Viikon Copa – Gysler Sandstein Riesling Trocken (Alko 14,99 €)

Saksan Rheinhessen on ollut kovassa nosteessa jo jonkin aikaa ja alue on saanut ansaittua huomiota erityisesti nuorempien viinintekijöiden energisyydestä, kokeilunhalusta ja laatuhakuisuudesta. Vuosi 2018 oli lämmin sekä kuiva ja  Rheinhessenissäkin aloitettiin sadonkorjuut ennätyksellisen aikaisin. (Laajempi katsaus Saksan uuteen vuosikertaan löytyy täältä) Nyt kun tuoreimmat pullot ovat alkaneet löytämään paikkojaan myymälöiden hyllyiltä, on sopiva hetki tutustua uuden vuosikerran luonteenpiirteisiin korkkailemalla esim. Alexander Gyslerin Sandstein Riesling Trocken.

Sandstein Rieslingin rypäleet ovat kasvaneet biodynaamisesti viljellyillä hiekkakivisillä tarhoilla Weinheimin kylän ympäristössä. Viini on käynyt terästankeissa, eikä sitä ei ole suodatettu tai kirkastettu.

Tuoksusta löytyy sitrusta, vihreätä omenaa ja hiukan persikkaa. Maussa paljon intensiivistä energisyyttä ja mainio tasapaino hapokkuuden, pienen jäännössokerin (7 g/l) sekä hedelmäisyyden välillä. Kuumasta kasvukaudesta huolimatta alkoholitasot on saatu pidettyä varsin maltillisilla tasoilla (11,5%) ja jälkimakukin on miellyttävän raikas.

Gysler Sandstein Riesling Trocken on tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus ja hyvä esimerkki Rheinhessenin tasosta sekä potentiaalista jo perusviinien tasolla. Ruokapöydässä takuuvarmoina kavereina toimivat vaaleat kalat sekä merenelävät. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Txomin Etxaniz Txakoli Rosé (Alko 14,98 €)

Noin vuosi sitten kiertelin pohjoisen Espanjan Txakolitarhoja ja alueen dramaattinen ilmasto sekä laatuaan viime vuosina huikeasti nostaneet viinit tekivät suuren vaikutuksen. Laajempi juttuni Txakolista löytyy Viini-lehden numerosta 8/2018. Sopivasti kesän kynnyksellä Alkon valikoimiin on heilahtanut mainio Txomin Etxaniz Txakoli Rosé. Txomin Etxanizin tarhat sijaisevat Getariassa Biskajanlahden huikeissa maisemissa ja tuottaja profiloituu Txakolin perinteisemmän tyylin edustajiin. Toisaalta rosee ei sinänsä ole erityisen perinteinen viinityyli Txakolialueilla ja Txomin Etxanizinkin roseet ovat saaneet kipinänsä jenkkimaahantuojan ideasta sammuttaa paikallista roseejanoa hieman eksoottisemmalla baskiviinillä.

Tässä Txakolissa alueen perinteisin valkoinen lajike Hondarribi Zuri on saanut kylkeensä punaista Hondarribi Beltzaa. Tyylikäs tuoksu on raikkaan metsämarjainen, vadelmainen ja hiukan mineraalinen. Makukin kulkee selkeästi punamarjaisissa tunnelmissa, ryhdikkään hapokkuuden pitäessä paketin loistavasti kasassa. Getarian Txakolille tyypillinen hento pirskahtelu raikastaa suutuntumaa entisestään.

Txomin Etxaniz Rosé on erinomainen, hieman eksoottisempi roseeviini biskajanlahden rannoilta. Loistava ja tyylikäs kaveri aurinkoisten päivien virkistykseen, erilaisille salaateille sekä luonnollisesti mereneläville vaikkapa grillattuna. Näin hyvällä hinta-laatusuhteella pääsee heittämällä omalle kesäviinilistalle 4 / 5 staraa.

