Tyylipuhdasta Nebbioloa – Travaglini Gattinara 2011 (Alko 23,90€)

Päätimme viinibloggaajien kanssa tempaista taas pitkästä aikaa yhteispostauksen ja pienten pohdintojen jälkeen postauksen kohteeksi valikoitui Alkon vakiovalikoimasta löytyvä Travaglini Gattinara. Muiden blogien postaukset samasta viinistä pääset lukemaan klikkailemalla postauksen lopussa olevista linkeistä.

Travaglini Gattinara 2011Barbarescon ja Barolon suitsutuksen jalkoihin jää muutamia varsin mielenkiintoisa, pienempiä Nebbiolo-alueita pohjoisessa Italiassa. Yksi näistä on Gattinara. Alueen maaperä on kivisempää ja pitäen sisällään mm. graniittia ja vulkaanisia komponentteja. Alueelta löytyy muutama suurempi ja tunnetumpi tuottaja, joista yksi on Travaglini. Omat ensikosketus Travagliniin osuu joskus aikoinaan risteilyltä ostettuun vuoden -97 Tre Vigne-pulloon. Ostopäätös taisi syntyä erikoisen pullon ja vieressä kököttänyttä Gajan Sperssia huomattavasti miellyttävämmän hintalapun perusteella. Hyvin todennäköisesti tuo viini tuli juotua aivan liian nuorena ja ilman sen syvällisempää ymmärrystä sen hienouksista. Jotain taisi kuitenkin painua mieleen jo silloin, koska harvemmin on sen jälkeen tullut kuljettua maistamatta ohi kohdalle osuneista Gattinaran Nebbioloista.

Useimpien Alkojen hyllyiltä löytyy tällä hetkellä Travaglinin Gattinaran vuosikertaa 2011. Lasissa viinistä löytyy tyypillistä ja klassista Nebbiolo-meininkiä, tiilenpunaiseen sävyyn taittuvasta väristä lähtien. Tuoksusta nousee punaista kirsikkaa, karpaloa, pientä savuisuutta, syysmetsän märkiä lehtiä sekä setripuuta. Paletilla varsin intensiivinen hedelmäosasto pysyttelee hillitysti keskitäyteläisissä meiningeissä, mutta viinityylille tunnusomaisen reilu, kypsä tanniinisuus, korkea hapokkuus sekä hieman keskitasoa korkeampi alkoholi nostavat suutuntuman jämäkämmälle tasolle. Pitkä jälkimaku hoituu punaisten marjojen ja mausteisuuden merkeissä.

Travaglini Gattinara 2011 tarjoilee laadukkaan, tasapainoisen ja klassisen Nebbiolo-esityksen, ollen myös hinta-laatusuhteella mitattuna Alkon parasta Nebbiolo-tarjontaa. Viini on vielä elinkaarensa alkuvaiheissa, joten muutamat lisävuodet kellarin puolella tuovat vielä roimasti lisää avoimuutta, tasapainoa ja ulottuvuuksia. Jos päätyy korkkailemaan viiniä jo tässä vaiheessa, kannattaa viinille antaa reilusti happea ja ruokapöydässä on järkevää taklailla reilua tanniinisuutta vaikkapa punaisen lihan, suolan ja rasvan avulla. Itse kulauttelin viinin paahdetulla prosciuttolla tuunatun sienirisoton kanssa ja hyvinhän tuokin yhdistelmä tuntui toimivan. Vahvat 4/5 staraa.

