Teneriffan helmi – Envínate Táganan (Alkon erikoiserä 22,49 €)

Kanariansaarilta tulee todella mielenkiintoisia viinejä ja erityisesti Teneriffa on tämän hetken Espanjan kuumimpia viinialueita. Envínate on puolestaan eri puolilta Espanjaa kotoisin olevien opiskelukaverusten Laura Ramosin, Alfonso Torrenten, José Ángel Martinezin, sekä Roberto Santanan viiniprojekti. Envínaten persoonallisia viinejä tulee luonnollisesti porukan kotiseuduilta, jotka sattuvat samalla olemaan hieman valtavirtaa mielenkiintoisempia viinialueita, kuten esim. Ribeira Sacra, Kanariansaaret, Extremadura ja Almansa. Lisäksi projekteja on käynnissä myös mm. Manchuelassa.

Táganan Blanco on sekoitus paikallisia lajikkeita, kuten Listan Blanco, Albillo Criollo, Marmajuelo, Gual ja Malvasia, jotka kasvavat vulkaanisessa maaperässä vanhoilla tarhoilla. Taustalta ei puutu viinintekokemusta eikä -näkemystä, sillä Roberto Santana on toiminut pitkään ja  ansiokkaasti Teneriffan tunnetuimman tuottajan, Suertes del Marquesin viinintekijänä.

Kullankeltaisen viinin kiehtovassa tuoksussa on kypsää omenaa, keltaista luumua, yrttejä ja hiukan mehiläisvahaa. Makusektorilta löytyy mukavasti syvyyttä ja malolaktisen käymisen mukanaan tuoma pieni kermainen pehmeys tasapainottaa hienosti ryhdikkään viinin raikasta hapokkuutta sekä mineraalisen klangin sävyjä.

Envínaten viineistä ei puutu persoonallisuutta tai sävyjä, eikä tämäkään Teneriffan valkoinen jätä viininystävää kylmäksi millään sektorilla. Huonoksi puoleksi on pakko laskea heikohko saatavuus, joka ei tässä tapauksessa kosketa pelkästään peräpohjolaa. Alkoon saapui onneksemme erikoiserä, joka lienee tosin tällä erää loppuunmyyty. Kirjoitushetkellä toista Envínaten Palominosta tehtyä valkoista löytyy kuitenkin vielä Arkadian hyllystä.

Viikon Copa – Gysler Sandstein Riesling Trocken (Alko 14,99 €)

Saksan Rheinhessen on ollut kovassa nosteessa jo jonkin aikaa ja alue on saanut ansaittua huomiota erityisesti nuorempien viinintekijöiden energisyydestä, kokeilunhalusta ja laatuhakuisuudesta. Vuosi 2018 oli lämmin sekä kuiva ja  Rheinhessenissäkin aloitettiin sadonkorjuut ennätyksellisen aikaisin. (Laajempi katsaus Saksan uuteen vuosikertaan löytyy täältä) Nyt kun tuoreimmat pullot ovat alkaneet löytämään paikkojaan myymälöiden hyllyiltä, on sopiva hetki tutustua uuden vuosikerran luonteenpiirteisiin korkkailemalla esim. Alexander Gyslerin Sandstein Riesling Trocken.

Sandstein Rieslingin rypäleet ovat kasvaneet biodynaamisesti viljellyillä hiekkakivisillä tarhoilla Weinheimin kylän ympäristössä. Viini on käynyt terästankeissa, eikä sitä ei ole suodatettu tai kirkastettu.

Tuoksusta löytyy sitrusta, vihreätä omenaa ja hiukan persikkaa. Maussa paljon intensiivistä energisyyttä ja mainio tasapaino hapokkuuden, pienen jäännössokerin (7 g/l) sekä hedelmäisyyden välillä. Kuumasta kasvukaudesta huolimatta alkoholitasot on saatu pidettyä varsin maltillisilla tasoilla (11,5%) ja jälkimakukin on miellyttävän raikas.

