistä todella mielenkiintoisen parin muodostivat vierekkäin maisteltuna totaalisen erilaiset Premier Cru Forchaume -06 ja Vielles Vignes -03. Siinä missä kylmän vuoden Forchaume tarjosi puristista puhdaspiirteisyyttä ja eleganssia, tinttasi kuuman vuoden Vielles Vignes tauluun bodya, sporttia ja muskelia olan takaa.

Vaihdoin Jean-Marcin kanssa muutaman sanan maistelun jälkeen ja utelin mieheltä mm. hänen omia suosikkivuosikertojaan. Pienen pohdinnan jälkeen Jean-Marc täräytti tiskiin vuodet 2010 sekä 1988. Kasikasin saatavuus voi kyllä olla melko heikkoa tänä päivänä, mutta kannattanee pitää kiikarit tarkennettuna 2010:n osalta.

Helpoin tapa herkutella Jean-Marc Brocardin Chablis’lla on hankkia Alkon perusvalikoimasta omistusoikeus pullolliseen Chablis Premier Cru Montée de Tonnerrea.

Korjaamon samppanjamarkkinat

Kulttuuritehdas Korjaamolla järjestettiin jälleen samppanjamarkkinat 11.-12.4.2014. Viime vuonna maisteltavana oli suurien ja kiiltävien brändien lisäksi joitakin mielenkiintoisia pientuottajien kuplia, joten päätin tänäkin vuonna käväistä kurkkaamassa tarjontaa. Viimevuotiseen tapaan tarjolla oli nytkin isoja brändejä ja klassikoita, mutta näiden lomassa myös jonkin verran pienempien tuottajien helmiä. Shoppailuvinkkinä mainittakoon myös, että Ceestashop myi kertaalleen tapahtuman tasting-käytössä olleita Lehmannin huipputason samppanjalaseja todella edulliseen hintaan, joten skumppalaseja kaipaavan kannattanee järjestää itsensä toukokuussa Turussa ja Tampereella järjestettäville samppanjamarkkinoille!

 

 

Pasqual Doquet Vertus 2002

Viking Linen nykytilaa samppanjavalikoimien suhteen on kyllä pakko kehua. Yksi valikoimien helmistä on Pascal Doquet Premier Cru Vertus 2002. Hyvällä tuurilla tätä huippuvuosikerran 100 %:sta Chardonnay’ta saattaa vielä löytää laivojen viinimyymälöistä, mutta suosittelisin poistamaan tylysti kaikki muutkin hyllyissä lojuvat Pascal Doquet’n pullotteet. Viini on runsaan paahteinen, luonteikas, moniulotteinen, ja mineraalinen. Erinomainen balanssi hedelmäisen konsentraation sekä paahteen ja hapokkuuden välillä. Erittäin pitkä jälkimaku. Todellinen viikinkilöytö noin 40 eurolla jo nyt korkattavaksi, eikä varmasti pahastu lisävuosistakaan kellarin uumenissa.

Egly-Ouriet “Les Vignes de Vrigny” Premier Cru (Alkon erikoisvalikoima 52,90 €)

Mikäli olen joskus aiemmin maistanut 100 %:sta Pinot Meunieria, siitä ei ole tainnut jäädä juurikaan muistijälkiä.  Vindirektin ständillä poksautettu Egly-Ouriet Les Vignes Vrigny Premier Cru osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi tapaukseksi. Matalaan dosageen luottava talo on pitänyt tämänkin viinin sokerit tasolla 4 g / l, mikä sopii allekirjoittaneen makuun enemmän, kuin hyvin. Runsas maku, jossa paljon mausteisuutta ja tyylikkään rouhea meininki. Ei ehkä se helpoimmin lähestyttävä veijari, mutta tarjoilee perus-Cuvéet kolunneelle samppanjasiepolle varmasti mielenkiintoista vaihtelua.

 

Salon Blanc de Blancs Le Mesnil Brut 2002 (Alkon erikoisvalikoima 334,90 €)

Ensikosketukseni yhteen legendaarisimmista luxuskuplajuomista saatiin käyntiin sopivan tyylikkäästi, sillä olin sattumalta ensimmäisten 400:n joukossa maistamassa Salonin uutta, hiljattain lanseerattua vuosikertaa 2002. Joissakin yhteyksissä Blanc de Blancs-tyylin benchmarkiksikin ylistetty samppanja oli luonnollisesti tässä vaiheessa vielä raakile ja tuoksunsa osalta melko sulkeutuneen oloinen. Paletilla sen sijaan konsentraatiota ja potkua löytyi vaikka muille jakaa. Suun täyttävä ja pehmeän kermainen mousse. Hieno kokemus sinänsä ja heittämällä hinnakkain koskaan maistamani samppis. Jään pelonsekaisin tuntein odottelemaan sitä järkyttävää hetkeä, kun olen muka löytävinäni todellisia järkiperusteita (ja hilloa) pulittaa yli 300 eur pullollisesta samppanjaa.

