Viikon Copa – Cazes Le Canon du Maréchal Rosé (Alko 12,99 €)

Kesä on perinteisesti tuonut Alkon valikoimiin nipun uusia kausiluonteisesti hyllyillä viihtyviä Rosé-viinejä. Yksi hyvä poiminta monenkirjavasta joukosta on aivan eteläisimmästä osasta Ranskaa, Côtes Catalanesin alueelta tuleva Cazesin Le Canon du Maréchal Rosé. Cazes on tunnettu luonnonmukaiseen toimintaan panostava biodynaaminen tila ja viineissäkin on yleensä ns. palikat kohdillaan.

Tämä rosé on 100% Syrah ja sen melko intensiivinen tuoksu tuo nenään tyylikkään setin metsämansikkaa, vadelmaa ja mustikkaa. Maun puolella aloitellaan hieman tuoksun odotuksia täyteläisemmällä meiningillä, mutta paketti pysyy kuitenkin mukavan raikkaana ja virkeänä alusta loppuun. Ryhdikkäät hapot piristävät keskipitkää ja marjaisaa jälkimakua.

Cazes Le Canon du Maréchal on tyylikäs ja hyvin tehty rosé. Viini on tyylillisesti hyvin lähellä Provencen kepeitä rosé-viinejä, mutta saa pientä lisäpotkua runkoonsa Etelä-Ranskan Syrah’n muhkeudesta.  Varma valinta kesäpäivien kulautteluun, erilaisille salaateille sekä sekalaiseen grillailuun. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Laurent Miquel Solas Albariño (Alko tilausvalikoima 13,49 €)

Albariño tunnetaan ehkä parhaimmin Espanjan luoteiskulman Rias Baixasista ja Portugalin puolelta nimellä Alvarinho, mutta pieniä määriä kasvaa myös muualla. Alkon tilausvalikoimaan on hiljattain pölähtänyt Laurent Miquelin Albariñoa eteläisestä Ranskasta. Vierailin tuottajan tiluksilla Saint-Chinianissa muutama vuosi sitten ja tuottajan viinit ovat tulleet moneen otteeseen todettua varsin mainioksi tavaraksi.

Rias Baixasin Albariñoihin hieman syvällisemminkin perehtyneenä eteläranskalainen versio kuulosti alkuun epäilyttävältä, mutta tämä viini on onnistunut yllättämään positiivisesti moneen otteeseen. Laadun taustalta löytyy ihan loogisia selityksiä; Laurent Miquelin Albariño kasvaa korkeammilla ja viileämmillä tarhoilla Carcassonnen ja Narbonnen lähellä. Tarhojen maaperässä on runsaasti kalkkikiveä ja satomäärät on pidetty hyvinkin maltillisina.

Tuoksusta löytyy sitruunaa, limeä, persikkaa ja pientä kukkaisuutta. Makusektorilla mennään kypsien sitrushedelmien johdolla. Ryhdikäs hapokkuus tukee nätisti melko runsasta suutuntumaa ja johtaa melko pitkään ja miellyttävään jälkimaun.

Laurent Miquel Solas Albariño on tyylikäs ja yllättävän puhdaspiirteinen Albariño. Viini tarjoilee toki Ras Baixasin Albriñoja leveämpää ja runsaampaa pakettia, mutta kokonaisuus on tyylikäs ja mallikelpoinen. Löytyy Alkon tilausvalikoimasta sekä muutamien myymälöiden hyllyiltä suoraan. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Naturaaliskenen helmiä – Andrea Calek Babiole

Naturaaliviinien huomioarvo on viime aikoina ollut selkeässä noususuhdanteessa viininystävien keskuudessa. Omiin viininautintoihin naturaaliviinit ovat tuoneet virkistävää vaihtelua, piristystä ja monessakin mielessä hauskoja hetkiä. Yksi itselle kovimmin kolahtaneista ranskalaisista naturaalituottajista on ollut alunperin Tsekkoslovakiasta lähtöisin oleva Andrea Calek, joka työskenneltyään mm. Provencen ja Beaujolais’n viinitiloilla pisti 2000-luvun loppupuolella pystyyn oman viinitilan Rhônen laaksoon. Mies ei pahemmin itsestään ääntä pidä, mutta viinit ovat onnistuneet niittämään varsin kovaa mainetta.

