Teneriffan helmi – Envínate Táganan (Alkon erikoiserä 22,49 €)

Kanariansaarilta tulee todella mielenkiintoisia viinejä ja erityisesti Teneriffa on tämän hetken Espanjan kuumimpia viinialueita. Envínate on puolestaan eri puolilta Espanjaa kotoisin olevien opiskelukaverusten Laura Ramosin, Alfonso Torrenten, José Ángel Martinezin, sekä Roberto Santanan viiniprojekti. Envínaten persoonallisia viinejä tulee luonnollisesti porukan kotiseuduilta, jotka sattuvat samalla olemaan hieman valtavirtaa mielenkiintoisempia viinialueita, kuten esim. Ribeira Sacra, Kanariansaaret, Extremadura ja Almansa. Lisäksi projekteja on käynnissä myös mm. Manchuelassa.

Táganan Blanco on sekoitus paikallisia lajikkeita, kuten Listan Blanco, Albillo Criollo, Marmajuelo, Gual ja Malvasia, jotka kasvavat vulkaanisessa maaperässä vanhoilla tarhoilla. Taustalta ei puutu viinintekokemusta eikä -näkemystä, sillä Roberto Santana on toiminut pitkään ja  ansiokkaasti Teneriffan tunnetuimman tuottajan, Suertes del Marquesin viinintekijänä.

Kullankeltaisen viinin kiehtovassa tuoksussa on kypsää omenaa, keltaista luumua, yrttejä ja hiukan mehiläisvahaa. Makusektorilta löytyy mukavasti syvyyttä ja malolaktisen käymisen mukanaan tuoma pieni kermainen pehmeys tasapainottaa hienosti ryhdikkään viinin raikasta hapokkuutta sekä mineraalisen klangin sävyjä.

Envínaten viineistä ei puutu persoonallisuutta tai sävyjä, eikä tämäkään Teneriffan valkoinen jätä viininystävää kylmäksi millään sektorilla. Huonoksi puoleksi on pakko laskea heikohko saatavuus, joka ei tässä tapauksessa kosketa pelkästään peräpohjolaa. Alkoon saapui onneksemme erikoiserä, joka lienee tosin tällä erää loppuunmyyty. Kirjoitushetkellä toista Envínaten Palominosta tehtyä valkoista löytyy kuitenkin vielä Arkadian hyllystä.

VDP Grosses Gewächs Vorpremiere Wiesbaden 25.-27.8.2019 – Uudet vuosikerrat ennakkomaistelussa

VDP:n parhailta Grosse Lage-tarhoilta tulevien kuivien viinien (sokeria alle 9g/l), eli Grosses Gewächsien (GG) uudet vuosikerrat lasketaan perinteisesti markkinoille syyskuun alussa. Ennen virallista julkaisupäivää järjestetään vuosittainen GG Vorpremiere tapahtuma Wiesbadenin Kurhausissa. Kolmipäiväisen tapahtuman aikana oli tänä vuonna mahdollisuus maistaa ennakkoon noin 500 Grosses Gewächsiä ympäri Saksaa. Valkoviineissä tuoreimmat ovat siis vuosikertaa 2018 ja punaisissa 2017. Kaikki VDP-tuottajat eivät tuo markkinoille tuoreimpia vuosikertoja vielä tässä vaiheessa, joten sekä valkoisissa että punaisissa oli maistettavana myös joitain vanhempia vuosikertoja.

 

Vuosikerta 2018 jää historian kirjoihin ainakin kuumuutensa ansiosta. Satoa korjattiin monilla Saksan viinialueilla poikkeuksellisen aikaisin. Paikoin tuottajat kertoivat varsin rajuista happolukemien laskuista lyhyelläkin aikavälillä, joten monet ryhtyivät nopeisiin toimiin jo varhaisessa vaiheessa elokuussa happojen säilyttämiseksi. Rypälelajikkeista Riesling pärjää tällaisissakin tilanteissa hyvin, sillä erityisesti vanhojen köynnösten kuumuuden ja kuivuuden sietokyky on hyvä ja lajike rakentaa mukavasti makuprofiilia jo aikaisessakin vaiheessa kypsymistä. Joka tapauksessa normaalia lyhyempi kasvukausi herättää kysymyksen rypäleiden fenolisen kypsyyden riittävyydestä ja sitä kautta makuprofiilin laadusta. Ja toisaalta pidempään odottaneiden osalta huoli kohdistuu hapokkuuden riittävyyteen.