Lue myös muiden blogien postaukset:  – LoppasuutPullon henkiRypäleistä viis!Viinihullun päiväkirjaViinikarttaViinikuplaWine and FinlandWineserver

Rossoa Montalcinosta – Frescobaldi Campo ai Sassi Rosso di Montalcino 2014 (Alko 17,99€)

Campo ai SassiRosso di Montalcinot ovat lähes poikkeuksetta varsin mainioita käyttöviinejä ja tarjoavat useimmiten myös hyvän vastineen rahalle. Siinä missä Brunello di Montalcinojen parhaita hetkiä saa odotella vuosikausia, ovat Rosso di Montalcinot tuoreinakin helposti lähestyttäviä ja monikäyttöisiä myös ruokapöydässä. Alkon vakiovalikoima ei ole Montalcinon viinejä juurikaan tarjoillut. Kirjoitushetkellä suoraan hyllystä löytyy yksi kolmen vartin ja yksi magnumkokoinen Brunello ja tämä yksi ainoa Rosso di Montalcino.

Marchesi di Frescobaldi on yksi Toscanan suurimmista tuottajista ja toimii Toscanan lisäksi useilla muillakin viinialueilla Italiassa. Nykyään omistuksessa on yli 1000 hehtaaria viinitiluksia. Miljoonien pullojen vuosituotanto on osoittautunut laadullisesti vakaaksi ja varsin luotettavaksi vuodesta toiseen.

Campo ai Sassi Rosso di Montalcino on siis 100 %:nen Sangiovese, jota on kypsytetty 12 kk tammessa ja 4 kk pulloissa. Tuoksussa on punaista kirsikkaa, hapankirsikkaa ja yrttejä. Keskitäyteläisestä mausta löytyy  tuoksun komponenttien lisäksi pientä virkistävää bitterisyyttä, vaikka viini liikuskeleekin yleisesti ottaen melko pehmeällä otteella. Campo ai Sassi on puhdaspiirteinen Rosso di Montalcino, joka ei välttämättä tarjoile mitään erityisempiä yllätyksiä, mutta hoitaa tonttinsa vakaalla ja varmalla otteella. Lautaselle lihaisammalla kastikkeella varustettua pastaa, paistettua maksaa tai miksei vaikka Saltimbocca. 3,5 / 5 staraa.

Loistava juustokakun ja viinin yhdistelmä sopii ystävänpäivään!

Juustokakku sSanotaan, ettei täydellisyyttä ole olemassakaan, mutta tällä moneen otteeseen testatulla juustokakun ja viinin yhdistelmällä pääsee ainakin kohtuullisen lähelle. Herkullisen juustokakun resepti on peräisin Kotiliedestä ja ohjeen löydät klikkaamalla tästä. Makean ja kevyesti pirskahtelevan Moscato d’Astin suhteen Alkossa valinta on helppoa, vaihtoehtoja on vakiovalikoimassa nimittäin tasan kaksi. Yksi isossa ja yksi puolikkaassa pullossa. Valitsit sitten kumman tahansa, homma toimii. Herkullista ystävänpäivää!

La Caliera Moscato d’Asti – 7,98 0,375l (Alko)

La Caliera Moscato d'Asti vaaka

 

 

 

 

Canti Moscato d’Asti – 9,29 (Alko)

canti moscato d'asti

 

 

 

 

(Kuvien © Alko)

Brunelloa Montalcinossa 9/2015

Syyskuinen Toscanan matka jatkui Panzanon Vino al Vino-festareilta muutamien mutkien kautta Brunellon kotikonnuille Montalcinoon.

