Viikon Copa – Koyle Don Cande Cinsault (Alko 15,90 €)

Cinsault on erityisesti eteläisemmässä Ranskassa melko yleinen, mutta hieman muiden varjoon jäänyt punaviinilajike. Lähinnä punaviinisekoituksissa ja roseeviineissä viihtyvä Cinsault pääsee aniharvoin pulloon yksinään ilman muita blendauskavereita, mutta Alkon hyllyille on ilmestynyt jokin aika sitten Koyle Don Cande – 100-prosenttinen Cinsault Chilestä.

Kuivassa ja lämpimässä viihtyvän Cinsaultin luulisi soveltuvan hyvin uuden maailman tarhoille ja tämän viinin rypäleet tulevat Itatan laakson alueelta kastelemattomalta tarhalta, yli 70-vuotiaista köynnöksistä.

Raikkaassa tuoksussa on pääosin punaisia marjoja ja yrttistä mausteisuutta. Suutuntuma on mehukkaan marjainen, mutta sopivasti happojen ja mausteisuuden tukema. Tanniineista löytyy pientä roheutta ja rösöä, joka tässä tapauksessa onnistuu tuomaan viinille lisää luonnetta. Keskipitkä jälkimaku pyörii punaisten marjojen ja yrttien sävyttämissä tunnelmissa.

Koyle Don Cande on hieman kevyempänä sekä raikkaampana tapauksena varsin mielenkiintoinen lisäys ylikypsän hillomaisuuden kyllästämässä Chilen viinien sektorissa. Mukavaa kulauteltavaa sellaisenaankin, mutta hyvä kaveri grillatulle possulle, kanalle tai mausteisille makkaroille. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Garnachan ytimessä – Comando G ja Bodega Marañones

Garnacha on saanut paljon uutta pöhinää ympärilleen viime vuosina, kun eri puolilla maailmaa viinitilat ja viinintekijät ovat herättäneet henkiin erityisesti vanhojen köynnösten tarhoja. Garnacha-rypäleitä on takavuosina parjattu korkealle nousevista sokeripitoisuuksista, matalasta hapokkuudesta, niukasta kuoriväristä sekä melko herkästä hapettumisesta. Asiantuntevissa käsissä nämä eivät kuitenkaan enää muodosta ongelmaa. Yksi puhdaspiirteisen ja korkeatasoisen Garnachan hotspotteja on Madridin lähellä korkealla vuoristossa sijaitseva Gredos, missä jopa 900 metrin korkeudessa kasvaa mukavasti myös vanhempia köynnöksiä. Alueen uuden nousun pääarkkitehteinä ovat toimineet muutamat innovatiiviset tuottajat, joihin lukeutuvat mm. Comando G sekä Bodega Marañones.

Comando G on opintojensa myötä tutustuneiden Dani Jimenez-Landin ja mm. Telmo Rodriguezin kanssa työskennelleen sekä Bodega Marañonesin viinintekijänä viihtyneen Fernando Garcian Garnacha-projekti korkealta Gredosin vuoristosta. Alussa mukana oli myös Bernabelevan Marc Isart, joten visoita ja osaamista ei tästä nipusta ole puuttunut! Herkkää, heleätä ja luonteikasta Garnachaa pursuavat viinit ovat saavuttaneet rutkasti ihailua sekä arvostusta. Kovan hypetyksen vuoksi Comando G:n hinnat ovat erityisesti tarhaviinien osalta karkaamassa käsistä, mutta Espanjassa vajaalla parilla kympillä irtoava La Bruja de Rozas on varsin pätevä esitys Gredosin Garnachasta. Kypsän vadelmainen ja kirsikkainen, mutta ryhdikäs, yrttinen ja Labrosia hieman lineaarisempi.

Bodega Marañones on taas Fernando Cornejon tila, jonka viinintekijänä toimii Fernando Garcia – toinen em. Comando G:n puuhamiehistä. Ei liene siis suuri ihme, että viineistäkin löytyy yhtäläisyyksiä. Labros tulee Paraje Peña Cruz-tarhan vanhoista 70-vuotiaista köynnöksistä. Käyminen on toteutettu kokonaisilla rypäletertuilla ja kypsytys hoidettu isoissa käytetyissä ranskalaistynnyreissä.

