Viikon Copa – Laurent Miquel Solas Albariño (Alko tilausvalikoima 13,49 €)

Albariño tunnetaan ehkä parhaimmin Espanjan luoteiskulman Rias Baixasista ja Portugalin puolelta nimellä Alvarinho, mutta pieniä määriä kasvaa myös muualla. Alkon tilausvalikoimaan on hiljattain pölähtänyt Laurent Miquelin Albariñoa eteläisestä Ranskasta. Vierailin tuottajan tiluksilla Saint-Chinianissa muutama vuosi sitten ja tuottajan viinit ovat tulleet moneen otteeseen todettua varsin mainioksi tavaraksi.

Rias Baixasin Albariñoihin hieman syvällisemminkin perehtyneenä eteläranskalainen versio kuulosti alkuun epäilyttävältä, mutta tämä viini on onnistunut yllättämään positiivisesti moneen otteeseen. Laadun taustalta löytyy ihan loogisia selityksiä; Laurent Miquelin Albariño kasvaa korkeammilla ja viileämmillä tarhoilla Carcassonnen ja Narbonnen lähellä. Tarhojen maaperässä on runsaasti kalkkikiveä ja satomäärät on pidetty hyvinkin maltillisina.

Tuoksusta löytyy sitruunaa, limeä, persikkaa ja pientä kukkaisuutta. Makusektorilla mennään kypsien sitrushedelmien johdolla. Ryhdikäs hapokkuus tukee nätisti melko runsasta suutuntumaa ja johtaa melko pitkään ja miellyttävään jälkimaun.

Laurent Miquel Solas Albariño on tyylikäs ja yllättävän puhdaspiirteinen Albariño. Viini tarjoilee toki Ras Baixasin Albriñoja leveämpää ja runsaampaa pakettia, mutta kokonaisuus on tyylikäs ja mallikelpoinen. Löytyy Alkon tilausvalikoimasta sekä muutamien myymälöiden hyllyiltä suoraan. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Naturaaliskenen helmiä – Andrea Calek Babiole

Naturaaliviinien huomioarvo on viime aikoina ollut selkeässä noususuhdanteessa viininystävien keskuudessa. Omiin viininautintoihin naturaaliviinit ovat tuoneet virkistävää vaihtelua, piristystä ja monessakin mielessä hauskoja hetkiä. Yksi itselle kovimmin kolahtaneista ranskalaisista naturaalituottajista on ollut alunperin Tsekkoslovakiasta lähtöisin oleva Andrea Calek, joka työskenneltyään mm. Provencen ja Beaujolais’n viinitiloilla pisti 2000-luvun loppupuolella pystyyn oman viinitilan Rhônen laaksoon. Mies ei pahemmin itsestään ääntä pidä, mutta viinit ovat onnistuneet niittämään varsin kovaa mainetta.

Jokin aika sitten tuli korkkailtua Pärnulaisesta viinibaarista viime syksynä hankittu Andrea Calekin Babiole, joka on Syrah ja Grenache-blendi vuodelta 2014.

Tuoksusta löytyy rypälelajikkeiden luonteeseen sopivasti mustikkaaan ja vadelmaan vivahtavaa todella raikasta marjaisuutta. Pieni pippurinen ja savuinen mausteisuus lymyilee taustalla. Suussa raikas ja pirteä meno jatkuu tuoksun suuntaviivoilla ja ryhdikäs hapokkuus sekä sopiva kypsien tanniinien rutistus pitää paketin nätisti nipussa.

Andrea Calek onnistuu Babiolessa yhdistelemään samaan pakettiin hauskaa ja kepeän raikasta hedelmäisyyttä sekä vakavasti otettavan kiehtovaa, syvällistä sekä ryhdikästä rakennetta. Babiole on siinä mielessä poikkeuksellinen viini, että se nostaa naamalle iloisen virneen, mutta pysyttelee silti erittäin haastavana, mielenkiintoisena ja vakavasti otettavana viininä. Babiole on parhaimmillaan hieman viilennettynä ja sopii erinomaisesti kesäiltojen ihmetteleyyn, grillailuun ja chillailuun. 4/5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Chateau Lestage Simon 2000 (Alko 29,77€)

Alkon valikoimien muutamista kypsemmistä Bordeaux’n viineistä parrasvaloissa on tällä kertaa noin 18-vuotias Haut-Medocin Cru Bourgeois-edustaja Chateau Lestage Simon 2000. Lähtökohdat tämän porvoolaisen kohdalla ovat erinomaiset, sillä Bordeaux’n vuosikertaa 2000 on pidetty laadullisesti erinomaisena.