Gysler Sandstein Riesling Trocken on tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus ja hyvä esimerkki Rheinhessenin tasosta sekä potentiaalista jo perusviinien tasolla. Ruokapöydässä takuuvarmoina kavereina toimivat vaaleat kalat sekä merenelävät. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Txomin Etxaniz Txakoli Rosé (Alko 14,98 €)

Noin vuosi sitten kiertelin pohjoisen Espanjan Txakolitarhoja ja alueen dramaattinen ilmasto sekä laatuaan viime vuosina huikeasti nostaneet viinit tekivät suuren vaikutuksen. Laajempi juttuni Txakolista löytyy Viini-lehden numerosta 8/2018. Sopivasti kesän kynnyksellä Alkon valikoimiin on heilahtanut mainio Txomin Etxaniz Txakoli Rosé. Txomin Etxanizin tarhat sijaisevat Getariassa Biskajanlahden huikeissa maisemissa ja tuottaja profiloituu Txakolin perinteisemmän tyylin edustajiin. Toisaalta rosee ei sinänsä ole erityisen perinteinen viinityyli Txakolialueilla ja Txomin Etxanizinkin roseet ovat saaneet kipinänsä jenkkimaahantuojan ideasta sammuttaa paikallista roseejanoa hieman eksoottisemmalla baskiviinillä.

Tässä Txakolissa alueen perinteisin valkoinen lajike Hondarribi Zuri on saanut kylkeensä punaista Hondarribi Beltzaa. Tyylikäs tuoksu on raikkaan metsämarjainen, vadelmainen ja hiukan mineraalinen. Makukin kulkee selkeästi punamarjaisissa tunnelmissa, ryhdikkään hapokkuuden pitäessä paketin loistavasti kasassa. Getarian Txakolille tyypillinen hento pirskahtelu raikastaa suutuntumaa entisestään.

Txomin Etxaniz Rosé on erinomainen, hieman eksoottisempi roseeviini biskajanlahden rannoilta. Loistava ja tyylikäs kaveri aurinkoisten päivien virkistykseen, erilaisille salaateille sekä luonnollisesti mereneläville vaikkapa grillattuna. Näin hyvällä hinta-laatusuhteella pääsee heittämällä omalle kesäviinilistalle 4 / 5 staraa.

 

 

 

Ensinäkymät Saksan viinien uuteen vuosikertaan 2018

Saksan kevät tuo mukanaan tuoreimman vuosikerran Gutsweinien seuraan Ortsweineja sekä enenevässä määrin myös Grosse Lage-tarhojen kabinetteja, spätleseä sekä muitakin makeampia. Kävin huhtikuussa Mainzissa Maxime Herrkunft Rheinhessen Ortswein Preview – tapahtumassa tutustumassa Rheinhessenin vuoden 2018 kyläviineihin sekä VDP:n Weinbörsessä katsastamassa VDP-tuottajien vuosikertaa 2018.

Kuuma ja kuiva kasvukausi toi mukanaan historiallisen aikaiset sadonkorjuut ja monin paikoin rypäleitä kerättiin jo elokuussa. Kierrellessä tarhoilla elo- ja syyskuussa sekä Nahessa että Moselissa, rypäleet näyttivät oppikirjamaisen terveiltä ja kauniilta. Sääolosuhteet loivat odotukset kypsästä hedelmäisyydestä, uhkakuvia matalasta hapokkuudesta sekä korkeista alkoholipitoisuuksista. Sokeritasojen nopea nousu ja vastaavasti hapokkuuden lasku pakotti monet viinitilat nopeisiin ratkaisuihin ja useimmat tuottajat korostivatkin nimenomaan sadonkorjuun ajoittamisen merkitystä viinien tasapainon saavuttamisessa. Normaalia lyhyemmäksi jääneen kasvukauden vuoksi toki herää sitten myös kysymys fysiologisen kypsyyden riittävyydestä. 

Vaikka kokonaissatomäärä nousikin selkeästi edellisistä vuosista, oli kuivuudella paikka paikoin myös satomääriä hillitsevä rooli. Nuorilla köynnöksillä oli vaikeuksia kuivuuden kanssa, mutta vanhemmat taas pärjäsivät syvemmälle ulottuvien juurakoidensa avulla varsin hyvin. Riesling on pärjännyt hyvin, mutta muilla lajikkeilla ei ole ollut aivan niin helppoa; esim. Rheingaussa Spätburgunder oli pudottanut happotasojaan jo yhden viikon aikana poikkeuksellisen dramaattisesti ja myös lähtökohtaisesti matalahappoisempi Chardonnay tuntuu maisteluiden perusteella keränneen selkeästi enemmän kuuman vuosikerran profiilia.