Nätti paketti yrttejä, mausteisuutta, kukkia, vadelmaa ja mansikkaa. Hieman Bruja de Rozasia leveämpi ja muhkeampi, mutta kiehtovan mausteinen ja juuri sopivan ryhdikäs muodostaakseen tasapainoisen kokonaisuuden.

Comando G sekä Marañones ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, ettei Garnachaa tarvitse ylikonsentroida tai doupata massiivisen täyteläiseen muotoon saadakseen kiehtovaa tavaraa aikaiseksi. Kumassakin viinissä tulee hienosti esiin niiden herkkä luonne, unohtamatta lajikkeen ominaispiirteitä; kypsää marjaisuutta, kukkaisuutta, maltillista hapokkuutta sekä melko runsasta alkoholitasoa (14,5%). Kummallekin heittämällä 4 / 5 staraa ja Espanjan hinnoilla haarukassa 15-20 € lisäpisteet erinomaisesta hinta-laatusuhteesta. Comando G:n viinejä löytyy Suomessa tällä hetkellä vain ravintolavalikoiman puolelta, Marañonesiin en ole toistaiseksi onnistunut törmäämään.

 

 

 

Jouluviinit 2018

On taas tullut aika iskeä pöytään joulun viinisuosituksia. Puolikuiva Riesling ja ryhdikäs roseeviini toimivat hyvinä yleisviineinä joulupöydän äärellä ja taklailevat mukavasti monenlaisten makujen sekamelskaa. Kinkun tai kalkkunan mieto maku ei sinänsä kaipaa kaverikseen tuhtia punaviiniä, mutta toisaalta monissa joulupöydissä nautiskellaan myös tummemmista lihoista sekä riistasta, joten suosituksista löytyy myös täyteläisempien makujen punaviinikumppaneita. Tilausvalikoiman pullojen kanssa kannattaa olla ajoissa liikkeellä ja toki tarkastaa myös myymäläsaatavuus Alkon nettisivuilta.

Grans-Fassian Catherina Riesling (18,98 € Alko vakiovalikoima)

Ryhdikäs ja puolikuivan puolelle kallistuva Riesling on hyvä valinta joulupöydän yleisviiniksi. Erityisen hyvin Riesling toimii joulun kalojen, mätien ja äyriäisten kyljessä, muttei toki pelästy vaaleita lihoja tai maisteisuuttakaan.

Chivite Las Fincas Rosado (15,90 € Alko tilausvalikoima)

Chiviten ja kolmen Michelin tähden ravintoloitsija Arzakin yhdessä kehittämä roseeviini on ruokapöydässä kuin kotonaan. Roseeviini toimii hyvin jokapaikanhöylänä perinteisen joulupöydän makusekamelskan keskellä eikä pelkää pientä etikkaisuuttakaan.

Leo Martin Selección Mencía (13,99 € Alko vakiovalikoima)

Mencía on espanjalaisten punaviinilajikkeiden ehdotonta aatelia. Leo Martin Selección Menciasta löytyy maukas yhdistelmä raikasta tummaa marjaisuutta, mausteisuutta, vaniljaa sekä ryhdikästä runkoa. Erinomainen hinta-laatusuhde.

Pian delle Vigne Rosso di Montalcino (21,90 Alko tilausvalikoima)

Antinorin erittäin tasapainoinen, tyylikäs ja kiehtovan moniulotteinen Rosso di Montalcino sopii parhaiten tummemmille lihoille sekä riistalle. Löytyy tilausvalikoiman lisäksi mm. Arkadian myymälän hyllystä.

Gran Mascota Cabernet Sauvignon (29,90 € Alko vakiovalikoima)

Kun haetaan edellisiä täyteläisempää punaviiniä tai vaikka lahjapulloa, on Gran Mascota Argentiinasta hyvä valinta. Täyteläinen viini, joka on on kuitenkin onnistunut säilyttämään miellyttävän ryhdikkään vireen. Viini on pakattu näyttävään ja kookkaaseen puulaatikkoon, joka toimittaa tyylikkään lahjapakkauksen virkaa jo sellaisenaankin.

