Viikon Copa – Grass Roots Organic Hunter Valley Shiraz (Alko 12,99 €)

Australian viiniskenessä on meneillään hyvät pöhinät ja viineissä ollaan tyylillisesti suuntaamassa aiempaa raikkaampaan ja samalla hieman kepeämpäänkin suuntaan. Tunnetuimpien viinialueiden rinnalle on nousemassa vähemmän esillä olleita alueita ja samalla myös kuluttajille syntyy paremmat mahdollisuudet päästä käsiksi aiempaa kattavammin Australian monipuoliseen viinitarjontaan. Hunter Valley on tullut tunnetuksi erityisesti omaleimaisista Semilloneistaan, mutta alueelta tulee myös tyylikästä Chardonnay’ta sekä Shirazia. Alkon vakiovalikoimasta löytyvä Tamburlainen Grass Roots Organic Shiraz on Hunter Valleyn luomupioneeri Mark Davidsonin käsialaa ja omaa erinomaisen hinta-laatusuhteen.

Tuoksusta löytyy tummia marjoja ja pippurista mausteisuutta. Melko täyteläisessä maussa yhdistyy miellyttävällä tavalla kypsä puhdaspiirteinen hedelmäisyys, ryhdikäs hapokkuus sekä kevyesti ikeniä puristeleva tanniinisuus. Melko pitkä jälkimaku pyörii mausteisissa tunnelmissa.

Grass Roots Organic Hunter Valley Shiraz on hyvin tehty ja miellyttävä Australian Shiraz. Kypsä hedelmäisyys, mausteisuus sekä ryhdikäs runko rakentavat toimivan kokonaisuuden. Mainio kaveri syksyisiin grillailuihin tai lämmikkeeksi sellaisenaan. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Matkalla Moselissa – Huipputarhojen uusi vuosikerta 2017

Vierailin syyskuussa viimevuotiseen tapaan VDP Moselin Meisterwerke- ja huutokauppa-tapahtumassa Trierissä. Maisteltavana oli laajasti uusia Grosse Lage-tarhojen viinejä vuodelta 2017, joitakin 10-, 20- ja 30-vuotta vanhoja helmiä sekä viikonlopun perinteisessä huutokauppatapahtumassa vasaroituja viinejä. Yksi tämän tapahtuman hienoimpia anteja laajan viinikattauksen lisäksi on se, että viinejä ovat kaatelemassa itse viinitilalliset, viinintekijät ja muut tilojen “pääjehut”, jolloin maistelun yhteydessä pystyy laajentamaan huomattavasti ymmärrystä viinien ominaisuuksista sekä taustoista.

Nyt kun maisteltavana oli GG-viinien lisäksi makeampia huipputarhojen viinejä, vahvistui elokuun lopulla Wiesbadenissa VDP Grosses Gewächs Vorpremier-tapahtumassa muodostunut käsitys siitä, että 2017 on pääosin varsin hyvä vuosikerta. Poikkeuksellisen hankalien olosuhteiden vuoksi satomäärät olivat pieniä, joka toisaalta sai köynnökset keskittymään vähäisempään määrään rypäleitä ja näin ollen sadon taso oli odotuksia laadukkaampi. Jos halutaan tehdä vertailua pariin aiempaan vuoteen, on todettava 2015 intensiteetin, tasapainon sekä kellaripotentiaalin olevan aivan omaa luokkaansa. 2016 on kolmikosta selkeästi elegantein, klassisen tyylikäs, mutta samalla myös helpoimmin ja nopeimmin lähestyttävä. 2017 on tyyliltään melko voimakas ja ryhdikäs. Kyseessä on siis selvästi vuotta 2016 ronskimpi yleisilme, mutta toisaalta suurimmalla osalla tuottajia viinien intensiteetti, syvyys sekä tasapaino jäävät jonkin verran 2015 tason taakse.