 

 

 

Dom Perignon 2008 & Dom Perignon P2 2000

Dom Perignon lienee se tunnetuin prestige-samppanja ja myös ulkomuodoltaan pullo, jonka kaikki edes jotain viinistä tietävät tunnistavat arvostetuksi samppanjaksi. Dom Perignonin viinintekijä Nicholas Lane pistäytyi huhtikuun alussa Suomessa ja pääsin tapaamaan herraa sekä maistelemaan alkuvuodesta markkinoille tulleen vuosikerta 2008:n sekä huomattavasti pidemmän pullokypsytyksen läpikäyneen P2 2000:n.

 

 

Näinkin arvostetun samppanjan valmistamisen voisi kuvitella olevan äärimmäisen monimutkaista ja käytettävien menetelmien vähintäänkin haasteellisia, mutta itseasiassa viinintekijä Nicholas Lane kuvailee Dom Perignonin valmistusprosessia hyvin yksinkertaiseksi ja suoraviivaiseksi. Toki se kaikkein tärkein tapahtuu jo tarhoilla, kun pitkäjänteisen tarhatyöskentelyn tavoitteena on mahdollisimman laadukkaat ja terveet rypäleet. Eri viinierien sekoittaminen on luonnollisestikin tarkkaan mietitty ja hiottu prosessi, mutta muutoin asioiden annetaan pääasiassa tapahtua ja kärsivällisyys sekä prosessin tarkka monitorointi on isossa roolissa. Keskiössä on vähintään 8 vuotta kestävä pullokypsytys, jolle kunkin vuosikerran ominaisuudet asettavat omat vaatimuksensa esim. pituuden suhteen. Ensimmäiset syvälliset tarkastelut viinin tilasta tehdään Lanen mukaan noin 6 vuoden kypsytyksen kohdalla.

Champagnessa erinomaisena pidetty ja melkoisesti hehkutettukin vuosi 2008 on myös poikkeuksellinen Dom Perignonin kohdalla. Poikkeuksellista on ollut jo pelkästään se, että itseasiassa 2009 tuli markkinoille jo aiemmin ja hieman enemmän aikaa vaatinut 2008 vasta vuoden alussa. Dom Perignon on tuoreena ja juuri markkinoille tullessaan rakenteeltaan hyvin tiukka ja jopa jossain määrin sulkeutunut – viini, joka suorastaan vaatii vuosikausien kypsymistä ja avautumista kellarin pimeydessä. 2008 eroaa tästä linjasta siinä, että tuoksussa ja maussa on jo nyt enemmän intensiteettiä, avoimempaa aromaattisuutta ja pieni pilkahdus sitä moniulotteisuutta, jota useimmiten saa odotella vähintään muutamia vuosia. Viinin tiukka hapokkuus integroituu intensiiviseen ja vivahteikkaaseen pakettiin loistavasti ja pituuttakin on ruhtinaallisesti. Potentiaali on poikkeuksellisen hyvä ja noin 175 euron hinnasta huolimatta tätä huippuvuosikertaa voi vaivatta suositella pitkäaikaiseen kellarointiin, isoimpien hetkien juhlamaljaksi ja sekä toki myös sijoituskohteeksi. Vaikka laki meillä estääkin yksityishenkilöiden viinikaupan, voi Dom Perignonin kypsempien vuosikertojen markkinahintoja silmäillessä silti vain arvailla, mikä mahtaa olla 2008:n markkinahinta vaikkapa kahdenkymmenen vuoden päästä?

Kun sitten siirrytään pidemmän kypsytyksen P2 2000:n äärelle, ollaankin tekemisissä jopa 16 vuotta sakkojensa kanssa kypsyneen ja sitä kautta varsin kehittyneen ja huikean moniulotteisen samppanjan kanssa. Plénitude-sanasta nimensä saava P2 2000 avautuu lasissa hetken hengittelyn jälkeen tarjoillen kiehtovan paketin kuivattuja hedelmiä, hunajaa, paahteisuutta sekä mineraalisuutta. Kaikki erinomaisessa tasapainossa ja äärimmäisen hienosti kontrolloituna kokonaisuutena. Viinissä on paljon voimaa, energisyyttä ja makua, mutta samaan aikaan myös huomattava määrä hienostuneisuutta. Vaikka P2 2000 onkin todella nätisti kehittynyt ja nautinnollinen jo tässä vaiheessa, omaa se toki pitkän elinkaaren jatkokellarointiakin ajatellen. Jos kukkaron nyörit taipuvat 417 euron hintaan, löytyy Arkadian myymälästä 4 pulloa.