Viikon Copa – Grass Roots Organic Hunter Valley Shiraz (Alko 12,99 €)

Australian viiniskenessä on meneillään hyvät pöhinät ja viineissä ollaan tyylillisesti suuntaamassa aiempaa raikkaampaan ja samalla hieman kepeämpäänkin suuntaan. Tunnetuimpien viinialueiden rinnalle on nousemassa vähemmän esillä olleita alueita ja samalla myös kuluttajille syntyy paremmat mahdollisuudet päästä käsiksi aiempaa kattavammin Australian monipuoliseen viinitarjontaan. Hunter Valley on tullut tunnetuksi erityisesti omaleimaisista Semilloneistaan, mutta alueelta tulee myös tyylikästä Chardonnay’ta sekä Shirazia. Alkon vakiovalikoimasta löytyvä Tamburlainen Grass Roots Organic Shiraz on Hunter Valleyn luomupioneeri Mark Davidsonin käsialaa ja omaa erinomaisen hinta-laatusuhteen.

Tuoksusta löytyy tummia marjoja ja pippurista mausteisuutta. Melko täyteläisessä maussa yhdistyy miellyttävällä tavalla kypsä puhdaspiirteinen hedelmäisyys, ryhdikäs hapokkuus sekä kevyesti ikeniä puristeleva tanniinisuus. Melko pitkä jälkimaku pyörii mausteisissa tunnelmissa.

Grass Roots Organic Hunter Valley Shiraz on hyvin tehty ja miellyttävä Australian Shiraz. Kypsä hedelmäisyys, mausteisuus sekä ryhdikäs runko rakentavat toimivan kokonaisuuden. Mainio kaveri syksyisiin grillailuihin tai lämmikkeeksi sellaisenaan. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Chakana Nuna Estate Cabernet Franc (Alko 14,20 €)

Argentiinan punaviineissä Malbec jyrää vahvalla otteella, mutta tarhoilta löytyy  toki muitakin lajikkeita. Yksi näistä muista on Cabernet Franc, joka yltää vain vajaan prosentin osuuteen Argentiinan punaviinitarhoista. Chakana Nuna Estate Cabernet Franc tulee biodynaamisesti viljellyiltä tarhoilta Mendozasta ja on käynyt sementtitankeissa sekä kypsynyt 10 kk käytetyissä isoissa tammitynnyreissä.

Tuoksusta löytyy tummia marjoja, pippurista mausteisuutta ja yrttejä. Maku on odotetusti täyteläinen, mutta silti sopivan raikas ja mausteinen. Lisää tasapainoa löytyy ryhdikkäistä hapoista sekä kypsistä tanniineista, eikä alkoholikaan pääse (13%) henkseleitä paukuttelemaan.

Chakana Nuna Estate Cabernet Franc tarjoilee mukavaa vaihtelua Malbecin kyllästämään Argentiinan punaviinisektoriin. Viini edustaa odotetusti ronskimpaa ja täyteläisempää Cabernet Franc-meininkiä, kuin vaikkapa Ranskan lajitoverinsa, mutta on silti miellyttävän tasapainoinen ja ryhdikäs tapaus. Mainio lämmittelyviini alkusyksyn grillailuihin tai miksei viileiden iltojen lämmikeeksi sellaisenaankin. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

VDP Grosses Gewächs Vorpremiere Wiesbaden 26.-28.8.2018 – Uudet vuosikerrat ennakkomaistelussa

VDP:n parhailta Grosse Lage-tarhoilta tulevien kuivien viinien (sokeria alle 9g/l), eli Grosses Gewächsien (GG) uusia vuosikertoja aletaan iskemään markkinoille syyskuun alussa. Ennen virallista julkaisupäivää järjestettiin vuosittainen GG Vorpremiere tapahtuma Wiesbadenin Kurhausissa. Kolmipäiväisen tapahtuman aikana oli tänä vuonna mahdollisuus maistaa ennakkoon 426 Grosses Gewächsiä ympäri Saksaa. Valkoviineissä tuoreimmat ovat siis vuosikertaa 2017 ja punaisissa 2016. Kaikki VDP-tuottajat eivät tuo markkinoille tuoreimpia vuosikertoja vielä tässä vaiheessa, joten valkoisissa oli maistettavana myös joitain vanhempia vuosikertoja, lähinnä vuodelta 2016 ja punaisissa vuosikertaa 2015.