MONTALCINO1Orastavaa auringonlaskua tarkkailtiin leikkele- ja juustolautasen äärellä, laseissa Tenuta Barbi Brunello di Montalcino 2010 ja Col d’Orcia Brunello di Montalcino 2009. Hehkutetun 2010-vuoden Barbi antaa jo tässä vaiheessa isoja lupauksia elegantin rakenteensa välityksellä, vaikka erityisesti keskipaletti on vielä kovin sulkeutunut. Happorakenteeltaan todellakin “spot-on”, eikä tämän vuosikerran kanssa kannata hötkyillä. Col d’Orcia on taas lämpimämmän vuoden viininä runsaamman hedelmäinen, edellistä lihaksikkaampi ja kypsemmän otteensa ansiosta hieman avoimempi kokonaisuus. Ei senkään kanssa mikään kiire ole, mutta -09 tulee kyllä olemaan huipussaan huomattavasti -10:ä aiemmin. Mielenkiintoista minivertailua kahden hyvän, mutta todella erilaisen vuosikerran luonteenpiirteiden välillä. Pienet alkupalat herättelivät ruokahalua siihen malliin, että oli aika tähyillä sopivaa ruokapaikkaa. Tripadvisor listasi Montalcinon pikkukylän seudulle yli 60 ravintolaa, joista puolestaan Michelin suositteli vain kahta, ja niistäkin toinen kävelymatkan ulottumattomissa. Punaisen kirjan suosituspaikka ei osunut silmään, joten pienen palloilun jälkeen syöksyimme sisään sopivalta näyttäneeseen Il Grifoon. Vartin päästä paikka olikin jo täynnä. Alkuun ricottatäytteisiä ravioleja, salviaa ja voita sekä pääruoaksi pitkään kypsytettyä villisikaa sekä polentaa. Puhtaita, rehellisiä ja konstailemattomia makuja, ei mitään valittamista.

MONTALCINO2Viinilistalta löytyi kattava valikoima lähialueen viinejä ja mukavasti myös hieman vanhempia vuosikertoja. Paria ensimmäistä vaihtoehtoa ei enää kellarista löytynyt, joten loppujen lopuksi valinta osui summamutikalla itselle ennalta tuntemattoman tuottajan, Fattoria La Magian -00 Brunelloon. Viini oli mainiossa juopotteluiässä oleva tapaus, hedelmä kehittynyttä, tiukka hapokkuus tallella ja sopivasti itsestään ilmoittava, pehmeä tanniinisektori. Ei lainkaan hassumpaa. Myöhempien selvittelyjen perusteella Fattoria La Magian taustalta löytyi 40 vuotta sitten Montalcinosta tilan ostanut Schwarzin pariskunta. Nykyään 15 hehtaarin viljelyalaa ja luomusertifioitua meininkiä pyörittää heidän poikansa Fabian Schwarz.

Montalcino oli mukava yhdistelmä huikeita maisemia, sympaattisia pikkukujia, haulikoiden kanssa viinitarhojaan vartioivia viinitarhureita ja hyviä makuja. Syyskuussa kylässä oli sopivan rauhallista, mutta kuitenkin eläväistä. Lisää tunnelmia Montalcinosta löytyy mm. Blanc de Blancs-blogista.

Apulia – Välimeren maukkaita herkkuja Vanhalla 14.10.2015

Apulia s

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Italian Trade Connections kutsui maistelemaan Apulian ruoka- ja viinimaailman antia Vanhalle Ylioppilastalolle lokakuussa. Tilaisuudessa järjestettiin myös Italian keittiömestariyhdistyksen sekä Italian sommelieryhdistyksen välimerellisiin ruokiin ja juomiin liittyvä miniseminaari. Syöksyin paikalle katsastamaan meininkiä.

Viinihommissa Apulia on litramääräisesti yksi Italian suurimmista alueista, eivätkä valtavat tuotantomäärät voi olla kätkemättä sisäänsä melko keskinkertaistakin tavaraa. Kuuma ilmasto kypsyttää rypäleitä tehokkaasti ja Apulian viinien mainetta on pitkään tahrittu ylikypsän hedelmäisten, korkea-alkoholisten ja matalahappoisten viinien toimesta. Suunta on selkeästi kääntymässä massa- ja halpatuotannosta laadukkaampien viinien suuntaan ja pinnalle nousee mukavaan tahtiin mainioita tuottajia ja muikeita viinejä. Alueelle tyypillisiä punaviinilajikkeita ovat mm. Primitivo, Negroamaro, Nero di Troia, Montepulciano ja Malvasia Nera. Apulian tunnetuimmatkaan DOC- ja DOCG-alueet eivät ole yleisesti ottaen onnistuneet saavuttamaan valtavaa maailmanmainetta, mikä on omiaan pitämään alueen viinihinnoittelun viinisieppoja riemastuttavan alhaisella tasolla.