Viikon Copa – Koyle Don Cande Cinsault (Alko 15,90 €)

Cinsault on erityisesti eteläisemmässä Ranskassa melko yleinen, mutta hieman muiden varjoon jäänyt punaviinilajike. Lähinnä punaviinisekoituksissa ja roseeviineissä viihtyvä Cinsault pääsee aniharvoin pulloon yksinään ilman muita blendauskavereita, mutta Alkon hyllyille on ilmestynyt jokin aika sitten Koyle Don Cande – 100-prosenttinen Cinsault Chilestä.

Kuivassa ja lämpimässä viihtyvän Cinsaultin luulisi soveltuvan hyvin uuden maailman tarhoille ja tämän viinin rypäleet tulevat Itatan laakson alueelta kastelemattomalta tarhalta, yli 70-vuotiaista köynnöksistä.

Raikkaassa tuoksussa on pääosin punaisia marjoja ja yrttistä mausteisuutta. Suutuntuma on mehukkaan marjainen, mutta sopivasti happojen ja mausteisuuden tukema. Tanniineista löytyy pientä roheutta ja rösöä, joka tässä tapauksessa onnistuu tuomaan viinille lisää luonnetta. Keskipitkä jälkimaku pyörii punaisten marjojen ja yrttien sävyttämissä tunnelmissa.

Koyle Don Cande on hieman kevyempänä sekä raikkaampana tapauksena varsin mielenkiintoinen lisäys ylikypsän hillomaisuuden kyllästämässä Chilen viinien sektorissa. Mukavaa kulauteltavaa sellaisenaankin, mutta hyvä kaveri grillatulle possulle, kanalle tai mausteisille makkaroille. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Albert Bichot Bourgogne Vieilles Vignes de Chardonnay (Alko 19,78 €)

Burgundista tulee eittämättä maailman tyylikkäimmät ja arvostetuimmat kuplattomat Chardonnayt. Viinien kova maine ei ole synytynyt tyhjästä, mutta hieman parempiin apellatioihin ja tasokkaampiin viineihin siirryttäessä hinnat karkaavat usein peruskuluttajan lompakon kannalta valitettavan kivuliaille tasoille. Onneksi joukosta löytyy aina sillöin tällöin myös hyvän hinta-laatusuhteen pulloja ja yksi niistä on Alkon vakiovalikoimasta löytyvä Albert Bichot Bourgogne Vieilles Vignes de Chardonnay.

Viinin rypäleet tulevat luomuviljeltyjen tarhojen 25-35-vuotiassa köynnöksissä Côtes de Beaunen ja Hauts-Côtes de Beaunen alueilta. Viidennes viinistä on käynyt sekä kypsynyt 8-12 kk tammitynnyreissä. Tuoksusta löytyy sitruunaa, omenaa, keltaista luumua sekä kevyttä tammen tuomaa paahteisuutta. Keskitäyteläinen maku on sopivan runsas, mutta ryhdikkään hapokkuuden sekä onnistuneen tammen käytön ansiosta miellyttävän raikas ja  erittäin tasapainoinen.

Albert Bichot Bourgogne Vieilles Vignes de Chardonnay on loistava valinta, kun halutaan Burgundin tyylikkyyttä kohtuullisella hinnalla. Hyvä kaveri hieman täyteläisemmille ja rasvaisemmillekin kalaruoille. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Kanarian helmi – Matías i Torres Albillo Criollo 2016

Kanariansaarten lomailusirkuksen keskelle on ehkä äkkiseltään vaikea kuvitella mitään vakavasti otettavaa viinimeininkiä. Asiaan hieman enemmän perehtyneillekin mieleen tulee todennäköisesti lähinnä Teneriffan viinit, jotka ovat ehtineet keräillä jo jonkinlaista suitsutusta maailmalla. Omalle kohdalle osuneista Kanarian viineistä toistaiseksi mielenkiintoisin löytyy kuitenkin Teneriffan läntiseltä naapurisaarelta, La Palmalta. Matías i Torres Albillo Criollo on tilaa isänsä viinijalanjäljissä luotsaavan Victoria Torresin taidonnäyte korkealla (n. 1200 m) vulkaanisessa maaperässä kasvavien varttamattomien köynnösten rypäleistä.

