Ezimit Vranec Barrique 2009 – 9,99 €

Makedonian viinit ovat monelle varmasti kovin hämärää sektoria, enkä itsekään ole ehtinyt elämäni aikana montaa maistamaan. Jostain kolosta on kuitenkin Alkon perusvalikoimaankin saakka onnistunut livahtamaan makedonialanen punaviini. Lempinimen black stallion saanut Vranec on mielenkiintoinen punaviinilajike, koska siitä tehdyistä viineistä huhuillaan Makedonian ja Montenegron ensimmäistä kovemman luokan viiniläpimurtoa maailmalla. Aika näyttää miten käy.

Ezimit Vino Vranec Barrique 2009 tulee Štipin kaupungin lähimaastosta. Alueen kesät ovat kuivia ja kuumia, talvet lyhyitä ja melko leutoja, vaikka pienesti pakkasen puolelle voi mittari heilahtaakin. Alueen hiekkainen maaperä on rautapitoista. Viini on käynyt terästankeissa ja kypsynyt vuoden päivät ranskalaisessa tammessa. Lisäksi sitä on lepuutettu vielä puoli vuotta pulloissa.

Tuoksussa on kirsikkaa, herukkaa, yrttisyyttä, hieman lakritsia ja tammea. Paletilla melko täyteläisen viinin hedemäsektori pysyy tyylikkäästi aisoissa ja viini lunastaa lempinimensä maineen viimeistään reippaalla tanniinisuudella ja ryhdikkäällä happo-osastolla. Viini ei lätkäise kaikkia kortteja pöytään kerralla vaan availee muutamia uusia ulottuvuuksia hiljalleen lasissa avautuessaan. Pitkähkö mausteinen jälkimaku saa seuraa ikeniä puristelevista tanniineista.

Makedonialainen Vranec onnistuu yllättämään positiivisesti sekä laadullisesti että tyylillisesti. Kympin hintalapulla pullo on erinomainen ostos. Tanniinisektori on sen verran vahvassa vireessä, että parin tunnin dekantointi ennen tarjoilua on paikallaan ja samalla kannattaa varata kylkeen jotain purtavaa. Mediumiksi paistetut tummat lihat, muut reipashenkiset liharuoat sekä pitkään kypsytetyt vahvat juustot ovat varmoja valintoja. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Castello dei Rampolla Chianti Classico 2009

Neljääkymmentäkahta hehtaaria Panzanossa viljelevän Castello dei Rampollan tilukset ovat olleet Di Napolin suvun hallussa jo joitakin satoja vuosia. Rypäleitä on takavuosina myyty mm. Antinorille ja ensimmäisistä Cabernet Sauvignon-vetoisista supertoscanalaisista innostunut Alceo di Napoli aloitti omien viinien valmistamisen 60-70-lukujen vaihteessa. Tila on Toscanan ensimmäisiä biodynaamiseen viljelyyn siirtyneitä, sillä ko. menetelmät otettiin käyttöön jo 90-luvulla. Olen saanut sellaisen käsityksen, että keskimääräiseen biodynaamiseen viljelytouhuun verrattuna tilan toimintaperiaatteet edustavat ehdotonta hardcore-osastoa. Chianti Classico 2009 sisältää 90 % Sangiovesea, 5 % Cabernet Sauvignonia, 5 % Merlot’ta. Viiniä ei ole suodatettu.

Tuoksusta löytyy punaista kirsikkaa, nahkaa, tupakkaa, multaa sekä hentoisesti savua ja kahvia. Monivivahteisessa tuoksussa on jännää eläimellisyyttä. Paletilla melko täyteläinen viini jatkaa punaisten kirsikoiden ja muiden marjojen tahdeissa. Maku muistuttaa joistakin naturaaliviineistä tuttua “pure juice”-tyyppistä, kirpakkaa mehukkuutta. On selvää, että tämä optimaalisen kypsä hedelmäosasto ei mässäile määrällä, vaan laadulla. Erittäin pirteä hapokkuus ja napakka tanniinisuus viimeistelevät tasapainoista pakettia. Sopivan bitterinen ja hapankirsikkainen lopetus kruunaa kokonaisuuden.