Tuottajakohtaisia vaihteluja esiintyy Moselissa runsaasti ja ostajan kannattaakin suhtautua vuoteen 2017 enemmän tuottajakohtaisesti, kuin tarhakohtaisesti. Ne tuottajat, jotka ovat onnistuneet hyvin jollain tarhalla, ovat melkeimpä poikkeuksetta onnistuneet kautta linjan. Näyttäisi myös siltä, että vahvan kokemuksen sekä selkeän vision omaavat tuottajat ovat onnistuneet muita paremmin. Jos lasketaan laskuista pois vakio-onnistujina “itsestäänselvät” Egon Müller ja J.J. Prüm, omat nostoni vuosikerran 2017 Moselin tuottajien kärkeen ovat Winningenin kaksikko Heymann-Löwenstein sekä Matthias Knebel, joilla erityisesti Uhlenin tarhoilta on syntynyt erinomaista tavaraa. Niinikään erittäin vakuuttavaa jälkeä ovat saaneet aikaan Fritz Haag, Nik Weis St. Urbans-Hof, Peter Lauer, Dr. Loosen ja Grans Fassian.

Tapahtumassa oli tarjolla oli tuoreiden vuosikertojen lisäksi joitakin vanhempia helmiä 2008-, 1998- ja 1988-vuosilta, eikä illallisenkaan viinikauttauksesta helmiä uupunut. Huikeimpiin lukeutuivat järisyttävän kovat Egon Müller Scharzhofberger Auslese 1998 sekä 2500 euron vasarahintaan huutokaupassa yltänyt Forstmeister Geltz-Zilliken Rausch Eiswein 1998 Magnum.

Viikon Copa – Abadia de San Campio Albariño (Alko 7,93 € / 0,375 l)

Aina silloin tällöin voi iskeä akuutti tarve puolikkaalle pullolle. Vaikka Alkon puolikkaiden hyllyvalikoima onkin tehnyt pieniä ryhtiliikkeitä, on tästä joukosta aina astetta haastavampaa löytää mielenkiintoista tavaraa. Yksi hyvä vaihtoehto valkoviineissä on tasokkaana tuottajana tunnetun Terras Gaudan Abadia de San Campio Albariño, joka tulee Galician Rias Baixasista.

Tuoksusta löytyy omenaa, päärynää, melonia sekä mineraalisuutta. Kuivassa ja melko runsaassa maussa hedelmäisyys on intensiivisesti esillä, mutta ryhdikkään hapokkuuden ansiosta paketti pysyy hyvin kasassa sekä raikkaissa tunnelmissa. Melko pitkä jälkimaku pyörii raikkaan hedelmäisyyden ja merellisen mineraalisuuden suunnilla.

Abadia de San Campio Albariño on tasapainoinen viini, joka tuo mukavasti esiin Rias Baixasin Albariñojen tyypillisiä piirteitä. Puolikkaiden hyllystä varma valinta ja monikäyttöistä tavaraa aina alkumaljasta erilaisten kala- ja äyriäisruokien kylkeen.  3,5/5 staraa.

 

 

 

Matkalla Nahessa – Gut Hermannsberg

VDP:n Grosses Gewächs Vorpremiere-tapahtuman yhteydessä kävin vierailulla Nahessa Gut Hermannsbergin tilalla. Vanhan kuparikaivoksen paikalle on alettu istuttaa köynnöksiä 1900-luvun alussa ja tila on toiminut pitkään valtiollisena viinitilana. Yksityisomistukseen on siirrytty vuonna 1998 ja nykyinen Gut Hermannsbergin nimi otettu uusien omistajien myötä käyttöön vuonna 2009. Viinintekijänä toimii mm. vuonna 2016 Frankfurter Allgemeine Zeitungin vuoden viinintekijäksi valitsema Karsten Peter.