Jokin aika sitten tuli korkkailtua Pärnulaisesta viinibaarista viime syksynä hankittu Andrea Calekin Babiole, joka on Syrah ja Grenache-blendi vuodelta 2014.

Tuoksusta löytyy rypälelajikkeiden luonteeseen sopivasti mustikkaaan ja vadelmaan vivahtavaa todella raikasta marjaisuutta. Pieni pippurinen ja savuinen mausteisuus lymyilee taustalla. Suussa raikas ja pirteä meno jatkuu tuoksun suuntaviivoilla ja ryhdikäs hapokkuus sekä sopiva kypsien tanniinien rutistus pitää paketin nätisti nipussa.

Andrea Calek onnistuu Babiolessa yhdistelemään samaan pakettiin hauskaa ja kepeän raikasta hedelmäisyyttä sekä vakavasti otettavan kiehtovaa, syvällistä sekä ryhdikästä rakennetta. Babiole on siinä mielessä poikkeuksellinen viini, että se nostaa naamalle iloisen virneen, mutta pysyttelee silti erittäin haastavana, mielenkiintoisena ja vakavasti otettavana viininä. Babiole on parhaimmillaan hieman viilennettynä ja sopii erinomaisesti kesäiltojen ihmetteleyyn, grillailuun ja chillailuun. 4/5 staraa.

 

 

Tyylilajilleen uskollinen Blanc de Noirs – Bauget-Jouette Blanc de Noirs 2013

Samppanjatalo Bauget-Jouette on perustettu vuonna 1822 Epernay’n kulmille, missä perheen viides sukupolvi pyörittää tilaa edelleen. Omistuksessa on 15 hehtaaria tarhoja, joilla kasvaa Chardonnay’ta (50%), Meunieria (40%) sekä Pinot Noiria (10%). Tarhoilla kasvavat köynnökset ovat 15-47 vuotta vanhoja ja samppanjoissa suositaan pitkiä pullokypsytyksiä; kaikki viinit viettävät aikaa sakkojensa kanssa vähintään 4 vuotta. Talon meiningeistä sain pientä esimakua jo joulun 2017 viinisuosituksien yhteydessä arvioidun ja erinomaiseksi osoittautuneen 2010 Blanc de Blancsin myötä ja odotinkin innolla tämän 2013 Blanc de Noirsin korkkaamista.

Pullo pitää sisällään 65% Pinot Noiria ja 35% Meunieria. Viidennes viineistä on käynyt isoissa käytetyissä tammitynnyreissä ja dosagea löytyy 8 g/l. Tuoksusta löytää punaista omenaa, briossia, metsämansikkaa, hieman kermatoffeeta sekä mineraalisuutta. Kuiva maku seurailee tuoksua ja viini onnistuu yhdistämään hienolla tavalla tummien rypäleiden makumaailmaa ja runsaan moussen, säilyttäen kuitenkin samalla elegantin ja herkän otteen. Pitkä jälkimaku pyörii raikkaan hedelmäisyyden ja mineraalisuuden tunnelmissa.

Blanc de Noirs on vaikea tyylilaji ja tuntuu siltä, että toisinaan punaviinimäisyys ammutaan överiksi ja taas toisinaan joistain viineistä on vaikea löytää yhtään mitään tummiin rypäleisiin viittaavaa. Tuottajien osaamisen karttuminen ja markkinoiden luoma kysyntä ovat omalta osaltaan vieneet tyyliä yleisesti ottaen elegantimpaan suuntaan ja samalla myös arvostus tuntuu nousseen. Bauget-Jouette onnistuu erinomaisesti siinä, mitä itse Blanc de Noirsilta odotan – yhdistämään tyylikkäästi tummien rypäleiden tuoman hieman robustimman väännön sekä samppanjan elegantin ja herkän rakenteen. Tämä viini viihtyy erinomaisen hyvin ruokapöydässä ja hyvänä ruokaparina voisi toimia vaikkapa paistetut kampasimpukat, päälle ripoteltu pekonirouhe sekä limeaioli. Suomessa Bauget-Jouette Blanc de Noirs 2013 löytyy ravintolamyynnistä. 4,5 / 5 staraa.