Albillo Criollo on melko tuntematon rypäle, mutta vahvasti näyttää siltä, että se olisi oma lajikkeensa, eikä sukua Manner-Espanjassa hieman yleisemmin tavattaviin Albillo-lajikkeisiin.

Matías i Torresin tarhoja hoidetaan luonnonmukaisin menetelmin ja viinit valmistetaan minimaalisen käpälöinnin taktiikalla. Tämän Albillo Criollon mehut on puristettu kokonaisista tertuista ja viini on käynyt spontaanisti terästankissa, missä se on myös kypsynyt 8 kk sakkojensa seurassa. Erittäin intensiivisestä tuoksusta erottaa reilusti vulkaanista mineraalisuutta, kypsää omenaa, mehiläisvahaa ja hiukan merilevän vivahdetta. Intensiivinen meininki jatkuu myös suussa. Viinistä löytyy paljon erilaisia nyansseja, syvyyttä ja energisyyttä, mutta paketti pysyy kuitenkin ihailtavan nätisti kontrollissa.

Matías i Torres Albillo Criollo on kyllä todella huikea viini, eikä Espanjan hinta hieman parin kymmenen euron päälle näin hienosta tavarasta paljon päätä huimaa. Täydet 5 / 5 staraa.

 

Guía Peñin Los Mejores vinos de España tasting Madridissa 29.-30.11.2018

Lokakuun lopulla osallistuin Espanjan tunnetuimman viinioppaan, Guía Peñinin yli 90 pisteen viinien tasting-tapahtumaan Madridissa. Maisteltavana oli noin 1700 viiniä yli kolmeltasadalta tuottajalta. Lisäksi monilta tiloilta viinejä ovat kaatamassa itse pääjehut, joten tapahtumassa oli myös erinomainen mahdollisuus kysellä hieman tarkempiakin tietoja viinien taustoista sekä kuulla tuoreimpia kuulumisia tiloilta. Kun tarjolla on iso kattaus Espanjan arvostetuimpia viinejä muodostuu samalla suhteellisen ainutlaatuinen mahdollisuus huippuviinien keskinäiseen vertailuun. 

Ennakkoon tehdyt suunnitelmat pakollisten maistelujen suhteen toteutuivat melko mukavasti, joskin pettymyksinä on mainittava, että Marques de Murrietan Ygay Blanco 1986 ei ollut ennakkotiedoista poiketen maisteltavana ja Benjamin Romeon tiski puolestaan niin vahvasti kansoitettuna koko maistelun ajan, että esim. Contador jäi edelleen bucket-listalle. Toki Benjamin Romeon La Cueva del Contador sekä muutama spesiaali Coleccion-sarjan viini tuli todettua erinomaisiksi.

Alkutahdit marssin kuplajuomien parissa. Suurimman vaikutuksen tekivät Xarel-lo-vetoiset sekä yksittäisten tarhojen Cavat. Näistä kärkeen kapusivat noin 15 vuotta sakkojensa kanssa kypsynyt Gramonan Enoteca 2002, Recaredon vuonna 1940 istutetuista Xarel-lo-köynnöksistä valmistettu ja yli 100 kk kypsytetty Turo d’en Mota 2004, 9 vuotta pullokypsytetty Juvé & Campsin 100-prosenttinen Xarel-lo La Capella, viisi vuotta pullokypsytetty Llopartin Original 1887 Brut Nature Gran Reserva sekä noin 4 vuotta pullokypsytetty Sabaté i Cocan 100-prosenttinen Xarel-lo Reserva Familiar.

