Copatinton testipenkin kesässä on vietetty vähintäänkin mielenkiintoisia hetkiä. Penkkiin on aseteltu monenlaisia nesteitä, vähintään yhtä monenlaisin lopputuloksin. Aika iso osa testiviineistä on ollut sen verran tasapaksua tavaraa, että kirjoitusmotivaatiota ei ole pahemmin löytynyt. Onneksi joukkoon eksyy välillä myös näitä mielenkiintoisempia tapauksia.
Piemonte on itselleni yksi niistä mielenkiintoisimmista viinialueista Italiassa. Kaikkialla tunnettujen Barolojen ja Barbarescojen lisäksi alueelta löytyy monenlaisia ”altavastaajia”, jotka saattavat yllättää laadullaan ja persoonallisuudellaan milloin tahansa. Tällä kertaa testipenkkiin ruuvailtiin Braida di Giacomo Bolognan Il Bacialé-punaviini mielenkiintoiselta Monferraton alueelta. ”Il Bacialé”-termin kerrotaan viittaavan menneiden aikojen ”parittajaan”, joka järjesteli aatelissukujen avioliittoja. Nimen on pähkäilty symbolisoivan, kuinka Barbera-lajike naitetaan muille blendikumppaneilleen täydellisesti. Tosin tarkkaavaisimmat havaitsevat jo viimeistään hetken kuluttua, että tässä tapauksessa Barberalla on useita kumppaneita, joten jonkinasteiseksi moniavioisuudeksi tämä on tulkittava?
Monferraton alue sijaitsee Italian Piemontessa, hieman Torinon itäpuolella. Monferraton DOC-alue on ainakin siinä mielessä mielenkiintoinen, että se sallii surutta ja sääntöjensä puitteissa useiden ranskalaisperäisten lajikkeiden sekoittamisen italialaisiin lajikkeisiin. Pikemminkin voitaisiin vääntää asia niin, että alue on nimenomaan tunnettu näistä perus-piemontelaisia ja ranskalaisperäisiä lajikkeita sekoittelevista viineistä. Tähän testipunkkuun on saatu sekoiteltua Barberan (60%) lisäksi, Pinot Noiria (20%), Cabernet Sauvignonia (10%) ja Merlotia (10%). Onkohan missään muualla maailmassa samanlaisia yhdistelmiä käytössä? Viinin alkoholikäyminen on tapahtunut terästankeissa ja malolaktinen käyminen puutynnyreissä. Vuoden mittainen kypsytys on hoidettu osittain isoissa puusammioissa ja osittain pienissä tammitynnyreissä. Punkkua on vielä tämän jälkeen lepuutettu pulloissa puolen vuoden ajan.
Syvän tummanpunaisen viinin tuoksussa on kirsikkaa, mustaherukkaa sekä savuista tammisuutta. Viinissä on 14,5% alkoholia ja se tuntuu jonkin verran nokassa, joskaan ei kovin häiritsevästi. Melko täyteläisessä maussa toistuvat tuoksun komponentit, joiden lisäksi mukaan tulee hiukan puolukkaa ja karpaloa. Tammisuus on vahvasti läsnä ja tuo korkean alkoholipitoisuuden kanssa jonkin verran karheutta paletin loppuosaan. Viinistä on tunnistettavissa selkeästi Barberalle tyypillinen reilu hapokkuus. Pehmeä tanniinisuus antaa mukavasti potkua kokonaisuuteen. Keskipitkä jälkimaku on kirsikkainen ja aavistuksen karhea.
Il Bacialé ei tällä kertaa onnistu saamaan aikaan täydellistä naimakauppaa, mutta tylsä tai huono viini se ei missään nimessä ole, päinvastoin. Siitä löytyy mukavasti persoonallisuutta ja mukana oleville lajikkeille tyypillisiä vahvuusalueita. Punkku viihtyi mallikkaasti sienirisoton ja paahdetun härän ulkofileen seurassa. Copatinto täräyttää testiviinille täydet kolme staraa, miinukset johtuvat lähinnä pienestä karheudesta maussa ja aavistuksen levottomasta kokonaisuudesta. Il Bacialé löytyy Alkon tilausvalikoimasta 12 pullon laatikoissa hieman päälle parin kympin pullohintaan ja Superiorelta muutamia euroja edullisemmin.
Jos pystyt tavaamaan viinipullon etiketistä sanan ”Rueda” tiedät sillä sekunnilla, että viini sisältää vähintään 50 % Verdejoa. Kun etiketissä lukee ”Rueda Verdejo”, Verdejoa on vähintään 85 %. Testipenkkiin kaapattu Naia Verdejo 2010 on ylpeästi 100 %:nen Verdejo. Bodegas Naian viinintekijät nimittäin luottavat pelkän Verdejon voimaan; Copatinto kumartaa. Tilan tarhoilta löytyy vielä Phylloxeran hyökkäyksestä selvinneitä köynnöksiä ja Naiakin on tehty vanhojen köynnösten rypäleistä; Copatinto kumartaa toistamiseen. Testipenkissä on kuitenkin tarkoitus myös maistaa viinejä, joten nyt itse asiaan, kulkematta lähtöruudun kautta.