Maistelin kolmen päivän aikana noin 400 viiniä, joten sain jälleen muodostettua melko hyvän yleiskuvan vuosikerran 2018 luonteesta. Alueellisia ja tuottajakohtaisia eroja tuntuu esiintyvän selkeästi muutamia aiempia vuosikertoja enemmän. Happotasot on saatu pidettyä Rieslingeissä yleisesti ottaen hyvällä mallilla. Toisaalta voidaan karkeasti todeta, että aikainen sadonkorjuu on niistänyt jonkin verran tavaraa ja intensiteettiä hedelmäisyydestä. Jyvät erottuvat akanoista varsin selkeästi ja parhailla tuottajilla on ollut sopivasti myös malttia toimia järkevästi tarhoilla ja hakea parasta mahdollista tasapainoa.

 

Alueiden välisessä vertailussa valkoviineissä tasaisin esitys löytyy jälleen Nahesta. Erityisen hyvin ovat onnistuneet Dönnhoff (Höllenpfad im Mühlenberg), Kruger-Rumpf (Dautenpflänzer, Im Pitterberg), Gut Hermannsberg (Rotenberg, Steinberg, Felsenberg, 2017 Bastei), Emrich-Schönleber (Frühlingsplätzchen) ja Schäfer-Fröhlich (Felsenberg, Halenberg, Frühlingsplätzchen, Felseneck, Stromberg).

Pfalzissa laadullista heittelyä esiintyi hieman enemmän, mutta yleisesti ottaen on saatu akaan melko tasavarmaa jälkeä. Joukosta erottuivat Ökonomierat Rebholz (Kastanienbusch), Acham-Magin (Kirchenstück, Pechstein, Jesuitengarten), Karl Schaefer (Weilberg, Herrenberg) Bassermann-Jordan (Jesuitengarten), A. Christmann (Idig, Reiterpfad-Hofstück) ja Weissburgundereissa vuodesta toiseen onnistuva Kranz (Kalmit).

Rheinhessenissä näkyy jo selkeämmin aikaisen sadonkorjuun aiheuttama hedelmäisyyden niukkuus tai sitten toisaalta pidempään odottaneilla karkkimaisen päärynäisen kypsä profiili. Parhaimmiksi rankkasin Wagner-Stempel (Heerkretz), Keller (Brunnenhausen “Abts E”), Wittmann (Aulerde, Kirchspiel, Brunnenhäuschen, Morstein), Kühling-Gillot (Pettenthal, Ölberg, Rothenberg “Wurzelecht”), Stefan Winter (Geiersberg, Leckerberg, Kloppberg) ja yllättävän kovaksi osoittautunut Bischel (Heerkretz, Schlarlachberg, Hundertgulden).

Rheingau oli alueista ehkä se suurin pettymys. Laatuvaihtelua esiintyi huomattavan paljon ja vaikka hapot olivatkin useimmiten hyvällä tasolla, joukossa oli paljon todella niukkahedelmäistä tavaraa. Vakuuttavimpia olivat Künstler (Kirchenstück, Berg Schlossberg), Robert Weil (Gräfenberg), Schloss Vollrads (Schlossberg), Peter Jakob Kühn (2017 Jungfer, Doosberg, St. Nikolaus), Johannishof (Berg Rottland), Von Oetinger (Siegelsberg, Hohenrain), Jakob Jung (Siegelsberg, Hohenrain), Barth (2017 Hassel) sekä täyteläisemmän profiilin August Kessler (Berg Roseneck, Seligmacher).

Moselissa tilanne llienee melko selkeä siinä mielessä, että viileämmät seudut Saarissa ja Ruwerissa ovat tuottaneet keskimäärin parempia tuloksia, keskiosa Moselista tuntuu hieman hukanneen kuivien viiniensä energisyyttä sekä hapokkuutta, ja pohjoisemmasta taas löytyy muutamia suurempia ilonpilkahduksia. Erinomaista jälkeä ovat saaneet aikaan Knebel (Röttgen, Uhlen), Clemens Busch (Marienburg, Marienburg “Rothenpfad”), Dr. Loosen (Rosenberg, Graacher Himmereich, Johannisbrünnchen), Schloss Lieser – Thomas Haag (Juffer-Sonnenuhr), Fritz Haag, (Juffer, Juffer Sonnenuhr), Nik Weis St. Urbans-Hof (Goldtröpfchen, Bockstein, Bockstein -Z-, Laurentiuslay, Layet), Karthäuserhof (Karthäuserhofberg), Van Volxem (Goldberg, Volz, Scharzhofberger, Bockstein), Peter Lauer (Kupp) ja yksi koko ennakkomaistelun kovimmista viineistä; Forstmeister Geltz-Zilliken (Rausch).