20151014_152650Ennen varsinaista tastingsessiota oli sopivasti aikaa ottaa esituntumaa tarjolla oleviin viineihin. Odotin Primitivo di Mandurian olevan se kovin juttu, mutta jossain määrin yllätyksellisestikin törmäsinkin oikein maukkaisiin Rosso Salentoihin sekä Salice Salentinoihin. Näistä omassa suussa parhaiten toimivat mikrokokoisen luomutuottaja Dei Agren tammivapaa 100 %:nen Primitivo Lunatico Rosso Salento 2011 sekä Conti Zeccan 75 % Negroamaroa ja 25 % Malvasia Neraa sisältänyt Cantalupi Salice Salentino Riserva 2011. Ensin mainitun mausteinen hedelmäisyys sekä raikas punasävyinen kirsikkaisuus viehättivät kovasti, kun taas Cantalupin kohdalla vakuuttivat tasapainoisen paketin hyvin kontrolloitu hedelmä sekä isojen tammisäiliöiden ansiosta poikkeuksellisen elegantiksi muovautunut tammen paahteisuus. Haaviin osui myös muutama erittäin maukas Massimo Leonen viini, joista mieleen jäi erityisesti raikas Orme Falanghina ja nuorekas, mutta tasapainoinen Orme Aglianico.

Ita trade

Koko tilaisuutta leimasi italialaistyylinen, sopivan letkeä meininki. Parin akateemisen vartin jälkeen paikalle saapuneet panelistit eivät turhia pönöttäneet, vaan puheet pidettiin rennolla meiningillä, vieruskavereiden nappaillessa selfiekuvia ja rupatellessa niitä näitä. Kokin huudettua oven suusta pastan olevan valmista, saatiin seminaarin loppuvihellykset hoidettua alta aikayksikön. Kaikkihan me tiedämme varsin hyvin, ettei pasta voi odottaa! Maukkaan pastan lisäksi tarjolla oli erilaisia antipastoja, juustoja sekä todella mm. maukkaita oliivitahnoja. Ruokien toimivuus viinien kyljessä oli mutkatonta ja sujuvaa, kuten olettaa saattaa. Tapahtuma vahvisti paljolti niitä ajatuksia, joita olin pyöritellyt päässäni jo aiemminkin. Apulian viinigenre on mainettaan parempaa tasoa ja sopivan tarkalla seulonnalla löytää erittäin hyvän hinta-laatusuhteen pulloja. Myös maistettujen ruokatuotteiden pohjalta syntyi fiilis laadukkaasta ja korkeatasoisesta tekemisestä, mahtavia makuja unohtamatta.

Punkkua Friulista – Marco Felluga Varneri Collio Merlot 2006

Friulin punkut ovat jääneet omissa maisteluissa paitsioon ja selkeästi alueen valkoviinien varjoon. Kirjoittelin joskus aiemmin Marco Fellugan vallan mainiosta Ribolla Giallasta ja kesän loppupuolella tuli korkattua saman tuottajan punaviinituotannosta Varneri Merlot vuodelta -06. Viinin rypäleet tulevat Italian ja Slovenian rajamaisemiin sijoittuvan DOC Collion alueen tarhoilta ja ovat Farra d’Isonzon, San Florianon ja Cormònsin liepeillä kasvanutta Merlot’ta. Viiniä on kypsytetty 12 kk isoissa ja pienissä tammitynnyreissä sekä 6 kk pulloissa.