Chateau Lestage Simonin voisi kuvitella pitävän sisällään vasemman rannan Bordeaux’lle tyypilliseen tapaan Cabernet Sauvignon-voittoisen blendin, mutta itseasiassa tätä viiniä dominoikin Merlot (68%), Cabernet Sauvignonin (27%) ja Cabernet Francin (5%) jäädessä pienempiin sivurooleihin. Rypäleet ovat kasvaneet Saint-Estèphen lähellä vaihtelevissa olosuhteissa. Osa köynnöksistä kasvaa hiekkaisemmalla maaperällä lähempänä joen rantaa ja osa kalkkivisemmillä ja soraisemmilla tarhoilla kauempana joesta.

Viinin tuoksu on täynnä sitä klassisen tyylikästä kypsempää Bordeaux’ta; mustaherukkaa, kuivattuja tummia marjoja, tupakkaa, nahkaa, setripuuta ja lyijykynää. Hedelmässä riittää muhkeutta vielä varsin mukavasti, hapot ovat sopivan ryhdikkäät ja tanniinit kypsää sekä nätisti ajan pehmentämää osastoa. Melko pitkä jälkimaku jatkaa tyylikkäästi tuoksun ja maun suuntaviivoilla.

Chateau Lestage Simon 2000 on todella tyylikäs ja oivallisen kypsään vireeseen ehtinyt huippuvuosikerran Bordeaux. Paketista löytyy odotetun klassisia elementtejä kivassa tasapainossa. Kuulemani mukaan viinissä on esiintynyt jonkin verran pullovaihtelua kypsyyden suhteen, mutta toisaalta se nyt ei ole 18-vuotiaalle viinille välttämättä erityisen ihmeellistä. Nyt korkkailtuna viini oli vielä sopivan ryhdikäs, enkä itse näitä enää kellarin uumeniin sulloisi. Hedelmänsä puolesta viinillä ei nyt sinänsä ole vielä mitään hätää. Mainio kaveri riistalle, porolle sekä tummille lihoille. 4/5 staraa.

 

 

 

Kuuman vuosikerran Burgundia – Gérard Seguin Gevrey-Chambertin 2003

Kun viineistä halutaan löytää vuosikerroille tyypillisiä ominaisuuksia ja kasvuolosuhteiden välisiä eroja, nousevat viinimaailman klassikkoalueet omaan luokkaansa. Esim. Ranskan Champagnen, Bourgognen ja Bordeaux´n viinit ovat syystäkin tunnettuja siitä, että alueilla fiksusti tehdyt viinit ilmentävät nätisti ja konkreettisesti kasvuympäristöjensä ja olosuhteidensa eroja. Vuosikerta 2003 tunnetaan erittäin kuumana kasvukautena ympäri Eurooppaa, eikä Burgundi ollut poikkeus. Käytännössä viineistä tuli monin paikoin totuttua massiivisempia, alkoholisempia sekä matalampihappoisia. Myös satomäärät jäivät pieniksi, mikä taas johtui enemmänkin kevään pakkasvaurioista. Erityisen hankalien vuosikertojen kypsytyspotentiaali tai odotettavissa oleva viinielämys ei välttämättä ole sitä kovinta huippua, mutta siitä huolimatta hankin toistuvasti myös surkeampia vuosikertoja kaappiin. Syynä on yksinkertaisesti se, että surkeammatkin vuosikerrat tarjoavat ainakin itselleni arvokasta oppia viininviljelyn ja kellarityöskentelyn koukeroista sekä siitä miten erilaiset olosuhteet ja valinnat vaikuttavat pullosta löytyvään lopputuottesseen.

Nappasin kesällä auki kaapissa lepäilleen Gérard Seguin Gevrey-Chambertin 2003:n ja testailin mitä kuuma vuosi tämän pullon kohdalla käytännössä tarkoittaa. Ja hyvinhän se selvisi. Tuoksussa on kypsää kirsikkaa, vadelmaa, mansikkaa, karpaloa, savua, ja pientä pippurista mausteisuutta. Viinistä löytyy ikään nähden yllättävän niukasti kehittyneen viinin tertiääristä profiilia, sen sijaan pinnalle nousee enemmänkin kypsän marjaisa ja mehukas meininki. Suussa keskitäyteläinen viini toistaa tuoksun elementtejä. Hieman pullukalta vaikuttava kypsä marjaisuus ei päästä Pinot Noirin herkkää olemusta parhaalla mahdollisella tavalla esiin ja viini kaipaisi myös tiukempaa hapokkuutta tuomaan lisäryhtiä sekä särmää. Myös syvyys jää puolitiehen, vaikka pehmeät ja kypsät tanniinit tuovatkin loppumakuun annoksen jäntevyyttä.

