Tyylikästä ja rotevaa punaviiniä alppimaisemista – Cantina Terlan Lagrein (Alko 19,69 €)

Lagrein on mielenkiintoinen lajike, johon harvoin törmää muualla, kuin sen kotikonnuilla Alto-Adigessa ja Trentinossa. Omassa lasissani käyneet Lagreinit ovat vaihdelleet kepeän hedelmäisistä ja arkisista aina roteviin, täyteläisiin sekä tyylikkäisiin viineihin. Yhtenevää kaikissa on kuitenkin ollut lajikkeelle tyypillinen runsas hedelmäisyys. Alkon hyllyille on heilahtanut laadukkaan tuottajan, Cantina Terlanin Lagrein, joka asettuu tyylillisesti rotevampien ja tyylikkäiden Lagreinien kategoriaan.

Rypäleet ovat kasvaneet noin kolmensadan metrin korkeudella Alto-Adigessa ja viini on käynyt terästankeissa sekä kypsynyt 7-10 kuukautta isoissa tammitynnyreissä.

Tuoksusta löytyy runsaasti tummaa marjaisuutta sekä tyylikäs annos paahteisuutta, setripuuta ja mausteisuutta. Täyteläinen viini täyttää suun ilmavalla ja raikkaalla marjaisuudellaan. Kokonaisuus on hyvässä tasapainossa ja pysyttelee runsaudestaan huolimatta tyylikkäänä mausteista jälkimakua myöten.

Cantina Terlan Lagrein on melko tuhti ja runsaan marjaisa viini, mutta samalla tyylikäs ja laadukkaasti valmistettu kokonaisuus. Jos Lagrein ei ole vielä tullut tutuksi, niin kannattaa ehdottomasti napata pullo testiin ja vetää omat johtopäätökset. Lautaselle vaikkapa yrteillä maustettuja liharuokia ja juureksia. 4 / 5 staraa.

Lyhyemmän ja pidemmän tähtäimen Baroloa – Riva Leone Barolo 2015 (Alko erikoiserä 23,90 €) & Giacomo Fenocchio Barolo Bussia (Alko erikoiserä 49,90 €)

Alkon lokakuun erikoiserissä saapui hyllyille nippu Baroloa, jotka ovat kaikki laadukasta tavaraa. Railakkaasta tanniinisuudesta ja muutenkin tiukasta meiningistä tunnetut Barolot ovat perinteisesti olleet tuoreeltaan kellarin perälle pitkiksi ajoiksi sijoitettavia pulloja, joista vuodet tai vuosikymmenet hiovat lopulta huikean moniulotteisia ja elämyksellisiä viinejä. Klassisen, pidempää kypsytystä kaipaavan tyylin lisäksi joukosta löytyy myös helpommin ja nopeammin lähestyttäviä viinejä.

Riva Leone Barolo 2015:n väri taittuu jo selkeästi tiilenpunaan ja tuoksussa on ikään nähden runsaasti kehittyneitä piirteitä. Maku painottuu rapsakan kirsikan lisäksi kuivattujen hedelmien ja mausteilla sävytetyn nahkaisuuden suuntaan. Tanniinien tuttu puraisu iskee erittäin napakasti loppua kohden. Tasapainoinen paketti, jonka mukavasti kehittynyt profiili lupailee pullolle ennemmin lyhyen tähtäimen näkymiä, kuin vuosikausien kellarointipotentiaalia. Lautaselle pidempään kypsytettyjä juustoja ja rasvaisia leikkeleitä. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Giacomo Fenocchio Bussia Barolo 2015 on alkuun hieman jopa sulkeutuneen oloinen viini. Hetken hengittelyn jälkeen tyylikäs tuoksu vie edellistä tummempien marjojen sekä mausteisuuden ja tervaisuuden suunnille. Mausta löytyy paljon hedelmän syvyyttä, Monforte d’Alballe sekä Bussialle tyypillistä voimaa ja maun pituutta, joka peittyy vielä tässä vaiheessa nuoruuden intoa puhkuvan tiukan tanniinisuuden ja pienen kireyden alle. Pitkä, mausteinen ja suuta kuivattava jälkimaku viimeistelee laadukkaan paketin nätisti. Varsin tasokas Bussian Barolo, jonka pitkän tähtäimen potentiaalia on helppo aistia jo tässä vaihesssa. Lupaukset hyvästä kehityskaaresta lunastetaan vasta vuosien kellaroinnin jälkeen, mutta mielenkiintoista ihmeteltävää jo nyt. Hyvä valinta myös lahjaksi viiniharrastajalle. 4,5 / 5 staraa.

