10 vuotta kypsytetty rosé – Viña Tondonia Rosado Gran Reserva 2008

Lopez de Heredia Viña Tondonia kuuluu maailman kiehtovimpien viinitalojen joukkoon ja perinteisempää tyyliä edustavat viinit ovat aina upeita elämyksiä. Talolta löytyy myös aina silloin tällöin markkinoille putkahtava rosé, joka on pitkään ollut itsellänikin maistamatta aavistuksen hankalan saatavuuden vuoksi. Keväällä 2018 heilahti markkinoille vuosikerran 2008 Rosado Gran Reservaa 13200 pullon erä ja sain vihdoinkin paikattua aukon Tondonia-sivistyksessäni.

Vuosikerta 2008 koostuu Garnachasta (60%), Tempranillosta (30%) ja Viurasta (10%). Kypsytys Tondonialle tyypilliseen tapaan pitkään ja hartaasti, mikä tarkoittaa tämän rosadon kohdalla 4 vuotta tammitynnyreissä ja loppua kuutta vuotta pullossa.

Alkuun hieman pidättyväinen ja ujo tuoksu alkaa avautumaan viinin hengitettyä hetken aikaa lasissa. Tuoksusta nousee esiin kuivattua mansikkaa, appelsiininkuorta, hunajaa ja toki myös tammea. Makusektorilla kuiva ja hapokas sekä eläväinen viini rakentuu tasapainoiseksi paketiksi kypsää ja tyylikkäästi ikääntynyttä hedelmäisyyttä, raikasta hapokkuutta sekä pientä ikeniä kipristelevää tanniinisuutta. Loppua kohden esiin tulee myös pientä bitterisyyttä ja melko pitkä jälkimaku rakentuu kuivattujen marjojen ympärille.

Tondonia Rosado Gran Reserva 2008 jaksoi ihmetyttää useamman päivän ajan ja on varmasti omalla kohdallani yksi monimutkaisimmista ja mielenkiintoisimmista roseeviineistä koskaan. Tyylillisesti kyseessä tosin on enemmänkin vanhan koulukunnan Clarete-tyyppinen viini, kuin niinkään moderni rosé. Runsas, rouhea ja valtavirrasta poikkeava tyyli jakanee mielepiteitä puolesta ja vastaan, mutta makuja ja moniulotteisuutta viinistä löytyy vaikka muille jakaa.  Maistamisten ehdotonta “must-osastoa”, jos sattuu tulemaan vastaan. 4/5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Cazes Le Canon du Maréchal Rosé (Alko 12,99 €)

Kesä on perinteisesti tuonut Alkon valikoimiin nipun uusia kausiluonteisesti hyllyillä viihtyviä Rosé-viinejä. Yksi hyvä poiminta monenkirjavasta joukosta on aivan eteläisimmästä osasta Ranskaa, Côtes Catalanesin alueelta tuleva Cazesin Le Canon du Maréchal Rosé. Cazes on tunnettu luonnonmukaiseen toimintaan panostava biodynaaminen tila ja viineissäkin on yleensä ns. palikat kohdillaan.

Tämä rosé on 100% Syrah ja sen melko intensiivinen tuoksu tuo nenään tyylikkään setin metsämansikkaa, vadelmaa ja mustikkaa. Maun puolella aloitellaan hieman tuoksun odotuksia täyteläisemmällä meiningillä, mutta paketti pysyy kuitenkin mukavan raikkaana ja virkeänä alusta loppuun. Ryhdikkäät hapot piristävät keskipitkää ja marjaisaa jälkimakua.