Frankenin Silvanereissa oli yleisesti ottaen varsin mukavaa pirteyttä ja raikkautta sekä hedelmäisyys hyvin esillä. Tuottajat korostavat, että myös Silvaner tarvitsee aikaa pullossa avautuakseen kunnolla. Kärkikastia Rudolf May (Himmelspfad), Horst Sauer (Am Lumpen), Hans Wirsching (2017 Kronsberg), Paul Weltner (Küchenmeister Hoheleite), Egon Schäffer (Am Lumpen1655), Juliusspital (Julius-Echter-Berg) sekä tyyliltään hieman erilainen Zehnthof-Luckert (Maustal).

Saksan punaviinien taso on jatkanut nousuaan jo pitkään ja vuoden 2017 hankalista olosuhteista huolimatta GG-taso oli paikoin erittäin hyvä. Vuoden 2015 intensiteettiin ja täyteläisyyteen ei päästä, mutta toisaalta 2017 ja 2016 tarjoavat varsin raikasta, pirteätä ja elegantimpaa profiilia.

Muutamien Rheinhessenin ja Frankenin Spätburgundereiden joukosta esiin nousivat erityisesti runsaamman tamminen J. Neus (Horn), Kühling-Gillot (Kreuz), Keller (Bürgel), eleganttia tyyliä edustava Rudolf Fürst (Schlossberg, Centgrafenberg, Hundsrück) sekä Benedikt Baltes (Bischofsberg, Hundsrück).

Ahrissa parhaita olivat Jean Stodden (Herrenberg) sekä elegantimpaa tyyliä edustava J.J. Adeneuer (Rosenthal, Gärkammer). Badenista vakuuttavimmat Seeger (Herrenberg Oberklamm, Herrenberg Spermen), Franz Keller (Enselberg, Eichberg, Schlossberg), erittäin tyyylikäs Salwey (2016 Eichberg, Kirchenberg, Henkenberg) sekä luonnollisesti Bernhard Huber (Schlossberg).

Württembergistä esiin nousivat Spätburgundereissa Dautel (Schupen, Forstberg) sekä Rainer Schnaitmann (Lämmler). Lembergereiden parhaat Furst Hohenlohe Oehringen (Verrenberg), Dautel (Michaelsberg), Rainer Schnaitmann, (Lämmler) ja Ellwanger (Berg).

Viikon Copa – Gysler Sandstein Riesling Trocken (Alko 14,99 €)

Saksan Rheinhessen on ollut kovassa nosteessa jo jonkin aikaa ja alue on saanut ansaittua huomiota erityisesti nuorempien viinintekijöiden energisyydestä, kokeilunhalusta ja laatuhakuisuudesta. Vuosi 2018 oli lämmin sekä kuiva ja  Rheinhessenissäkin aloitettiin sadonkorjuut ennätyksellisen aikaisin. (Laajempi katsaus Saksan uuteen vuosikertaan löytyy täältä) Nyt kun tuoreimmat pullot ovat alkaneet löytämään paikkojaan myymälöiden hyllyiltä, on sopiva hetki tutustua uuden vuosikerran luonteenpiirteisiin korkkailemalla esim. Alexander Gyslerin Sandstein Riesling Trocken.

Sandstein Rieslingin rypäleet ovat kasvaneet biodynaamisesti viljellyillä hiekkakivisillä tarhoilla Weinheimin kylän ympäristössä. Viini on käynyt terästankeissa, eikä sitä ei ole suodatettu tai kirkastettu.

Tuoksusta löytyy sitrusta, vihreätä omenaa ja hiukan persikkaa. Maussa paljon intensiivistä energisyyttä ja mainio tasapaino hapokkuuden, pienen jäännössokerin (7 g/l) sekä hedelmäisyyden välillä. Kuumasta kasvukaudesta huolimatta alkoholitasot on saatu pidettyä varsin maltillisilla tasoilla (11,5%) ja jälkimakukin on miellyttävän raikas.