Gérard Seguin Gevrey-Chambertin on selkeästi “sitä saa mitä tilaa”-tyyppinen tapaus. Kuuman vuoden viini nostaa esiin lähinnä kypsää marjaisuutta sekä mehukkuutta ja jää vajaaksi sekä happosektorin että moniulotteisuuden saralla. Tyytyväinen pitää olla ainakin siihen, että viini ilmentää avoimesti vuosikertansa luonnetta, eikä siitä ole pyritty vääntämään mitään muuta kepulikonstein. Hedelmässä riittäisi intensiivisyyttä vielä jatkokellarointiakin varten, mutta on kovin vaikea uskoa näin kypsän profiilin viinin saavuttavan mitään erityisen merkittävää lisäkypsyttelyn seurauksena. Korkki auki ja lasiin vaan, näin se on. 3 / 5 staraa.

 

Viikon Copa – Chateau Fontesteau 2002 (Alko 19,98 €)

Bordeaux’n punaviinit ovat tuoreina varsin tiukkoja, tymäköitä ja kireitä tapauksia. Tasapaino, eleganssi ja moniulotteisuus löytyy vuosien kellaroinnilla, mutta tuoreen vuosikerran ostajalle odotusaika käy harmillisen pitkäksi. Alkoissa ei ole pahemmin kypsempiä vuosikertoja nähty, mutta tänä vuonna ainakin muutama vanhempi Bordeaux on ilmestynyt valikoimiin. Yksi näistä on Chateau Fontesteau 2002. Vuosikerta 2002 oli Euroopassa varsin haastava, Samppanjaa lukuunottamatta. Bordeaux’ssakin saatiin pieni ja tasoltaan suuresti vaihteleva sato. Monet tuottajat olivat kuitenkin tyytyväisiä tuloksiin ja Fontesteaun maantieteellisesti melko laaja apellaatioluokitus Haut-Médoc sallii myös ongelmien väistelyn pienempiä alueita paremmin.

Chateau Fontesteausta löytyy tyypillinen Bordeaux’n vasemman rannan rypälesekoitus, jossa Cabernet Sauvignon toimii pääesiintyjänä ja Merlot, Cabernet Franc sekä Petit Verdot säestävät. Lasissa hieman tiilenpunaan jo kääntyvä väri. Tuoksu on sitä klassista ikääntyneempää Bordeaux’ta, jossa primäärinen mustaherukka ja tumma kirsikka antavat jo pikkuhiljaa periksi kuivatuille hedelmille, tupakalle, setripuulle ja syksyisen metsän märille lehdille. Myös maku on mukavasti kehittynyt ja seurailee pääosin tuoksun suuntaviivoja. Hedelmän intensiivisyys jää maun keskiosassa hieman muun kokonaisuuden jalkoihin, mutta kokonaisuus pysyy silti tyylikkäästi kasassa koko matkan. Hapokkuutta on napakasti ja ryhdikkäästi, kypsät tanniinit ovat selkeästi jo hiipumaan päin, vaikka pieni ikenien puristus loppumausta löytyykin. Keskipitkä jäkimaku liikuskelee kuivatun mustaherukan, tupakan ja setripuun suunnilla.

Chateau Fontesteau on mukava paketti kypsää Bordeaux-meininkiä ja tarjoilee juurikin sitä, mitä 15-vuotiaalta Haut-Médocin Cru Bourgeois-viiniltä sopii odotella. Ei suuren suuri viini, mutta tasapainoinen ja tyylikäs tapaus, jonka korkkausta ei kannata enää pitkittää. Viiniä voi sovitella ruokapöydässä kypsemmäksi valmistettujen riistalihojen tai vaikkapa ankan kylkeen. Parin kympin hintaan kelpo ostos Alkosta. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Kuusi Alsacen Grand Cru Rieslingiä testissä

Alsacen Rieslingit ovat useimmiten erittäin luotettavia ostoksia ja tarjoilevat myös melko mukavaa hinta-laatusuhdetta. Alkon vakiovalikoimaan on viime aikoina heilahdellut useita varsin houkuttelevilla hintalapuilla varustettuja Alsacen Grand Cru Rieslingejä. Päätin ottaa selvää, minkälaista tavaraa pulloista löytyy ja nappasin kuusi uutuutta testiin. Viinit on maistettu puolisokkona (maisteltavat viinit tiedossa, mutta maistelujärjestys ei). Maistelun jälkeen viinejä testailtiin vielä grillatun bratwurstin, kevyesti mausteisen chorizon ja lampaanmaitojuuston kanssa.