Rampollan Chianti Classicossa on kivasti kasassa jotakuinkin kaikki ne komponentit, joita erinomaiselta Chianti Classicolta odotan. Kun pakettiin lisätään persoonallisuutta, luonnetta ja moniulotteisuutta, ollaan todellakin asian ytimessä. Täydet 5 / 5 staraa. Chianti Classico viihtyy tunnetusti monenlaisten ruokien parissa, joten ihan älyttömän syvälliseen aivoriiheen ei kannata vajota ruokamätsäyksien kohdalla. Paista naudan maksaa ja pekonia, grillaa/paista tummaa tai vaaleata lihaa, tee tomaattisia patoja tai pastakastikkeita.

Casar de Burbia Mencia 2009

Casar de Burbia aloitteli toimintaansa Bierzon viinialueella 80-luvulla hankkimalla tarhoja vuoristoisemmilta alueilta sekä Valtuille de Arriban lähirinteiltä. Bierzossa ei takavuosina osattu pahemmin arvostaa korkeammalla sijaitsevia vähäravinteisia ja jyrkempirinteisiä alueita, lähinnä kaiketi heikompien satomäärien ja hankalamman hoidettavuuden vuoksi. Niinpä Casar de Burbiankin ostamilla tarhoilla kasvoi hankintahetkellä vain huonosti hoidettuja Palomino-köynnöksiä. Menestykseen karummissa olosuhteissa osattiin uskoa siinä määrin, että tarhat kunnostettiin perinpohjin ja Palominon tilalle istutettin sekä oksastettiin nykyään jo huippusuosiosta nautiskelevaa Menciaa.

Tuottajansa nimeä kantava viini on alueen punaviineille tyypilliseen tapaan 100% Mencia. Rypäleet on kerätty käsin n. 600 m korkeudella sijaitsevilta tarhoilta. Tätä viiniä on kypsytetty joinain vuosina ranskalaisessakin tammessa, mutta nyt korkattu vuosikerta 2009 on kypsynyt 8 kuukautta uusissa amerikkalaisissa tynnyreissä.

Hyvin tumma ja reunoiltaan violettiin taittuva väri. Tuoksussa mustaa viinimarjaa, mustikkaa, balsamicoa, paahteista tammea ja pieni yrttipenkin tuulahdus. Paletilla täyteläinen ja konsentroitunut, päällimmäiset fiilikset tummien marjojen ja balsamicon suunnalla. Runsaat ja alussa räväkästikin ikeniä mukiloivat tanniinit, timmi hapokkuus. Erittäin pitkään jälkimakuun ehtii vielä mukaan kiva bitterinen twisti.

On se kyllä kumma, kuinka tasokasta tavaraa Espanjassa saa noin kympin panostuksella. Monopolimme hyllyillä tällainen viini kustantaisi todennäköisesti karvan tai pari alle kaksikymppiä, eikä silloinkaan vielä ottaisi pannuun. Kypsytyksessä käytetty uusi amerikkalainen tammi tuntuu ehkä hieman keskimääräistä tuhdimmin, muttei kuitenkaan pölli pääroolia tai häiriköi balanssia. Casar de Burbia on heti korkkauksen jäljiltä sen verran tiukkaa tavaraa, että kunnon ilmaus dekanterissa tai muussa kannuntapaisessa on paikallaan. Rouhea rakenteen ja runsaan tanniinisuuden taklaaminen ruokapöydässä onnistuu esim. riittävän punertavaksi jätetyllä tummalla lihalla tai vaikkapa Master of Wine Tim Hannin oppien mukaan reippaalla pintasuolalla. Itse toteutin luonnollisesti nämä molemmat. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Bernard Baudry Le Domaine Chinon 2009

Champagnessa matkaillessa kuvittelin pysytteleväni illallisviinienkin kohdalla kiltisti alueen kuplatarjonnassa. Epernay’n Le Theatre-ravintolan viinilistaa silmäiltyäni totesin kuitenkin valko- ja punaviinitarjonnan olevan niin mukavalla tolalla, että tällä kertaa kuplat päätettiin jättää alkusamppanjana tarjoillun de Venoge Gordon Bleun varaan. Loiren punaviinit ovat jääneet vuosien varrella liian vähälle huomiolle ja tilannetta korjatakseni pyysin tarjoilijaa toimittamaan pöytään pullollisen Baudryn Chinonia vuodelta 2009.