Gysler Sandstein Riesling Trocken on tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus ja hyvä esimerkki Rheinhessenin tasosta sekä potentiaalista jo perusviinien tasolla. Ruokapöydässä takuuvarmoina kavereina toimivat vaaleat kalat sekä merenelävät. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Albert Bichot Bourgogne Vieilles Vignes de Chardonnay (Alko 19,78 €)

Burgundista tulee eittämättä maailman tyylikkäimmät ja arvostetuimmat kuplattomat Chardonnayt. Viinien kova maine ei ole synytynyt tyhjästä, mutta hieman parempiin apellatioihin ja tasokkaampiin viineihin siirryttäessä hinnat karkaavat usein peruskuluttajan lompakon kannalta valitettavan kivuliaille tasoille. Onneksi joukosta löytyy aina sillöin tällöin myös hyvän hinta-laatusuhteen pulloja ja yksi niistä on Alkon vakiovalikoimasta löytyvä Albert Bichot Bourgogne Vieilles Vignes de Chardonnay.

Viinin rypäleet tulevat luomuviljeltyjen tarhojen 25-35-vuotiassa köynnöksissä Côtes de Beaunen ja Hauts-Côtes de Beaunen alueilta. Viidennes viinistä on käynyt sekä kypsynyt 8-12 kk tammitynnyreissä. Tuoksusta löytyy sitruunaa, omenaa, keltaista luumua sekä kevyttä tammen tuomaa paahteisuutta. Keskitäyteläinen maku on sopivan runsas, mutta ryhdikkään hapokkuuden sekä onnistuneen tammen käytön ansiosta miellyttävän raikas ja  erittäin tasapainoinen.

Albert Bichot Bourgogne Vieilles Vignes de Chardonnay on loistava valinta, kun halutaan Burgundin tyylikkyyttä kohtuullisella hinnalla. Hyvä kaveri hieman täyteläisemmille ja rasvaisemmillekin kalaruoille. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Gorka Izagirre Basque 2017 (Alko tilausvalikoima 17,90 €)

Baskimaan Txakoli on ollut mukavassa nosteessa viime vuosina. Modernimmat näkemykset erityisesti viinien valmistuksessa ovat nostaneet viinien laatua huomattavasti ja aiemmin lähinnä paikallisena kuriositeettina tunnetut pullot keikkuvat tähtiravintoloiden viinilistoilla. Vierailin Txakoli-tiloilla viime vuoden kesäkuussa ja myös Gorka Izagirren tarhat, kellarit ja viinit tulivat tutuiksi. Laajempaa näkemystä Txakolin kolmen D.O.-alueen viinitouhuihin löytyy Viini-lehteen 8/2018 kirjoittamastani jutusta. Suomessa Txakolia on toistaiseksi voinut bongailla lähinnä viineihin panostavien ravintoloiden listoilta, mutta pikkuhiljaa pulloja on alkanut ilmestyä myös Alkon valikoimiin. Tilausvalikoiman puolelle heilahtanut Gorka Izagirre Basque 2017 kannattaakin ottaa tarkasteluun.

Gorka Izagirre on kolmen Michelin-tähden ravintola Azurmendin yhteyteen vuonna 2005 perustettu viinitila. Viinejä on suunniteltu huipputason ravintolan tarpeet huomioiden ja moderneille Txakoleille tyypilliseen tapaan mm. sakkakypsytyksillä ja batonnagella saadaan viineihin lisää vivahteikkuutta ja luonnetta. Hondarrabi Zurista ja Hondarrabi Zerratiasta tasajaolla valmistetusta Gorka Izagirre Basquesta löytyy hillitysti omenaa, sitruunaa, hiukan heinää ja yrttejä sekä merellistä mineraalisuutta. Kuivassa maussa korostuu viinin hapokas luonne, jota tukee tyylikäs ja nätisti kontrolloitu hedelmäisyys. Makuprofiiliin on saatu mukavasti myös syvyyttä.

Modernit näkemykset ovat nostaneet Txakolin laadun aivan uusiin ulottuvuuksiin ja Gorka Izagirre on tästä erinomainen esimerkki. Mikä hienointa, modernit näkemykset on toteutettu vanhoja perinteitä sekä tyylilajia kunnioittaen. Txakolit ovat erinomaisia kavereita ruokapöydässä, etenkin jos tarjolla on kala- ja äyriäisruokia. 4 / 5 staraa.