Gut Hermannsbergin kaikki 30 tarhahehtaaria ovat VDP Grosse Lage-tarhoja. Niinpä perustason gutsweineista lähtien kaikki talon viinit ovat käytännössä Grosse Lage-tavaraa. Tarhat sijaitsevat erittäin jyrkillä rinteillä ja lähellä toisiaan, mutta niiden maaperät sekä olosuhteet ovat keskenään yllättävänkin erilaisia. Reilun viiden hehtaarin kokoiselle Hermannsbergin tarhalle on ominaista aikainen sadonkorjuu. Tarhalla kasvaa vain Rieslingiä ja satoa käytetään Grosse Lage-viinien lisäksi mm. talon kuohuviinin valmistukseen. Kuuden hehtaarin kokoisen Steinbergin tarhan rypäleistä noin puolet menee Grosses Gewächs-viinehin ja loput (lähinnä nuorempien köynnösten rypäleet) Kabinett- ja Spätlese-viineihin. Kupfergruben tarhan maaperä on irtonaista ja nopeasti kosteutta läpäisevää, joten kuumina kesinä tarhalla on hyvin kuivaa. Vulkaanisen aineksen seassa on soraa ja pintakerroksista löytyy myös liuskekivisilppua, jota on joskus takavuosina kannettu Hermannshöhlen tarhalta. Felsenbergin maaperä on kivistä ja vulkaanista. Maaperästä löytyy suuria porfyriitti-, melafyyri- ja fossiilipitoisuuksia. Hieman etäämmällä Traisenin kylässä kallion seinään rajautuva Traiser Bastei on yksi alueen aurinkoisimmista ja lämpimimmista. Kumma kyllä, tarhalta tulevat viinit ovat olosuhteisiin nähden todella elegantteja. Karsten Peter on viime aikoina nostanut myös köynnösten kasvukorkeutta, jolloin niiden seuraavalle köynnösriville muodostama varjo suojaa rypäleitä paremmin auringon paahteelta.

Yksi tilavierailun pääteemoista oli Gut Hermannsbergin ja Karsten Peterin lähestymistapa viinien valmistukseen. Tilan sadonkorjuut hoidetaan tarkan harkinnan taktiikalla poimimalla kultakin tarhalta vain ja ainoastaan kullakin hetkellä täydellisessä kypsyydessä olevat palstat tai alueet. Karsten Peter virnuili sadonkorjuutyöntekijöiden repivän välillä pelihousujaan, kun tarhojen välillä hypitään jatkuvasti edestakaisin. Kunkin tarhan rypäleitä kerätään siis useassa erässä ja käyminen tapahtuu kellarissa eräkohtaisesti. Kellarilla Karsten Peter pyrkii välttämään viinin “tekemistä”, antaen kunkin erän käydä omaan tahtiinsa, tuoden omat ominaispiirteensä lopulliseen viiniin. Lisäksi talon Grosses Gewächs-viineissä on siirrytty pitkiin, kahden vuoden mittaisiin sakkakypsytyksiin. Tämä tuo viineihin lisää syvyyttä ja moniulotteisuutta. Samalla se tarkoittaa sitä, että viinit vaativat reilusti aikaa auetakseen täyteen loistoonsa. Tuoreimpien Gut Hermannsbergin Grosses Gewächs-viinien korkkailun suhteen ei ole siis mitään kiirettä.

Mielenkiintoisten tarhakierrosten jälkeen maistelimmme 2013-2014-2015-2016 Grosses Gewächs-vertikaalit Hermannsbergin, Kupfergruben ja Traiser Bastein tarhoilta. Maistelussa tuli hyvin esiin eri tarhojen luonteenpiirteet ja myös eri vuosikertojen ominaisuudet. Hermannsbergin runsaampi ja leveämpi tyyli kohtasi Kupfergruben mausteisemman ja moniulotteisen tyylin sekä Traiser Bastein lämpimistä olosuhteista huolimatta elegantin ja hieman suoraviivaisemman meiningin. Viinit vaativat reilusti aikaa päästäkseen parhaimpaansa, mikä näkyy esim. siinä, että 2013 vuosikerta on vasta alkamassa tuoda esiin koko potentiaaliaan. 2014 on taas vuosikerralle tyypillisesti hyvinkin hillitty ja pidättyväinen, kun huippuvuotena pidetty lämmin 2015 esittelee runsaampaa tyyliä sekä valtavaa kypsytyspotentiaalia. 2016 on hieman helpommin lähestyttävä ja klassisen elegantti vuosikerta, joka myös avautuu nopeammin.