Baudry on vuonna 1975 kahden hehtaarin varaan perustettu perhetila Loiressa. Vuonna 2000 Bernardin poika Matthieu liittyi mukaan kuviohin, hankittuaan ensin viinioppia ja työkokemusta mm. Bourgognessa, Bordeaux’ssa, Tasmaniassa ja Kaliforniassa. Nykyään tila tekee viiniä kolmenkymmenenen luomuhehtaarin antimista. Cravant les Coteaux’n ja Chinonin tarhoilla kasvaa Cabernet Francia sekä Chenin Blancia.

Le Domaine 2009 on 100 %:nen Cabernet Franc, jonka rypäleet on poimittu käsin 30-35 vuotiaista köynnöksistä. 70 % viinin rypäleistä on kasvanut soraisemmassa maaperässä ja 30 % savisemmilla rinteillä. Kypsytys 12 kuukautta 5-10 vuotiaissa tammitynnyreissä ja -astioissa.

Melko intensiivisessä tuoksussa on tummaa marjaisuutta, paprikaa, pippurista mausteisuutta ja taustalla hädin tuskin tunnistettava määrä tammea. Täyteläisyysmittari asettuu keskitäyteläisen läskimpään päätyyn. Paletilla viini on hyvin fokusoitunut. Tiiviisti kuosissa pysyvä paketti hedelmäisyyttä ja mausteisuutta jatkaa ontumatta tuoksun luomassa aromimaailmassa. Kypsä tanniinisuus ja tiukka hapokkuus pitävät viinin tiukasti otteessaan ja kokonaisuus on nautinnollisesti balanssissa. Matka päättyy pitkään, tumman marjaiseen ja aavistuksen pippuriseen jälkimakuun.

Bernard Baudryn Le Domaine edustaa rakenteeltaan ja maultaan ainakin minulle sitä, mitä ajattelen laadukkaan Chinonin Cabernet Francin tyypillisimmillään olevan. 30 euron ravintolahinta tirauttaa lähinnä ilon kyyneliä. Viinin rakenne lupailisi positiivisia kehitysnäkymiä vielä muutaman vuoden verran, mutta olihan tuo varsin mukavasti kulauteltavissa jo nytkin. 4 / 5 staraa.

Dominio de Pingus Psi 2009

Joukko viinibloggaajia kokoontui lauantaina 8.3.2014 nautiskelemaan WMW:n räätälöimää kuuden ruokalajin illallista sekä arvuuttelemaan nippua viinejä sokkona. Ceestashopin Christian oli tällännyt pöytään uusia Lehmann Glassin Oenomust-sarjan laseja, joista tuntuikin irtoavan kiitettävästi aromeja. Itse kannoin korteni kekoon Dominio de Pingus Psi 2009:llä, joka oli nakitettu pääruokavuoroon Laid-Back Sommelier- ja Rypäleistä Viis!-blogien pullojen kanssa. Viinin taustoista selviää enemmän saman viinin 2008-vuosikerrasta raapustamastani jutusta. Lyhykäisesti vedettynä kyse on vuonna 2006 Pinguksen käynnistämästä yhteistyöprojektista paikallisten viljelijöiden kanssa, jossa pyritään kohentamaan vanhojen köynnösten rypälelaatua huolellisemmilla ja luonnonmukaisemmilla toimintatavoilla.

Pullo valikoitui mukaan toisaalta siksi, että se on laadukas ja selkeärakenteinen yhden lajikkeen viini ja toisaalta taas siksi, ettei se lähtökohtaisesti edusta stereotyyppisintä Ribera del Dueroa, eikä näin ollen olisi totaalisen helppo rasti. Psi  on valmistettu vanhoista Tinta Fina-köynnöksistä käsin kerätyistä rypäleistä. Viini on maseroitunut pitkään ja rauhallisesti. Kypsytys 18 kk osittain pienissä ja osittain isoissa ranskalaisissa toisen ja kolmannen kierron tammitynnyreissä. Viiniä ei ole suodatettu eikä kirkastettu.