Jos ennakko-odotuksissa oli paksua hedelmää ja matalia happoja, Rheinhessenin Maxime Herrkunft Ortswein Preview Tasting osoitti heti profiilin jossain määrin toisenlaiseksi. Happotasot olivat yleisesti varsin hyviä ja tasapaino muutenkin mainiolla tolalla. Toki hedelmäisyys on edellistä vuotta runsaampaa ja pyöreämpää, mutta toisaalta viinit ovat täten myös helpommin lähestyttäviä, erityisesti makeampien viinien osalta. Rheinhessenistä löytyi muita alueita enemmän tapauksia, joissa aikaisen sadonkorjuun kautta hapot olivat tikissä, mutta toisaalta fysiologinen kypsyys jäänyt hieman vajaaksi ja sitä kautta aromi- sekä makuprofiili hieman ohueksi sekä yksinkertaisemmaksi. Parhaat tuottajat ovat kuitenkin onnistuneet löytämään hyvän balanssin hieman kypsemmän hedelmäprofiilin, intensiteetin ja ryhdikkäiden happojen yhdistelmällä. Rheinhessenissä isoimmin ilahduttivat Schätzel, Wittmann, Wagner-Stempel, Dreissigacker, Katharina Wechsler, Stefan Winter, Weinreich, Steitz, Fischborn, Seehof ja Eva Vollmer. 

VDP:n Weinbörsessä keskityin Pfalzin, Rheingaun, Nahen ja Moselin valkoviinien uuteen vuosikertaan. Saksan suurimmista aurinkotunneista tunnettu Pfalz yllätti viiniensä tasapainolla. Kun niin ikään lämmin, mutta hieman sateisempi 2015 tuotti pidemmän kasvukauden kautta jopa 14 % alc. Rieslingejä, on suurin osa VDP-tuottajista onnistunut pitämään 2018 alkoholitasot 12,0-13,5 % haarukassa ilman merkittäviä muutoksia jäännössokerimäärissä. Jälleen monet tuottajat korostivat sadonkorjuun tarkkaa ajoittamista. Monesti aiemminkin vahvoiksi osoittautuneet Basserman-Jordan, Knipser, Karl Schäefer, Rings, Kranz ja Acham-Magin olivat kovalla tasolla nytkin. 

Rheingaussa kuuma vuosi on tuonut viineihin hieman normaalia enemmän persikkaista hedelmäisyyttä ja pehmeämpää happorakennetta. Parhaista löytyy kuitenkin mukavasti syvyyttä ja pituutta, vaikka 2015 vuosikerran intensiteettiin ja moniulotteisuuteen ei useimmiten ylletäkään. Erityisen kovia viinejä olivat saaneet aikaiseksi Robert Weil, Künstler, Leitz, Schloss Vollrads, Jakob Jung, Baron Von Knyphausen, Friedrich Fendel, Barth, August Eser sekä Freimuth.

Nahen viineistä tuntui löytyvän aiempia vuosia enemmän voimaa sekä täyteläisyyttä ja myös vulkaaninen mineraalisuus nousi aika ajoin melko voimakkaasti esiin. Parhaat fiilikset jäivät Dönnhoffin, Schlossgut Dielin, Schäfer-Fröhlichin, Gut Hermannsbergin, Kruger-Rumpfin ja Joh. Bapt. Schäferin viineistä.

