San Patrignano avi 2007

Posted on 19/05/2014 by Copatinto

Sangiovese on totuttu liittämään lähes erottamattomalla tavalla Toscanaan. Myönnän itsekin olleeni vähän turhan skeptinen Toscanan ulkopuolisten Sangiovese-viritysten suhteen. Viime vuosien kokeilut esim. Emilia-Romagnan viinien kohdalla ovat kuitenkin onnistuneet todistamaan, että tottamooses muuallakin Italiassa tehdään Sangiovesestä maukasta viiniä. San Patrignano avi 2007 antaa yhden hyvän esimerkin aiheen tiimoilta.

San Patrignano on 70-luvun loppupuolella Vincenzo Mucciolin perustama yhteisö, jossa kuntoutetaan elämänlankansa päihteiden puolelle kadottaneita nuoria. Vincenzon kuoltua toimintaa on jatkanut hänen poikansa, Andrea. Rahoituksesta katetaan noin puolet myymällä erilaisia tuotteita, kuten esim. viiniä, oliiviöljyä, juustoja, makkaroita jne. Yhteensä sataakymmentä hehtaaria viljellään luonnonmukaisin menetelmin Riminin rantojen lähistöllä ja vajaa puolet tarha-alasta on valjastettu Sangioveselle. Nyt korkattu Avi Sangiovese di Romagna Superiore Riserva 2007 on siis sataprosenttinen Sangiovese ja kypsynyt kahdeksantoista kuukauden ajan isoissa ja käytetyissä tammitynnyreissä.

Hetken hengiteltyään tuoksu avautuu melko intensiiviseksi yhdistelmäksi tummasävyistä kirsikkaa, yrttejä, nahkaa ja setripuuta. Paletilla tuoksua seuraileva ja täyteläinen viini vaikuttaa vielä hiukan sulkeutuneelta, mutta siitä huolimatta esitys onnistuu olemaan todella kiehtova ja moniulotteinen. Loppua kohden päätään nostavat vielä napakka hapokkuus ja tässä vaiheessa vielä turhankin kireä tanniiniosasto. Erittäin pitkä ikenien kiristyksellä höystetty kirsikkainen ja yrttinen jälkimaku.

Avi 2007 on hieno ja moniulotteinen Sangiovese, joka antaa tässä kohtaa elinkaartaan todella paljon lupauksia tulevasta, mutta tarvitsee vielä pari kellarivuotta lisää pystyäkseen lunastamaan ne täysimittaisesti. Hieman kypsyttyään tämä tulee olemaan todella huikea viini. Italiasta noin 13 euron hinnalla aivan järjettömän kova ostos ja ko. vuosikertaa näyttää löytyvän myös esim. Superioren valikoimista. Lautaselle tummaa lihaa, riistaa tai kypsytettyjä juustoja. 4,5 / 5 staraa.

Bernard Baudry Le Domaine Chinon 2009

Posted on 15/05/2014 by Copatinto

Champagnessa matkaillessa kuvittelin pysytteleväni illallisviinienkin kohdalla kiltisti alueen kuplatarjonnassa. Epernay’n Le Theatre-ravintolan viinilistaa silmäiltyäni totesin kuitenkin valko- ja punaviinitarjonnan olevan niin mukavalla tolalla, että tällä kertaa kuplat päätettiin jättää alkusamppanjana tarjoillun de Venoge Gordon Bleun varaan. Loiren punaviinit ovat jääneet vuosien varrella liian vähälle huomiolle ja tilannetta korjatakseni pyysin tarjoilijaa toimittamaan pöytään pullollisen Baudryn Chinonia vuodelta 2009.

Baudry on vuonna 1975 kahden hehtaarin varaan perustettu perhetila Loiressa. Vuonna 2000 Bernardin poika Matthieu liittyi mukaan kuviohin, hankittuaan ensin viinioppia ja työkokemusta mm. Bourgognessa, Bordeaux’ssa, Tasmaniassa ja Kaliforniassa. Nykyään tila tekee viiniä kolmenkymmenenen luomuhehtaarin antimista. Cravant les Coteaux’n ja Chinonin tarhoilla kasvaa Cabernet Francia sekä Chenin Blancia.