Cazes Le Canon du Maréchal on tyylikäs ja hyvin tehty rosé. Viini on tyylillisesti hyvin lähellä Provencen kepeitä rosé-viinejä, mutta saa pientä lisäpotkua runkoonsa Etelä-Ranskan Syrah’n muhkeudesta.  Varma valinta kesäpäivien kulautteluun, erilaisille salaateille sekä sekalaiseen grillailuun. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Chateau Minuty M Rosé (Alko 14,90€)

Vaikka roseeviinit yhdistetään vahvasti kesään ja aurinkoon, on niille paikkansa viinilaseissa myös muina vuodenaikoina. Kun viinin rakenne on kunnossa, löytyy roseesta myös hyvä kaveri monenlaisille ruokatarjoiluille. Alkon hyllyille on hiljattain pölähtänyt mainio Rosé Provencesta – Chateau Minuty M, jossa palikat osuvat nätisti kohdilleen.

Côtes de Provencen tarhoilla kasvaneista Cinsault-, Grenache- ja Syrah-rypäleistä on saatu aikaan heleän vaaleanpunainen väri muutaman tunnin maseraatiolla. Tuoksusta löytää klassiset Provencen roseeviinin elementit; metsämansikkaa, persikkaa, herukkaa ja hitunen appelsiinkuorta. Maku on samaan aikaan melko intensiivinen, mutta myös hillityn elegantti. Nätisti muuhun pakettiin istuva raikas hapokkuus viimeistelee tasapainoisen kokonaisuuden.

Chateau Minuty M Rosé on klassisen tyylikäs Provencen Rosé, eikä hinta-laatusuhteessakaan ole juuri moitittavaa. Tasapainoiselle ja raikkaan hapokkaalle roseeviinille löytää kaverin monenlaisista salaateista, joista se klassisin kumppani lienee Nizzan salaatti. Myös vaalea kalan ja merenelävien kanssa pääsee kivasti samalle aaltopituudelle. 4 / 5 staraa.

 

 

Timanttista hapokkuutta ja Santorinin vulkaanista mineraalisuutta – Haridimos Hatzidakis

Santorinin Assyrtikojen raikas hapokkuus ja kiehtova mineraalisuus on kiinnostanut jo jokusen tovin, mutta pienen saaren alhaisista tuotantomääristä johtuen kohdalle on osunut valitettavan rajallinen määrä viinejä. Kun Juhannusta ja viime vuosina liiankin tutuksi tulleita kotimaan kesäsääkatastrofeja päätettiin lähteä karkuun jonnekin lämpimään, oli sopiva hetki Santorinin reissulle. Vaikka alkuvuoden viinitilavierailujen kiintiö alkoikin olla jo tapissaan, en tietenkään malttanut olla pyörähtämättä parilla tilalla, teemalla “kun nyt kerran paikan päällä ollaan.” Etukäteisfiilistelyjen ja -pähkäilyjen perusteella yhdeksi mielenkiintoisimmista tuottajista nousi isolla kädellä viiniskenen kehuja viime vuosina kerännyt Hatzidakis.

Haridimos Hatzidakisin viinitilan tarina Santorinilla alkoi vuonna 1996, kun herra meni ja uudelleenistutti aiemmin hylätyiksi joutuneita tarhoja Pyrgos Kallistisiin. Homma käynnistyi alkuun puolella hehtaarilla ja oma tarhapinta-ala on sittemmin laajentunut nykyiseen noin 12 hehtaariin. Tuotantotilat saatiin käyttöön vuotta myöhemmin 1997 ja ensimmäiset viinit markkinoille keväällä 1999. Tuotannon pääpaino on saaren alkuperäislajikkeissa, Assyrtikossa ja Aidanissa,  joista valmistuu sekä kuivia valkoviinejä että makeita vinsantoja. Punaviinisektorissa Hatzidakis on yksi niistä saaren tuottajista, jotka ovat olleet nostamassa aiemmin heikkona linkkinä ja karkean tanniinisena pidetyn paikallisen Mavrotragano-lajikkeen mainetta. Ideana on tuoda lajikkeen parhaita puolia esiin astetta harkitummilla ja osaavammilla viljely- ja valmistustekniikoilla.