Koska Gut Hermannsbergin historia ulottuu kauas menneisyyteen, meillä oli myös ainutlaatuinen mahdollisuus maistella kellarin uumenista kaivettuja harvinaisia vanhoja vuosikertoja 1962-1969-1972-1976-1981-1994-1997. Näistä parhaimmin jäivät mieleen todella huikeat 1976 Hermannshöhle Trockenbeerenauslese, 1979 Hermannsberg Spätlese sekä 1994 Steinberg Auslese. Syyskuun lopun perinteisessä Nahen VDP-tuottajien huutokaupassa Gut Hermannsberg tuo huudettavaksi todellisen harvinaisuuden – Kupfergrube Trockenbeerenauslesen vuodelta 1921, mistä voit lukea lisää täältä.

Viikon Copa – Chakana Nuna Estate Cabernet Franc (Alko 14,20 €)

Argentiinan punaviineissä Malbec jyrää vahvalla otteella, mutta tarhoilta löytyy  toki muitakin lajikkeita. Yksi näistä muista on Cabernet Franc, joka yltää vain vajaan prosentin osuuteen Argentiinan punaviinitarhoista. Chakana Nuna Estate Cabernet Franc tulee biodynaamisesti viljellyiltä tarhoilta Mendozasta ja on käynyt sementtitankeissa sekä kypsynyt 10 kk käytetyissä isoissa tammitynnyreissä.

Tuoksusta löytyy tummia marjoja, pippurista mausteisuutta ja yrttejä. Maku on odotetusti täyteläinen, mutta silti sopivan raikas ja mausteinen. Lisää tasapainoa löytyy ryhdikkäistä hapoista sekä kypsistä tanniineista, eikä alkoholikaan pääse (13%) henkseleitä paukuttelemaan.

Chakana Nuna Estate Cabernet Franc tarjoilee mukavaa vaihtelua Malbecin kyllästämään Argentiinan punaviinisektoriin. Viini edustaa odotetusti ronskimpaa ja täyteläisempää Cabernet Franc-meininkiä, kuin vaikkapa Ranskan lajitoverinsa, mutta on silti miellyttävän tasapainoinen ja ryhdikäs tapaus. Mainio lämmittelyviini alkusyksyn grillailuihin tai miksei viileiden iltojen lämmikeeksi sellaisenaankin. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

VDP Grosses Gewächs Vorpremiere Wiesbaden 26.-28.8.2018 – Uudet vuosikerrat ennakkomaistelussa

VDP:n parhailta Grosse Lage-tarhoilta tulevien kuivien viinien (sokeria alle 9g/l), eli Grosses Gewächsien (GG) uusia vuosikertoja aletaan iskemään markkinoille syyskuun alussa. Ennen virallista julkaisupäivää järjestettiin vuosittainen GG Vorpremiere tapahtuma Wiesbadenin Kurhausissa. Kolmipäiväisen tapahtuman aikana oli tänä vuonna mahdollisuus maistaa ennakkoon 426 Grosses Gewächsiä ympäri Saksaa. Valkoviineissä tuoreimmat ovat siis vuosikertaa 2017 ja punaisissa 2016. Kaikki VDP-tuottajat eivät tuo markkinoille tuoreimpia vuosikertoja vielä tässä vaiheessa, joten valkoisissa oli maistettavana myös joitain vanhempia vuosikertoja, lähinnä vuodelta 2016 ja punaisissa vuosikertaa 2015.