4,5 staraa

Pääsiäisen viinit 2020

Pääsiäisen viinivinkeistä löytyy tyylikkyyttä, rakennetta, voimaa sekä astetta enemmän luonnetta, joten ne sopivat erinomaisesti pääsiäisen aikaan sekä nykyisten tai mahdollisesti tulevien karanteeniolojen herkutteluun.

Francis Orban Vieilles Vignes Réserve Champagne Brut (Alko tilausvalikoima 47,91 €)

Meunier-rypäleen hedelmäisyyttä upeasti esiin tuova, tyylikäs, tasapainoinen ja kiehtovan luonteikas pientuottajan samppanja.

Charles de Fère Crémant du Jura (Alko 14,98 €)

Viinitrendien aalloilla sitkeästi pysyvän Juran viinialueen kuohuvatkin ovat monia muita Crémanteja luonteikkaampia. Ryhdikkäästi Chardonnay’n ja Pinot Noirin pohjalle rakentuva raikas kuohuviini.

Querciabella Chianti Classico (Alko 29,90 €)

Erinomainen Chianti Classico, jossa riittää sävyjä, syvyyttä, luonnetta ja voimaa kaatamaan tuhdimpiakin lammas- tai riistaruokia

Wakefield Merlot (Alko 13,90 €)

Merlot’n mehukasta pehmeyttä ja hienosti kuosissa pysyvää muhkeaa hedelmää Australian Clare Valley’sta. Hyvä yleisviini kaikenlaisille liharuoille ja erinomainen hinta-laatusuhde!

Valdesil Godello Sobre Lias (Alko 19,98 €)

Galician Valdeorras on Godello-rypäleen kotikenttää. Runsas omenainen hedelmäisyys yhdistyy rotevaan runkoon ja viini saa syvyyttä yrttisyydestä sekä hennosta mineraalisuudesta. Runsaampien kalaruokien, grillattujen äyriäisten ja vaaleiden lihojen kylkeen.

Mád Furmint (Alko 17,90 €)

Aivan liian huonosti tunnettu unkarilaislajike Furmint nätissä paketissa. Mineraalisuutta, mausteisuutta, raikasta hapokkuutta ja sopivasti potkua! Soveltuu hyvin ruokapöytien moniottelijaksi ja taklailee hyvin niin kasvis- kala, kuin kanaruokiakin.

 

 

Tyylikästä Proseccoa – Nino Franco Rustico Valdobbiadene Prosecco Superiore Brut (Alko tilausvalikoima 21,98€)

Prosecco on rakentunut maailman kuohuviinimarkkinoilla melkoiseksi menestystarinaksi, vaikka meillä erityisesti edullisemman pään Cavat ovat pistäneet tiukasti kampoihin. Toki suuri tuotantomäärä pitää sisällään laadullisesti monenkirjavaa tavaraa. Kun haetaan puhdaspiirteistä, hallittua ja tyylikästä kokonaisuutta, on Nino Francon Proseccot erinomainen osoite. Alkon tilausvalikoimasta löytyvä Rustico on tästä hyvä esimerkki.

Yksi tankkimenetelmällä valmistettujen kuohuviinien eduista on mehevä ja runsas hedelmäisyys. Toki kunnolliseen lopputulokseen vaaditaan myös laadukkaita rypäleitä sekä hallittu valmistusprosessi. Näiden osalta Nino Franco Rustico vetää ruksin ruutuun. Rypäleet tulevat Valdobbiadenen ja Coneglion alueiden vanhoista köynnöksistä ja talon tavoitteena on nimenomaan viinien alkuperää kunnioittava puhdaspiirteisyys.

Proseccolle tyypillinen vihreä omena, päärynä ja kukkaisuus löytyvät viinistä helposti, mutta hieman tavanomaista hillitymmin. Perinteistä matalampi makeus (10 g/l) antaa tilaa laadukkaiden rypäleiden ominaisuuksille ja raikas ote vie paketin tyylikkäästi ja kontrolloidusti maaliin saakka.

Nino Franco Rustico Valdobbiadene edustaa puhdaspiirteisyydellään, tasapainollaan ja tyylikkyydellään Proseccosektorin ehdotonta kärkikastia. Laadusta saa toki pulittaa hieman enemmän, mutta toisaalta rahojen vastineeksi saakin astetta miellyttävämpää ja ajatuksella valmistettua Proseccoa. 4/5 staraa

Viikon Copa – Bertani Valpolicella (Alko 14,99 €)

Veneton punaviinisektori tunnetaan tänä päivänä erityisesti ripassosta ja amaronesta, jotka ovat ottaneet vakaata jalansijaa lakeuksiemme markkinoilla. Hieman syyttä ja suotta näiden varjoon on jäänyt perinteisiä ja varsin kiehtovia viinityylejä, jotka loksahtavat nätisti myös nykytrendin mukaisten kevyempien, raikkaamman hedelmäisten ja matala-alkoholisten viinien lokeroon.