Philipponnat Reserve Speciale 1985

Juuri ennen kotiinlähtöä ehdin vielä saamaan lasiini Viking Linen ständillä 29-vuotiasta Philipponnat Reserve Specialea. Alkuun ujolta ja sulkeutuneelta vaikuttanut tuoksu alkoi avautua mukavasti hetken lasissa hengiteltyään. Kypsää sitruunaa, persikkaa, hunajaa ja tyylikästä paahteisuutta suhteellisen vähäeleisellä otteella, ilman häivähdystäkään nuorten samppanjoiden hermostuneisuudesta. Sopivan rauhoittava ja harmoninen lopetus tämän vuoden samppanjamarkkinoille.

Muita mainitsemisen arvoisia lasiini eksyneistä olivat mm. erittäin pirteä Dosnon-Lepage Recolte Blanche NV, paahteinen ja runsas Andre Clouet Brut Grande Reserve NV, Ayala Blanc de Blancs 2002, Pol Roger Pure NV ja Jaques Lassaigne Montgeux NV.

Dominio de Pingus Psi 2009

Joukko viinibloggaajia kokoontui lauantaina 8.3.2014 nautiskelemaan WMW:n räätälöimää kuuden ruokalajin illallista sekä arvuuttelemaan nippua viinejä sokkona. Ceestashopin Christian oli tällännyt pöytään uusia Lehmann Glassin Oenomust-sarjan laseja, joista tuntuikin irtoavan kiitettävästi aromeja. Itse kannoin korteni kekoon Dominio de Pingus Psi 2009:llä, joka oli nakitettu pääruokavuoroon Laid-Back Sommelier- ja Rypäleistä Viis!-blogien pullojen kanssa. Viinin taustoista selviää enemmän saman viinin 2008-vuosikerrasta raapustamastani jutusta. Lyhykäisesti vedettynä kyse on vuonna 2006 Pinguksen käynnistämästä yhteistyöprojektista paikallisten viljelijöiden kanssa, jossa pyritään kohentamaan vanhojen köynnösten rypälelaatua huolellisemmilla ja luonnonmukaisemmilla toimintatavoilla.

Pullo valikoitui mukaan toisaalta siksi, että se on laadukas ja selkeärakenteinen yhden lajikkeen viini ja toisaalta taas siksi, ettei se lähtökohtaisesti edusta stereotyyppisintä Ribera del Dueroa, eikä näin ollen olisi totaalisen helppo rasti. Psi  on valmistettu vanhoista Tinta Fina-köynnöksistä käsin kerätyistä rypäleistä. Viini on maseroitunut pitkään ja rauhallisesti. Kypsytys 18 kk osittain pienissä ja osittain isoissa ranskalaisissa toisen ja kolmannen kierron tammitynnyreissä. Viiniä ei ole suodatettu eikä kirkastettu.

Heti alkumetreillä selvisi, että -09 on laadullisesti selkeästi aiemmin maistamaani -08 parempi. Ero selittynee toisaalta vuoden 2008 hankalammilla sääolosuhteilla, mutta oletan myös, että jokainen kokemusvuosi tuo oman laatulisänsä näinkin tuoreen projektin lopputulokseen. Alussa kovin pidättyväinen viini antaa nokkaan tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, mausteisuutta sekä hentoisemmin lakritisia ja tammea. Melko täyteläinen maku on vielä keskipaletin osalta aavistuksen sulkeutunut, mutta yleisilme jatkaa tuoksun viitoittamalla polulla. Ryhdikäs hapokkuus ja ikeniä napakasti rypistelevät tanniinit tukevoittavat runkoa. 13,5 %:n alkoholipitoisuus integroituu hyvin muuhun kokonaisuuteen. Pitkä jälkimaku on mausteinen ja aavistuksen pippurinenkin.

Psi 2009 on nuori veijari, joka ei vielä tässä vaiheessa suostu antamaan lasissa kaikkeaan. Siitä on kuitenkin löydettävissä ison luokan potentiaalia ja se hyötyy nätisti vielä useamman vuoden kellaroinnista. Viinin yhteispeli pitkään kypsyneen Iberico-possun niskan ja ohraton kanssa oli erinomaisella tasolla. Psi 2009:lle irtoaa hieman edellistä vuosikertaa paremmat 4 / 5 staraa. Kurkkaa seuraava Tête de Moine-juuston ja kurpitsapikkelssin kanssa tarjottu Chateau Musar Blanc 2001 WMW:n sivuilta sekä sahramilla marinoidun keltaisen luumun, vadelman ja tammilastuilla maustetun patisserian kanssa tarjoiltu Exclusive Hillbillyn Sauternes vuodelta 1986.