Bestheim Riesling Grand Cru Schlossberg 2015 (Alko 16,90 €)

Mehevä ja runsas tuoksu, jossa muita testin viinejä kypsempää hedelmää; persikkaa, päärynää, omenaa, hitunen mineraalisuutta. Kuiva viini, jonka suutuntumassa hieman öljyisempi ja runsaampi rakenne. Runsaasti hedelmää ja testin kepein hapokkuus, minkä vuoksi omaa joukon parhaan kulauteltavuuden sellaisenaan. Keskipitkä jälkimaku. Testissä sijalle 5 – Runsas ja kypsän hedelmäinen, helposti lähestyttävä ja mukavasti  kulauteltava. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Henri Ehrhart Riesling Grand Cru Ollwiller 2014 (Alko 15,90 €)

Alkuun hieman sulkeutunut tuoksu, josta hiljalleen alkaa erottua omenaa ja persikkaa sekä myöhemmin myös hitunen marmeladia ja mineraalisuutta. Suussa pieni jäännössokerimäärä nostaa viinin puolikuivaksi, mutta selkeä ja napakka hapokkuus pitää ryhdin hienosti kasassa. Hyvä tasapaino hedelmäisyyden, jäännössokerin ja hapokkuuden välillä. Melko pitkä ja tyylikäs jälkimaku. TESTISSÄ SIJALLE 1 – VOITTAJA – Tyylikkäin ja tasapainoisin kokonaisuus. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Hunawihr Riesling Grand Cru Rosacker 2016 (Alko 16,90 €)

Tuoksultaan testin kepein; nuorekas, kypsän päärynäinen ja viheromenainen, mukana myös hieman kosiskelevaa kukkaisuutta ja pieni hitunen mineraalisuutta. Puolikuivassa maussa kevyt ja suoraviivainen hedelmäisyys ei aivan pysy reilun hapokkuuden vauhdissa, eikä tasapaino yllä kärkiviinien tasolle. Napakka hapokkuus ja 12g/l jäännössokeri pääsevät kuitenkin melko hyvään yhteispeliin. Kokonaisuutena selkeästi testin kepein viini. Testissä jäi jumbosijalle 6, mutta yllätti ylivoimaisesti parhaalla toimivuudella bratwurstin kanssa.  3 / 5 staraa.

 

Château de Riquewihr Riesling Grand Cru Schoenenbourg 2012 (Alko 15,89 €)

Selkeästi testin kehittynein ja samalla myös kiehtovin tuoksu, jossa petrolia, kypsää omenaa, persikkaa, aprikoosia ja hieman hunajaa ja mineraalisuutta. Puolikuiva maku seurailee mukavasti tuoksua ja reipas hapokkuus pitää paketin hienosti kasassa. Hedelmäisyydestä löytyy mukavasti moniulotteisuutta ja myös jälkimaku on melko pitkä.  Testissä sijalle 2 – puolikuiva, hieman jo kehittynyt ja moniulotteinen. Toimii hieman mausteisempienkin ruokien kanssa. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Vieil Armand Riesling Grand Cru Ollwiller 2016 (16,68 €)

Hieman hentoisempi tuoksu, jossa vihreätä omenaa, päärynää sekä mineraalisuutta. Suussa testin hapokkain viini etenee alkuun selkeästi hapot ja tiukahko sitruunaisuus edellä, mutta hengitettyään hiukan, alkaa nostamaan myös kypsempää hedelmäisyyttä ja mineraalisuutta paremmin esille. Melko pitkä ja tyylikäs jälkimaku. Hyötyisi vielä vuoden parin kellaroinnista päästäkseen parhaimpaansa. Testissä sijalle 3 – nuori, hapokas ja hieman tiukempirakenteinen, mutta kokonaisuutena tyylikäs. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Arthur Metz Riesling Grand Cru Altenberg de Bergbieten 2014 (16,90 €)