(Maahantuojan toimittama näytepullo)

Tiukkojen samppanjakuplien äärellä – Bruno Gobillard Vieilles Vignes Brut

Vuodenvaihteen blinipöytään tarvittiin tietysti samppanjaa ja päätin kaivella viinikaapista jotain uudempaa tuttavuutta. Bruno Gobillardin perheellä on pitkät viljelyperinteet Champagnessa ja ensimmäiset omat samppanjatkin on tehty jo 1800-luvun puolivälissä. Nykyään tarhoja on 17 hehtaaria, lähinnä Marnen laaksossa. Vieilles Vignes Brut koostuu Meunierista, Pinot Noirista ja Chardonnay’sta. Kunkin rypäleen osuus vaihtelee tilanteen mukaan, mutta Chardonnay jää aina selkeään sivurooliin. Talon viinien sakkakypsytys kestää vähintään 2 vuotta, malolaktista käymistä ei suosita ja myös sokeritasot pidetään matalina.

Melko hillitty tuoksu nostaa nenään lähinnä sitrushedelmiä, mineraalisuutta sekä hentoa paahteisuutta. Maun puolella sitten tykitelläänkin todella tiukalla ja äärimmäisen hapokkaalla otteella. Maku on toki huomattavan intensiivinen, mutta tiukka sitrushedelmäinen puristus vie pakettia vahvalla otteellaan ja muu kokonaisuus jää selkeästi taka-alalle. Melko pitkä jälkimaku jatkaa sitruunaisissa ja mineraalisissa tunnelmissa.

Bruno Gobillard Vieilles Vignes Brut on puristisen suoraviivainen ja tiukan hapokas samppanja. Tämän viinin juttu ei vaikuta olevan nautinnollinen tasapaino tai eleganssi, mutta äärimmäisen tiukan samppanjatyylin ystävät löytävät tästäkin varmasti paljon hyvää. Blinipöydässä erityisesti mätien ja smetanan kanssa samppanja toimi ihan mukavasti, mutta sellaisenaan tarvitsee hardcore-tason happofiilistelijää. 3 / 5 staraa.

 

Viikon Copa – Chateau Lestage Simon 2000 (Alko 29,77€)

Alkon valikoimien muutamista kypsemmistä Bordeaux’n viineistä parrasvaloissa on tällä kertaa noin 18-vuotias Haut-Medocin Cru Bourgeois-edustaja Chateau Lestage Simon 2000. Lähtökohdat tämän porvoolaisen kohdalla ovat erinomaiset, sillä Bordeaux’n vuosikertaa 2000 on pidetty laadullisesti erinomaisena.

Chateau Lestage Simonin voisi kuvitella pitävän sisällään vasemman rannan Bordeaux’lle tyypilliseen tapaan Cabernet Sauvignon-voittoisen blendin, mutta itseasiassa tätä viiniä dominoikin Merlot (68%), Cabernet Sauvignonin (27%) ja Cabernet Francin (5%) jäädessä pienempiin sivurooleihin. Rypäleet ovat kasvaneet Saint-Estèphen lähellä vaihtelevissa olosuhteissa. Osa köynnöksistä kasvaa hiekkaisemmalla maaperällä lähempänä joen rantaa ja osa kalkkivisemmillä ja soraisemmilla tarhoilla kauempana joesta.