 

 

 

Château Mouton Rotschild -97 ja Château Palmer -96

Helsinkiläisessä ravintola Careliassa on käynnissä tempaus, joka mahdollistaa kellarin syvyyksissä kypsyneiden maailmanluokan viiniherkkujen siemailun erittäin kohtuullista panosta vastaan. Lista koostuu yhtä nimikettä lukuunottamatta ranskalaisen viiniteollisuuden lahjoista viinisiepoille ja entistä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että useita viinejä on tarjolla myös laseittain.

Oma suhteeni Bordeaux’n punaviineihin on ollut jostain syystä hikinen ja nihkeä, eikä kaapistani ole lohjennut kovinkaan montaa makuupaikkaa “porvoolaisille”. En voi väittää maistelleeni mitenkään kattavasti alueen kovimpia nimiä, mutta vähäistenkin kokemusteni perusteella voin kyllä todeta ymmärtäväni alueen huippuviinien laadullisia vahvuuksia. Toisaalta taas alueen viinit eivät ole aiheuttaneet koskaan mitään erityisen voimakkaita elämyksiä, saati sitten intohimoa. Epäilen vahvasti, että Bordeaux ei vain yksinkertaisesti ole tyylillisesti minun juttuni. Bordeaux’n kohdalla ei voi myöskään ohittaa ilmiselvää hintaproblematiikkaa; kiinnostavampien viinien hinnat tuntuvat karkaavan kohtuuttoman korkealle.

Pyysin kaatamaan laseihini Château Palmeria vuodelta -96 ja Château Mouton Rotschildia vuodelta -97. Viinien kanssa lapioin täydellisesti paistetun entrecôten sekä jälkipöhinöiksi juustolajitelman.

Näistä viineistä on kirjoitettu maistelumerkintöjä maailma täyteen, joten lienee turhaa toistella tässä kohtaa erilaisia tummia marjoja ja setripuita. Merkittävin huomio viineissä on mielestäni balanssi eri komponenttien välillä. Yhteispeli laadukkaan hedelmäisyyden, happokkuuden, nätisti integroituneen tammen, mukavasti pehmenneiden tanniinien ja alkoholin välillä on poikkeuksellisen kovalla tasolla. Palmer vaikutti hieman sulkeutuneemmalta, tummasävytteisemmältä ja konsentroituneemmalta, kun taas Mouton Rotschild esitteli avoimemmin moniulotteisuuttaan. Viinit ovat tällä hetkellä varsin nautinnollisessa iässä, mutta potkua riittää vielä mukavasti jatkokypsytykseenkin. Molemmat ovat laadullisesti huipputavaraa, mutta omat mieltymykseni kaatuvat tällä otoksella enemmän Pauillacin suuntaan. Tästä viinitempauksesta singahtaa täydet viisi staraa ravintola Carelialle.

Prowein 2013 (osa 2)

Runsaiden hotelliaamiaisten ja vähintään yhtä runsaiden narikkajonojen jälkeen oli luontevaa tallustella pohjoisen sisäänkäynnin vieressä sijanneen Champagne Loungen suuntaan. Alueen samppanjatarjonta rakensi poikkeuksellisen osuvat puitteet pitkien ja hartaiden messupäivien aamunavaukselle. Maistelukoneistoni saavutti salamannopeasti samat aaltopituudet mm. Janisson-Baradon Extra Brut:n ja Dampierre Prestige 2002:n kanssa. Näistä Dampierre olikin varsin miellyttävä uusi tuttavuus samppanjasektrorilla.

 

 

 

 

 

 

 

Jos olet joskus päätynyt epäilemään espanjalaisten rosé-viinien potentiaalia happosektorilla, kannattaa maistaa Empordan viinialueelta tulevan Celler Espeltin Lledoner Rosat. Erittäin raikas ja pirteän hapokas Garnachasta tehty Rosé-viini, josta löytyy kepeyden ja raikkauden lisäksi vahvasti tyypillisiä Garnachan ominaisuuksia. Mieleen tulee puoliväkisinkin Coulliouren rosé-viinit noin 50 km:n päästä Ranskan puolelta.  Wow-viisarit heilahtivat sen verran pitkälle kaakkoon, että tätä pitää todennäköisesti hankkia kaappiin tulevan kesän varalle.