Vuosikerta 2017 oli Saksassa(kin) varsin haasteellinen. Kevätpakkaset tuhosivat keskimääräistä aikaisemmin ilmaantuneita silmuja ja kun tähän lisätään myöhemmin tulleet rankkasateet sekä raekuurot, putosi satomäärä lähes vuoden 2010 tasolle. Tuottajien raportoimat satomäärien pudotukset ovat liikkuneet 20%:n ja 50%:n välillä normaaliin verrattuna. Hankalien olosuhteiden vuoksi tunnelma on ollut hieman hermostunut ja odotukset maltillisia.

Ehdin maistamaan läpi 286 viiniä, joten sain muodostettua melko hyvän yleiskuvan vuosikerran 2017 luonteesta. Yleisesti ottaen vuoden 2017 GG-taso on varsin hyvä ja odotuksiin nähden jopa yllättävän hyvä. Hankala vuosi näkyy lähinnä tuottajien välisinä laatuvaihteluina, joita esiintyy joillakin alueilla vähemmän ja taas toisilla selkeästi enemmän. 2017 vaikuttaa olevan viinintekijöiden vuosikerta, eli laatutaso vaihtelee enemmänkin tuottajakohtaisesti, kuin tarhakohtaisesti. Ei liene myöskään sattumaa, että juuri tällaisena vuonna erityisesti kokeneemmat tekijat ovat onnistuneet hyvin.

Alueiden välisessä vertailussa valkoviineissä tasaisimman korkealaatuinen esitys löytyy Nahesta. Heikkoja lenkkejä ei juurikaan ollut, mutta erityisen hyvin ovat onnistuneet Dönnhoff (Höllenpfad im Mühlenberg, Krötenpfhul, Dellchen, Brücke, Hermannshöhle, Felsenberg), Schlossgut Diel (Goldloch), Gut Hermannsberg (2016 Hermannsberg, Bastei, Rotenberg, Steinberg, Kupfergrube, Felsenberg) ja Schäfer-Fröhlich (Halenberg, Frühlingsplätzchen, Felseneck, Stromberg, Kupfergrube).

Myös Pfalzissa työn jälki on melko tasavarman laadukasta, joukosta erottuivat Ökonomierat Rebholz (Im Sonnenschein, Ganzhorn in Sonnenschein, Kastanienbusch), Acham-Magin (Pechstein, Jesuitengarten, Ungeheuer, Kirchenstück), Dr. Bürklin-Wolf (2016 Reiterpfad in der Hohl, Ungeheuer, Pechstein), hieman runsaamman rakenteen Philipp Kuhn (Schwarzer Hergott, Kirschgarten, Saumagen) ja Weissburgundereissa aivan omaa luokkaansa ollut Kranz (Kalmit).

Rheinhessenissä laatu on jo hieman vaihtelevampaa ja parhaimmat olivat yllätyksettömästi Keller (Morstein, Hipping), Wittmann (Aulerde, Kirchspiel, Brunnenhäuschen, Morstein), Kühling-Gillot (Hipping, Pettenthal, Rothenberg) ja Stefan Winter (Geiersberg, Leckerberg, Kloppberg).

Rheingaussa menetettiin paljon satoa ja laatuvaihtelua esiintyy. Vakuuttavimpia olivat Künstler (Hölle, Kirchenstück, Berg Rottland, Berg Schlossberg), Robert Weil (Gräfenberg), Balthasar-Ress (Nussbrunnen, Berg Rottland), Peter Jakob Kühn (2016 Jungfer, Doosberg, St. Nikolaus) ja Barthilla (2016 Hassel vakuuttavampi, kuin 2017 Wisselbrunnen, Schönhell) sekä August Kesslerillä (Berg Roseneck, Berg Schlossberg, Seligmacher) myös varsin hyvä potentiaali, joskin Kesslerin viinit varsin konsentroituneita ja voimakkaita.