Bertani lukeutuu Veneton perinteisemmän linjan tuottajiin ja viime kevään tilavierailulla miellytti erityisesti juuri se klassinen tyylikkyys ja viinien puhdaspiirteisyys.

Alkoon on juuri saapunut  Bertanin erinomaisen klassinen esimerkki kepeästä ja raikkaasta Valpolicellan punaisesta. Viini rakentuu alueelle tutuista Corvinasta (80%) ja Rondinellasta (20%). Tuoksusta löytyy raikasta kirsikkaa, vadelmaa ja pientä kukkaisuutta. Kepeän, mutta ilahduttavan hienosti paketissa pysyvän rakenteen ja raikkaan hedelmäisyyden kannattelema viini viehättää puhdaspiirteisellä punamarjaisuudellaan, joka jatkuu nätisti hieman yrtteihin vivahtavassa mausteissa jälkimaussa.

Jos klassinen, puhdaspiirteinen ja tyylikkään kepeä Valpolicellan punainen kiinnostelee, en juurikaan epäröisi hankkia pullollista Bertanin Valpolicellaa viidentoista euron hintaan. Nautiskele vaikkapa yrteillä viritellyn grillatun kanan seurassa. 4 / 5 staraa.

Viikon Copa – Ferghettina Franciacorta Brut (Alko tilausvalikoima 29,75€)

Italian Lomabrdiassa sijaitseva Franciacorta on yksi niistä harvoista kuohuviinialueista, joka pystyy haastamaan samppanjan laatutaisteluun. Franciacortan kuohuvissa käytetään pääosin samppanjasta tuttuja rypälelajikkeita ja paahteisuutta sekä syvyyttä viineihin tuovat pullokypsytykset ovat monissa tapauksissa kunnioitettavan pitkiä.

Yksi omista suosikkituottajistani Franciacortan alueelta on Ferghettina, joka oli mm. viime maaliskuussa Düsseldorfissa järjestettyn Gambero Rosson 3 bicchieri-tastingin selkeätä kärkiosastoa Italian kuohuvissa. Alkon tilausvalikoimaan on heilahtanut pullollinen Ferghettinaa, joten pieni sijoitus Italian huippukupliin lienee paikallaan.

Ferghettina Brut on valmistetty Chardonnay’sta (95%) ja Pinot Noirista (5%) ja sitä on kypsytetty 30 kuukautta sakkojen päällä. Viinin tuoksussa on tyylikäs paketti kypsää sitruunaa, paahteisuutta sekä kuivattua omenaa. Maultaan ryhdikäs, sitruksinen, ryhdikäs ja hiukan mineraalinenkin viini täyttää suun runsaalla, mutta hienojakoisella kuplarakenteella ja pitkä jälkimaku jättää suuhun mukavan sitruksisen ja paahteisen tunnelman.

Ferghettina Brut on erinomaisen tasokas ja virkistävän luonteikas vaihtoehto samppanjalle. Viini toimii toki hyvin alkumaljana, mutta lienee parhaimmillaan vaikkapa erilaisten merellisten alkupalojen kaverina. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Tyylipuhdasta Nebbioloa – Travaglini Gattinara 2011 (Alko 23,90€)

Päätimme viinibloggaajien kanssa tempaista taas pitkästä aikaa yhteispostauksen ja pienten pohdintojen jälkeen postauksen kohteeksi valikoitui Alkon vakiovalikoimasta löytyvä Travaglini Gattinara. Muiden blogien postaukset samasta viinistä pääset lukemaan klikkailemalla postauksen lopussa olevista linkeistä.

Travaglini Gattinara 2011Barbarescon ja Barolon suitsutuksen jalkoihin jää muutamia varsin mielenkiintoisa, pienempiä Nebbiolo-alueita pohjoisessa Italiassa. Yksi näistä on Gattinara. Alueen maaperä on kivisempää ja pitäen sisällään mm. graniittia ja vulkaanisia komponentteja. Alueelta löytyy muutama suurempi ja tunnetumpi tuottaja, joista yksi on Travaglini. Omat ensikosketus Travagliniin osuu joskus aikoinaan risteilyltä ostettuun vuoden -97 Tre Vigne-pulloon. Ostopäätös taisi syntyä erikoisen pullon ja vieressä kököttänyttä Gajan Sperssia huomattavasti miellyttävämmän hintalapun perusteella. Hyvin todennäköisesti tuo viini tuli juotua aivan liian nuorena ja ilman sen syvällisempää ymmärrystä sen hienouksista. Jotain taisi kuitenkin painua mieleen jo silloin, koska harvemmin on sen jälkeen tullut kuljettua maistamatta ohi kohdalle osuneista Gattinaran Nebbioloista.