Le Domaine 2009 on 100 %:nen Cabernet Franc, jonka rypäleet on poimittu käsin 30-35 vuotiaista köynnöksistä. 70 % viinin rypäleistä on kasvanut soraisemmassa maaperässä ja 30 % savisemmilla rinteillä. Kypsytys 12 kuukautta 5-10 vuotiaissa tammitynnyreissä ja -astioissa.

Melko intensiivisessä tuoksussa on tummaa marjaisuutta, paprikaa, pippurista mausteisuutta ja taustalla hädin tuskin tunnistettava määrä tammea. Täyteläisyysmittari asettuu keskitäyteläisen läskimpään päätyyn. Paletilla viini on hyvin fokusoitunut. Tiiviisti kuosissa pysyvä paketti hedelmäisyyttä ja mausteisuutta jatkaa ontumatta tuoksun luomassa aromimaailmassa. Kypsä tanniinisuus ja tiukka hapokkuus pitävät viinin tiukasti otteessaan ja kokonaisuus on nautinnollisesti balanssissa. Matka päättyy pitkään, tumman marjaiseen ja aavistuksen pippuriseen jälkimakuun.

Bernard Baudryn Le Domaine edustaa rakenteeltaan ja maultaan ainakin minulle sitä, mitä ajattelen laadukkaan Chinonin Cabernet Francin tyypillisimmillään olevan. 30 euron ravintolahinta tirauttaa lähinnä ilon kyyneliä. Viinin rakenne lupailisi positiivisia kehitysnäkymiä vielä muutaman vuoden verran, mutta olihan tuo varsin mukavasti kulauteltavissa jo nytkin. 4 / 5 staraa.

Viña Alberdi Crianza 2003

Posted on 04/05/2014 by Copatinto

Riojan Crianza-viinejä ei taideta valmistaa pitkiä säilytys- ja kypsytyspotentiaaleja pähkäillen, mutta monesti tuoretta ja nuorekkaan aggressiivista Crianzaa siemaillessa on tullut miettineeksi niiden mahdollista ulosantia joitakin vuosia kypsempänä. Viimeisimmällä Barcelonan reissulla suunnistin Gracian alueella pieneen, mutta sitäkin sympaattisempaan Colmado Quilez elintarvike- ja viinimyymälään, jonka perältä löytyy varsin kattava valikoima viinejä. Puolikkaiden hyllyä silmäillessä katse lukittui sääolojensa puolesta haastavan 2003-vuoden La Rioja Alta Viña Alberdi Crianzan kohdalle. Kotimaiseen monopolihinnoitteluun verrattuna lähinnä naurettavalta vaikuttanut 6:n euron hintalappu sinetöi nopean ostospäätöksen.

Viña Alberdi Crianza on 100%:nen Tempranillo, johon on 2003-vuoden säähankaluuksien vuoksi käytetty vain korkeammalla sijatsevien tarhojen rypäleitä. Viiniä on kypsytetty 2 vuotta amerikkalaisessa tammessa. Ensimmäinen kypsytysvuosi on tapahtunut uusissa tynnyreissä ja toiseksi vuodeksi viini on siirretty keskimäärin 3-vuotiaisiin tynnyreihin.

Väriltään hieman jo tiilenpunaan kääntyvän viinin melko kehittyneestä tuoksusta löytyy kirsikkaa, nahkaa, pientä savuisuutta ja tyylikäs annos tammea. Paletilla on vielä hedelmää ja hapokkuutta hyvin tallella. Todennäköisesti jo lievään laskusuhdanteeseen kääntynyt tanniiniosasto on mukavasti pehmennyttä sorttia. Kaikenkaikkiaan balanssi on varsin mainiolla tolalla, pitkää kirsikkaista ja mausteista jälkimakua myöden.

Tämä 11-vuotias Riojan Crianza on hyvä todiste siitä, että hyvin tehty Crianza suoriutuu lyhyen aikavälin ikääntymisprosessista varsin nätisti. Eipä kai asiaa ollut lähtökohtaisesti pahemmin syytä epäilläkään? Parin ensimmäisen siemauksen jälkeen tulin jo himpun verran katuneeksi sitä, etten napannut hyllystä useampaa pulloa mukaan. 3,5 / 5 staraa.

Tilenus Crianza 2007

Posted on 26/04/2014 by Copatinto

Aurinkoisen pääsiäisviikonlopun suunnitelmiin kuului mm. lähitilalta hankittujen karitsanpotkien sullominen uuniin. Samalla heräsi vastustamattoman suuri houkutus korkata pullollinen Menciaa. Lyhyen pähkäilyn jälkeen kaapista tarttui kouraan seitsemän vuoden ikään ehtinyt Bodegas Estefanian Tilenus Crianza.