Viinin tuoksu on täynnä sitä klassisen tyylikästä kypsempää Bordeaux’ta; mustaherukkaa, kuivattuja tummia marjoja, tupakkaa, nahkaa, setripuuta ja lyijykynää. Hedelmässä riittää muhkeutta vielä varsin mukavasti, hapot ovat sopivan ryhdikkäät ja tanniinit kypsää sekä nätisti ajan pehmentämää osastoa. Melko pitkä jälkimaku jatkaa tyylikkäästi tuoksun ja maun suuntaviivoilla.

Chateau Lestage Simon 2000 on todella tyylikäs ja oivallisen kypsään vireeseen ehtinyt huippuvuosikerran Bordeaux. Paketista löytyy odotetun klassisia elementtejä kivassa tasapainossa. Kuulemani mukaan viinissä on esiintynyt jonkin verran pullovaihtelua kypsyyden suhteen, mutta toisaalta se nyt ei ole 18-vuotiaalle viinille välttämättä erityisen ihmeellistä. Nyt korkkailtuna viini oli vielä sopivan ryhdikäs, enkä itse näitä enää kellarin uumeniin sulloisi. Hedelmänsä puolesta viinillä ei nyt sinänsä ole vielä mitään hätää. Mainio kaveri riistalle, porolle sekä tummille lihoille. 4/5 staraa.

 

 

 

Pertois-Lebrun Instant Brut Champagne (Alko tilausvalikoima 57,98 €)

Samppanja tunnetaan isoista ja kiiltävistä brändeistä, mutta tämän hetken mielenkiintoisimmat samppanjat löytyvät matalamman markkinointiprofiilin pientuottajilta. Alkon tilaus- ja erikoisvalikoimiin on tupsahdellut silloin tällöin tämänkin sektorin pulloja, kuten myös hiljattain listattu Pertois-Lebrun Instant Brut. Cramantissa sijaitsevaa Pertois-Lebrunia voidaan todella pitää pientuottajana, sillä vuosituotanto on vaivaiset 15 000 pulloa.

Talolla on omistuksessaan 10 hehtaaria Grand Cru-luokiteltuja Chardonnay-tarhoja Côtes de Blancin alueella. Tarhoja hoidetaan luonnonmukaisin ja osittain myös biodynaamisin menetelmin (ei sertifioitu) ja kaikki viinit valmistetaan omien tarhojen rypäleistä. Dosage-puolella mennään maltillisten sokeritasojen linjalla, puhtaamman ja raikkaamman lopputuloksen saavuttamiseksi.

Instant Brut on siis 100%:n Chardonnay, jonka rypäleet tulevat Les Mesnil-Sur-Ogerin ja Chouillyn Grand Cru-tarhoilta. Viini saa kypsyä pullossa sakkojensa kanssa vähintään 4 vuotta ja dosage on 5 g/l.

Tuoksusta löytyy omenaa, raikasta sitruunaa ja aprikoosia, tyylikäs mineraalisuus ja paahteisuus rakentava tuoksusta runsaamman ja tyylikkäämmän. Intensiivinen maku pysyttelee tuoksun linjoilla ja on hyvin puhdaspiirteinen, elegantti ja tasapainoinen. Nätti kuplarakenne viihtyy suussa pitkään ja vie pitkään mineraaliseen, kypsän hedelmäiseen ja hieman paahteiseen jälkimakuun.

Pertois-Lebrun Instant Brut on todella tyylikäs ja hienosti Chardonnayn ominaispiirteitä esiin tuova samppanja. Paketti on hyvin kasassa ja tasapainossa sekä pienellä luonteikkaalla twistillä varustettu. Tyylikäs valinta aperitiiviksi ja sopii hienosti myös puhdaspiirteisten äyriäis- ja kalaruokien kylkeen. Tilausvalikoiman lisäksi viini löytyy muutamien Alkojen hyllyiltä suoraan. 4,5 / 5 staraa.