 

 

 

 

 

 

 

Voimakkaampien espanjalaisviinien eturintamassa ampuu kovilla panoksilla Bodegas Cenit. Kriitikot ovat raapustaneet paperiin tämän Zamoran kulmilta kotoisin olevan makupommin kohdalla jopa sataa pistettä hipovia lukemia. 2008 oli vielä melko nuorekkaan agressiiivista tavaraa, mutta tummasävytteinen, kypsän hedelmäinen ja mineraalinen paketti kätkee pullon sisään kohtuullisen kovaa potentiaalia. Nora Albariño oli puolestaan tällä reissulla maistamistani Albariñoista selkeä ykkönen. Huikean intensiivinen, moniulotteinen ja pitkä paketti sitruunaa, omenaa, päärynää, melonia ja merellistä mineraalisuutta.

 

 

 

 

 

 

 

Sisilialaisissa valkoviineissä tuntuu toisinaan olevan soundit aika kivasti kohdallaan. Näissä Antichi Vinain valkkareissa oli potkua, ryhtiä ja persoonaa vähintään riittävästi. Onkohan Marsala-viineistäkin tuttu Grillo oikeastikin niin pelottavan mielenkiintoinen lajike, kuin juuri nyt kuvittelen? Italialaisten punaviinilajikkeiden saralla uusi tuttavuus oli Ruché. Parhaiten Ruchén tuoksua voisi kuvata nimittämällä sitä punaviinien Gewürztramineriksi. Punaviinille varsin epätyypillinen, intensiivisen kukkainen ja parfyyminen tuoksu. Naurettavan varmaa yllätyskamaa mustien lasien sokkomaisteluihin.

Rheingaun osastolta löytynyt Mark P. Barth on tyytyväinen mies. Barthin kuohuviinivalikoiman raikas ja pirteä Riesling Brut pölähtää nimittäin toukokuussa Alkon perusvalikoimaan. Muutamia pulloja kulauttaneena voin kertoa, että sitä ei kyllä kannata missata. Oli erityisen hienoa päästä maistamaan kuvassa näkyvää talon lippulaivakuohari Primusta. Erittäin intensiivistä, moniulotteista ja eleganttia tavaraa, jolle voisi povata myös hyvää ikääntymispotentiaalia. Pullo kantoi numeroa 33 / 400. Vierailin muuten Barthin viinitilalla viime syksynä, kiinnostuneet löytävät siitä lisää tarinaa täältä.

Takavuosien mainos kehoitti kansalaisia päättämään päivänsä Columbia-kahvilla. Columbiaa ei näkynyt olevan tarjolla missään, joten päädyin kokeilemaan viimeisen messupäiväni päättämistä Provencen rosé-viineillä. Onnistuneen raikas valinta ja olihan siellä näköjään muillakin hauskaa.

Prowein 2013-raportin ykkösosiossa höpöttelin muutamista tastingsessioista, osa 1 löytyy täältä.

Prowein 2013 (Osa 1)

Maaliskuussa oli taas melkoisen viiniähkyilyn paikka, kun legendaarinen Prowein järjestettiin Düsseldorfissa. Lukuisiin messuhalleihin pakkaantui tänä vuonna noin 44000 messuvierasta, joille kaikenkaikkiaan noin 4700 näytteilleasettajaa esitteli tuotteitansa. Painelin kolme päivää tukka putkella ja lonkat kirskuen pitkin messuhalleja siemaillen toinen toistaan mielenkiintoisempia viinejä. Viime vuoden Prowein-seikkailuistani voit lukea muuten täältä ja täältä.

Aloittelin messut soittelemalla makunystyröille herätyskelloa samppanjatastingin säestyksellä. Sasha Speicher esitteli 11 samppanjaa teemalla “use of wood”. Tasting piti sisällään esimerkkejä erilaisista tavoista ja tyyleistä  käyttää tammea samppanjan valmistuksessa. Rankkasin porukan kärkeen tylysti Bollinger Grande Année:n. Lasiin lorotettiin vuosikertaa 2004, joka ei kyllä mielestäni aivan yllä 2002:n syvyyteen, mutta huikeaa tavaraa silti. Kakkospallille työnnän ehkä yllätyksellisestikin melko edullisen Drappier Millesime D’exception Brut 2006:n. Sasha Speicher kertoi vuoden 2006 olleen erinomainen Chardonnay-vuosi Champagnen alueella ja totesi sen tulevan esiin tämänkin samppanjan kohdalla, vaikka Chardonnayn osuus blendistä onkin “vain” 30-40 % (lähteestä riippuen). Lasista löytyi raikasta omenaa ja sitruunaa hienossa balanssissa, erittäin tiivis ja elegantti mousse sekä todella tyylikkään mineraaliset jälkipelit kaupan päälle. Keski-Euroopassa noin kolmen kympin hintaan aivan järkyttävän kova hinta-laatusuhde. Kolmospallille on pakko nostaa Krug Grande Cuvée. Tyylillisesti Krug ei ole suurin suosikkini – asia, josta muuten talousosastoni olisi syytä olla sanoinkuvaamattoman tyytyväinen. Joka tapauksessa on myönnettävä, että vastaavanlaista syvyyttä ja rakennetta ei muista tämän session pulloista tahtonut löytyä. Vaikka Bollingerin Grande Année veikin omassa arviossani pidemmän korren raikkaammalla otteellaan ja Drappier taas huikealla tasapainoisuudellaan, esitteli Krug Grande Cuvée silti kiistämättömän laadukasta rakennettaan tässä vaiheessa vielä varsin tiukasti ja vahvasti paketoituna. Alkon tilausvalikoimassa Krugin reilun 170 euron kokoinen hintalappu on vaikeasti nieltävää osastoa, ja onkin luvattoman helppoa todeta rahakirstuni lukon avautuvan mieluummin vaikkapa tässäkin maistelussa mukana olleen Jaquesson Cuvée 736:n suuntaan. Niitä voikin sitten sulloa samalla rahalla ostoskassiin lähes 4 kpl! Champagne tastingin viinilista löytyy klikkaamalla tästä