90-luvun loppumetreillä Bierzossa käyntiin potkittu Bodegas Estefania asetti tavoitteekseen tehdä yhden lajikkeen viinejä, jotka toisivat hyvin esiin rypälelajikkeensa ja kasvuympäristönsä piirteitä. Melko tyypillinen viinitilan visio siis? Ongelmaa on lähdetty ratkomaan rakentamalla viljely-yhteistyötä paikallisten viinitarhureiden kanssa sekä hankkimalla sopivat kriteerit täyttäviä tarhoja hiljalleen myös omaan omistukseen.

Lähellä Valtuille de Arriban kylää noin 600 metrin korkeudessa sijaitsevat tarhat suuntautuvat etelään ja kaakkoon. Yli 70-vuotiaat köynnökset nauttivat elostaan savisessa ja liuskekivisessä maaperässä. Rypäleet on kerätty käsin syyskuun puolivälissä vuonna 2007. Viiniä on kypsytetty 12 kk miedosti paahdetuissa ranskalaisissa
tammitynnyreissä.

Tuoksusta löytyy mustikkaa, mustaa ja punaista viinimarjaa, mausteisuutta ja kevyesti tammea. Näiden lisäksi nokkaan leijailee ajoittain jonkinlaisia mineraalisia ja jopa kukkaisiakin tuulahduksia. Paletilla viini on täyteläinen. Se on täynnä tavaraa, mutta esitystyyli on kuitenkin raikas ja kiehtovan moniulotteinen. Tilenus 07:n parhaita puolia on erinomainen tasapaino napakan hapokkuuden, kypsän tanniinisuuden, hedelmäisyyden ja 14 %:n alkoholipitoisuuden välillä. Erittäin pitkä jälkimaku keikuttelee menemään mausteisuuden ja punasävytteisten marjojen makumaisemissa.

Tilenus on jälleen yksi erinomainen esimerkki siitä, kuinka kiinnostavia viinejä Menciasta saadaan aikaiseksi. Espanjasta viinin löytää noin 12 eurolla, joten ilman kalkulaattoriakin voi todeta hinnan olevan laatuun nähden hävyttömän hienosti kohdallaan. Jos pieni lasikikkailu sattuu kiinnostamaan, kannattaa siemailla Mencia-punkut mahdollisimman isokokoisesta viinilasista, jolloin moniulotteinen aromimaailma pääsee paremmin oikeuksiinsa. 4 / 5 staraa.

Korjaamon samppanjamarkkinat

Posted on 15/04/2014 by Copatinto

Kulttuuritehdas Korjaamolla järjestettiin jälleen samppanjamarkkinat 11.-12.4.2014. Viime vuonna maisteltavana oli suurien ja kiiltävien brändien lisäksi joitakin mielenkiintoisia pientuottajien kuplia, joten päätin tänäkin vuonna käväistä kurkkaamassa tarjontaa. Viimevuotiseen tapaan tarjolla oli nytkin isoja brändejä ja klassikoita, mutta näiden lomassa myös jonkin verran pienempien tuottajien helmiä. Shoppailuvinkkinä mainittakoon myös, että Ceestashop myi kertaalleen tapahtuman tasting-käytössä olleita Lehmannin huipputason samppanjalaseja todella edulliseen hintaan, joten skumppalaseja kaipaavan kannattanee järjestää itsensä toukokuussa Turussa ja Tampereella järjestettäville samppanjamarkkinoille!

Pasqual Doquet Vertus 2002

Viking Linen nykytilaa samppanjavalikoimien suhteen on kyllä pakko kehua. Yksi valikoimien helmistä on Pascal Doquet Premier Cru Vertus 2002. Hyvällä tuurilla tätä huippuvuosikerran 100 %:sta Chardonnay’ta saattaa vielä löytää laivojen viinimyymälöistä, mutta suosittelisin poistamaan tylysti kaikki muutkin hyllyissä lojuvat Pascal Doquet’n pullotteet. Viini on runsaan paahteinen, luonteikas, moniulotteinen, ja mineraalinen. Erinomainen balanssi hedelmäisen konsentraation sekä paahteen ja hapokkuuden välillä. Erittäin pitkä jälkimaku. Todellinen viikinkilöytö noin 40 eurolla jo nyt korkattavaksi, eikä varmasti pahastu lisävuosistakaan kellarin uumenissa.