Moselista löytyi kaikkein eniten laatuvaihteluja; joukosta löytyi todellisia huippuja, mutta myös heikompia esityksiä. Yksi koko maistelun kovimmista oli Heymann-Löwenstein (Kirchberg, Stolzenberg, Röttgen, Uhlen Laubach, Uhlen Blaufüser Lay), erinomaisia esityksiä löytyi myös Knebeliltä (Röttgen), Fritz Haagilta, (Juffer, Juffer Sonnenuhr), Nik Weis St. Urbans-Hofilta (Bockstein, Saarfeilser Marienberg, Laurentiuslay, Layet), Grans Fassianilta (Hofberg, Trittenheimer Apotheke, Laurentiuslay), Peter Lauerilta (Kupp, Schonfels, Feils) ja myös Dr. Loosen (Erdener Treppchen, Erdener Prälat, Ürziger Würzgarten, Wehlener Sonnenuhr, Graacher Himmereich, Graacher Domprobst, Johannisbrunchen) varsin hyvässä vireessä.

Frankenin Silvanereiden taso osoittautui pääosin varsin mainioksi, mutta monet viineistä tulevat tarvitsemaan tavallista pidemmän ajan avautuakseen kunnolla; kärkikastia Horst Sauer, Hans Wirsching (2016 Kronsberg, Julius-Echter-Berg), Paul Weltner (Küchenmeister Hoheleite) sekä Zehnthof-Luckert (Maustal).

© VDP

Saksan punaviinien taso on ollut nousussa jo pitkään erityisesti Spätburgunderin osalta ja GG-taso oli nytkin äärimmäisen kova. Maistelin läpi Spätburgunderit Frankenista, Badenista, Ahrista, Rheinhessenistä ja Pfalzista. Koska vuosikertojen 2016 ja 2015 olosuhteet ovat olleet helpommat, löytyy näistä myös vähemmän tasovaihteluja. 2015 vuosikerran viinit tuovat esiin hyvin lämpimän vuoden täyteläistä ja voimakasta profiilia, joka yhdistyy erinomaiseen tasapainoon sekä pitkään kypsytyspotentiaaliin. Vuoden 2016 GG:t ovat taas rakenteeltaan kevyempiä, hyvin elegantteja ja hieman nopeamman kehityskaaren tavaraa.

Joissain viineissä on vielä havaittavissa pientä säätämisen tarvetta tammen suhteen, mutta tälläkin osa-alueella on menty viime vuosina huomattavasti parempaan suuntaan. Alueena Pfalz haastaa jo vahvasti perinteisempiä punaviinialueita Badenia sekä esim. Ahria. Pfalzista huikeimpiin esityksiin ylsivät todella loistava Friedrich Becker (2015 Heydenreich, Kammerberg, Sankt Paul), hieman kevyemmän rakenteen Knipser (2014 Mandelpfad, Kirschgarten) sekä Basserman-Jordan (2015 Ölberg-Hart).

Muutamien Rheinhessenin ja Frankenin Spätburgundereiden joukosta esiin nousivat erityisesti J. Neus (Horn), odotetusti lineaarisempaa tyyliä edustava Rudolf Fürst (Schlossberg, Centgrafenberg, Hundsrück) sekä hieman leikkisämpi ja helpommin lähestyttävä Zenthof-Luckert (Maustal).

Ahrissa ilopilkkuja odotetusti Jean Stodden (Herrenberg, Rosenthal), Meyer-Näkel (Sonnenberg, Silberberg, Kräuterberg, Pfarrwingert) sekä keveympää tyyliä edustava J.J. Adeneuer (Rosenthal, Gärkammer). Badenin vakuuttavimmat Franz Keller (Enselberg, Eichberg, Kirchberg, Schlossberg), Salwey (2015 Kirchenberg, Henkenberg) sekä luonnollisesti Bernhard Huber (Bienenberg, Sommerhalde, Schlossberg, Bienenberg Wildenstein), jonka viineissä on aiempiin muistikuviini verrattuna nyt vähemmän tammea ja enemmän eleganssia.