(Maahantuojan toimittama näytepullo)

Viikon Copa – Chateau Minuty M Rosé (Alko 14,90€)

Vaikka roseeviinit yhdistetään vahvasti kesään ja aurinkoon, on niille paikkansa viinilaseissa myös muina vuodenaikoina. Kun viinin rakenne on kunnossa, löytyy roseesta myös hyvä kaveri monenlaisille ruokatarjoiluille. Alkon hyllyille on hiljattain pölähtänyt mainio Rosé Provencesta – Chateau Minuty M, jossa palikat osuvat nätisti kohdilleen.

Côtes de Provencen tarhoilla kasvaneista Cinsault-, Grenache- ja Syrah-rypäleistä on saatu aikaan heleän vaaleanpunainen väri muutaman tunnin maseraatiolla. Tuoksusta löytää klassiset Provencen roseeviinin elementit; metsämansikkaa, persikkaa, herukkaa ja hitunen appelsiinkuorta. Maku on samaan aikaan melko intensiivinen, mutta myös hillityn elegantti. Nätisti muuhun pakettiin istuva raikas hapokkuus viimeistelee tasapainoisen kokonaisuuden.

Chateau Minuty M Rosé on klassisen tyylikäs Provencen Rosé, eikä hinta-laatusuhteessakaan ole juuri moitittavaa. Tasapainoiselle ja raikkaan hapokkaalle roseeviinille löytää kaverin monenlaisista salaateista, joista se klassisin kumppani lienee Nizzan salaatti. Myös vaalea kalan ja merenelävien kanssa pääsee kivasti samalle aaltopituudelle. 4 / 5 staraa.

 

 

Kuuman vuosikerran Burgundia – Gérard Seguin Gevrey-Chambertin 2003

Kun viineistä halutaan löytää vuosikerroille tyypillisiä ominaisuuksia ja kasvuolosuhteiden välisiä eroja, nousevat viinimaailman klassikkoalueet omaan luokkaansa. Esim. Ranskan Champagnen, Bourgognen ja Bordeaux´n viinit ovat syystäkin tunnettuja siitä, että alueilla fiksusti tehdyt viinit ilmentävät nätisti ja konkreettisesti kasvuympäristöjensä ja olosuhteidensa eroja. Vuosikerta 2003 tunnetaan erittäin kuumana kasvukautena ympäri Eurooppaa, eikä Burgundi ollut poikkeus. Käytännössä viineistä tuli monin paikoin totuttua massiivisempia, alkoholisempia sekä matalampihappoisia. Myös satomäärät jäivät pieniksi, mikä taas johtui enemmänkin kevään pakkasvaurioista. Erityisen hankalien vuosikertojen kypsytyspotentiaali tai odotettavissa oleva viinielämys ei välttämättä ole sitä kovinta huippua, mutta siitä huolimatta hankin toistuvasti myös surkeampia vuosikertoja kaappiin. Syynä on yksinkertaisesti se, että surkeammatkin vuosikerrat tarjoavat ainakin itselleni arvokasta oppia viininviljelyn ja kellarityöskentelyn koukeroista sekä siitä miten erilaiset olosuhteet ja valinnat vaikuttavat pullosta löytyvään lopputuottesseen.

Nappasin kesällä auki kaapissa lepäilleen Gérard Seguin Gevrey-Chambertin 2003:n ja testailin mitä kuuma vuosi tämän pullon kohdalla käytännössä tarkoittaa. Ja hyvinhän se selvisi. Tuoksussa on kypsää kirsikkaa, vadelmaa, mansikkaa, karpaloa, savua, ja pientä pippurista mausteisuutta. Viinistä löytyy ikään nähden yllättävän niukasti kehittyneen viinin tertiääristä profiilia, sen sijaan pinnalle nousee enemmänkin kypsän marjaisa ja mehukas meininki. Suussa keskitäyteläinen viini toistaa tuoksun elementtejä. Hieman pullukalta vaikuttava kypsä marjaisuus ei päästä Pinot Noirin herkkää olemusta parhaalla mahdollisella tavalla esiin ja viini kaipaisi myös tiukempaa hapokkuutta tuomaan lisäryhtiä sekä särmää. Myös syvyys jää puolitiehen, vaikka pehmeät ja kypsät tanniinit tuovatkin loppumakuun annoksen jäntevyyttä.