Egly-Ouriet “Les Vignes de Vrigny” Premier Cru (Alkon erikoisvalikoima 52,90 €)

Mikäli olen joskus aiemmin maistanut 100 %:sta Pinot Meunieria, siitä ei ole tainnut jäädä juurikaan muistijälkiä. Vindirektin ständillä poksautettu Egly-Ouriet Les Vignes Vrigny Premier Cru osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi tapaukseksi. Matalaan dosageen luottava talo on pitänyt tämänkin viinin sokerit tasolla 4 g / l, mikä sopii allekirjoittaneen makuun enemmän, kuin hyvin. Runsas maku, jossa paljon mausteisuutta ja tyylikkään rouhea meininki. Ei ehkä se helpoimmin lähestyttävä veijari, mutta tarjoilee perus-Cuvéet kolunneelle samppanjasiepolle varmasti mielenkiintoista vaihtelua.

Salon Blanc de Blancs Le Mesnil Brut 2002 (Alkon erikoisvalikoima 334,90 €)

Ensikosketukseni yhteen legendaarisimmista luxuskuplajuomista saatiin käyntiin sopivan tyylikkäästi, sillä olin sattumalta ensimmäisten 400:n joukossa maistamassa Salonin uutta, hiljattain lanseerattua vuosikertaa 2002. Joissakin yhteyksissä Blanc de Blancs-tyylin benchmarkiksikin ylistetty samppanja oli luonnollisesti tässä vaiheessa vielä raakile ja tuoksunsa osalta melko sulkeutuneen oloinen. Paletilla sen sijaan konsentraatiota ja potkua löytyi vaikka muille jakaa. Suun täyttävä ja pehmeän kermainen mousse. Hieno kokemus sinänsä ja heittämällä hinnakkain koskaan maistamani samppis. Jään pelonsekaisin tuntein odottelemaan sitä järkyttävää hetkeä, kun olen muka löytävinäni todellisia järkiperusteita (ja hilloa) pulittaa yli 300 eur pullollisesta samppanjaa.

Philipponnat Reserve Speciale 1985

Juuri ennen kotiinlähtöä ehdin vielä saamaan lasiini Viking Linen ständillä 29-vuotiasta Philipponnat Reserve Specialea. Alkuun ujolta ja sulkeutuneelta vaikuttanut tuoksu alkoi avautua mukavasti hetken lasissa hengiteltyään. Kypsää sitruunaa, persikkaa, hunajaa ja tyylikästä paahteisuutta suhteellisen vähäeleisellä otteella, ilman häivähdystäkään nuorten samppanjoiden hermostuneisuudesta. Sopivan rauhoittava ja harmoninen lopetus tämän vuoden samppanjamarkkinoille.

Muita mainitsemisen arvoisia lasiini eksyneistä olivat mm. erittäin pirteä Dosnon-Lepage Recolte Blanche NV, paahteinen ja runsas Andre Clouet Brut Grande Reserve NV, Ayala Blanc de Blancs 2002, Pol Roger Pure NV ja Jaques Lassaigne Montgeux NV.

Improvisació Xarel-lo 2012

Posted on 11/04/2014 by Copatinto

Taannoisella Barcelonan Alimentaria-reissulla matkan päräyttävin valkkari ei löytynyt suinkaan messuhallien uumenista, vaan erinomaisen La Vinya del Senyor-baarin tiskiltä.

Improvisació Xarel-lon takaa löytyy Penedesin alueella toimiva Cal Raspallet Viticultors-niminen pientuottaja. Tarina on saanut alkunsa vuonna 2003, kun Enric Soler peri isoisältään viinitarhan. Heppu päätti ryhtyä tuumasta toimeen ja asetti tavoitteekseen vaatimattomasti Espanjan parhaan valkoviinin valmistamisen. Mukaan lyöttäytyivät myös Clos Erasmuksen riveistä tuttu viinintekijä Ester Nin sekä vuonna 2008 toinen katalonialainen viinintekijä Josep Grau Dosterrasista. 0,9 hehtaarin kokoisella tarhalla viljellään nykyään luomu- ja biodynaamisin periaattein 45-65-vuotiaita köynnöksiä.