Vuosikerta 2017 oli Saksassa(kin) varsin haasteellinen. Kevätpakkaset tuhosivat keskimääräistä aikaisemmin ilmaantuneita silmuja ja kun tähän lisätään myöhemmin tulleet rankkasateet sekä raekuurot, putosi satomäärä lähes vuoden 2010 tasolle. Tuottajien raportoimat satomäärien pudotukset ovat liikkuneet 20%:n ja 50%:n välillä normaaliin verrattuna. Hankalien olosuhteiden vuoksi tunnelma on ollut hieman hermostunut ja odotukset maltillisia.

Ehdin maistamaan läpi 286 viiniä, joten sain muodostettua melko hyvän yleiskuvan vuosikerran 2017 luonteesta. Yleisesti ottaen vuoden 2017 GG-taso on varsin hyvä ja odotuksiin nähden jopa yllättävän hyvä. Hankala vuosi näkyy lähinnä tuottajien välisinä laatuvaihteluina, joita esiintyy joillakin alueilla vähemmän ja taas toisilla selkeästi enemmän. 2017 vaikuttaa olevan viinintekijöiden vuosikerta, eli laatutaso vaihtelee enemmänkin tuottajakohtaisesti, kuin tarhakohtaisesti. Ei liene myöskään sattumaa, että juuri tällaisena vuonna erityisesti kokeneemmat tekijat ovat onnistuneet hyvin.

Alueiden välisessä vertailussa valkoviineissä tasaisimman korkealaatuinen esitys löytyy Nahesta. Heikkoja lenkkejä ei juurikaan ollut, mutta erityisen hyvin ovat onnistuneet Dönnhoff (Höllenpfad im Mühlenberg, Krötenpfhul, Dellchen, Brücke, Hermannshöhle, Felsenberg), Schlossgut Diel (Goldloch), Gut Hermannsberg (2016 Hermannsberg, Bastei, Rotenberg, Steinberg, Kupfergrube, Felsenberg) ja Schäfer-Fröhlich (Halenberg, Frühlingsplätzchen, Felseneck, Stromberg, Kupfergrube).

Myös Pfalzissa työn jälki on melko tasavarman laadukasta, joukosta erottuivat Ökonomierat Rebholz (Im Sonnenschein, Ganzhorn in Sonnenschein, Kastanienbusch), Acham-Magin (Pechstein, Jesuitengarten, Ungeheuer, Kirchenstück), Dr. Bürklin-Wolf (2016 Reiterpfad in der Hohl, Ungeheuer, Pechstein), hieman runsaamman rakenteen Philipp Kuhn (Schwarzer Hergott, Kirschgarten, Saumagen) ja Weissburgundereissa aivan omaa luokkaansa ollut Kranz (Kalmit).

Rheinhessenissä laatu on jo hieman vaihtelevampaa ja parhaimmat olivat yllätyksettömästi Keller (Morstein, Hipping), Wittmann (Aulerde, Kirchspiel, Brunnenhäuschen, Morstein), Kühling-Gillot (Hipping, Pettenthal, Rothenberg) ja Stefan Winter (Geiersberg, Leckerberg, Kloppberg).

Rheingaussa menetettiin paljon satoa ja laatuvaihtelua esiintyy. Vakuuttavimpia olivat Künstler (Hölle, Kirchenstück, Berg Rottland, Berg Schlossberg), Robert Weil (Gräfenberg), Balthasar-Ress (Nussbrunnen, Berg Rottland), Peter Jakob Kühn (2016 Jungfer, Doosberg, St. Nikolaus) ja Barthilla (2016 Hassel vakuuttavampi, kuin 2017 Wisselbrunnen, Schönhell) sekä August Kesslerillä (Berg Roseneck, Berg Schlossberg, Seligmacher) myös varsin hyvä potentiaali, joskin Kesslerin viinit varsin konsentroituneita ja voimakkaita.