Mosel oli viinialueista selkeimmin profiloitavissa. Jos muualla Saksassa aloiteltiin sadonkorjuuta jo elokuun puolella, monilla Moselin huipputarhoilla odoteltiin rauhassa vielä syyskuun lopullakin. Odotus on tuonut lisää syvyyttä ja moniulotteisuutta viineihin ja kun tuottajat puhuivat noin 1 g/l normaalia matalammista happotasoista, näyttää Moselin tilanne oikein hyvältä. Viileämpinä alueina tunnetut Saar ja Ruwer ovat selkeästi hyötyneet lämmöstä ja saaneet kylmempinä vuosina uupuvaa tasapainoa viineihinsä. Monet 2018 vuosikerran parhaat Moselit löytynevät näiltä kulmilta. Keski-Moselista pohjoiseen päin on havaittavissa selkeästi enemmän kypsempää hedelmäisyyttä ja hieman matalampaa hapokkuutta. Kuivissa viineissä ollaan ryhdikkäässä ja raikkaassa rakenteessa, joskin ajoittain makupuolelta uupui se viimeinen silaus intensiteettiä, syvyyttä sekä pituutta. Makeammissa viineissä on selkeämmin esillä lämpimän vuosikerran helposti lähestyttävä pyöreys ja runsas hedelmäisyys, ei voida kuitenkaan puhua millään tavalla veltoista tai paksuista viineistä. Happofanien  kannattaa kartoittaa meininkiä esim. tiukkojen ja raikkaiden Maximin Grünhausin viinien kautta. Eteläisemmiltä tarhoilta Maximin Grünhausin lisäksi esim. Peter Lauer, Von Hövel, Nik Weis St. Urbans-Hof, Karthäuserhof, Van Volxem sekä Grans-Fassian ovat onnistuneet hienosti. Keski-Moselissa ja pohjoisemmassa Dr. H. Thanisch, Schloss Lieser, Clemensbusch ja Knebel olivat myös varsin mainiossa vireessä. 

Yhteenvetona voi todeta, että 2018 ei vaikuta joistakin odotuksista huolimatta ylikypsältä, veltolta tai ryhdittömältä, vaikka kyseessä onkin hieman runsaamman hedelmäprofiilin vuosi. Parhailla tuottajilla paketti on hyvin kasassa ja tasapainossa. Monissa viineissä on paljon tavaraa, heti tuoreeltaan esillä olevaa hurmaavaa aromaattisuutta sekä rentoa svengiä, mikä tulee takaamaan vuosikerran sujahtamisen suuren viiniyleisön sydämiin. Aika sitten näyttää millainen kehityskaari viineille muotoutuu. Monet tuottajat tekivät vertauksia vuosikertaan 2011, joka sekin on omien kokemusten mukaan kehittynyt pulloissa oikein mukavasti. 

 

 

Viikon Copa – Koyle Don Cande Cinsault (Alko 15,90 €)

Cinsault on erityisesti eteläisemmässä Ranskassa melko yleinen, mutta hieman muiden varjoon jäänyt punaviinilajike. Lähinnä punaviinisekoituksissa ja roseeviineissä viihtyvä Cinsault pääsee aniharvoin pulloon yksinään ilman muita blendauskavereita, mutta Alkon hyllyille on ilmestynyt jokin aika sitten Koyle Don Cande – 100-prosenttinen Cinsault Chilestä.

Kuivassa ja lämpimässä viihtyvän Cinsaultin luulisi soveltuvan hyvin uuden maailman tarhoille ja tämän viinin rypäleet tulevat Itatan laakson alueelta kastelemattomalta tarhalta, yli 70-vuotiaista köynnöksistä.

Raikkaassa tuoksussa on pääosin punaisia marjoja ja yrttistä mausteisuutta. Suutuntuma on mehukkaan marjainen, mutta sopivasti happojen ja mausteisuuden tukema. Tanniineista löytyy pientä roheutta ja rösöä, joka tässä tapauksessa onnistuu tuomaan viinille lisää luonnetta. Keskipitkä jälkimaku pyörii punaisten marjojen ja yrttien sävyttämissä tunnelmissa.

Koyle Don Cande on hieman kevyempänä sekä raikkaampana tapauksena varsin mielenkiintoinen lisäys ylikypsän hillomaisuuden kyllästämässä Chilen viinien sektorissa. Mukavaa kulauteltavaa sellaisenaankin, mutta hyvä kaveri grillatulle possulle, kanalle tai mausteisille makkaroille. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Albert Bichot Bourgogne Vieilles Vignes de Chardonnay (Alko 19,78 €)

Burgundista tulee eittämättä maailman tyylikkäimmät ja arvostetuimmat kuplattomat Chardonnayt. Viinien kova maine ei ole synytynyt tyhjästä, mutta hieman parempiin apellatioihin ja tasokkaampiin viineihin siirryttäessä hinnat karkaavat usein peruskuluttajan lompakon kannalta valitettavan kivuliaille tasoille. Onneksi joukosta löytyy aina sillöin tällöin myös hyvän hinta-laatusuhteen pulloja ja yksi niistä on Alkon vakiovalikoimasta löytyvä Albert Bichot Bourgogne Vieilles Vignes de Chardonnay.