Yleisesti ottaen siis varsin lupaavat vuosikerrat ja varsinkin 2017 osalta on mielenkiintoista seurata hintojen kehitystä tavallista niukemman saatavuuden vuoksi.

Viikon Copa – Generación 76 Organic Tempranillo (Alko 13,30 €)

Tempranillokin taipuu moneen, kun sille vain annetaan mahdollisuus. Tuhtien sekä reippaasti tammitettujen Tempranillojen varjoon ovat jääneet nuorekkaan hedelmäiset ns. Joven-kategorian viinit, joiden raikas makuprofiili sopii erityisen hyvin kesäisiin tunnelmiin. Alkonkin hyllyiltä löytyy muutama hyvä esimerkki ja yksi näistä on Aragoniasta tuleva, vegaaneillekin sopiva luomu-tempranillo Generación 76 Organic Tempranillo 2015.

Lasista löytyy rehevä tuoksu, josta erottuu mm. vadelmaa, metsämansikkaa, kukkaisuutta ja pientä yrttistä vivahdetta. Makupuolella mennään raikkaan hedelmäisyyden vahvalla johdolla ja viinissä on ilahduttavan mehukas sekä marjaisa meininki. Loppua kohti mukaan saadaan vielä pientä yrttistä mausteisuutta.

Generación 76 Organic Tempranillo on hyvin omaa tyylilajiaan edustava, mukavan raikas ja nuorekkaan hedelmäinen punaviini. Rennon letkeä ja helposti lähestyttävä viini sopii monenlaisiin kesän chillailu- ja kulautteluhommiin kuin nakutettu. Grillin ääressäkään ei tarvitse liikaa ihmetellä, sillä tämän kanssa onnistuu laajemmankin skaalan setit. Toimii parhaiten hieman viilennettynä. 3 / 5 staraa.

 

Vakuuttavaa tarhaviiniä Ribeira Sacrasta – Guímaro Finca Meixeman 2015

Espanjan kiinnostavimmat Menciat tulevat Galician Ribeira Sacrasta. Bierzoa huomattavasti viileämpi ja maastojenkin kannalta vaihtelevampi kasvuympäristö tuo viineihin enemmän raikkautta, luonnetta ja tiukempaa hapokkuutta. Guímaron taustalta löytyy Pedro Rodriguez, jonka perheellä on pitkä maanviljelyhistoria alueella. Finca Meixeman on Guímaron tarhaviini noin 1,5 hehtaarin kokoiselta jyrkän rinteen palstalta Sil-joen tuntumasta. Maaperä on pääosin graniittia ja liuskekiveä.

Blendi painottuu vanhojen köynnösten Menciaan (80%) ja lisäksi mukana on nippu muita paikallisia, kuten Brancellao, Merenzao, Souson jne. Osittain kokonaisina terttuina ja rankojensa kanssa käynyt viini on kypsynyt 12 kk käytetyissä isoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä, eikä sitä ole suodatettu tai kirkastettu.

Melko runsaasta tuoksusta löytyy pippurista mausteisuutta, kypsää kirsikkaa, havumetsää ja pientä kukkaisuutta. Suussa hedelmä on raikasta mehevää, mutta hyvin kontrolloitua ja nätillä happosektorilla viritettyä. Alun samettisen pehmeä rakenne saa lopussa lisävirtaa rouheasta bitterisyydestä. Pitkä jälkimaku keikkuu punaisten marjojen ja pippuristen mausteiden tunnelmissa.

Erinomaisen kiehtova, raikas, energinen ja moniulotteinen viini. Toimi loistavasti hieman reilummalla kädellä maustettujen possun grillivartaiden kanssa. Espanjasta noin 18 euron hintaan ostettuna loistava hinta-laatusuhde. 4,5/5 staraa.