Moselista löytyi kaikkein eniten laatuvaihteluja; joukosta löytyi todellisia huippuja, mutta myös heikompia esityksiä. Yksi koko maistelun kovimmista oli Heymann-Löwenstein (Kirchberg, Stolzenberg, Röttgen, Uhlen Laubach, Uhlen Blaufüser Lay), erinomaisia esityksiä löytyi myös Knebeliltä (Röttgen), Fritz Haagilta, (Juffer, Juffer Sonnenuhr), Nik Weis St. Urbans-Hofilta (Bockstein, Saarfeilser Marienberg, Laurentiuslay, Layet), Grans Fassianilta (Hofberg, Trittenheimer Apotheke, Laurentiuslay), Peter Lauerilta (Kupp, Schonfels, Feils) ja myös Dr. Loosen (Erdener Treppchen, Erdener Prälat, Ürziger Würzgarten, Wehlener Sonnenuhr, Graacher Himmereich, Graacher Domprobst, Johannisbrunchen) varsin hyvässä vireessä.

Frankenin Silvanereiden taso osoittautui pääosin varsin mainioksi, mutta monet viineistä tulevat tarvitsemaan tavallista pidemmän ajan avautuakseen kunnolla; kärkikastia Horst Sauer, Hans Wirsching (2016 Kronsberg, Julius-Echter-Berg), Paul Weltner (Küchenmeister Hoheleite) sekä Zehnthof-Luckert (Maustal).

© VDP

Saksan punaviinien taso on ollut nousussa jo pitkään erityisesti Spätburgunderin osalta ja GG-taso oli nytkin äärimmäisen kova. Maistelin läpi Spätburgunderit Frankenista, Badenista, Ahrista, Rheinhessenistä ja Pfalzista. Koska vuosikertojen 2016 ja 2015 olosuhteet ovat olleet helpommat, löytyy näistä myös vähemmän tasovaihteluja. 2015 vuosikerran viinit tuovat esiin hyvin lämpimän vuoden täyteläistä ja voimakasta profiilia, joka yhdistyy erinomaiseen tasapainoon sekä pitkään kypsytyspotentiaaliin. Vuoden 2016 GG:t ovat taas rakenteeltaan kevyempiä, hyvin elegantteja ja hieman nopeamman kehityskaaren tavaraa.

Joissain viineissä on vielä havaittavissa pientä säätämisen tarvetta tammen suhteen, mutta tälläkin osa-alueella on menty viime vuosina huomattavasti parempaan suuntaan. Alueena Pfalz haastaa jo vahvasti perinteisempiä punaviinialueita Badenia sekä esim. Ahria. Pfalzista huikeimpiin esityksiin ylsivät todella loistava Friedrich Becker (2015 Heydenreich, Kammerberg, Sankt Paul), hieman kevyemmän rakenteen Knipser (2014 Mandelpfad, Kirschgarten) sekä Basserman-Jordan (2015 Ölberg-Hart).

Muutamien Rheinhessenin ja Frankenin Spätburgundereiden joukosta esiin nousivat erityisesti J. Neus (Horn), odotetusti lineaarisempaa tyyliä edustava Rudolf Fürst (Schlossberg, Centgrafenberg, Hundsrück) sekä hieman leikkisämpi ja helpommin lähestyttävä Zenthof-Luckert (Maustal).

Ahrissa ilopilkkuja odotetusti Jean Stodden (Herrenberg, Rosenthal), Meyer-Näkel (Sonnenberg, Silberberg, Kräuterberg, Pfarrwingert) sekä keveympää tyyliä edustava J.J. Adeneuer (Rosenthal, Gärkammer). Badenin vakuuttavimmat Franz Keller (Enselberg, Eichberg, Kirchberg, Schlossberg), Salwey (2015 Kirchenberg, Henkenberg) sekä luonnollisesti Bernhard Huber (Bienenberg, Sommerhalde, Schlossberg, Bienenberg Wildenstein), jonka viineissä on aiempiin muistikuviini verrattuna nyt vähemmän tammea ja enemmän eleganssia.