Improvisació 2012 on 100 %:nen Xarel-lo, joka on käynyt spontaanisti luonnonhiivoilla, osittain vanhoissa 300-litraisissa tammitynnyreissä sekä osittain betonisäiliöissä. Viini on kypsynyt sakkojensa kanssa 8 kk, eikä sitä ole kirkastettu tai suodatettu.

Kiehtovassa tuoksussa on limeä, yrttejä ja mineraalisuutta. Paletilla kirpakka lime saa hyvää vastusta veitsenterävästä hapokkuudesta. Makusektorilla löytyy eläväisyyttä, syvyyttä ja pituutta vaikka muille jakaa. Erittäin pitkä sitruksinen ja yrttinen jälkimaku.

Vuosikertaa 2012 on pullotettu noin 3500 pulloa, jotka kuulemma varaillaan loppuun jo ennen viinin varsinaista markkinoille tuloa. Älyttömän suuria haaveita ei siis viinin hankinnan suhteen tarvitse viritellä. Onnekseni löysin tavaraa Vila Vinitecan hyllystä hippusen yli kahdella kympillä, joten jos Barcelonan reissua on tiedossa, lienee syytä kaapata vähintään pullollinen kainaloon. Improvisació oli oikeinkin sutjakka kaveri chorizo-lautasen ääressä, mutta aiheuttaa vauhdikasta sukkien spinnausta ihan kiitettävästi sellaisenaankin. 4,5 / 5 staraa.

Pääsiäisviineinä 3 x Sangiovese?

Posted on 09/04/2014 by Copatinto

Pääsiäisen lammasviinisuosituksia pähkäillessä sattui pääkoppaani tärähtämään ajatus muutaman Alkon vakiovalikoiman 100%:sen Sangiovesen maistamisesta vierekkäin. Samallahan siinä sitten selviäisi, minkälaista vastusta niistä olisi pääsiäisen lammasherkuille. Mukaan valikoituivat Hardy’s 7th Green Sangiovese Australiasta, Erraruriz Estate Series Sangiovese Chilestä sekä klassikkosektorin äänenkannattajana Vignamaggio Chianti Classico Italiasta. Kolmikko osoittautui laadullisesti yllättävän tasaväkiseksi, vaikka viinit edustavatkin hyvin erilaisia tyylisuuntia.

Hardy’s 7th Green Sangiovese 2011 – 12,99 € – “Ronskein ja räyhäkkäin”

Väriltään lähes läpikiikaroitavan rubiininpunainen. Intensiivinen tuoksu, jossa kirsikkaa, boysenmarjaa, kevyttä savuisuutta sekä häivähdys minttuteetä. Täyteläisellä ja rouhealla paletilla on reilusti muskelia ja vääntöä. Tuoksun havaintojen lisäksi mukaan hyökkää runsasta mausteisuutta sekä aimo pläjäys pehmeää tanniinisuutta, hapokkuuden pysytellessä maltillisella tasolla. Keskipitkä jälkimaku on lämminhenkisen pippurinen. Lammasta grilliin.

Erraruriz Estate Series Sangiovese 2012 – 10,99 € – “Paras hinta-laatusuhde”

Intensiivinen tuoksu, jonka eturintamassa kypsää kirsikkaa ja vadelmaa. Edellistä selkeästi pehmeämpi suutuntuma ja pyöreämpi hedelmäisyys. Hyvä tasapaino hedelmäisyyden, pirteän hapokkuuden, pehmeän tanniinisuuden välillä. Melko pitkä mausteinen ja kirsikkainen jälkimaku. Helposti lähestyttävänä ja tasapainoisena viininä yleisöystävällinen valinta isommallekin joukolle. Pidemmän aikaa padassa hautunutta lammasta lautaselle.

Vignamaggio Chianti Classico Gherardino 2011 – 17,44 € – “Klassisisesti tyylikkäin”

Alussa varsin hillitty tuoksu, josta hetken hengittelyn jälkeen rekisteröityy punaista ja sitä happamammankin osaston kirsikkaa, kuivattua luumua, mausteisuutta sekä maltillisesti tammea. Paletilla joukon puristisin esitys tyylikkään askeettisen ja bitterisen hedelmäisyyden muodossa. Napakka hapokkuus, alkuun hieman puumainen tanniinisuus, joka tasoittuu lisähengittelyllä. Melko pitkä jälkimaku on hapankirsikkainen ja mausteinen. Hyötyy selkeästi lisähapesta, joten kannattaa dekantoida tunti tai pari ennen tarjoilua. Lampaan filettä mediumina tai paisti roseena.