Kuplien jälkeen oli loogista jatkaa valkoviinien merkeissä. Remellurin Blanco 2015 lupaa paljon, mutta on tässä vaiheessa vielä todella sulkeutunut ja kaipailee vielä vuosien kellaroinnin myötä tapahtuvaa eheytymistä sekä avautumista. Baskimaan Txakoleista uutena ilahduttavana tuttavuutena vakuutti suuresti Goianean todella intensiivinen ja tyylikäs Txakoli Cuvée. Rias Baixasin Albariñoista kirkkain tähti oli erinomaisen tasapainoinen Palacio de Fefinanesin Albariño III Año ja Prioratin Garnacha Blancan lippua piti korkealla tyylikäs ja vivahteikas Vall Lachin Aigua dell Lum. Chiviten Colleccion 125 Blanco 2006 edusti upeasti hieman kypsemmän osaston viinejä. Valkoisten yllättäjiksi nousivat todella kiehtova Emilio Valerion La Merced Navarrasta sekä kahden huippuviinintekijän; Benjamin Romeon ja Ismael Gozalon yhteistyönä toteutettu naturaalihenkinen La Pirata. Kyseessä on todella mielenkiintoinen projekti, jossa kumpikin viinintekijä on tehnyt oman valkoviininsä (Romeo Viura-vetoisen Riojassa ja Gozalo Verdejon Castilla y Leonin Nievassa) ja lopuksi näistä on sekoitettu La Pirata, joka on kypsynyt Riojassa sekä pullotettu magnum-pulloihin.

Maailmankuulujen punaisten sektorissa isoimpia värähtelyjä saivat aikaan todella huikea vanhojen köynnösten Mas Doix 1902 Cariñena Prioratista sekä La Rioja Altan 890 Gran Reserva, jonka vuosikerta 2005 vaikuttaa poikkeuksellisen loistavalta. Odotetusti myös Marques de Murrietan Ygay Gran Reserva 2009 varsin vakuuttavaa tavaraa, kuten myös Artadi Viña el Pison 2016. Kun edetään paljon viime aikoina huomiota saaneen Garnacha-sektorin tunnetuimpiin viineihin, putoaa hinta murto-osaan edellisiin verrattuna. Näistä esim. D.O. Mentridan Jimenez-Landi edustaa elegantimpaa lähestymistapaa ja D.O. Campo de Borjan Alto Moncayo taas vahvemman konsentraation ja runsaamman rakenteen suuntausta.

Toki bongailin myös loistavia hieman edullisemman kategorian viinejä. Näistä mainittakoon mm. Emilio Valerio Garnacha San Martin Navarrasta, Cortijo los Aguilaresin Tadeo Petit Verdot Rondasta, La Rioja Altan todella tasapainoinen ja miellyttävä Torre de Oña Martelo 2014 sekä hinta-laatusuhteensa puolesta todellinen Riojan helmi ja vanha suosikkini Artuke.

Isoimmat fiilispisteet sekä kiehtovimman tastingrivistön kunnia menee D.O. Manchuelan Bodegas Poncelle. Kyseessä on pääasiassa Bobalin kanssa pelaileva tuottaja, jonka koko tuotanto on todella timanttista, persoonallista ja mielenkiintoista tavaraa, vieläpä melkoisen edulliseen hintaan.

Viikon Copa – Famille Bougrier Collection Vouvray Chenin Blanc (Alko 13,99€)

Loiren laakson Chenin Blanc on omanlaisensa klassikko ja Vouvray varmasti niitä kuuluisimpia aihepiiriin liittyviä apellaatioita. Jostain syystä Alkon hyllyillä on ollut näiden suhteen varsin hiljaista, mutta onneksi juuri tilausvalikoimaan heilahtanut Famille Bougrierin Chenin Blanc Vouvray’sta tuo helpotusta tilanteeseen.

Tuoksusta löytyy lajikkeelle tyypillisesti puhdaspiirteistä omenaa sekä hieman melonia, persikkaa ja mineraalisuutta. Melko runsas maku pysyttelee omenaisissa tunnelmissa ja yhdistelee miellyttävän sopuisasti pienen makeuden (25 g/l) sekä erinomaisen ryhdikkään hapokkuuden (8 g/l).