Alkuun hieman ujo tuoksu, joka kuitenkin avautuu nopeasti ja tuo nokkaan kypsää persikkaa, omenaa, mehiläisvahaa ja mineraalisuutta. Suussa hedelmäisyys jää hieman taka-alalle, eikä varsinkaan keskipaletilla pysy tiukan hapokkuuden kyydissä. Tuoksusta ja mausta löytyy kuitenkin pientä moniulotteisuutta. Testin selkeästi kuivin suutuntuma selittyy korkeimmilla happolukemilla (8,0 g/l) ja matalimmilla jäännössokereilla (5,0 g/l). Kokonaisuutena kuitenkin melko tyylikäs viini, joskin hieman muita karumpi rakenne. Keskipitkä jälkimaku pysyttelee hapokkaissa ja mineraalisissa tunnelmissa. Testissä sijalle 4 – Kuivemman ja hapokkaaman tyylin viini, josta löytyy kuitenkin annos moniulotteisuutta ja tyylikkyyttä. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Chapoutier Domaine des Granges de Mirabel Viognier (Alko 17,89 €)

Aromaattisesta profiilistaan tunnetusta Viognierista povailtiin kovaa hittirypälettä joskus 15 vuotta sitten, mutta melko hiljainen tähdenlento asian tiimoilta lopulta syntyi. Hiljaiseloa on Viognier viettänyt pitkään myös Alkon vakiovalikoiman tarjonnan suhteen. Nyt on kuitenkin syytä pienimuotoiseen riemuun, sillä hyllyille on saapunut tunnetun biodynaamisen ranskalaistuottaja Chapoutierin Viognier.

Mirabel Viognier

Tuoksusta löytyy lajikkeelle tyyppillistä kukkaisuutta ja alkufiilikset rakentuvat melko nuorekkaalle omenaiselle ja sitruksiselle aromimaailmalle. Hieman hengiteltyään viini nostaa esiin enemmän mantelisia ja mausteisia vivahteita ja nostaa kiinnostavuuttaan selkeästi. Paletilla päästään käsiksi odotetun runsaaseen tekstuuriin, maltilliseen happotasoon sekä mukavan pitkän jälkimaun mukanaan tuomaan lämmittävään tunteeseen.

Chapoutierin Domaine des Granges Mirabel on mukava ja laadukkaasti valmistettu Viognier, josta löytää kivasti Rhônen Viognierille tyypillisiä piirteitä, raikkaaseen pakettiin puettuna.  Varsin oiva ja tarpeellinen lisä monopolin perusvalikoimaan. Anna viinille ensin hiukan ilmaa ja nautiskelemaan vaikkapa lohen tai nieriä kanssa. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Saint Hilaire Provence Rosé 2016 (Alko 16,89 €)

chateau-saint-hilaire-provence-rose-2016Roseeviinit ovat olleet maailmalla jo jonkin aikaa pienessä nosteessa. Ranska keikkuu yllätyksettömästi kärkimaana ja vastaa noin kolmanneksesta koko maailman roseekulutuksesta. Ranskassa roseeviinien mekka on itseoikeutetusti Provence, jolla on pitkä aihepiiriin liittyvä historia takanaan. Vaikka roseen tuotanto on koko Ranskan viineistä vain noin 16,5%, on sen osuus Provencen viineistä lähes puolet ja kolmen pääasiallisen rosé-apellaation osalta noin 88% (Côtes de Provence, Coteaux d’Aix en Provence ja Coteaux Varois en Provence). Provencen viinien nostaessa kysyntäänsä myös Ranskan rajojen ulkopuolella, on väritrendeissäkin alkanut tapahtua muutoksia. Viime vuosina muuallakin maailmassa on alettua suosia yhä enemmän haaleampia punaisen ja pinkin värisävyjä.

Saint Hilaire Provence Rosé esittelee kaikin puolin hyvin klassista Provencen rosé-tyyliä. Hailakan pinkin värisen viinin tuoksusta löytyy vadelmaa, kirsikkaa, mansikkaa sekä sitruunaa ja kukkaisuutta. Maku seurailee tuoksun linjoilla ja ilahduttavan raikkaan paketin tukipilarina toimii napakka hapokkuus sekä hillityn elegantti ja nätisti kontrollissa pysyvä hedelmäisyys. Melko pitkä jälkimaku on raikkaan hedelmäinen ja aavistuksen mineraalinen.

Saint Hilaire Provence Rosé on alueelleen sekä viinityylilleen uskollinen tapaus ja esittelee klassisen hillittyä, eleganttia ja kontrolloitua tavaraa nätissä tasapainossa. Mainio kumppani vaikkapa kesäisille salaateille tai grillatuille mereneläville. 3,5 / 5 staraa. Kuvan (©) Alko.