Marco Felluga Varneri Merlot 2006Reunoiltaan hieman tiilenpunaan taittuvan viinin tuoksussa on mukana jo selkeästi kehittyneitä piirteitä. Kirsikkaa, mustaherukkaa, savua, tupakkaa, ja lyijykynää. Paletilla riittää pehmeän miellyttävää hedelmää vielä runsaasti ja viinissä on kivasti ulottuvuutta sekä eläväisyyttä. 9 vuotta on kuitenkin tehnyt tehtävänsä happo- ja tanniinisektoreiden osalta, jotka ovat jo vahvasti hiipumaan päin. Katsaus viinin tekniseen dataan paljastaa viinin olleen suhteellisen matalahappoinen jo syntyessään ja näin ollen hiipunut happosektori ei yhdeksänvuotiaan pullon kohdalla ole kovinkaan hämmentävää.

Marco Felluga Varneri Collio Merlot 2006 oli ihan mukava, kehittyneitä piirteitä omaava viini, joskin jo hiipuvassa trendissä monien ominaisuuksiensa puolesta. Nuoremmalla iällä korkkailtuna ryhti olisi mitä todennäköisimmin paremmassa vireessä, mutta erityisesti pehmeiden ja matalahappoisten punaviinien ystävät löytänevät tästä paljon hyvää. Sinänsä ihan mukava punkku rennonsekalaisen grillailun lomaan. 3 / 5 staraa.

 

Chianti Classicoa ja bistecca Fiorentinaa – Vino al Vino Panzano 2015

Muutamien vuosien pohdinta ja suunnittelu tuotti vihdoin ja viimein tulosta, kun saimme hyvän ystäväni kanssa mahdutettua syyskuiset Panzanon Vino al Vino-festarit molempien kalentereihin. Matkan alkua pääsi varjostamaan pieni pelko ja jännitys ikävästi lähtöpäivään osuneen poliittisen mielenilmaisun vaikutuksista Finnairin aamulentoon, mutta onneksi kaikki sujui hyvin ja laskeuduimme Fiumicinon kentälle suunnitellusti. Sitten poljettiinkin vuokrabemarista lappu lattiaan ja vajaan kolmen sadan kilometrin rykäisyn jälkeen olimme Panzanossa nauttimassa Toscanan auringonpaisteesta.

20150929_093609[1]Vino al Vino on Panzanon viinintuottajayhdistyksen vuotuinen festari Panzanon pikkukylän aukiolla syyskuun kolmantena viikonloppuna. Pulittamalla kassaneidille 16 euroa saa kouraan maistelulasin, kaulaan sille sopivan kantopussukan sekä infoa tarjolla olevista tuottajista ja viineistä. Tarjolla oli parinkymmenen tuottajan mainioita viinejä, joista muutamat olivat entuudestaan tuttuja ja osa taas tuntemattomampia. Myyntikojusta löytyi suurin osa viineistä varsin edukkaaseen hintaan, joten maistelusessioiden jälkeen saattoi napata haluamansa viinit myös kätevästi mukaansa.

20150929_091509[1]

Tutuista ja turvallisista vahvaa vakuuttamistaan jatkoi biodynaaminen Castello dei Rampolla, jonka Chianti Classicoa on blogissa tullut jo aiemminkin suitsutettua. Samalla tuli maistettua ensimmäisen kerran talon lippulaiva d’Alceo -06 sekä mielenkiintoinen uudempi sulfiititon Santa Lucia. Sammarco -05 oli totuttuun tapaan kovaa kamaa. Myös Fontodi vakuutti edelleen. Lippulaiva Flaccianelloa on tullut hörpittyä joskus hieman kypsemmässä iässä ja tällä kertaa lasiin kaadettu -11 osoitti valtavan potentiaalin, mutta samalla myös pitkällisen lisäkypsyttelyn tarpeen. Vuoden -11 Fontodi Chianti Classico on jokseenkin loistavaa tavaraa. Suomalaista pöhinää Panzanossa edustaa tietysti Jarkko Peräsen ja Josephin Cramerin mainio Candialle. Josephin maistatti koko rivin talon pullotteita, joista vuosikerran -10 Circea lukuunottamatta muut olivat jossain määrin tuttuja. Circen Petit Verdot-, Merlot-, Cabernet Franc-blendi on todella mielenkiintoisen mausteinen ja edustaa supertoscanalaisosastossa virkistävän poikkeavaa meininkiä. Erityisesti vuoden 2011 pullotteet miellyttivät loistavan happorakenteensa johdolla ja niitä täytyykin sujautella myös omaan kellariin. Uudemmista tuttavuuksista jäi mieleen erityisesti huikean harmoninen La Massan Giorgio Primo, joka tosin 80 euron hintalapullaan ei kovin paska saisi ollakaan. Toinen varsin mielenkiintoinen tapaus oli Vecchie terre di Montefilin sataprosenttinen Sangiovese Anfiteatro -11. Muita mieleenpainuneita olivat mm. Fattoria la Quercian Chianti Classicot -08 & -06 ja Renzo Marinain Guerrante -06.