Yleisesti ottaen siis varsin lupaavat vuosikerrat ja varsinkin 2017 osalta on mielenkiintoista seurata hintojen kehitystä tavallista niukemman saatavuuden vuoksi.

10 vuotta kypsytetty rosé – Viña Tondonia Rosado Gran Reserva 2008

Lopez de Heredia Viña Tondonia kuuluu maailman kiehtovimpien viinitalojen joukkoon ja perinteisempää tyyliä edustavat viinit ovat aina upeita elämyksiä. Talolta löytyy myös aina silloin tällöin markkinoille putkahtava rosé, joka on pitkään ollut itsellänikin maistamatta aavistuksen hankalan saatavuuden vuoksi. Keväällä 2018 heilahti markkinoille vuosikerran 2008 Rosado Gran Reservaa 13200 pullon erä ja sain vihdoinkin paikattua aukon Tondonia-sivistyksessäni.

Vuosikerta 2008 koostuu Garnachasta (60%), Tempranillosta (30%) ja Viurasta (10%). Kypsytys Tondonialle tyypilliseen tapaan pitkään ja hartaasti, mikä tarkoittaa tämän rosadon kohdalla 4 vuotta tammitynnyreissä ja loppua kuutta vuotta pullossa.

Alkuun hieman pidättyväinen ja ujo tuoksu alkaa avautumaan viinin hengitettyä hetken aikaa lasissa. Tuoksusta nousee esiin kuivattua mansikkaa, appelsiininkuorta, hunajaa ja toki myös tammea. Makusektorilla kuiva ja hapokas sekä eläväinen viini rakentuu tasapainoiseksi paketiksi kypsää ja tyylikkäästi ikääntynyttä hedelmäisyyttä, raikasta hapokkuutta sekä pientä ikeniä kipristelevää tanniinisuutta. Loppua kohden esiin tulee myös pientä bitterisyyttä ja melko pitkä jälkimaku rakentuu kuivattujen marjojen ympärille.

Tondonia Rosado Gran Reserva 2008 jaksoi ihmetyttää useamman päivän ajan ja on varmasti omalla kohdallani yksi monimutkaisimmista ja mielenkiintoisimmista roseeviineistä koskaan. Tyylillisesti kyseessä tosin on enemmänkin vanhan koulukunnan Clarete-tyyppinen viini, kuin niinkään moderni rosé. Runsas, rouhea ja valtavirrasta poikkeava tyyli jakanee mielepiteitä puolesta ja vastaan, mutta makuja ja moniulotteisuutta viinistä löytyy vaikka muille jakaa.  Maistamisten ehdotonta “must-osastoa”, jos sattuu tulemaan vastaan. 4/5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Argyros Santorini Assyrtiko (Alko 24,90 €)

Argyros Santorini AssyrtikoSantorinin Assyrtikot ovat olleet kova juttu viinipiireissä jo jonkin aikaa. Kuuman ja kuivan saaren kyky tuottaa upean hapokkaita, vulkaanisen mineraalisia ja maukkaan sitruksisia viinejä yllättää kenet tahansa. Pienen saaren tuotantomäärät ovat luonnollisesti pieniä, eikä Santorinin viinejä ole liiaksi meilläkään päin nähty. Heinäkuun erikoiserien mukana tuli ilouutinen, sillä hyllyihin singahti Argyros Santorini Assyrtiko.

Intensiivinen tuoksu tuo nenään sitrushedelmiä, hiukan omenaa, mineraalisuutta ja yrttejä. Tiukan ryhdikäs viini rakentaa suussa erinomaisen tasapainon tyylikkään mineraalisuuden, maukkaan hedelmäisyyden sekä pirteän hapokkuuden välille. Pitkä jälkimaku pyörii mineraalisissa ja yrttisissä tunnelmissa.