Famille Bougrierin Vouvray Chenin Blanc on Ilahduttava uutuus Alkossa ja mikä mukavinta, irtoaa varsin kohtuulliseen hintaan. Puolimakeasta viinistä löytyy todella ryhdikäs hapokkuus, joka pitää paketin raikkaana ja kallistaa viiniä kohti puolimakeiden kategorian kuivempaa päätyä. Hyvä valinta vaikkapa yleisviiniksi juustolautasen kylkeen ja viinin makeutta voi yhdistellä myös aasialaistyylisten, miedosti makeiden tai chilisten ruokien kanssa. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Ferghettina Franciacorta Brut (Alko tilausvalikoima 29,75€)

Italian Lomabrdiassa sijaitseva Franciacorta on yksi niistä harvoista kuohuviinialueista, joka pystyy haastamaan samppanjan laatutaisteluun. Franciacortan kuohuvissa käytetään pääosin samppanjasta tuttuja rypälelajikkeita ja paahteisuutta sekä syvyyttä viineihin tuovat pullokypsytykset ovat monissa tapauksissa kunnioitettavan pitkiä.

Yksi omista suosikkituottajistani Franciacortan alueelta on Ferghettina, joka oli mm. viime maaliskuussa Düsseldorfissa järjestettyn Gambero Rosson 3 bicchieri-tastingin selkeätä kärkiosastoa Italian kuohuvissa. Alkon tilausvalikoimaan on heilahtanut pullollinen Ferghettinaa, joten pieni sijoitus Italian huippukupliin lienee paikallaan.

Ferghettina Brut on valmistetty Chardonnay’sta (95%) ja Pinot Noirista (5%) ja sitä on kypsytetty 30 kuukautta sakkojen päällä. Viinin tuoksussa on tyylikäs paketti kypsää sitruunaa, paahteisuutta sekä kuivattua omenaa. Maultaan ryhdikäs, sitruksinen, ryhdikäs ja hiukan mineraalinenkin viini täyttää suun runsaalla, mutta hienojakoisella kuplarakenteella ja pitkä jälkimaku jättää suuhun mukavan sitruksisen ja paahteisen tunnelman.

Ferghettina Brut on erinomaisen tasokas ja virkistävän luonteikas vaihtoehto samppanjalle. Viini toimii toki hyvin alkumaljana, mutta lienee parhaimmillaan vaikkapa erilaisten merellisten alkupalojen kaverina. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Grass Roots Organic Hunter Valley Shiraz (Alko 12,99 €)

Australian viiniskenessä on meneillään hyvät pöhinät ja viineissä ollaan tyylillisesti suuntaamassa aiempaa raikkaampaan ja samalla hieman kepeämpäänkin suuntaan. Tunnetuimpien viinialueiden rinnalle on nousemassa vähemmän esillä olleita alueita ja samalla myös kuluttajille syntyy paremmat mahdollisuudet päästä käsiksi aiempaa kattavammin Australian monipuoliseen viinitarjontaan. Hunter Valley on tullut tunnetuksi erityisesti omaleimaisista Semilloneistaan, mutta alueelta tulee myös tyylikästä Chardonnay’ta sekä Shirazia. Alkon vakiovalikoimasta löytyvä Tamburlainen Grass Roots Organic Shiraz on Hunter Valleyn luomupioneeri Mark Davidsonin käsialaa ja omaa erinomaisen hinta-laatusuhteen.

Tuoksusta löytyy tummia marjoja ja pippurista mausteisuutta. Melko täyteläisessä maussa yhdistyy miellyttävällä tavalla kypsä puhdaspiirteinen hedelmäisyys, ryhdikäs hapokkuus sekä kevyesti ikeniä puristeleva tanniinisuus. Melko pitkä jälkimaku pyörii mausteisissa tunnelmissa.

Grass Roots Organic Hunter Valley Shiraz on hyvin tehty ja miellyttävä Australian Shiraz. Kypsä hedelmäisyys, mausteisuus sekä ryhdikäs runko rakentavat toimivan kokonaisuuden. Mainio kaveri syksyisiin grillailuihin tai lämmikkeeksi sellaisenaan. 3,5 / 5 staraa.