Hatzidakisin omia tarhoja viljellään sertifioidusti luomuna, mutta ostorypäleiden kohdalla tämä ei välttämättä aina täysin toteudu. Assyrtiko-rypäleistä joutuu Santorinilla pulittamaan sopimusviljelijöille noin 3-3,5€ per kilo, joten ihan halpaa raaka-ainetta ei ole omien köynnösten ulkopuolellakaan tarjolla. Kun mukaan ynnätään pienet satomäärät, saadaan kasaan jo pari hyvää taustatekijää Santorinin Assyrtikojen melko reippaille pullohinnoille.

Santorinilla köynnökset kasvavat tarhoilla korimaisessa muodossa, kestääkseen saaren voimakkaan tuulisuuden. Vulkaaninen maaperä säilyttää hyvin yöllisen kosteuden ja köynnösten sijainnista lähellä maan pintaa on täten hyötyä myös kuuman ja kuivan kasvukauden aikana. Phylloxera ei ole Santorinin viinitarhoja vaivannut, joten tarhoilta löytyy runsaasti vanhoja, omilla juurillaan kasvavia köynnöksiä. Vulkaaninen maaperä, saaren voimakas tuulisuus ja vanhojen köynnösten pienet satomäärät rakentavat taitavissa käsissä intensiivisiä, kiehtovan mineraalisia ja erittäin hapokkaita viinejä. Hatzidakisin vuosituotanto pyörii tällä hetkellä noin 130 000 pullossa ja vakaa aikomus on vastata kasvavaan kysytään laajentamalla tuotantotiloja ja nostamalla tuotantomääriä.

Kierroksen päätteeksi maistelimme luonnollisesti kivan nipun viinejä:

1. Aidani 2016 Paikallislajike Aidanista valmistettu. Kypsynyt terästankeissa 6 kk ja pullotettu ilman suodatuksia. Hieman Assyrtikoa aromaattisempaa ja kukkaisempaa tavaraa, myös hieman maltillisemmalla hapokkuudella varustettuna. Raikas ja hedelmäinen ja mutkattoman mukava tapaus.

2. Santorini 2016 100% Assyrtiko. Käyminen villihiivoilla terästankeissa ja sakkakypsytys 40 päivää. Upea hapokkuus, tasapainoinen pläjäys vulkaanista mineraalisuutta ja sitruunaa, greippiä, ruohoisuutta ja pitkä jälkimaku. Maistamistani perustason Assyrtikoista selkeästi kärkikastia, erityisesti upean tasapainon ja nautinnollisen tiukan hapokkuutensa ansiosta.

3. Assyrtiko de Mylos Vielles Vignes 2016 100% Assyrtiko. Tarhaviini Mylos-nimisen tarhan vanhoista (yli 50-v) Assyrtiko-köynnöksistä. Kuorikontakti 12 tuntia, käyminen villihiivoilla terästankeissa ja kypsytys sakkojen kanssa 8 kk. Alkuun ujompi ja pidättyväisempi tuoksu, joka kuitenkin avautuu hetken lasissa lymyiltyään nätiksi paketiksi omenaa, greippiä, sitruunaa ja limeä. Upean rakenteen omaava ja todella fokusoitunut viini, jonka intensiivinen mineraalisuus ja lineaarinen hedelmäisyys on huikealla tasolla. Erittäin pitkä jälkimaku ja kokonaisuutena paras koko reissun aikana maistamistani Assyrtikoista.

4. Nykteri 2015 100% Assyrtiko. Nykteri on perinteinen Santorinin viinityyli, jossa ylikypsät rypäleet puristetaan yöaikaan ja viini kypsyy tammessa vähintään 12 kk. Hatzidakisin Nykteri oli reissun aikana maistetuista selkeästi eleganteimmasta päästä ja viinin tammikypsytyksessä onkin hyödynnetty eräkohtaisesti eri kokoisia ja eri ikäisiä tammitynnyreitä. Täten on saavutettu hieman tasapainoisempi lopputulos. Kuorikontakti 12 tuntia, käyminen villihiivoilla terästankeissa ja kypsytys vähintään 12 kk tammessa, ei suodatuksia. Aromi- ja makumaailma on edellisiä tummempisävyinen ja suutuntuma hieman konsentroituneempi sekä öljyisempi. Tammen mukana olon erottaa selkeästi, mutta se on sopivassa tasapainossa muun kokonaisuuden kanssa.