Myöhemmin iltapäivällä oli aika paneutua Lounais-Ranskan viineihin Vinum-lehden järjestämässä seitsemän viinin maistelussa. Rolf Bichsel oli kerännyt maisteltavaa kolmelta tunnetulta viinipuljulta Lounais-Ranskasta. Mukana olivat Domaine Chiroulet Côtes de Cascognesta, Clos Triguedina Cahorsista ja Vignobles Alain Brumont Madiranista. Chirouletin ja Triguedinan punkut olivat varsin maukkaita, mutta tässä sessiossa oli yksi selkeästi ylitse muiden. Aivan mieletön ja ehdottomasti viiden staran arvoinen Alain Brumont La Tyre 2002 pisti sukat pyörimään jaloissa oikein huolella. Viinissä on jo mukavasti kehittyneisyyttä, mutta terhakasta tanniini- ja happosektorista sekä runsaahkosta hedelmästä päätellen matkaa huippuun on jäljellä vielä vuosia. Maistelun päättänyt makea valkoviini Domaine Chiroulet Vent d’Hiver 2009 oli melko vaisu esitys, eikä tasollisesti pärjännyt lähimainkaan sadan metrin säteellä runsain mitoin tarjolla olleille makeille saksalaisille. Sud-Ouest de France – tastingin viinilista löytyy klikkaamalla tästä

Toisena messupäivänä oli riittävät perusteet rynnätä David Schwarzwälderin Rioja-tastingiin katsastamaan huippuvuosikertojen 2001 ja 2004 kisakunto. Kirjatuista muistiinpanoista päätellen viinit pitivät sisällään hyvin samankaltaisia ominaisuuksia, poislukien hieman oksidoituneempaa tyylisuuntaa edustavat, läpikuultavan tiilenpunaiset Viña Tondonia Reserva 2001 ja Viña Ardanza Reserva 2004. Kyseiset klassikkoveijarit edustavat niin erilaista tyyliä, että niitä on vaikeata ja ehkä turhaakin verrata muihin tämän tastingin viineihin. Ovat toki ehdotonta huipputavaraa omassa kastissaan ja Viña Tondonia on näistä ehkä se pitkäkestoisimmasta kellaroinnista hyötyvä ja samalla sitä kaipaava. Nyt maistettu 2001 oli vielä melko keskeneräistä tavaraa. Muista viineistä joukon hännille tyrkkäsin Conde de Valdemar Reserva 2004:n ja Baron de Ley Gran Reserva 2004:n, jotka eivät onnistuneet ainakaan tässä seurassa vakuuttamaan juuri millään osa-alueella. Jollain tavalla ehkä hassuakin havaita, että Suomessa vuoden viiniksi 2013 valittu jäi viimeistä edelliselle sijalle. Kärkisijat napanneet CVNE Imperial Gran Reserva 2001 sekä Remirez de Ganuza Gran Reserva 2001 olivat varsin hyvässä vireessä, tasapainoisia ja tyylikkäitä. Rioja tastingin viinilista löytyy klikkaamalla tästä

Freak Out in Viinifriikki 2012!

Syyskuussa 24.9.2012 puuhailtiin pariakin koko kansakuntamme kannalta lähes spektaakkelinomaista tapahtumaa. Toisaalta koko kansan iki-ihanalle Dannylle oltiin järjestämässä 70-vuotisjuhlia ja toisaalta taas Teurastamon Kellohallissa järjestettiin Viinifriikki-tapahtuma. Valintaprosessi näiden kahden välillä ei kohdallani muodostunut järin haasteelliseksi ja ratkaisua helpotti osaltaan myös se, että Dannyn pippaloihin en ollut jostain ihmeen syystä saanut kutsua.