 

 

Kanarian helmi – Matías i Torres Albillo Criollo 2016

Kanariansaarten lomailusirkuksen keskelle on ehkä äkkiseltään vaikea kuvitella mitään vakavasti otettavaa viinimeininkiä. Asiaan hieman enemmän perehtyneillekin mieleen tulee todennäköisesti lähinnä Teneriffan viinit, jotka ovat ehtineet keräillä jo jonkinlaista suitsutusta maailmalla. Omalle kohdalle osuneista Kanarian viineistä toistaiseksi mielenkiintoisin löytyy kuitenkin Teneriffan läntiseltä naapurisaarelta, La Palmalta. Matías i Torres Albillo Criollo on tilaa isänsä viinijalanjäljissä luotsaavan Victoria Torresin taidonnäyte korkealla (n. 1200 m) vulkaanisessa maaperässä kasvavien varttamattomien köynnösten rypäleistä.

Albillo Criollo on melko tuntematon rypäle, mutta vahvasti näyttää siltä, että se olisi oma lajikkeensa, eikä sukua Manner-Espanjassa hieman yleisemmin tavattaviin Albillo-lajikkeisiin.

Matías i Torresin tarhoja hoidetaan luonnonmukaisin menetelmin ja viinit valmistetaan minimaalisen käpälöinnin taktiikalla. Tämän Albillo Criollon mehut on puristettu kokonaisista tertuista ja viini on käynyt spontaanisti terästankissa, missä se on myös kypsynyt 8 kk sakkojensa seurassa. Erittäin intensiivisestä tuoksusta erottaa reilusti vulkaanista mineraalisuutta, kypsää omenaa, mehiläisvahaa ja hiukan merilevän vivahdetta. Intensiivinen meininki jatkuu myös suussa. Viinistä löytyy paljon erilaisia nyansseja, syvyyttä ja energisyyttä, mutta paketti pysyy kuitenkin ihailtavan nätisti kontrollissa.

Matías i Torres Albillo Criollo on kyllä todella huikea viini, eikä Espanjan hinta hieman parin kymmenen euron päälle näin hienosta tavarasta paljon päätä huimaa. Täydet 5 / 5 staraa.

 

Jouluviinit 2018

On taas tullut aika iskeä pöytään joulun viinisuosituksia. Puolikuiva Riesling ja ryhdikäs roseeviini toimivat hyvinä yleisviineinä joulupöydän äärellä ja taklailevat mukavasti monenlaisten makujen sekamelskaa. Kinkun tai kalkkunan mieto maku ei sinänsä kaipaa kaverikseen tuhtia punaviiniä, mutta toisaalta monissa joulupöydissä nautiskellaan myös tummemmista lihoista sekä riistasta, joten suosituksista löytyy myös täyteläisempien makujen punaviinikumppaneita. Tilausvalikoiman pullojen kanssa kannattaa olla ajoissa liikkeellä ja toki tarkastaa myös myymäläsaatavuus Alkon nettisivuilta.

Grans-Fassian Catherina Riesling (18,98 € Alko vakiovalikoima)

Ryhdikäs ja puolikuivan puolelle kallistuva Riesling on hyvä valinta joulupöydän yleisviiniksi. Erityisen hyvin Riesling toimii joulun kalojen, mätien ja äyriäisten kyljessä, muttei toki pelästy vaaleita lihoja tai maisteisuuttakaan.

Chivite Las Fincas Rosado (15,90 € Alko tilausvalikoima)

Chiviten ja kolmen Michelin tähden ravintoloitsija Arzakin yhdessä kehittämä roseeviini on ruokapöydässä kuin kotonaan. Roseeviini toimii hyvin jokapaikanhöylänä perinteisen joulupöydän makusekamelskan keskellä eikä pelkää pientä etikkaisuuttakaan.

Leo Martin Selección Mencía (13,99 € Alko vakiovalikoima)

Mencía on espanjalaisten punaviinilajikkeiden ehdotonta aatelia. Leo Martin Selección Menciasta löytyy maukas yhdistelmä raikasta tummaa marjaisuutta, mausteisuutta, vaniljaa sekä ryhdikästä runkoa. Erinomainen hinta-laatusuhde.