Useimpien Alkojen hyllyiltä löytyy tällä hetkellä Travaglinin Gattinaran vuosikertaa 2011. Lasissa viinistä löytyy tyypillistä ja klassista Nebbiolo-meininkiä, tiilenpunaiseen sävyyn taittuvasta väristä lähtien. Tuoksusta nousee punaista kirsikkaa, karpaloa, pientä savuisuutta, syysmetsän märkiä lehtiä sekä setripuuta. Paletilla varsin intensiivinen hedelmäosasto pysyttelee hillitysti keskitäyteläisissä meiningeissä, mutta viinityylille tunnusomaisen reilu, kypsä tanniinisuus, korkea hapokkuus sekä hieman keskitasoa korkeampi alkoholi nostavat suutuntuman jämäkämmälle tasolle. Pitkä jälkimaku hoituu punaisten marjojen ja mausteisuuden merkeissä.

Travaglini Gattinara 2011 tarjoilee laadukkaan, tasapainoisen ja klassisen Nebbiolo-esityksen, ollen myös hinta-laatusuhteella mitattuna Alkon parasta Nebbiolo-tarjontaa. Viini on vielä elinkaarensa alkuvaiheissa, joten muutamat lisävuodet kellarin puolella tuovat vielä roimasti lisää avoimuutta, tasapainoa ja ulottuvuuksia. Jos päätyy korkkailemaan viiniä jo tässä vaiheessa, kannattaa viinille antaa reilusti happea ja ruokapöydässä on järkevää taklailla reilua tanniinisuutta vaikkapa punaisen lihan, suolan ja rasvan avulla. Itse kulauttelin viinin paahdetulla prosciuttolla tuunatun sienirisoton kanssa ja hyvinhän tuokin yhdistelmä tuntui toimivan. Vahvat 4/5 staraa.

Lue myös muiden blogien postaukset:  – LoppasuutPullon henkiRypäleistä viis!Viinihullun päiväkirjaViinikarttaViinikuplaWine and FinlandWineserver

Rossoa Montalcinosta – Frescobaldi Campo ai Sassi Rosso di Montalcino 2014 (Alko 17,99€)

Campo ai SassiRosso di Montalcinot ovat lähes poikkeuksetta varsin mainioita käyttöviinejä ja tarjoavat useimmiten myös hyvän vastineen rahalle. Siinä missä Brunello di Montalcinojen parhaita hetkiä saa odotella vuosikausia, ovat Rosso di Montalcinot tuoreinakin helposti lähestyttäviä ja monikäyttöisiä myös ruokapöydässä. Alkon vakiovalikoima ei ole Montalcinon viinejä juurikaan tarjoillut. Kirjoitushetkellä suoraan hyllystä löytyy yksi kolmen vartin ja yksi magnumkokoinen Brunello ja tämä yksi ainoa Rosso di Montalcino.

Marchesi di Frescobaldi on yksi Toscanan suurimmista tuottajista ja toimii Toscanan lisäksi useilla muillakin viinialueilla Italiassa. Nykyään omistuksessa on yli 1000 hehtaaria viinitiluksia. Miljoonien pullojen vuosituotanto on osoittautunut laadullisesti vakaaksi ja varsin luotettavaksi vuodesta toiseen.

Campo ai Sassi Rosso di Montalcino on siis 100 %:nen Sangiovese, jota on kypsytetty 12 kk tammessa ja 4 kk pulloissa. Tuoksussa on punaista kirsikkaa, hapankirsikkaa ja yrttejä. Keskitäyteläisestä mausta löytyy  tuoksun komponenttien lisäksi pientä virkistävää bitterisyyttä, vaikka viini liikuskeleekin yleisesti ottaen melko pehmeällä otteella. Campo ai Sassi on puhdaspiirteinen Rosso di Montalcino, joka ei välttämättä tarjoile mitään erityisempiä yllätyksiä, mutta hoitaa tonttinsa vakaalla ja varmalla otteella. Lautaselle lihaisammalla kastikkeella varustettua pastaa, paistettua maksaa tai miksei vaikka Saltimbocca. 3,5 / 5 staraa.