Lyhytkestoisen joukkoliikennematkailun sekä muutaman onnistuneesti rytmitetyn askelluksen jälkeen olin valmis ripustamaan takkini Teurastamon Kellohallin naulakkoon. Kolmen kovan viinimaahantuojan Viinifriikki-tapahtuma asettaa jo lähtökohtaisesti odotukset korkealle. Tälläkin kertaa Belmondo Wines, Tampereen Viinitukku ja Vindirekt olivat onnistuneet lastaamaan pöydät täyteen huipputavaraa.

Ehdin sopivasti herättelemään aisteja muutamilla samppanjoilla sekä kuohu- ja valkoviineillä ennen Vindirektin Johnny Galtatin vetämää Rhônen -09 vuosikerran tastingia. Tastingsetti piti sisällään Jametin Côte Rôtien, Clapen Cornasin, Chaven Hermitagen, Chateau de Beaucastelin Cahateneuf-du-Papen, Domaine de Trevallon Rougen ja Chaven Hermitage Blancin. Melko raskasta sarjaa laseissa siis. Jametin Côte Rôtien hienon tuoksun lakritsi, mustat oliivit, pekoni, savu ja hento kukkaisuus vaihtuivat Clapen Cornasin kohdalla vielä melko sulkeutuneeseen pakettiin merkkarikarkkeja. Tämä Cornas pysyy unessa varmasti vielä jokusen hetken. Tuoreessa Wine Spectator-lehdessä 98/100 ja Wine Advocatelta 100/100 pistettä kahminut Chaven Hermitage lunasti hienosti vähintään Kellohallin välikattokorkeuteen hilattuja odotuksia. Vaikka viini on toki vielä tuskallisen nuori, on sen tuoksun eläimellisyys ja lääkemäisyys sekä huikean tyylikkäästi rakentuva maku poikkeuksellisen korkealla tasolla ihan millä tahansa mittapuulla mitattuna. Ei ollut mikään suuri yllätys, että heti perään kurlattu Chateau de Beaucastelin Chateneuf-du-Pape tuntui edellisen Hermitage-tykityksen jälkeen uhkuvan jopa hymyilyttävän rutkasti nuorekasta marjaa ja hedelmää, taka-alalla lymyilevää kukkapuskan tuoksua unohtamatta. Kaiken kaikkiaan huikean Rhône-setin jälkeen oli  sopiva hetki siirtyä siemailemaan hallin puolelle muitakin mielenkiintoisia maataloustuotteita.

Gramonan upeiden Cava-kuohuviinien entry-level alkaa nerokkaan vaatimattomasti Gran Reservasta ja päättyykin yhtä nerokkaasti Gran Reservaan. Cava-lainsäädännön perusvaatimuksia huomattavasti pidemmät kypsytysajat tuovat viineihin lisää konsentraatiota, moniulotteisuutta ja pituutta. Lippulaiva-Cava III Lustros Gran Reserva 2005:ssa on huikean pitkä ja voimakas maku. Todennäköisesti loistokasta seuraa ruokapöytään.

 

 

 

 

 

 

Valkoviineissä Garnacha Blanca-lajike ja sitä sisältävät blendit ovat viime aikoina alkaneet kiinnostamaan enemmän ja enemmän. Punaviineillä mainetta niittäneestä Espanjan Prioratosta tulee myös laadukasta valkoviiniä, mutta vain pieniä määriä. Onixin valkkari on varsin tasapainoinen ja tyylikäs esitys. Hinta-laatusektori on noin 16 euron pyynnillä vähintäänkin kohdallaan. Rieslingejä on useimmiten yhtä vaikeaa kuin turhaakin ohittaa. Tällä kertaa syöksyin hetkeksi muikeiden Basserman-Jordanin Rieslingien maailmaan ja sehän kyllä kannatti.

 

 

 

 

 

 

 

Taitaa olla jo kohtuullisen friikkiä, että Espanjan Torossa tehdään punaviiniä 140-vuotiaista köynnöksistä. Näin vanhojen köynnösten satomäärät ovat varmasti melkoisen pieniä. Terra D’Uron Uro 2008-punkun konsentraatio ja todella hurja tanniinirakenne saivat kielen rullalle ja ikenet laulamaan virsiä. Vähän rajummin rokkaavien Barbarescojen osastolla referenssituottajaa ei tarvitse edelleenkään vaihtaa. La Spinettan Barbaresco Starderi 2003 potkii kovaa edelleen.