Heti alkumetreillä selvisi, että -09 on laadullisesti selkeästi aiemmin maistamaani -08 parempi. Ero selittynee toisaalta vuoden 2008 hankalammilla sääolosuhteilla, mutta oletan myös, että jokainen kokemusvuosi tuo oman laatulisänsä näinkin tuoreen projektin lopputulokseen. Alussa kovin pidättyväinen viini antaa nokkaan tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, mausteisuutta sekä hentoisemmin lakritisia ja tammea. Melko täyteläinen maku on vielä keskipaletin osalta aavistuksen sulkeutunut, mutta yleisilme jatkaa tuoksun viitoittamalla polulla. Ryhdikäs hapokkuus ja ikeniä napakasti rypistelevät tanniinit tukevoittavat runkoa. 13,5 %:n alkoholipitoisuus integroituu hyvin muuhun kokonaisuuteen. Pitkä jälkimaku on mausteinen ja aavistuksen pippurinenkin.

Psi 2009 on nuori veijari, joka ei vielä tässä vaiheessa suostu antamaan lasissa kaikkeaan. Siitä on kuitenkin löydettävissä ison luokan potentiaalia ja se hyötyy nätisti vielä useamman vuoden kellaroinnista. Viinin yhteispeli pitkään kypsyneen Iberico-possun niskan ja ohraton kanssa oli erinomaisella tasolla. Psi 2009:lle irtoaa hieman edellistä vuosikertaa paremmat 4 / 5 staraa. Kurkkaa seuraava Tête de Moine-juuston ja kurpitsapikkelssin kanssa tarjottu Chateau Musar Blanc 2001 WMW:n sivuilta sekä sahramilla marinoidun keltaisen luumun, vadelman ja tammilastuilla maustetun patisserian kanssa tarjoiltu Exclusive Hillbillyn Sauternes vuodelta 1986.

 

 

 

Viikon Copa – Hand Crafted by Geoff Hardy Shiraz 2009 14,82 €

Viikon copa ounastelee kauniiseen kesään sisältyvän jossain vaiheessa varsin legendaarisia grillaushetkiä. Pihapiirin grillikeisarin henkisestä yliotteesta kamppailtaessa tarvitaan toki järeitä varusteita. Jos haluat tarjota “once in a lifetime”-tasoisten grilliruokiesi painikkeeksi täyteläisen ”punch in the face”-osaston punaviinitykityksen, tässä saattaa hyvinkin olla juuri sinulle sopiva viinisuositus – Hand Crafted by Geoff Hardy Shiraz 2009.

Geoff Hardyn nimeä kantava viinitalo viljelee neljääsataa hehtaariaan Etelä-Australiassa. Kyseessä on jättiläisviinitalo Hardys’n perustajan Thomas Hardyn jälkeläinen viidennessä polvessa. Alkon nettisivuilla kerrotaan viiniin blendatun Shirazia, Petit Verdotia ja Cabernet Sauvignonia. Tuottajan informaatio-pdf:ssä puolestaan hölötetään vain ja ainoastaan Shirazista. Noh, joka tapauksessa rypäleet ovat kasvaneet McLaren Valen alueella ja ne on luonnollisesti kerätty käsin. Viiniä on kypsytetty 24 kk tammessa, josta 10 % on ollut uutta amerikkalaista ja 10 % uutta ranskalaista sorttia. Veitsenterävä aivotyöskentely päättelee tässä vaiheessa 80 % tammesta olleen kierrätystavaraa.

Tuoksusta erottuu kypsää karhunvatukkaa, luumua, salmiakkia ja paahteista tammea. Erittäin täyteläinen viini täyttää suun kypsällä hedelmäisyydellä. Hapokkuus pysyy juuri ja juuri kypsän ja paksun hedelmäisyyden perässä, mutta lisää ryhtiapua saapuu tuntuvan, mutta pehmeän tanniinisuuden suunnalta. Keskipitkä jälkimaku jättää suuhun kypsiä tummia marjoja, mausteisuutta ja salmiakkia. 13,5 % alkoholipitoisuus integroituu ongelmitta täyteläiseen pakettiin.