Viinin rypäleet tulevat luomuviljeltyjen tarhojen 25-35-vuotiassa köynnöksissä Côtes de Beaunen ja Hauts-Côtes de Beaunen alueilta. Viidennes viinistä on käynyt sekä kypsynyt 8-12 kk tammitynnyreissä. Tuoksusta löytyy sitruunaa, omenaa, keltaista luumua sekä kevyttä tammen tuomaa paahteisuutta. Keskitäyteläinen maku on sopivan runsas, mutta ryhdikkään hapokkuuden sekä onnistuneen tammen käytön ansiosta miellyttävän raikas ja  erittäin tasapainoinen.

Albert Bichot Bourgogne Vieilles Vignes de Chardonnay on loistava valinta, kun halutaan Burgundin tyylikkyyttä kohtuullisella hinnalla. Hyvä kaveri hieman täyteläisemmille ja rasvaisemmillekin kalaruoille. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Gorka Izagirre Basque 2017 (Alko tilausvalikoima 17,90 €)

Baskimaan Txakoli on ollut mukavassa nosteessa viime vuosina. Modernimmat näkemykset erityisesti viinien valmistuksessa ovat nostaneet viinien laatua huomattavasti ja aiemmin lähinnä paikallisena kuriositeettina tunnetut pullot keikkuvat tähtiravintoloiden viinilistoilla. Vierailin Txakoli-tiloilla viime vuoden kesäkuussa ja myös Gorka Izagirren tarhat, kellarit ja viinit tulivat tutuiksi. Laajempaa näkemystä Txakolin kolmen D.O.-alueen viinitouhuihin löytyy Viini-lehteen 8/2018 kirjoittamastani jutusta. Suomessa Txakolia on toistaiseksi voinut bongailla lähinnä viineihin panostavien ravintoloiden listoilta, mutta pikkuhiljaa pulloja on alkanut ilmestyä myös Alkon valikoimiin. Tilausvalikoiman puolelle heilahtanut Gorka Izagirre Basque 2017 kannattaakin ottaa tarkasteluun.

Gorka Izagirre on kolmen Michelin-tähden ravintola Azurmendin yhteyteen vuonna 2005 perustettu viinitila. Viinejä on suunniteltu huipputason ravintolan tarpeet huomioiden ja moderneille Txakoleille tyypilliseen tapaan mm. sakkakypsytyksillä ja batonnagella saadaan viineihin lisää vivahteikkuutta ja luonnetta. Hondarrabi Zurista ja Hondarrabi Zerratiasta tasajaolla valmistetusta Gorka Izagirre Basquesta löytyy hillitysti omenaa, sitruunaa, hiukan heinää ja yrttejä sekä merellistä mineraalisuutta. Kuivassa maussa korostuu viinin hapokas luonne, jota tukee tyylikäs ja nätisti kontrolloitu hedelmäisyys. Makuprofiiliin on saatu mukavasti myös syvyyttä.

Modernit näkemykset ovat nostaneet Txakolin laadun aivan uusiin ulottuvuuksiin ja Gorka Izagirre on tästä erinomainen esimerkki. Mikä hienointa, modernit näkemykset on toteutettu vanhoja perinteitä sekä tyylilajia kunnioittaen. Txakolit ovat erinomaisia kavereita ruokapöydässä, etenkin jos tarjolla on kala- ja äyriäisruokia. 4 / 5 staraa.