 

Naturaaliskenen helmiä – Andrea Calek Babiole

Naturaaliviinien huomioarvo on viime aikoina ollut selkeässä noususuhdanteessa viininystävien keskuudessa. Omiin viininautintoihin naturaaliviinit ovat tuoneet virkistävää vaihtelua, piristystä ja monessakin mielessä hauskoja hetkiä. Yksi itselle kovimmin kolahtaneista ranskalaisista naturaalituottajista on ollut alunperin Tsekkoslovakiasta lähtöisin oleva Andrea Calek, joka työskenneltyään mm. Provencen ja Beaujolais’n viinitiloilla pisti 2000-luvun loppupuolella pystyyn oman viinitilan Rhônen laaksoon. Mies ei pahemmin itsestään ääntä pidä, mutta viinit ovat onnistuneet niittämään varsin kovaa mainetta.

Jokin aika sitten tuli korkkailtua Pärnulaisesta viinibaarista viime syksynä hankittu Andrea Calekin Babiole, joka on Syrah ja Grenache-blendi vuodelta 2014.

Tuoksusta löytyy rypälelajikkeiden luonteeseen sopivasti mustikkaaan ja vadelmaan vivahtavaa todella raikasta marjaisuutta. Pieni pippurinen ja savuinen mausteisuus lymyilee taustalla. Suussa raikas ja pirteä meno jatkuu tuoksun suuntaviivoilla ja ryhdikäs hapokkuus sekä sopiva kypsien tanniinien rutistus pitää paketin nätisti nipussa.

Andrea Calek onnistuu Babiolessa yhdistelemään samaan pakettiin hauskaa ja kepeän raikasta hedelmäisyyttä sekä vakavasti otettavan kiehtovaa, syvällistä sekä ryhdikästä rakennetta. Babiole on siinä mielessä poikkeuksellinen viini, että se nostaa naamalle iloisen virneen, mutta pysyttelee silti erittäin haastavana, mielenkiintoisena ja vakavasti otettavana viininä. Babiole on parhaimmillaan hieman viilennettynä ja sopii erinomaisesti kesäiltojen ihmetteleyyn, grillailuun ja chillailuun. 4/5 staraa.

 

 

Remelluri tasting 1990 – 2008

Kevätauringon heräiltyä kaivoimme jälleen kerran porukalla viinikaappiemme syövereitä ja tällä kertaa iskimme pöytään muikean setin Remelluria. Vaikka Remelluri ei profiloidukaan erityisen iäkkääksi Riojan taloksi, ovat viinit kuitenkin ehtineet niittämään melkoisen kovaa mainetta ympäri maailman.

Nuestra Señora de Remelluri-nimisen tilan viinillinen historia ulottuu jopa niinkin pitkälle, kuin 1500-luvun loppuun, mutta Rodriguezin perhe on hankkinut Rioja Alavesassa sijaitsevat tilukset omistukseensa vasta 1960-luvun lopulla. Nykyään tilaa luotsaa lukuisista viiniprojekteistaan muuallakin Espanjassa tunnettu Telmo Rodriguez. Tyylillisesti viinit profiloituvat jonnekin sinne klassisen ja modernin Riojan välimaastoon, tuottajan näkemys on fokusoitunut enemmänkin omien tarhojen ominaispiirteiden esiin tuomiseen, eli hommaa toteutetaan ns. terroir-vetoisesti. Tähän Rioja Alavesan korkeimmilla paikoilla, Sierra de Toloñon suojassa sijatsevat poikkeuksellisen viileiden olosuhteiden tarhat tarjoavat erinomaiset lähtökohdat.

Setti piti sisällään viinejä vuodesta 1990 vuoteen 2008 ja viinit maisteltiin seuraavassa järjestyksessä:

1. Remelluri Gran Reserva 1990

Illan tiukin ja kontrolloiduin viini rakenteeltaan sekä luonteeltaan. Erittäin tyylikäs ja elegantti kokonaisuus, joka oli yllättävänkin nuorekkaassa kunnossa. Fokusoitua hedelmäisyyttä hienossa tasapainossa ryhdikkään hapokkuuden ja mukavasti ryhdittävien tanniinien kanssa. Vielä kellaripotentiaaliakin jäljellä. Omissa arvioissani illan kakkossijalle.