Hand Crafted by Geoff Hardy Shiraz 2009 iskee pöytään todella tuhdin paketin Etelä-Australian Shirazia kypsillä tummilla marjoilla ja reilulla uutoksella viritettynä. Melko tyypillinen ja yllätyksetön lajinsa edustaja, mutta toisaalta oma tontti hoituu kyllä odotetun asiallisesti ja varmoin ottein. 3 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Borgo Salcetino Lucarello Chianti Classico Riserva 2009 19,98 €

Kyllähän me kaikki tiedämme kuinka maukkaita viinejä Chianti Classicon alueelta tulee. Taidamme tietää senkin, että alueen viinit onnistuvat useimmiten tarjoilemaan erittäin kelvollista vastinetta rahallisille uhrauksille. Viikon Copaksi valikoitunut Borgo Salcetino Lucarello CC Riserva ei ole todellakaan mikään rookie alkon hyllyillä, mutta nyt on taas päräyttävän hieno vuosikerta kyseessä. Vuosi 2009 on ollut alueella omalla tavallaan haasteellinen, lähinnä kuumasta kesästä johtuen. Alueiden, tarhojen ja tuottajien välillä on toki suuriakin eroja, mutta vuosikertaraporteissa tarinoidaan yleisesti ottaen alueen viinien hapokkuuden olevan hieman normaalia alhaisemmalla tasolla ja hedelmäosaston taas aavistuksen kypsempää sorttia. Toisaalta nollaysejä voitaneen pitää siten myös ehkä jossain määrin helpommin lähestyttävinä ja riserva-viineillekin pääsee vilauttelemaan korkkiruuvia ilman pitkästyttäviä odotteluja.

Borgo Salcetino Lucarello Chianti Classico Riserva 2009 pitää sisällään 95% sangiovesea ja loppu 5% on jätetty Canaiolon vastuulle. Rypäleet on kerätty käsin tilan 13 hehtaarin  tarha-       arsenaalista Raddassa. Viini on kypsynyt 24 kk tammessa.

Miellyttävän rustiikkisessa tuoksussa on tummaa kirsikkaa, karpaloa, kukkaisuutta, nahkaa ja setripuuta. Melko täyteläinen maku avautuu paletilla moniulotteiseksi mikstuuraksi tuoksun aromeja sekä mausteisuutta. Kuumasta kesästä huolimatta hedelmäsektori on kaukana hillomaisuudesta ja terhakka hapokkuus sekä pehmeä, joskin tuntuva tanniinisuus ovat hyvässä balanssissa muun soittokunnan kanssa. Erittäin pitkä jälkimaku on mausteinen.

Sympaattisen oloinen ja maanläheinen viini, joka vie helposti mukanaan. Terhakka hapokkuus ja erityisesti paletin loppuosassa voimakkaammin tuntuva tanniinisuus lupailevat viinille ihan hyvää kypsytyspotentiaalia. Tokihan tämä on kelvollista ruokapöytätavaraa nytkin, mutta parin tunnin dekantointi ennen h-hetkeä ei liene pahitteeksi. Kannustan lätkimään parilalle nautaa, riistaa tai vaikka maksaa ja ottamaan aterian jälkeen vielä jatkoerän juustolautasen seurassa. 4 / 5 staraa. (Kuvan ©  Alko)

 

 

 

Pago de Cirsus Vendimmia Seleccionada 2009

Espanjan Navarrassa kikkaillaan kohtuullisen paljon ranskalaisten lajikkeiden (mm. Cabernet Sauvignon ja Merlot) kanssa, mutta Tempranillo ja Garnacha hallitsevat edelleen viljelymaita 70 %:n enemmistöosuudellaan. Pääosin punaviiniä tuottavan alueen viineissä törmää helposti useita eri lajikkeita yhdistäviin sekoiteviineihin. Testiin kaapattu Pago de Cirsus Vendimmia Seleccionada 2009 on tehty Tempranillosta (35 %), Merlot’sta (35 %) ja Syrah’sta (30 %).