 

 

Kanarian helmi – Matías i Torres Albillo Criollo 2016

Kanariansaarten lomailusirkuksen keskelle on ehkä äkkiseltään vaikea kuvitella mitään vakavasti otettavaa viinimeininkiä. Asiaan hieman enemmän perehtyneillekin mieleen tulee todennäköisesti lähinnä Teneriffan viinit, jotka ovat ehtineet keräillä jo jonkinlaista suitsutusta maailmalla. Omalle kohdalle osuneista Kanarian viineistä toistaiseksi mielenkiintoisin löytyy kuitenkin Teneriffan läntiseltä naapurisaarelta, La Palmalta. Matías i Torres Albillo Criollo on tilaa isänsä viinijalanjäljissä luotsaavan Victoria Torresin taidonnäyte korkealla (n. 1200 m) vulkaanisessa maaperässä kasvavien varttamattomien köynnösten rypäleistä.

Albillo Criollo on melko tuntematon rypäle, mutta vahvasti näyttää siltä, että se olisi oma lajikkeensa, eikä sukua Manner-Espanjassa hieman yleisemmin tavattaviin Albillo-lajikkeisiin.

Matías i Torresin tarhoja hoidetaan luonnonmukaisin menetelmin ja viinit valmistetaan minimaalisen käpälöinnin taktiikalla. Tämän Albillo Criollon mehut on puristettu kokonaisista tertuista ja viini on käynyt spontaanisti terästankissa, missä se on myös kypsynyt 8 kk sakkojensa seurassa. Erittäin intensiivisestä tuoksusta erottaa reilusti vulkaanista mineraalisuutta, kypsää omenaa, mehiläisvahaa ja hiukan merilevän vivahdetta. Intensiivinen meininki jatkuu myös suussa. Viinistä löytyy paljon erilaisia nyansseja, syvyyttä ja energisyyttä, mutta paketti pysyy kuitenkin ihailtavan nätisti kontrollissa.

Matías i Torres Albillo Criollo on kyllä todella huikea viini, eikä Espanjan hinta hieman parin kymmenen euron päälle näin hienosta tavarasta paljon päätä huimaa. Täydet 5 / 5 staraa.

 

Garnachan ytimessä – Comando G ja Bodega Marañones

Garnacha on saanut paljon uutta pöhinää ympärilleen viime vuosina, kun eri puolilla maailmaa viinitilat ja viinintekijät ovat herättäneet henkiin erityisesti vanhojen köynnösten tarhoja. Garnacha-rypäleitä on takavuosina parjattu korkealle nousevista sokeripitoisuuksista, matalasta hapokkuudesta, niukasta kuoriväristä sekä melko herkästä hapettumisesta. Asiantuntevissa käsissä nämä eivät kuitenkaan enää muodosta ongelmaa. Yksi puhdaspiirteisen ja korkeatasoisen Garnachan hotspotteja on Madridin lähellä korkealla vuoristossa sijaitseva Gredos, missä jopa 900 metrin korkeudessa kasvaa mukavasti myös vanhempia köynnöksiä. Alueen uuden nousun pääarkkitehteinä ovat toimineet muutamat innovatiiviset tuottajat, joihin lukeutuvat mm. Comando G sekä Bodega Marañones.

Comando G on opintojensa myötä tutustuneiden Dani Jimenez-Landin ja mm. Telmo Rodriguezin kanssa työskennelleen sekä Bodega Marañonesin viinintekijänä viihtyneen Fernando Garcian Garnacha-projekti korkealta Gredosin vuoristosta. Alussa mukana oli myös Bernabelevan Marc Isart, joten visoita ja osaamista ei tästä nipusta ole puuttunut! Herkkää, heleätä ja luonteikasta Garnachaa pursuavat viinit ovat saavuttaneet rutkasti ihailua sekä arvostusta. Kovan hypetyksen vuoksi Comando G:n hinnat ovat erityisesti tarhaviinien osalta karkaamassa käsistä, mutta Espanjassa vajaalla parilla kympillä irtoava La Bruja de Rozas on varsin pätevä esitys Gredosin Garnachasta. Kypsän vadelmainen ja kirsikkainen, mutta ryhdikäs, yrttinen ja Labrosia hieman lineaarisempi.

Bodega Marañones on taas Fernando Cornejon tila, jonka viinintekijänä toimii Fernando Garcia – toinen em. Comando G:n puuhamiehistä. Ei liene siis suuri ihme, että viineistäkin löytyy yhtäläisyyksiä. Labros tulee Paraje Peña Cruz-tarhan vanhoista 70-vuotiaista köynnöksistä. Käyminen on toteutettu kokonaisilla rypäletertuilla ja kypsytys hoidettu isoissa käytetyissä ranskalaistynnyreissä.