Matsu El Picaro – 9,98 €

Posted on 04/04/2014 by Copatinto

Vintae-konsernin Matsu Bodegas y Viñedos Ecológicos-niminen projekti Torossa on herättänyt mielenkiintoa erityisesti persoonallisen etiketöintinsä vuoksi. Pulloihin tällätyt viinitarhaduunareiden turpavärkit herättävät arvostusta. Kuvat on otettu muuten ihan oikeista duunareista, eikä mistään mallitoimistojen siloposkista. Maistelin Matsun viinit Alimentaria 2014-tapahtumassa Barcelonassa ja jututin samalla tuottajan edustajaa Matsun meiningeistä noin muutenkin.

Matsun Tinta de Toro-köynnöksiä viljellään täysin luomuperiaatteilla ja hyvin pitkälti myös biodynaamisesti. Kumpaakaan em. menetelmistä ei ole virallisesti sertifioitu, koska tuottaja on nähnyt ainakin toistaiseksi järkevämmäksi ohjata sertifiointeihin menevät rahat hyödyllisempiin tarkoituksiin.

Alko haki taannoin alle kympin punkkua Torosta, joka tulisi kierrekorkilla suljetussa pullossa ja olisi mielellään vanhoista köynnöksistä valmistettu. Haaviin tarttui Matsu El Picaro, jonka tuottaja on Alkoa varten pakannut normaalia kevyempään pulloon sekä sulkenut kierrekorkilla.

Matsu El Picaro on siis 100 %:nen Tinta de Toro (Tempranillo), yli 70-vuotiaista köynnöksistä. Käyminen on tapahtunut suurissa sementtitankeissa. Alkon nettisivujen mukaan viini on kypsynyt kuukauden tammitynnyreissä, jotka tuottajan esitteen perusteella tarkentuvat uusiksi ranskalaisiksi.

Nuorekkaassa tuoksussa on tummaa kirsikkaa, kypsää karhunvatukkaa sekä pientä mausteisuutta. Paletilla viini on melko täyteläisestä otteestaan huolimatta nuorekkaan hedelmäinen, aavistuksen mausteinen ja suhteellisen pehmeä. Hedelmäisyys pysyttelee sopivan eloisana, joten suhteellisen maltillinen hapokkuus ja kevyesti ikeniin tarraava tanniinisuus riittävät pitämään balanssia melko hyvin hanskassa. 14,5% alkoholia on varsin tyyppillinen määrä Toron punkulle ja tätäkin viiniä kannattaa hiukan viilentää, jotta alkoholin tuoma lämpö ei käänny liikaa poltteen puolelle. Keskipitkä jälkimaku on tumman marjaisa ja hiukan mausteinen.

Matsu El Picaro on nuorekkaan hedelmäinen, suoraviivainen ja melko tasapainoinen punaviini. Se ei kurkottele suurempiin ulottuvuuksiin tai syvyyksiin, mutta toisaalta perusasiat ovat hintaluokka huomioiden mukavasti kohdallaan. Mukava kaveri lihaisille burgereille tai vaikka grillatulle possulle. 3 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Armigero Valpolicella Ripasso 2012 – 12,99 €

Posted on 29/03/2014 by Copatinto

Veneton punaviinit ovat varsin väkevästi edustettuna pitkäripaisen vakiovalikoimassa. Alueen punaviinien hyllyvahvuus on kirjoitushetkellä 43 kpl, kun esim. toscanalaisia löytyy 31 ja piemontelaisia 10. Eräs tapaamani venetolainen viinintekijä kertoi Alkon myymälävierailun tehneen häneen vaikutuksen useammallakin tavalla. Ensinnäkin myymälän siisteys ja sisustus olivat olleet huipputasolla. Toisekseen esitetyt tulenkatkuiset kommentit Veneton alueen viinivalikoimista eivät valitettavasti täyttäneet painokelpoisuuden kriteeristöä.