Elokuva-alalla uraa tehnyt Iñaki Nuñez ei ole ehtinyt palloilemaan 200 tarhahehtaaria kattavan Pago de Cirsus-projektinsa parissa vielä järisyttävän pitkään, mutta siitä huolimatta tilan viinit ovat onnistuneet niittämään runsaasti erilaisia palkintoja. Olivatpa palkinnot sitten minkä laatuisia tahansa, on menestyksessä varmasti ollut oma osansa tilan enologina toimivalla Jean-Marc Sauboualla (Chateau Haut-Brion, Bordeaux). Vendimmia Seleccionadan käsin kerätyt rypäleet ovat kasvaneet 12 vuotta vanhoissa köynnöksissä noin 200 metrin korkeudella Navarran eteläosassa Ablitasissa. Viiniä on kypsytetty 12 kk 0-3 vuotiaisssa tammitynnyreissä, joista 90 % oli ranskalaisia ja 10 % amerikkalaisia. Ennen myyntiin pääsyä viini on huilaillut pulloissa 10 kk:n ajan.

Muhkeasta ja melko nuorekkaasta tuoksusta löytyy kypsää vadelmaa, kirsikkaa ja yrttejä. Täyteläinen viini jatkaa yllätyksettömän muhkeaa ja jopa hillomaisen hedelmäistä linjaa myös paletilla. Napakka hapokkuus onnistuu vielä keventämään tunnelmaa, mutta pehmeä tanniinisuus jää kypsän ja muhkean hedelmäisyyden jalkoihin. Pitkä jälkimaku on kypsän marjainen.

Kypsän hedelmäinen ja muhkea Pago de Cirsus Vendimmia Seleccionada on kelvollinen valinta kohtuullisen hyvin kontrollissa pysyvää modernin hedelmäistä punaviinipläjäystä etsivälle. Livikon Tallinnan myymälästä noin 9 euron hintaan hankittuna hinta-laatusuhde on ihan hyväksyttävällä tasolla. Tähän pulloon korkkiruuvinsa upottavia suosittelen pistämään samalla vaivalla grillin kuumaksi. 3 / 5 staraa.

 

 

 

Testissä Teruzzi & Puthod Peperino 2009

Testipenkin tiukkaan käsittelyyn onnistuttiin nappaamaan erään talvipäivän ratoksi Teruzzi & Puthodin Peperino 2009, alle kympin sijoituksella Superioresta hankittu supertoscanalainen. Teruzzi & Puthod viljelee viiniä noin 90 hehtaarin alueella legendaarisessa San Gimignanossa Toscanassa. San Gimignano on melko tunnettu Vernaccia-lajikkeesta valmistetusta valkoviinistään ja Teruzzi & Puthod on viritellyt viljelyalastaan jopa 60 hehtaaria nimenomaan Vernaccialle. Punaviinilajikkeillekin on uhrattu sentään noin 20 hehtaaria, luonnollisesti Sangiovesepainotteisesti.

Peperino on valmistettu Sangiovese- ja Merlot-rypäleistä, joiden prosentuaalisista osuuksista ei löytynyt tuottajan sivuilta suurennuslasillakaan tiirailtuna minkäänlaista infoa. Salamannopea salapoliisityö internetin ihmeellisessä maailmassa antoi kuitenkin vihjeitä siihen suuntaan, että Sangioveseä olisi 80% ja Merlotia 20%. Ja tämä on siis vahvasti mahdollista ehkä-tietoa. Viiniä on kypsytetty noin 8 kuukauden ajan uusissa (10%) ja toisella kierroksella (90%) olevissa tammitynnyreissä.

Syvän rubiininpunainen viini on kohtuullisen paksurakenteinen. Kypsän kirsikan lisäksi tuoksuun liittyy hiukan tammea sekä valitettavan voimakkaasti läpi hyökkäävää alkoholisuutta. Melko täyteläinen maku on kypsän kirsikkainen ja suoraviivaisen yksiulotteinen. Pehmeät tanniinit ja hiukan liian vaisu hapokkuus eivät jaksa pistää riittävästi kampoihin kypsälle ja runsaalle hedelmäisyydelle. Viini kaipaisi lisää jämäkkyyttä ja ryhtiä. Kohtalaisen pitkä jälkimaku rakentuu kypsästä kirsikasta ja hennosta mausteisuudesta, alkoholin keskittyessä nielun lämmittämiseen.