Nätti paketti yrttejä, mausteisuutta, kukkia, vadelmaa ja mansikkaa. Hieman Bruja de Rozasia leveämpi ja muhkeampi, mutta kiehtovan mausteinen ja juuri sopivan ryhdikäs muodostaakseen tasapainoisen kokonaisuuden.

Comando G sekä Marañones ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, ettei Garnachaa tarvitse ylikonsentroida tai doupata massiivisen täyteläiseen muotoon saadakseen kiehtovaa tavaraa aikaiseksi. Kumassakin viinissä tulee hienosti esiin niiden herkkä luonne, unohtamatta lajikkeen ominaispiirteitä; kypsää marjaisuutta, kukkaisuutta, maltillista hapokkuutta sekä melko runsasta alkoholitasoa (14,5%). Kummallekin heittämällä 4 / 5 staraa ja Espanjan hinnoilla haarukassa 15-20 € lisäpisteet erinomaisesta hinta-laatusuhteesta. Comando G:n viinejä löytyy Suomessa tällä hetkellä vain ravintolavalikoiman puolelta, Marañonesiin en ole toistaiseksi onnistunut törmäämään.

 

 

 

Jouluviinit 2018

On taas tullut aika iskeä pöytään joulun viinisuosituksia. Puolikuiva Riesling ja ryhdikäs roseeviini toimivat hyvinä yleisviineinä joulupöydän äärellä ja taklailevat mukavasti monenlaisten makujen sekamelskaa. Kinkun tai kalkkunan mieto maku ei sinänsä kaipaa kaverikseen tuhtia punaviiniä, mutta toisaalta monissa joulupöydissä nautiskellaan myös tummemmista lihoista sekä riistasta, joten suosituksista löytyy myös täyteläisempien makujen punaviinikumppaneita. Tilausvalikoiman pullojen kanssa kannattaa olla ajoissa liikkeellä ja toki tarkastaa myös myymäläsaatavuus Alkon nettisivuilta.

Grans-Fassian Catherina Riesling (18,98 € Alko vakiovalikoima)

Ryhdikäs ja puolikuivan puolelle kallistuva Riesling on hyvä valinta joulupöydän yleisviiniksi. Erityisen hyvin Riesling toimii joulun kalojen, mätien ja äyriäisten kyljessä, muttei toki pelästy vaaleita lihoja tai maisteisuuttakaan.

Chivite Las Fincas Rosado (15,90 € Alko tilausvalikoima)

Chiviten ja kolmen Michelin tähden ravintoloitsija Arzakin yhdessä kehittämä roseeviini on ruokapöydässä kuin kotonaan. Roseeviini toimii hyvin jokapaikanhöylänä perinteisen joulupöydän makusekamelskan keskellä eikä pelkää pientä etikkaisuuttakaan.

Leo Martin Selección Mencía (13,99 € Alko vakiovalikoima)

Mencía on espanjalaisten punaviinilajikkeiden ehdotonta aatelia. Leo Martin Selección Menciasta löytyy maukas yhdistelmä raikasta tummaa marjaisuutta, mausteisuutta, vaniljaa sekä ryhdikästä runkoa. Erinomainen hinta-laatusuhde.

Pian delle Vigne Rosso di Montalcino (21,90 Alko tilausvalikoima)

Antinorin erittäin tasapainoinen, tyylikäs ja kiehtovan moniulotteinen Rosso di Montalcino sopii parhaiten tummemmille lihoille sekä riistalle. Löytyy tilausvalikoiman lisäksi mm. Arkadian myymälän hyllystä.

Gran Mascota Cabernet Sauvignon (29,90 € Alko vakiovalikoima)

Kun haetaan edellisiä täyteläisempää punaviiniä tai vaikka lahjapulloa, on Gran Mascota Argentiinasta hyvä valinta. Täyteläinen viini, joka on on kuitenkin onnistunut säilyttämään miellyttävän ryhdikkään vireen. Viini on pakattu näyttävään ja kookkaaseen puulaatikkoon, joka toimittaa tyylikkään lahjapakkauksen virkaa jo sellaisenaankin.