Pian delle Vigne Rosso di Montalcino (21,90 Alko tilausvalikoima)

Antinorin erittäin tasapainoinen, tyylikäs ja kiehtovan moniulotteinen Rosso di Montalcino sopii parhaiten tummemmille lihoille sekä riistalle. Löytyy tilausvalikoiman lisäksi mm. Arkadian myymälän hyllystä.

Gran Mascota Cabernet Sauvignon (29,90 € Alko vakiovalikoima)

Kun haetaan edellisiä täyteläisempää punaviiniä tai vaikka lahjapulloa, on Gran Mascota Argentiinasta hyvä valinta. Täyteläinen viini, joka on on kuitenkin onnistunut säilyttämään miellyttävän ryhdikkään vireen. Viini on pakattu näyttävään ja kookkaaseen puulaatikkoon, joka toimittaa tyylikkään lahjapakkauksen virkaa jo sellaisenaankin.

Matkalla Moselissa – Nik Weis St. Urbans-Hof

Syyskuun lopulla vierailin Moselissa VDP:n perinteisessä huutokauppa- ja Meisterwerke-tapahtumassa, joten samalla reissulla oli sopiva hetki toteuttaa jo kauan suunnitelmissa ollut vierailu Nik Weisin tilalle Leiweniin. Nik Weis St. Urbans-Hof on perustettu 1947 ja nykyään vetovastuussa oleva Nik Weis edustaa perhetilan kolmatta sukupolvea. Vuosituotanto keikkuu 250 000 pullon paikkeilla.

Tilalla on hallussaan noin 40 hehtaaria tarhoja ja helminä loistavat erittäin arvostetut Grosse Lage-tarhat Leiwener Laurentiuslay, Piesporter Goldtröpfchen, Ockfener Bockstein, Layet jne. Viininviljelyn ja -valmistuksen lisäksi Nik Weisilla on oma köynnöskasvattamo eli ns. “nursery”, mistä monet kovan luokan tuottajat hankkivat Riesling-köynnöksiään. Nurseryn myötä Nik Weisilla on ollut poikkeuksellinen mahdollisuus testailla useiden erilaisten kloonien toimivuutta erilaisissa tarhaolosuhteissa ja jopa yksittäisten tarhojen eri paikoille on istutettu eri klooneja. Parhailla tarhoilla köynnöksissä käytetään ainoastaan ns. single pole-tuentaa, jolloin satomäärät pysyvät tiukemmassa kontrollissa esim. vaijerituentaan verrattuna. Kun satomäärät pysyvät kurissa on yksittäisten rypäleiden laatu ja makuprofiili huomattavasti parempi. Tämä oli helppo todeta käytännössä maistamalla erään tarhanaapurin vaijereilla tuetun köynnösrivistön rehevien terttujen rypäleitä, joissa maut olivat melko vaisuja.

Kävimme katsastamassa aurinkoisia Goldtröpfchenin tarhoja, joilla oli parhaillaan menossa viimeistelytyöt ennen sadonkorjuun alkua. 2018 tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen vuosi, sillä rypäleet ovat näyttäneet ja maistuneet kaikilla vuoden aikana vierailemillani tarhoilla poikkeuksellisen terveiltä ja laadukkailta – niin myös Goldtröpfchenin tarhoilla.

Kun Nik aloitteli tilan vetovastuussa, hän halusi tarhoja Goldtröpfchenistä. Parhaiden tarhojen hankkiminen on Moselissakin hyvin vaikeaa, koska kukaan ei halua luopua omistaan. Hän sai kuitenkin aluksi vuokralle Kesselstadtilta pienen 0,2 hehtaarin alan. Työt tarhoilla aloitettiin intoa puhkuen, alkeellisin ja vanhanaikaisin menetelmin, mikä sai paikalliset viiniporukat hämilleen ja monet ihmettelemään miksi kukaan näkisi näin paljon vaivaa pienen tarhapläntin eteen. Myös Goldtröpfchenin tarhoilla eräs kokeneemman kaartin tarhanaapuri kiinnitti huomiota Nikin mielenkiintoisiin puuhiin ja vakuuttui visioista siinä määrin, että päätti lopulta myydä omia alkuperäiskunnossa olleita tarhojaan innokkaalle tekijälle. Niinpä Nik Weis sai kuin ihmeen kaupalla nostettua Goldtröpfchenin omistuksiaan nykyiseen neljään hehtaariin. Suurin osa tarhan köynnöksistä on istutettu 1950-luvulla ja melko reipas istutustiheys (9000 / ha) luo köynnösten välille kilpailua, satomäärien pysyessä sitäkin kautta kurissa.