Vaikka en odotakaan alle kympin viiniltä mitään ihmeitä, saan kai siitä huolimatta toivoa jonkinasteista tasapainoisuutta. Avasin ensimmäisen Peperino 2009-pullon noin puoli vuotta sitten ja tuolloinkin tuoksusta työntyi esiin häiritsevä alkoholisuus. Valitettavasti tämä toinen pullo ei muuttanut aiempaa arviota mihinkään suuntaan. Peperino vaikuttaa melko suoraviivaiselta, yksinkertaiselta ja yllättävän alkoholiselta. Jostain syystä Sangiovesen kohdalla yleensä innostusta herättävät punainen kirsikka, bitterisyys ja napakkaa happokkuus ovat hukassa. Onkohan Sangiovesen nukkuessa tahtipuikkoa päässyt heiluttelemaan hieman liikaakin tasapaksuuteensa kypsynyt Merlot? Näissä tunnelmissa Copatintolta irtoaa Peperino 2009:lle 2 staraa.

 

 

 

Testissä Hewitson The Mad Hatter Shiraz 2009 34,90 €

Onnistuin tässä kesän aikana karkaamaan hetkeksi mökkimaisemiin järven rannalle ja kävi niin onnellisesti, että sain hankittua mukaan suhteellisen reilun määrän ensiluokkaista härän entrecôtea. Tilanteeseen oli toki syytä suhtautua sen vaatimalla vakavuudella ja viinikaapista tarttui mukaan parin muun pullotteen lisäksi australialaisen Dean Hewitsonin The Mad Hatter Shiraz 2009. Asiaankuuluvan laituritissuttelun ja taidokkaan grillin sytytysnappulan painamisen jälkeen oli kasassa riittävät syy- ja motivaatiotekijät Copatinton testipenkin pystytykseen.

Mad Hatter tulee Australian McLaren Valen alueelta, Adeleiden eteläpuolelta, rannikon tuntumasta. McLaren Vale on ehkä vähän turhaankin jäänyt aussien Shiraz-viineissä Barossan varjoon, sillä alueelta tulee varsin laadukasta tavaraa. Testiviinin rypäleet ovat peräisin yhdeltä viinitarhalta, noin 45-vuotiaista köynnöksistä. Mad Hatteria kypsytettiin sakkoineen 21 kuukauden ajan uusissa ja tarkkaan valikoiduissa ranskalaisissa tammitynnyreissä. Myös tynnyreiden paahtoasteet sovitettiin tarkkaan juuri kyseiselle viinille sopiviksi. Mad Hatter-nimi juontaa juurensa Dean Hewitsonista käytettyyn ”Hatter”-lempinimeen ja ”Mad”-liitteen kerrotaan taas viittaavan samaisen herran muuhun olemukseen ja luonteeseen.

Viinin intensiivisessä tuoksussa on kypsää tummaa kirsikkaa, karhunvadelmaa, savua ja lihaisuutta.  Täyteläinen maku täyttää suun tummalla ja mausteisella marjaisuudellaan ja lisäksi siihen hyökkää mukaan savupekonia. Sopivan pirteä hapokkuus tasapainottaa vahvaa kokonaisuutta ja pehmeät tanniinit nappaavat juuri sopivasti ikeniin kiinni. Pitkä jälkimaku on savuisen mausteinen. Lähes kahden vuoden tammikypsytys huomioiden, tammi on integroitunut muuhun kokonaisuuteen poikkeuksellisen hyvin.

Mad Hatter on erittäin laadukas ja tasapainoinen McLaren Valen Shiraz. Toki laatua sopii odottaakin, kun hintalapussa lukee hippasen alle 35 euroa. Viini toimi täydellisesti grillatun entrecôten kaverina ja loikkasi suorituksellaan tämän kesän grilliviinien terävimpään kärkeen. Copatinto täräyttää Mad Hatterille huikeat 4,5 staraa.  (Kuvan © Alko)