Emilio Moron setti on aina vakuuttavaa maisteltavaa. Keskimmäisenä seisoskeleva “perusmoro” 0li hienompi, kuin muistinkaan. Malleolus 2008 onkin sitten jo loistavaa tavaraa ja yllättävän kivasti lähestyttävissä jo nyt vaikka lisäkellaroinnista hyötyykin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Luigi Einaudin Dolcetto di Dogliani uudisti kivasti ajatuksiani Dolcettojen sielunelämästä. Kaikki tylsyys ja ohuus loisti tässä Dolcettossa poissaolollaan.

Hieno tapahtuma ja hienoja viinejä pöydät notkollaan. Copatinto kumartaa syvään.

Mikä Viini! -tapahtuma 2012

Wennercon Mikä Viini! –tapahtuma järjestettiin jälleen syyskuussa Ravintola Pörssissä. Kipitin luonnollisesti naama virneessä ja lennokkain askelin paikan päälle maistelemaan tapahtuman viinitarjontaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aloitin urakan erittäin mielenkiintoisella chileläisten Don Maximiano- ja Seña-viinien vertikaalitastingillä.  Tastingin veti Viña Erraruzin Rodrigo Plass ja laseihin oli kaadettu neljä vuosikertaa Don Maximianoa (-93, -00, -05 ja -08) sekä neljä vuosikertaa Señaa (-99, -00, -04, -08). Maistelun startannut 1993-vuoden Don Maximiano täräytti nokan auki heti alkuun todella tuhdilla pamauksella paistettua paprikaa, viherpippuria ja nahkaa. Hedelmäosasto oli jo alamäessä, mutta eleganssia löytyi oikein mukavasti. Don Maximiano 2000 oli ainakin omassa lasissani hvyin todennäköisesti jollain tavalla viallinen, sillä tuoksussa tunkkaisuus ja puun kuori peittivät kaiken muun alleen. Eniten Don Maximianoista miellytti vuosikerta 2005, joka lienee myös melko lähellä optimi-ikäänsä. Hieno kokonaisuus tummaa kirsikkaa, savua, herukkaa, nahkaa ja kypsää hedelmää. Osittain ärhäkkä tanniinisuus houkuttelisi makuuttamaan pulloa kellarissa vielä vuoden tai pari.

Seña-viineistä vuosikerta 1999 oli vielä yllättävänkin tiukassa kunnossa. Tuoksun eläimellisyys ja elegantti herukkavetoisuus johdatteli täyteläisen pehmeään ja sopivan hedelmäiseen makuun. Hapokkuus ja tanniinitkin olivat oikein hyvällä tolalla.  Vuosikerta 2000 oli aromimaailmaltaan hyvin lähellä edellistä, mutta yllättävän paljon hedelmäisempi ja pehmeämpi. Vuosikerrat 2004 ja 2008 sisältävätkin sitten merkittäviä muutoksia rypälekoostumuksessa. Viineissä on käsittääkseni pyritty ilmentämään enemmän Chileläistä alkuperää ja se on toteutettu mm. vähentämällä Cabernet Sauvignonin osuutta ja lisäämällä muiden lajikkeiden roolia. Tämä muuttaa viinien luonnetta aika rankalla kädellä. Mukaan tulee selkeästi enemmän uuden maailman viineille tyypillistä runsasta hedelmäisyyttä. Jotain ehkä voi päätellä siitäkin, että 2008-vuosikerta sisältää jopa 20% Carmenerea. Joka tapauksessa sekä Don Maximiano että Seña osoittavat selkeästi sen, että Chilen punaviineissäkin on laatu- ja kypsytyspotentiaalia.

Mielenkiintoisen tastingin jälkeen oli aika suunnata töppöset kohti muita pullotteita ja seuraavassa muutamia poimintoja ja kuvia niistä.

 

 

 

 

 

 

 

Paco del Vicarion tempranillo-rypäleistä valmistama valkoviini oli vähintäänkin outo tapaus niin valmistustapansa kuin makunsakin puolesta, kun taas Bollingerin samppanjat edustivat sitä tuttua ja turvallista huippulaatua, jota Bollingerilta on tottunut odottamaankin. Erikoiserä 007-pukuun puettuja pulloja ovat sisällöltään loistavaa La Grande Année 2002-samppanjaa.

 

 

 

 

 

 

 

Tarjolla olleista Rieslingeistä Prinz Von Hessenin Dachsfilet miellytti kovasti. Loistavan Trimbachin Cuvéé Frédéric Emile Rieslingin etikettiä tavatessa voi lisäksi ottaa oppitunnin e-kirjaimen päälle asetettavien heittomerkkien runsaasta käytöstä.