5. Assyrtiko de Louros 2015 100% Assyrtiko. Hatzidakisin valkoviinien lippulaiva Louros-nimiseltä tarha-alueen yli 100-vuotiaista Assyrtiko-köynnöksistä. Kuorikontakti 12 tuntia. Kypsynyt sakkojensa kanssa ranskalaisissa tynnyreissä ja itävaltalaisissa isoissa tammitynnyreissä noin 24 kk, hieman vuosikerrasta riippuen. Syvän kultainen väri ja tuoksussa mukana kypsien omenoiden lisäksi, heinää, hunajaa ja tammea. Tyylillisesti Burgundin meininkeihin nojaileva, elegantti ja moniulotteinen viini, jossa erinomaisen tiukka hapokkuus tasapainottamassa intensiivistä ja runsasta makumaailmaa.

6. Rosé 2016 Väriltään perinteisen tumman punainen viini tuo nokkaan mansikkaa, vadelmaa ja puolukkaa. Suussa ennakko-odotuksia huomattavasti raikkaampi meno ja kiva hapokkuus. Mukava tasapaino hapokkuuden ja punamarjaisen hedelmäisyyden välillä. Hyvin viilennettynä kivasti kulauteltavissa sellaisenaan, mutta rakenteensa puolesta myös kätevä ruokaviini.

7. Mavrotragano 2015 Paikallinen punaviinilajike, joka on perinteisesti tuottanut ,osittain heikosta osaamisesta johtuen, robusteja ja tanniinisia viinejä, joita on sitten lähinnä blendattu muiden viinien sekaan. Hatzidakis on yksi modernimman tyylin tekijöistä, joka on ollut nostamassa lajikkeen arvostusta valmistamalla fiksummilla tekniikoilla ja valinnoilla elegantimman lajikeviinin. 12-18 kk tammikypsytystä hieman vuosikerrasta riippuen, ei suodatusta. Tummaa marjaisuutta, jossa mustaherukkaa ja tummaa luumua, tupakkaa ja nahkaa. Hyvä balanssi, tyylillisesti Bordeaux-tyyppinen tapaus, jolle voi mukavan hapokkuuden, reilun intensiteetin, runsaan tanniinisuuden sekä pitkän jälkimaun puolesta lupailla varsin pitkää kellaripotentiaalia.

8. Vinsanto 2003 80% Assyrtikoa ja 20% Aidania. 15 päivää aurinkokuivattuja ylikypsiä rypäleitä. Käyminen terästankeissa ja kypsytys vähintään 7 vuotta tammitynnyreissä. Tumman ruskea väri ja tuoksussa taatelia, luumua, toffeeta, appelsiinin kuorta ja pähkinää. Nätti happorakenne lymyilee makean ja konsentroituneen paketin taustalla. Erittäin paksu rakenne ja täyteläinen kokonaisuus.

9. Voudomato 2008 Punaisista 10-15 päivää aurinkokuivatuista Voudomato-rypäleistä tehty makea viini (340 g/l sokeria). Käyminen terästankeissa ja kypsytys 5 vuotta tammitynnyreissä. Todella runsaasta makeudesta huolimatta raikasta punaisten marjojen meininkiä, raikas suutuntuma ja edellistä Vinsantoa kepeämpi rakenne.

Hatzidakisin viinit olivat kautta linjan varsin vakuuttavaa tavaraa. Niistä löysi upean paketin tyylikkyyttä, tasapainoa ja intensiivisyyttä. Tämä kaikki on saavutettu ilman minkäänlaisia merkkejä yliyrittämisestä tai kuluttajia kosiskelevista kikkailuista. Taustalta huokuu selkeä pyrkimys modernimpaan ja tasokkaampaan tekemiseen niin tarhoilla, kuin kellarissakin ja sitä kautta myös laadukkaampien sekä paremmin kasvuympäristöään esiin tuovien viinien valmistukseen. Vahva suositus!