Ennen kuin joku ehtii toteamaan, että: “Sitä myydään, mitä ostetaan” kerron, että Alkon uutuuksiin on soluttautunut jälleen yksi Ripasso, tehden seuraa kymmenelle lajitoverilleen sekä saman tuottajan aiemmin hyllyihin pölähtäneelle Amaronelle. Kyseessä on melko laadukkaana tuottajan pidetyn Cantina Valpantenan Nestoria Oy:lle pullottama Armigero Ripasso 2012.

Tuoksusta löytyy tummaa kirsikkaa, rommirusinaa, mausteisuutta ja havupuun neulasia. Melko täyteläinen maku seurailee tuoksua ja pysyttelee mielenkiintoisena. Pieni määrä jäännössokeria (5 g/l) tuntuu paletilla, muttei häiritsevästi. Mikä parasta, tästä Ripassosta löytyy pehmeän tanniinisuuden lisäksi myös melko mukavasti hapokkuutta, joten balanssi on passelisti kohdallaan. Melko pitkä jälkimaku on tummasävytteisen marjainen ja mausteinen.

Armigero Ripasso 2012 on tasapainoinen ja tyylilleen uskollinen Ripasso, joka onnistuu yllättämään ajoittain esiintulevalla moniulotteisuudella. Tällä kertaa on onnistuttu välttämään pahimmat jäännössokerimässäilyt sekä läpitunkevan voimakas alkoholisuus. Kun happosektorikin on kohtuullisella tasolla, voidaan kokonaisuutta pitää miellyttävänä. Hyvä yleisviini erilaisten liharuokien seuraan tai koville juustoille, ja miksei uppoisi sellaisenaankin. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Tarlant Zero Brut Nature NV – 37,10 € (Alkon tilausvalikoima)

Posted on 20/03/2014 by Copatinto

Arvostan Brut Nature-kuohuviinejä todella paljon, koska kyseessä on parhaimmillaan hienosti alkuperäänsä ja käytettyjä rypälelajikkeita esiin tuova tyyli, joka ei päästä tuottajaansa helpolla. Kun dosagella ei pystytä enää peittelemään tai tasapainottamaan rypäleiden tai itse viinin ei-toivottuja ominaisuuksia, saattaa heikommissa tapauksissa lasiin lorahtaa laatuongelmien kanssa selätyksen partaalla painiva kuohutuote. Kun taas osaavat tekijät toimivat viisaasti laadukkaiden raaka-aineiden parissa, lopputulos on useimmiten ainakin meikäläisen makuhermoja hivelevää kamaa.

Tarlant on aloittanut viininviljelyn 1600-luvun lopulla Champagnessa. Nykyään hoidossa on 14 hehtaaria, neljällä eri Cru-luokitellulla alueella. Viljelypuuhat pyritään hoitamaan mahdollisimman luonnonmukaisin menetelmin. Tarlant jättää viininsä pääosin ilman dosagea, sokeritasot vaihtelevat 0-6 g / l, mikä on yleisesti ottaen alhainen lukema.

Tarlant Zero Brut Nature sisältää vuoden 2007 rypälesatoa sekä tammitynnyreissä kypsyneitä reserviviinejä. Rypälekoostumuksena on tasajako Chardonnay-, Pinot Noir- ja Pinot Meunier-lajikkeita. Sakkakypsytys on kestänyt 5 vuotta ja disgorgement on nähnyt päivänvalon tammikuussa 2013.

Reilusti kuohuva ja kupliva viini. Melko intensiivisessä ja melko paahteisessa tuoksussa on sitruunaa, omenaa, häivähdys persikkaa ja mineraalisuutta. Makusektori seuraa tuoksua ja melko täyteläisessä maussa korostuvat omena ja suolaisen oloinen mineraalisuus. Runsas mousse siivittää erittäin pitkään mineraaliseen ja sitruksiseen jälkimakuun.

Tarlant Zero Brut Nature on runsas, voimakas ja persoonallinen samppanja. Tyyliltään se on ennemmin ronski ja reilu, kuin herkkä tai hillitty. Viini viihtyi loistavasti blinipöydässä, eikä varmasti muutenkaan pelkää runsaampia ruokavaihtoehtoja. Tuotantoalue, tyylilaji ja hinta huomioiden, monopolimme samppanjavalikoima tuskin taipuu parempaan hinta-laatusuhteeseen. 4,5 / 5 staraa.

COPATINTO

Viinien asiantuntija

Category Archives: VIINIARVOSTELUT