20150929_092259[1]

Panzanon matkaan oli toinenkin erittäin hyvä syy ja motivaatiotekijä, nimittäin maailmankuulun Dario Cecchinin lihat. Perjantai-ilta menikin sujuvasti Officina della Bisteccassa erilaisten lihojen parissa, kun lautaselle mätettiin tartaria, carpaccioa, costata alla Fiorentinaa, bistecca Panzanesea, bistecca Fiorentinaa jne. Säälipisteitä kerättiin kiikuttamalla pöytään myös kulhollinen kasviksia, papuja oliiviöljyssä sekä perunaa. Osallistuin vegeosastoon dippaamalla yhden porkkanasuikaleen oliiviöljyyn. Tavaraa tuli lautaselle siinä määrin “riittävästi”, ettei tarjotuille santsiannoksille ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. Melkoista settiä ja tuskin nyt ihan heti tulee vastaan näin tasokasta lihaillallista.

20150929_085821

 

Friulanoa Friulista – Livon Friulano 2014 (Alko 16,98 €)

Livon FriulanoPiipahdin alkuviikosta Fine Brandsin, Interbrandsin ja VTC Finlandin tastingissa ja tarjollahan oli jos jonkinmoista herkkua. Yksi maistamistani herkuista on Alkon perusvalikoiman uutuuksiin hiljattain heilahtanut maineikkaan friulilaistuottajan Friulanosta valmistama valkoviini Livon Friulano.

Sen lisäksi, että Italian Friuli on varsin mainio viinialue, on se myös matkailumielessä todella upeata ja vierailun väärtiä seutua. Omista muistoistani timanttisimmat sjoittuvat parin-kolmen vuoden taakse San Danielen prosciuttotehtaalle, jolloin mässyttelin lounaaksi elämäni parhaan laardi-annoksen. Laadukkaalla oliiviöljyllä, merisuolalla ja mustapippurilla viritellyt läskinsiivut kulautettiin alas lasillisella paikallista Friulanoa. Hiton toimivaa settiä ja hyvä muistutus siitä, että läskilläkin on hetkensä.

Livon Friulano on 100%:nen Friulano, jota on kypsytetty 6 kk terästankeissa sekä 3 kk pulloissa. Tuoksusta löytää nuorekasta päärynää, omenaa ja kukkaisuutta. Paletilla viini on ryhdikäs mutta säilyttää tuoksussa vallitsevan leikkisän ja eläväisen otteensa. Selkeä mineraalisuus, pieni yrttisyys ja pirteä hapokkuus pitävät paketin kivasti kasassa.