Tarhavierailun jälkeen siiryimme maistelun pariin ja keskityimme parinkymmenen viinin urakassa tuoreimpaan vuosikertaan. Vuosi 2017 oli erittäin haasteellinen ja Moselistakin löytyy paljon tuottajakohtaisia eroja niin laadussa, kuin myös viinien potentiaalissa. Nik Weis lukeutuu useiden maistelukertojen perusteella omissa arvioissani vuosikerran 2017 suuriin onnistujiin ja myös Nik itse pitää vuotta 2017 mahdollisesti hänen parhaanaan koskaan. Satomäärien putoaminen voimakkaasti normaalitason alapuolelle on toki pienentänyt volyymiä, mutta toisaalta antanut köynnöksille mahdollisuuden keskittyä jäljelle jääneisiin rypäleisiin luoden moniin viineihin erinomaisen intensiteetin. Nik Weisin vuosikerralle 2017 näyttäisi olevan tyypillistä voimakas, syvä, intensiivinen ja pitkä makuprofiili, mikä lupaa viineille erinomaista kypsytyspotentiaalia.

Jo heti alkupään perusviinit antavat loistavaa vastinetta rahalle. Näistä erinomaisia poimintoja esim. tyylikkään mineraalinen ja klassisen mineraalista Moselia edustavat Schiefer Riesling sekä Wiltinger Alte Reben.

Grosses Gewächs-viineissä näkyy hyvin vuosien 2016 ja 2017 erot. Siinä missä 2016 viinit ovat elegantteja, kepeitä ja raikkaita sekä jo nyt melko hyvässä korkkausvaiheessa, ovat 2017 viinit voimakkaita, vahvan makuprofiilin omaavia pitkäikäisiä viinejä. Näistä maistelun kärkeen nousivat upeat Bockstein, Laurentiuslay ja 2017 vuosikerran todellinen intensiteettihelmi Layet.

Makeamman profiilin viineissä Mosel pääsee usein omaan elementtiinsä ja taidokkaasti hallittu hapokkuuden, liuskekivisen mineraalisuuden sekä jäännössokerin saumaton yhteispeli nousee omalle tasolleen. Kabinett-tyylisistä viineistä oma suosikkini Nik Weisilta on jo pitkään ollut raikas ja samaan aikaan leikkisä sekä moniulotteinen Bockstein Kabinett. Spätlese- ja Auslese-viineissä taas Goldtröpfchen nousee upeasti esiin. Intensiivisiä paketteja hunajaa, marmeladia, mineraalisuutta ja kuivattuja hedelmiä. 2017 oli mielenkiintoinen myös Bockstein Auslesen Goldkapselin kohdalla, sillä lähtötilanteessa Oechsle-lukemat olivat yli 300! Tämä on siinä määrin harvinainen tilanne, että apuun sekä tilannetta ihmettelemään oli kutsuttava Nikin hyvä ystävä Egon Müller. Lopputulos puhuu puolestaan, huikea viini. Maistelu päätettiin Layet Beerenausleseen, joka oli lähellä räjäyttää tajunnan. Intensiiviinen ja hieno hunajaisuus sekä marmeladisuus maistuivat suussa vielä pitkään automatkalla kohti Trieriä ja seuraavia viinikoitoksia.

Viikon Copa – Famille Bougrier Collection Vouvray Chenin Blanc (Alko 13,99€)

Loiren laakson Chenin Blanc on omanlaisensa klassikko ja Vouvray varmasti niitä kuuluisimpia aihepiiriin liittyviä apellaatioita. Jostain syystä Alkon hyllyillä on ollut näiden suhteen varsin hiljaista, mutta onneksi juuri tilausvalikoimaan heilahtanut Famille Bougrierin Chenin Blanc Vouvray’sta tuo helpotusta tilanteeseen.

Tuoksusta löytyy lajikkeelle tyypillisesti puhdaspiirteistä omenaa sekä hieman melonia, persikkaa ja mineraalisuutta. Melko runsas maku pysyttelee omenaisissa tunnelmissa ja yhdistelee miellyttävän sopuisasti pienen makeuden (25 g/l) sekä erinomaisen ryhdikkään hapokkuuden (8 g/l).