Viikon Copa – Saint Hilaire Provence Rosé 2016 (Alko 16,89 €)

chateau-saint-hilaire-provence-rose-2016Roseeviinit ovat olleet maailmalla jo jonkin aikaa pienessä nosteessa. Ranska keikkuu yllätyksettömästi kärkimaana ja vastaa noin kolmanneksesta koko maailman roseekulutuksesta. Ranskassa roseeviinien mekka on itseoikeutetusti Provence, jolla on pitkä aihepiiriin liittyvä historia takanaan. Vaikka roseen tuotanto on koko Ranskan viineistä vain noin 16,5%, on sen osuus Provencen viineistä lähes puolet ja kolmen pääasiallisen rosé-apellaation osalta noin 88% (Côtes de Provence, Coteaux d’Aix en Provence ja Coteaux Varois en Provence). Provencen viinien nostaessa kysyntäänsä myös Ranskan rajojen ulkopuolella, on väritrendeissäkin alkanut tapahtua muutoksia. Viime vuosina muuallakin maailmassa on alettua suosia yhä enemmän haaleampia punaisen ja pinkin värisävyjä.

Saint Hilaire Provence Rosé esittelee kaikin puolin hyvin klassista Provencen rosé-tyyliä. Hailakan pinkin värisen viinin tuoksusta löytyy vadelmaa, kirsikkaa, mansikkaa sekä sitruunaa ja kukkaisuutta. Maku seurailee tuoksun linjoilla ja ilahduttavan raikkaan paketin tukipilarina toimii napakka hapokkuus sekä hillityn elegantti ja nätisti kontrollissa pysyvä hedelmäisyys. Melko pitkä jälkimaku on raikkaan hedelmäinen ja aavistuksen mineraalinen.

Saint Hilaire Provence Rosé on alueelleen sekä viinityylilleen uskollinen tapaus ja esittelee klassisen hillittyä, eleganttia ja kontrolloitua tavaraa nätissä tasapainossa. Mainio kumppani vaikkapa kesäisille salaateille tai grillatuille mereneläville. 3,5 / 5 staraa. Kuvan (©) Alko.

 

 

Viilenevien iltojen rosé – Chateau Ksara Sunset Rosé (Alko tilausvalikoima 13,99 €)

Loppukesän ja alkusyksyn viilenevät illat houkuttelevat korkkaamaan jotain lämminhenkisempää viiniä, vaikka fiilisten puolesta ollaankin vielä vahvasti kesän puolella. Kun grilliin on menossa kanaa, kalkkunaa, possua tai lautaselle tulossa vaikkapa kasvispainotteisia settejä, sopii kylkeen mainiosti hieman runsaampi roseeviini.

Ksara Rosé sAlkon tilausvalikoimasta löytyvä libanonilainen Chateau Ksara Sunset rosé pitää sisällään Caberent Francia (60%) ja Syrah’ta (40%). Keskivertoroseeta tummempi väri antaa jo osviittaa viinin runsaammasta luonteesta. Tuoksun punaisista marjoista ja pienestä mausteisuudesta siirrytään sujuvasti keskitäyteläiseen ja kuivaan makuun, jonka pieni mausteisuus antaa punaiselle marjaisuudelle luonnetta. Ryhdikäs hapokkuus pitää hedelmäisen rungon mukavasti kasassa.

Chateau Ksara Sunset Rosé on tasapainoinen ja ryhdikäs tapaus hieman runsaamman roseeviinin tarpeeseen. Itse korkkasin viinin ihan onnistuneesti rapucaesarin kylkeen, mutta jo aiemminkin mainitut grillatut vaaleat lihat, ruokaisammat salaatit sekä selkeäpiirteiset kasvisruuat ovat varmasti tämän viinin kohdalla sitä paritusten parasta sektoria. 3,5/5 staraa.

(Maahantuojalta saatu näytepullo)