Livon Friulano on ruoan suhteen monikäyttöinen viini ja sille voi huoletta parittaa monenlaisia kala- ja äyriäisruokia tai miksei vaikka leikkelelautasen. Eläväinen ja hauska aromaattisuus antaa samalla sopivan lisäboostin hiipuvalle kesäfiilikselle, joka tuntuu jo ottavan erää nurkan takanan lymyilevän syksyn kanssa. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Pirskahteleva jälkkäriveijari – Canti Moscato d’Asti (Alko 9,29 €)

canti moscato d'astiJos pohjoisen Italian maniot Moscato d’Astit eivät ole jo tulleet tutuiksi, niin suosittelisin ehdottomasti ottamaan pikaisesti selkoa tästä matala-alkoholisesta, makeasta ja hauskasti pirskahtelevasta viinityylistä. Sellaisenaan hörpittynä nämä aiheuttavat varsin harvoin mitään suuria tunteita, mutta erilaisten jälkiruokien kyljessä viini yltää aivan uusiin ulottuvuuksiin. Omissa muistikuvissa erinomaisia parituksia on syntynyt mm. pannacottan, erilaisten marjaisten jälkiruokien sekä monien juustojenkin kanssa.

Fratelli Martini valmistaa viinejä useilla eri brändeillä ja viinialueilla. Canti-brändi profiloituu edullisemman pään viinituotantoon. Viinit yltävät harvoin loistokkuuteen, mutta ovat siististi tehtyjä ja ajavat asiansa myös hinta-laatusuhdetta tarkasteltaessa. Canti Moscato d’Astin tuoksussa on makeaa päärynää, ananasta ja kukkapuskaa. Maku seuraa kivasti tuoksun luomia fiiliksiä ja paketista löytyy riittävä sitruksinen hapokkuus kannattelemaan 120 g/l sokerimäärää. Kokonaisuus on pienistä pilkkuvirheistä huolimatta varsin miellyttävä.

Alkon vakiovalikoiman ainoa kokonainen pullo Moscato d’Astia on hyvä vaihtoehto jälkkäriviiniksi ja tarjoaa myös kelvollisen vastineen sijoitetuille roposille. Itse maistelin tämän onnistuneesti mökkijuhlien jälkkäriosaston yhteydessä, jolloin tarjolla oli juustokakkua ja mansikkamelbaa. 3/ 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Umbriasta kajahtaa – Perticaia Montefalco Rosso 2012 (Alko 14,90 €)

Perticaia Montefalco RossoAlkon perusvalikoimaan pölähti hetkonen sitten punaviini Umbriasta. Tällä kertaa voimme taputella kauniita ja pieniä käsiämme rajusti yhteen jo siitäkin syystä, että Alkoon on onnistuttu saamaan varsin maineikkaan tuottajan pullo edustamaan Montefalcon Rossoja. Guido Guardiglin perustama Perticaia on saanut alkunsa 90-luvun alkupuolella Montefalcossa, Perugian lähistöllä. Nykyään viljelyn alla on yhteensä noin 15 hehtaaria, joista vajaa puolet on pyhitetty alueen omalle ylpeydenaiheelle – Sagrantinolle. Pulloja singahtelee myyntiin noin 100 000 per vuosi.

Perticaia Montefalco Rosso pitää sisällään 70 % Sangiovesea, 15 % Sagrantinoa ja 15 % Colorinoa. Viini on käynnyt villihiivoilla ja tuottajan tietojen mukaan kypsytys on kestänyt yhteensä 18 kk, joista 12 kk terästankeissa ja 6 kk pulloissa.

Tuoksusta löytyy kirsikkaa, tummia marjoja, herukkaa ja karhunvatukkaa. Paletilla täyteläinen, pehmeän hedelmäinen paketti, johon kiehtova mausteisuus tuo lisäsyvyyttä. Hapokkuus riittää pitämään ryhtiä yllä ja pehmeä tanniinisuus jättää lopuksi hieman suuta kuivattelevat tunnelmat.

Perticaia Montefalco Rosso -12 on mainio ja laadukas tapaus. Viini on täyteläinen, mutta ryhdikäs runko pitää huolen siitä, että homma pysyy tasapainossa. Viskaa jotain vähän reilumpaa lihasettiä grilliin tai pannulle ja paketti alkaa olemaan kasassa. 4 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)