Vinas del Veron Blecua 2001 pistikin sitten tennarit spinnaamaan ympyrää. Maailmallakin erittäin korkealle arvostettu punkku tulee hieman vähemmän tunnetulta Somontanon alueelta Espanjasta ja on valmistettu Cabernet Sauvignonista, Merlotista, Garnachasta ja Tempranillosta. Todella moniulotteinen ja kiehtova punaviini!

 

 

 

 

 

 

 

Legaris Reserva 2004 huolehti nätisti Ribera del Dueron maineesta tapahtumassa ja alkaakin pikkuhiljaa olla korkattavassa iässä. Clos De L’Oratoire Des Papes 2010 tarjoili rekka-autollisen muhkeaa ja täyteläistä Chateneuf-du-Pape:n tyyliä. Suosittelisin tälle sijoituspaikaksi kellaria vielä useamman vuoden ajaksi.

 

 

 

 

 

 

 

Fleur du Cape:n Bordeaux-blendi Laszlon ja parin hieman iäkkäämmän Pinotagen jälkeen olikin sopiva hetki pistää suu makiaksi Trimbachin Gewurztraminer Vendanges Tardives 2001:llä. Makeutta kyllä tarvittiinkin, sillä maailman hitaimman narikkapalvelun johdosta kotimatka pääsi alkamaan vasta “kohtuullisen” odottelun jälkeen.

 

Vinordic Tukholma 25.-27.4.2012

 

 

 

 

 

Copatinto kävi ratsaamassa länsinaapurimme viinimessut huhtikuun loppupuolella. Jos Helsingin Viiniexpo oli jonkinasteinen pettymys, niin tällä kertaa ei todellakaan tarvinnut poistua paikalta allapäin. Mielenkiintoista maistettavaa löytyi yllin kyllin ja yhden messupäivän reissuksi mitoitettua matkaa olisi voinut venyttää helposti toisella mokomalla.

 

 

 

 

 

 

 

Tiukka messurupeama käynnisteltiin maistelemalla muutamia portugalilaisia valkkareita. Matkalla hieman osumaa saanut Contrasto oli varsin mukava makuelämys. Itse asiassa tähän nuoren naisen tekemään viiniin sopisikin huomattavasti paremmin juuri kuvan näköinen repaleinen etiketti ? Valitettavasti messuille saapuneita portugalilaisia ei vielä aamupäivällä paikalla näkynyt, edellinen ilta oli kuulemma ollut vähän pidempi 🙂

 

 

 

 

 

 

Ranskan Rousillonista olivat paikalle saapuneet Jean Pla sekä Domaine des Enfants:n Marcel Bühler. Jean Pla:n viineistä esillä ollut edullisempi rivistö tarjoilee uskomatonta hinta-laatusuhdetta erityisesti punaviinien osastolla. Domaines des Enfants:n persoonalliset viinit taas pistivät hymyilemään oikein toden teolla.

 

 

 

 

 

 

 

Copatinto lähes herkistyi havaitessaan messuilla olevan esillä paljonkin Espanjan D.O. Toron pullotteita. Alueen ehdottomaan kärkeen kuuluva Teso La Monja tekee kyllä huikeaa kamaa koko skaalalla, ehdoton ”don’t miss this” -tuottaja Torosta.

 

 

 

 

 

Espanjan Bierzosta tulee jatkuvasti huipputavaraa; Dominio de Tares 2009 on erinomainen osoitus Mencia-lajikkeen huikeasta potentiaalista. Celler Cal Pla:n viinintekijä Joan Sangenis taas kertoi olevansa ”All-Priorat-Man” esittellessään erinomaisia viinejään messuilla. Tässäkin blogissa kehutun Cal Pla Crianzan lisäksi tilan valkoviinit todella vakuuttivat luonteikkuudellaan. Kannattaa ehdottomasti tarkentaa kiikareita Prioratissa myös valkoviinien suuntaan.

Huipputason Barolo ja Barbaresco  ovat aina elämyksiä. Mascarello ja Albino Rocca tarjoilivat elämystä erittäinkin suurella alkukirjaimella varustettuna.

 

 

 

 

 

 

 

Messujen ehkä suurin wow-factor osui hieman jopa yllätyksellisesti La Spinettan Moscato d’Astiin. Huikean moniulotteinen viini, joka teki myös mahtavaa yhteistyötä tarjolla olleen juustoleipäsen kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

Samppanjalla on hyvä aloittaa ja/tai päättää oikeastaan mitä tahansa ja missä tahansa. Raikas ja elegantti Duval Le Roy tarjoaa mahtavaa vastinetta rahoille ja Collet:n laadukasta samppanjaa saatetaan nähdä Alkossakin lähitulevaisuudessa.

 

 

 

 

 

 

 

Lisää kuvia Vinordicista löytyy Copatinton facebook-sivuilta http://www.facebook.com/Copatinto