 

 

Laurent-Perrierin uusi NV samppanja La Cuvée Brut

Muutama päivä sitten, juuri Grand Champagne-tapahtuman juurella juhlittiin Laurent-Perrierin uutta NV samppanjaa La Cuvée Brutia. Pitkä 15 vuoden kehitystyö on kannattanut, sillä La Cuvée on edeltäjäänsä selkeästi raikkaampi, ryhdikkäämpi ja kokonaisuutena fokusoituneempi. La Cuvée syntyy jopa sadan eri palstan rypäleistä, noin 20-30% osuudesta reserviviinejä sekä pitkän, minimissään 4:n vuoden pullokypsytyksen seurauksena. Uudet tarhahankinnat erityisesti Côte de Blancsin alueella ovat mahdollistaneet pieniä muutoksia blendiin ja uuden samppanjan blendistä noin puolet on Chardonnay’ta, noin kolmannes Pinot Noiria ja loput Meunieria.

Laurent-Perrier 1Illallisen ruokatarjoilusta vastasi Cafe Ekberg ja illan samppanja- ja ruokayhdistelmät olivat erittäin toimivia. La Cuvée sai seurakseen valkoista parsaa ja hollandaise-kastiketta, kuusi vuotta pullokypsytetty non-dosage samppanja Ultra Brut meriahventa ja kampasimpukkaa, upean moniulotteinen ja äärimmäisen hienostunut Grand Siècle Brut naudan sisäfilettä ja illan kruunasi Ekbergin taidokkaasti valmistetun suklaakakun sekä punaisten marjojen ja Laurent-Perrierin Cuvée Rosén saumaton yhdistelmä. Varmasti yksi parhaista kokemuksistani kuivan rosé-samppanjan ja jälkiruoan yhdistelyn saralla. Upea ilta erinomaisten ja linjakkaiden samppanjoiden parissa sekä erityisen hieno esimerkki hyvin pohdittujen sekä laadukkasti toteutettujen ruoka- ja samppanjayhdistelmien toimivuudesta!

Laurent-Perrier 2

Naturaaliviritteinen Romorantin – Philippe Tessier La Porte Dorée 2003

Joulun alla pidettiin muutamien viiniheppujen kanssa yhteiset kellarintyhjennystalkoot, joihin kukin osallistuja kiikutti yhden (tai useamman) sokkopullon toisten pähkäiltäväksi. Porukan koostuessa varsin pitkällisen linjan viinihörhöistä ei ollut yllätys, että suurin osa pulloista edusti kuriositeettitasoltaan sitä luokkaa, että tunnistaminen oli lievästi sanottuna haastavaa, mutta samaan aikaan hemmetin hauskaa.

tessier-sToinen omista sokkopulloistani oli mielenkiintoinen, aikoinaan Ranskasta hankittu Philippe Tessierin La Porte Dorée vuodelta 2003. Philippe Tessier viljelee 23 hehtaarin alalla Cour-Chevernyn ja Chevernyn alueilla Loiren laaksossa. La Porte Dorée on valmistettu Cour-Chevernyn alueen ainoasta sallitusta lajikkeesta, valkoisesta Romorantinista.  1961 perustettu tila on luomusertifioitu ja toiminut Philippen johdolla vuodesta 1981. Tessier nojailee vahvasti naturaaleihin, minimaalisen intervention menetelmiin. Naturaaliviritteisistä viljely- ja valmistumenetelmistä johtuen en uskaltanut asettaa etukäteen aivan täyttä luottamusta 13-vuotiaan viinin kuntoon.

Viini osoittautui kuitenkin varsin nätisti kehittyneeksi ja todella miellyttäväksi tapaukseksi. Tuoksun hunaja, mehiläisvaha sekä kuivatut hedelmät saivat seurakseen pientä, mutta hallittua oksidoituneisuutta sekä hitusen savuisuutta. Maultaan kuiva, mutta sopivasti herkullisen hedelmäisyytensä ryhdikkääseen happorakenteeseen sulauttava kokonaisuus miellytti kovasti. Mikäli alkoholiprosentin näkyvä kirjaaminen etuetikettiin ei olisi pistänyt silmään heti alkumetreillä, en olisi ikinä voinut kuvitella viinissä olevan kokonaiset 14,5% holia. Hieno ja persoonallinen, harvinaisesta Romorantinista valmistettu viini, johon sijoitan roposeni jatkossakin, kunhan sopivia pulloja sattuu tulemaan vastaan. 4/5 staraa.