Famille Bougrierin Vouvray Chenin Blanc on Ilahduttava uutuus Alkossa ja mikä mukavinta, irtoaa varsin kohtuulliseen hintaan. Puolimakeasta viinistä löytyy todella ryhdikäs hapokkuus, joka pitää paketin raikkaana ja kallistaa viiniä kohti puolimakeiden kategorian kuivempaa päätyä. Hyvä valinta vaikkapa yleisviiniksi juustolautasen kylkeen ja viinin makeutta voi yhdistellä myös aasialaistyylisten, miedosti makeiden tai chilisten ruokien kanssa. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Matkalla Moselissa – Huipputarhojen uusi vuosikerta 2017

Vierailin syyskuussa viimevuotiseen tapaan VDP Moselin Meisterwerke- ja huutokauppa-tapahtumassa Trierissä. Maisteltavana oli laajasti uusia Grosse Lage-tarhojen viinejä vuodelta 2017, joitakin 10-, 20- ja 30-vuotta vanhoja helmiä sekä viikonlopun perinteisessä huutokauppatapahtumassa vasaroituja viinejä. Yksi tämän tapahtuman hienoimpia anteja laajan viinikattauksen lisäksi on se, että viinejä ovat kaatelemassa itse viinitilalliset, viinintekijät ja muut tilojen “pääjehut”, jolloin maistelun yhteydessä pystyy laajentamaan huomattavasti ymmärrystä viinien ominaisuuksista sekä taustoista.

Nyt kun maisteltavana oli GG-viinien lisäksi makeampia huipputarhojen viinejä, vahvistui elokuun lopulla Wiesbadenissa VDP Grosses Gewächs Vorpremier-tapahtumassa muodostunut käsitys siitä, että 2017 on pääosin varsin hyvä vuosikerta. Poikkeuksellisen hankalien olosuhteiden vuoksi satomäärät olivat pieniä, joka toisaalta sai köynnökset keskittymään vähäisempään määrään rypäleitä ja näin ollen sadon taso oli odotuksia laadukkaampi. Jos halutaan tehdä vertailua pariin aiempaan vuoteen, on todettava 2015 intensiteetin, tasapainon sekä kellaripotentiaalin olevan aivan omaa luokkaansa. 2016 on kolmikosta selkeästi elegantein, klassisen tyylikäs, mutta samalla myös helpoimmin ja nopeimmin lähestyttävä. 2017 on tyyliltään melko voimakas ja ryhdikäs. Kyseessä on siis selvästi vuotta 2016 ronskimpi yleisilme, mutta toisaalta suurimmalla osalla tuottajia viinien intensiteetti, syvyys sekä tasapaino jäävät jonkin verran 2015 tason taakse.

Tuottajakohtaisia vaihteluja esiintyy Moselissa runsaasti ja ostajan kannattaakin suhtautua vuoteen 2017 enemmän tuottajakohtaisesti, kuin tarhakohtaisesti. Ne tuottajat, jotka ovat onnistuneet hyvin jollain tarhalla, ovat melkeimpä poikkeuksetta onnistuneet kautta linjan. Näyttäisi myös siltä, että vahvan kokemuksen sekä selkeän vision omaavat tuottajat ovat onnistuneet muita paremmin. Jos lasketaan laskuista pois vakio-onnistujina “itsestäänselvät” Egon Müller ja J.J. Prüm, omat nostoni vuosikerran 2017 Moselin tuottajien kärkeen ovat Winningenin kaksikko Heymann-Löwenstein sekä Matthias Knebel, joilla erityisesti Uhlenin tarhoilta on syntynyt erinomaista tavaraa. Niinikään erittäin vakuuttavaa jälkeä ovat saaneet aikaan Fritz Haag, Nik Weis St. Urbans-Hof, Peter Lauer, Dr. Loosen ja Grans Fassian.

Tapahtumassa oli tarjolla oli tuoreiden vuosikertojen lisäksi joitakin vanhempia helmiä 2008-, 1998- ja 1988-vuosilta, eikä illallisenkaan viinikauttauksesta helmiä uupunut. Huikeimpiin lukeutuivat järisyttävän kovat Egon Müller Scharzhofberger Auslese 1998 sekä 2500 euron vasarahintaan huutokaupassa yltänyt Forstmeister Geltz-Zilliken Rausch Eiswein 1998 Magnum.