Argyros Santorini Assyrtiko on erittäin laadukas ja erinomainen esimerkki Santorinin Assyrtikojen kiehtovuudesta. Kaikki olennaiset palikat ovat osuneet nätisti paikalleen. Loistava kaveri grillattujen kasvisten, merenelävien ja vaalean kalan kylkeen. 4,5 / 5 staraa.

4,5 staraa

 

Viikon Copa – Cazes Le Canon du Maréchal Rosé (Alko 12,99 €)

Kesä on perinteisesti tuonut Alkon valikoimiin nipun uusia kausiluonteisesti hyllyillä viihtyviä Rosé-viinejä. Yksi hyvä poiminta monenkirjavasta joukosta on aivan eteläisimmästä osasta Ranskaa, Côtes Catalanesin alueelta tuleva Cazesin Le Canon du Maréchal Rosé. Cazes on tunnettu luonnonmukaiseen toimintaan panostava biodynaaminen tila ja viineissäkin on yleensä ns. palikat kohdillaan.

Tämä rosé on 100% Syrah ja sen melko intensiivinen tuoksu tuo nenään tyylikkään setin metsämansikkaa, vadelmaa ja mustikkaa. Maun puolella aloitellaan hieman tuoksun odotuksia täyteläisemmällä meiningillä, mutta paketti pysyy kuitenkin mukavan raikkaana ja virkeänä alusta loppuun. Ryhdikkäät hapot piristävät keskipitkää ja marjaisaa jälkimakua.

Cazes Le Canon du Maréchal on tyylikäs ja hyvin tehty rosé. Viini on tyylillisesti hyvin lähellä Provencen kepeitä rosé-viinejä, mutta saa pientä lisäpotkua runkoonsa Etelä-Ranskan Syrah’n muhkeudesta.  Varma valinta kesäpäivien kulautteluun, erilaisille salaateille sekä sekalaiseen grillailuun. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Laurent Miquel Solas Albariño (Alko tilausvalikoima 13,49 €)

Albariño tunnetaan ehkä parhaimmin Espanjan luoteiskulman Rias Baixasista ja Portugalin puolelta nimellä Alvarinho, mutta pieniä määriä kasvaa myös muualla. Alkon tilausvalikoimaan on hiljattain pölähtänyt Laurent Miquelin Albariñoa eteläisestä Ranskasta. Vierailin tuottajan tiluksilla Saint-Chinianissa muutama vuosi sitten ja tuottajan viinit ovat tulleet moneen otteeseen todettua varsin mainioksi tavaraksi.

Rias Baixasin Albariñoihin hieman syvällisemminkin perehtyneenä eteläranskalainen versio kuulosti alkuun epäilyttävältä, mutta tämä viini on onnistunut yllättämään positiivisesti moneen otteeseen. Laadun taustalta löytyy ihan loogisia selityksiä; Laurent Miquelin Albariño kasvaa korkeammilla ja viileämmillä tarhoilla Carcassonnen ja Narbonnen lähellä. Tarhojen maaperässä on runsaasti kalkkikiveä ja satomäärät on pidetty hyvinkin maltillisina.

Tuoksusta löytyy sitruunaa, limeä, persikkaa ja pientä kukkaisuutta. Makusektorilla mennään kypsien sitrushedelmien johdolla. Ryhdikäs hapokkuus tukee nätisti melko runsasta suutuntumaa ja johtaa melko pitkään ja miellyttävään jälkimaun.

Laurent Miquel Solas Albariño on tyylikäs ja yllättävän puhdaspiirteinen Albariño. Viini tarjoilee toki Ras Baixasin Albriñoja leveämpää ja runsaampaa pakettia, mutta kokonaisuus on tyylikäs ja mallikelpoinen. Löytyy Alkon tilausvalikoimasta sekä muutamien myymälöiden hyllyiltä suoraan. 3,5 / 5 staraa.