2. Remelluri Reserva 1993 Magnum

Valitettavasti tämä magnum ei ollut aivan parhaimmassa tikissä. Mitä ilmeisimmin pientä hapettumista oli päässyt tapahtumaan korkin läpi varastoinnin aikana, mutta ihan totaalisen pillalla viini ei ollut. Em. ongelmista johtuen illan kehittynein viini, rakenteeltaan jokseenkin pirstaleinen, eikä tämän vuoksi hätyytellyt illan parhaimpien loistoa.

3. Remelluri Reserva 1994

Mielenkiintoinen vertailu huippuvuosikertana pidetyn 1994:n Reservan ja Gran Resrvan välillä vierekkäin. Reserva oli hedelmältään selkeästi toistaiseksi maistetuista moniulotteisin ja tyylillisesti Gran Reservaa kypsempi, leveämpi ja pehmeämpi. Valmista ja kypsää tavaraa korkattavaksi.

4. Remelluri La Granja Gran Reserva 1994

Omissa arvioissa illan ykkönen. Moniulotteisin viini, jossa huikean paljon syvyyttä. Myös rakenne kokonaisuutena parhaassa tasapainossa – sopivasti kypsynyt ja ikääntynyt hedelmäisyys, nätin ryhdikäs hapokkuus ja mukava pläjäys kypsää tanniinisuutta. Erinomaisen nautinnollisessa kunnossa juuri nyt ja hyvin lähellä optimikypsyyttä.

5. Remelluri Reserva 1997

Ysiseiska reserva saattoi ehkä hieman jäädä edellisten kahden viinin varjoon ja tarjoili selkeästi kypsemmän hedelmäistä, runsasta meininkiä sekä pehmeää tanniinisuutta. Kaiken kaikkiaan hyvin kasassa ja nätti paketti, mutta tosiaan hieman leveämmän pensselin tavaraa pariin edelliseen verrattuna. Hedelmää runsaasti jäljellä kellarointia ajatellen, mutta toisaalta viinin muu rakenne ei välttämättä enää lisää ikää kaipaile.

6. Remelluri Reserva 2008

Kymmenen vuoden ikäinen reserva uhkui vielä runsaasti nuoruuden intoa, etenkin muuhun kypsemmän kaliberin settiin verrattuna. Toki jo varsin nautittavassa iässä, mutta potentiaalia jäljellä vielä vuosikausiksi. Kypsät, runsaat tanniinit, hieman sulkeutuneempi makupaletti ja kompaktimpi hedelmäisyys. Tätä voi huoletta vielä säilytellä korkkiruuvilta piilossa.

7. Remelluri Blanco 2007

Illan päätöspullo olikin sitten melkoinen tapaus. Paria tuoreempaa Remellurin valkoista aiemmin maistaneena osasin odottaa jotain todella hienoa, mutta 11-vuotiaan viinin olemus onnistui silti yllättämään iskemällä odotuksia kovemman setin tiskiin. Kyseessä on siis field blend-tyyppinen sekoitus erilaisia rypäleitä ja 2007-vuosikerta pitää sisällään Viognieria, Chardonnay’ta, Rousannea, Marsannea, Sauvignon Blancia, Garnacha Blancaa,  Moscatelia ja Petit Courbutia. Käyminen tammessa ja kypsytys ranskalaisissa tynnyreissä 16 kk. Huumaavan moniulotteinen ja intensiivinen tuoksu, jossa mehiläisvahaa, kypsää omenaa, trooppista hedelmäisyyttä, kukkaisuutta ja yrttejä. Suussa runsas, öljymäinen tekstuuri ja tuoksun moniulotteista sekä äärimmäisen kiehtovaa meininkiä seuraileva maku. Erittäin pitkä ja miellyttävä jälkimaku. Parkerin toimisto on joskus tainnut ylistää tätä Espanjan parhaaksi valkoviiniksi. Mene ja tiedä, mutta järisyttävän herkullista kamaa!