Gérard Seguin Gevrey-Chambertin on selkeästi “sitä saa mitä tilaa”-tyyppinen tapaus. Kuuman vuoden viini nostaa esiin lähinnä kypsää marjaisuutta sekä mehukkuutta ja jää vajaaksi sekä happosektorin että moniulotteisuuden saralla. Tyytyväinen pitää olla ainakin siihen, että viini ilmentää avoimesti vuosikertansa luonnetta, eikä siitä ole pyritty vääntämään mitään muuta kepulikonstein. Hedelmässä riittäisi intensiivisyyttä vielä jatkokellarointiakin varten, mutta on kovin vaikea uskoa näin kypsän profiilin viinin saavuttavan mitään erityisen merkittävää lisäkypsyttelyn seurauksena. Korkki auki ja lasiin vaan, näin se on. 3 / 5 staraa.

 

Viikon Copa – Chateau Fontesteau 2002 (Alko 19,98 €)

Bordeaux’n punaviinit ovat tuoreina varsin tiukkoja, tymäköitä ja kireitä tapauksia. Tasapaino, eleganssi ja moniulotteisuus löytyy vuosien kellaroinnilla, mutta tuoreen vuosikerran ostajalle odotusaika käy harmillisen pitkäksi. Alkoissa ei ole pahemmin kypsempiä vuosikertoja nähty, mutta tänä vuonna ainakin muutama vanhempi Bordeaux on ilmestynyt valikoimiin. Yksi näistä on Chateau Fontesteau 2002. Vuosikerta 2002 oli Euroopassa varsin haastava, Samppanjaa lukuunottamatta. Bordeaux’ssakin saatiin pieni ja tasoltaan suuresti vaihteleva sato. Monet tuottajat olivat kuitenkin tyytyväisiä tuloksiin ja Fontesteaun maantieteellisesti melko laaja apellaatioluokitus Haut-Médoc sallii myös ongelmien väistelyn pienempiä alueita paremmin.

Chateau Fontesteausta löytyy tyypillinen Bordeaux’n vasemman rannan rypälesekoitus, jossa Cabernet Sauvignon toimii pääesiintyjänä ja Merlot, Cabernet Franc sekä Petit Verdot säestävät. Lasissa hieman tiilenpunaan jo kääntyvä väri. Tuoksu on sitä klassista ikääntyneempää Bordeaux’ta, jossa primäärinen mustaherukka ja tumma kirsikka antavat jo pikkuhiljaa periksi kuivatuille hedelmille, tupakalle, setripuulle ja syksyisen metsän märille lehdille. Myös maku on mukavasti kehittynyt ja seurailee pääosin tuoksun suuntaviivoja. Hedelmän intensiivisyys jää maun keskiosassa hieman muun kokonaisuuden jalkoihin, mutta kokonaisuus pysyy silti tyylikkäästi kasassa koko matkan. Hapokkuutta on napakasti ja ryhdikkäästi, kypsät tanniinit ovat selkeästi jo hiipumaan päin, vaikka pieni ikenien puristus loppumausta löytyykin. Keskipitkä jäkimaku liikuskelee kuivatun mustaherukan, tupakan ja setripuun suunnilla.

Chateau Fontesteau on mukava paketti kypsää Bordeaux-meininkiä ja tarjoilee juurikin sitä, mitä 15-vuotiaalta Haut-Médocin Cru Bourgeois-viiniltä sopii odotella. Ei suuren suuri viini, mutta tasapainoinen ja tyylikäs tapaus, jonka korkkausta ei kannata enää pitkittää. Viiniä voi sovitella ruokapöydässä kypsemmäksi valmistettujen riistalihojen tai vaikkapa ankan kylkeen. Parin kympin hintaan kelpo ostos Alkosta. 3,5 / 5 staraa.