Loistava juustokakun ja viinin yhdistelmä sopii ystävänpäivään!

Juustokakku sSanotaan, ettei täydellisyyttä ole olemassakaan, mutta tällä moneen otteeseen testatulla juustokakun ja viinin yhdistelmällä pääsee ainakin kohtuullisen lähelle. Herkullisen juustokakun resepti on peräisin Kotiliedestä ja ohjeen löydät klikkaamalla tästä. Makean ja kevyesti pirskahtelevan Moscato d’Astin suhteen Alkossa valinta on helppoa, vaihtoehtoja on vakiovalikoimassa nimittäin tasan kaksi. Yksi isossa ja yksi puolikkaassa pullossa. Valitsit sitten kumman tahansa, homma toimii. Herkullista ystävänpäivää!

La Caliera Moscato d’Asti – 7,98 0,375l (Alko)

La Caliera Moscato d'Asti vaaka

 

 

 

 

Canti Moscato d’Asti – 9,29 (Alko)

canti moscato d'asti

 

 

 

 

(Kuvien © Alko)

Brunelloa Montalcinossa 9/2015

Syyskuinen Toscanan matka jatkui Panzanon Vino al Vino-festareilta muutamien mutkien kautta Brunellon kotikonnuille Montalcinoon.

MONTALCINO1Orastavaa auringonlaskua tarkkailtiin leikkele- ja juustolautasen äärellä, laseissa Tenuta Barbi Brunello di Montalcino 2010 ja Col d’Orcia Brunello di Montalcino 2009. Hehkutetun 2010-vuoden Barbi antaa jo tässä vaiheessa isoja lupauksia elegantin rakenteensa välityksellä, vaikka erityisesti keskipaletti on vielä kovin sulkeutunut. Happorakenteeltaan todellakin “spot-on”, eikä tämän vuosikerran kanssa kannata hötkyillä. Col d’Orcia on taas lämpimämmän vuoden viininä runsaamman hedelmäinen, edellistä lihaksikkaampi ja kypsemmän otteensa ansiosta hieman avoimempi kokonaisuus. Ei senkään kanssa mikään kiire ole, mutta -09 tulee kyllä olemaan huipussaan huomattavasti -10:ä aiemmin. Mielenkiintoista minivertailua kahden hyvän, mutta todella erilaisen vuosikerran luonteenpiirteiden välillä. Pienet alkupalat herättelivät ruokahalua siihen malliin, että oli aika tähyillä sopivaa ruokapaikkaa. Tripadvisor listasi Montalcinon pikkukylän seudulle yli 60 ravintolaa, joista puolestaan Michelin suositteli vain kahta, ja niistäkin toinen kävelymatkan ulottumattomissa. Punaisen kirjan suosituspaikka ei osunut silmään, joten pienen palloilun jälkeen syöksyimme sisään sopivalta näyttäneeseen Il Grifoon. Vartin päästä paikka olikin jo täynnä. Alkuun ricottatäytteisiä ravioleja, salviaa ja voita sekä pääruoaksi pitkään kypsytettyä villisikaa sekä polentaa. Puhtaita, rehellisiä ja konstailemattomia makuja, ei mitään valittamista.

MONTALCINO2Viinilistalta löytyi kattava valikoima lähialueen viinejä ja mukavasti myös hieman vanhempia vuosikertoja. Paria ensimmäistä vaihtoehtoa ei enää kellarista löytynyt, joten loppujen lopuksi valinta osui summamutikalla itselle ennalta tuntemattoman tuottajan, Fattoria La Magian -00 Brunelloon. Viini oli mainiossa juopotteluiässä oleva tapaus, hedelmä kehittynyttä, tiukka hapokkuus tallella ja sopivasti itsestään ilmoittava, pehmeä tanniinisektori. Ei lainkaan hassumpaa. Myöhempien selvittelyjen perusteella Fattoria La Magian taustalta löytyi 40 vuotta sitten Montalcinosta tilan ostanut Schwarzin pariskunta. Nykyään 15 hehtaarin viljelyalaa ja luomusertifioitua meininkiä pyörittää heidän poikansa Fabian Schwarz.

Montalcino oli mukava yhdistelmä huikeita maisemia, sympaattisia pikkukujia, haulikoiden kanssa viinitarhojaan vartioivia viinitarhureita ja hyviä makuja. Syyskuussa kylässä oli sopivan rauhallista, mutta kuitenkin eläväistä. Lisää tunnelmia Montalcinosta löytyy mm. Blanc de Blancs-blogista.